Mitkä käytöstavat?

Toisille niin tuttu käsite, mutta toisille taas täyttä hepreaa! Nimittäin käytöstavat.. Asia joka varmasti ärsyttää monia kanssaeläjiä!! Työssäni törmään monenlaisiin ihmisiin! Jos joku ei ole vielä tietoinen niin kerron nyt varmuuden vuoksi, että työskentelen erään hoitolaitoksen keittiöllä!! Asukkaita tässä laitoksessa on 50-60 plus noin 15 henkilökunnan jäsentä.. Monesti kuvitellaan, että täläisissä hoitolaitoksissa huokuu hoitajien lempeys, iloinen mieli, kunnioitus toisia kohtaan ja kaikin tavoin ympärille levittäytyvä rauha ja rakkaus!!
Jos elitte siinä luulossa niin kehoitan palautumaan maanpinnalle hyvin nopeasti!!=D Tarkoitukseni ei ole tuomita kaikkia, toki poikkeuksiakin on, mutta tähän mennessä mitä olen itse kokenut ja kuullut muualta on asiat kaikkea muuta kuin noin ruusuisia!!!

Perinteinen näky joka minua kohtaa työpäivän aikana on tämä:

Kun vien osastolle ruokia tai astioita ja vastaan tulee hoitaja, tervehdin tälle, saan osakseni ainoastaan jäätävän katseen ja tavarat riuhtaistaan kädestä mitään sanomatta...

Koskaan ei kiitetä mistään vaikka ruoka olisi kuinka hyvää tahansa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) 

Negatiivinen palaute kyllä taatusti päätyy keittiöön nopeammin kuin kerkiät asiaa edes ajattelemaan!!=D

Mikään ei ole koskaan hyvin... teet niin tai näin aina löytyy nurinaa.. viimeksikin valitettiin kun ei oo koskaan mitään erilaista kahvilla.. kun teimme jotain erilaista niin siitä tuli mutinaa että "täälä ei ainakaan pääse laihtumaan kun tuollaisia epäterveellisiä tarjottavia tuodaan koko ajan naaman eteen..." 

Vanhuksille huudetaan ja tiuskitaan.. Jätetään pitkiksi ajoiksi yksin, kun on saatu syötettyä, tuupataan vain kylmästi huoneeseen odottamaan kunnes tulee seuraava ruokailu... Kävellään vain ohi kun toinen haluaa jutella, on mukamas kiire... ja muutaman minuutin jälkeen huomaan kuinka hoitaja istuu itse keinutuolissa ja näprää puhelinta... kai sitäkin voi tietysti kiireeksi sanoa... 

Tehdään tahallista pientä kiusaa... aikuiset ihmiset osaa sitten sotkea kärryt yms.. Tahalleen laitetaan tavarat eri paikkoihin, jätetään tuomatta tiskikärryt keittiölle vaikka ollaan sovittu että hoito henkilökunta ehtii paremmin ne tuomaan kun ovat syöneet niin ei tarvitse keittiön tuhlata muutenkin niin tiukkaa aikataulua siihen että ranppaa kolmannessa kerroksessa katsomassa viiden minsan välein että josko nyt saisi tiskit alas... 

Eikä työpaikkani ole ainoa missä näihin erikoisien käytöstapojen omaavia ihmisiä on... Törmää näihin ihan vaikka kaupassa... Viimeksikin kun kävin ruokakaupassa törmäsin tälläiseen perinteiseen perässä huohottajaan kassalla... Itse annan aina tilaa edellä asioivalle ihmiselle... Mutta kun tuli minun vuoroni maksaa ostokseni, menin jo etukäteen pakkaamaan tavaroita ja jahka kassa ihminen oli saanut viimeiset tavarat maksuun menin maksamaan... eikös siihen maksupäätteen kohdalle ollut jo ängennyt takanani oleva mummeli kärrynsä kanssa... koitin sanoa kohteliaasti että "anteeksi" ja samalla osoittaa rouvalle että on minun vuoroni edelleen asioida... No rouvapa vaan katsoi tuimasti ja ei tehnyt elettäkään että olisi siirtänyt sitä kärryänsä sivummalle... no minä sitten jouduin kurkottamaan tälle maksupäätteelle jotta sain ostokseni maksettua!!! En viittinyt siinä sitten mitään mekkalaa nostaa, mutta mielessäni kävi että nuoretko muka niitä kaikista epäkohteliaimpia muka on?? Eikä tämä vanha rouva ollut ainoaa laatuaan mihin olen törmännyt... monet kun tuntuvat omaavan sen ajatusmaailman, että korkea ikä sallii kaikenlaisen käyttäytymisen!!!

Ärsyynnyn myös syvästi sellaisiin kassaihmisiin jotka eivät tervehdi vaikka itse niin teen tai sitten tämä tyypillinen naismyyjä joka pariskunnan saapuessa kassalle tervehtii ainoastaan miestä!!! Se sitten pistää ärsyttämään... Itse kun olin kahvilassa töissä niin tervehdin aina kaikkia, tulivat asiakkaat yksin, puolisonsa kanssa tai vaikka ryhmässä!!! Pyrin aina tervehtimään kaikkia koska kaikki ne on yhtä tasa-arvoisia asiakkaita!!! 

Turha ihmisten arvostelu... Monet tummiin pukeutuvat saavat osakseen sen käsityksen että ollaan automaattisesti varkaita, saatananpalvojia tai muuten agressiivista sakkia!! Ei olla kunnon työntekijöitä, vanhempia tai yleensäkkään kelvollista sakkia tähän yhteiskuntaan...Mistä lähtien pukeutumis tyyli on määritellyt sen millainen olet luonteeltasi... Monesti tälläiset synkemmän tyylin omaavat ihmiset ovat kaikkia muita ihmisiä kohteliaampia, rauhallisempia ja paljon suvaitsevaisimpia joka asiaan!!! Ei luonne mene sen pukeutumistyylin mukaan!!! Yleensä nämä jotka tyrmäävät ihmiset pukeutumistyylin perusteella ovatkin itse kaikkea muuta kuin asiallisia käytökseltään!!! 

On tätä turhaa arvostelua siis muutenkin ja muutkin sitä saavat osakseen.. tämä oli vain hyvä esimerkki tästä tyypillisestä arvostelemisesta.. Ja tähän samaan olisi helppo lisätä tämä katkeruus ja kateellisuus josta jo kerran täällä paasasin!!=D Mutta jätettäköön se nyt pois kun kaikki kerta pääsevät sen kyllä lukemaan niin ei tarvitse turhaan toistaa liikaa itseään...

Sitten täälä nettimaailmassa ja erityisesti olen törmännyt täälä blogimaailmassa sen todella inhottavan tavan kun tullaan anonyyminä aukomaan päätä!!! Monesti saa huomata sellaisia tapauksia jotka jaksavat mollata toisia ihmisiä mitä kummallisemmista asioista!!! Ei ajatella yhtään mitä moinen käyttäytyminen saattaa pahimmillaan saada aikaan... Se on olevinaan niin helvetin hauskaa mennä sanomaan mielenterveys ihmiselle "tapa itses, oot sen ansainnut..." tai jollekkin lukihäiriöstä kärsivän ihmisen blogiin "vittu toi sun tekstis on iha kamalaa luettavaa, pari pilkkua puuttuu tai on väärässä paikassa"... Ihmiset missä teidän käytöstavat on oikeasti vai eikö niitä olla teille opetettu??? Onko pakko lukea tekstejä jos ne ei miellytä, netti on niitä täynnä ja jokainen varmaan löytää oman mieluisen paikan lukea jos vaan viittii etsiä!!! Aiasta voisi vaikka paasata maailman tappiin asti... Mutta jospa vaikka lopettaisin tekstini siihen millaisia tapoja itse arvostan ihmisissä ja millaisia tapoja itse pyrin pitämään yllä...

Se että kun huomaa jotain missä voisi toista auttaa ja auttaa siinä... Itse pyrin tähän AINA... jos huomaan jonkun kantavan jotain kädet täynnä, avaan oven jos sellainen on esteenä... keräämään pudottamiaan tavaroita tai etsimään jonkun kadoksissa olevan esineen tai paikan... koskaan ei mielestäni ole liian kiire etteikö toista voisi kuunnella tai auttaa!!! Yleensäkki ihmisten auttaminen!!! En oleta että kenenkään tulisi minua auttaa jos en itsekkään sitä tee takasin päin!!! Inhoan sellaisia ihmisiä jotka odottavat kädet pitkällä että kaikkien tulisi tehdä heidän puolestaan joka ikinen asia ja annas olla kun kaivattaisiin vastapalvelusta niin vastauksena on "ei huvita, jaksa, on muuta...kysy jotai muuta, ei kiinnosta" ... Minut on opetettu pienestä asti auttamaan aina ihmisiä... Auttamaan ilmaiseksi...ilman että on kädet pitkällä odottamassa palkkiota tai vastaavaa... Hädässä olevaa en myöskään jätä huomiotta!!! 

Jos minulla ei ole mitään fiksua sanottavaa, pidän mieluummin turpani kiinni!!! Kohteliaisuudet kuten kiittäminen, tai jos näen toisella jotain mistä pidän yms en pelkää tuoda sitä julki... Esimerkiksi mikään ei ole sen palkitsevampaa kuin, että joku kertoo jostain asiasta ja itse olen täysillä mukana, innoissani, kannustamassa ja kehumassa, se että toisen silmistä näkee sen ilon mikä sille on tullut siitä kun joku kuuntelee ja kannustaa, sanoo edes yhden kivan jutun joka pelastaa päivän... se jos mikä saa itsenikin hyvälle tuulelle!!^^

Ja itselleni hyvin tärkeä asia on kuuntelu... mikään ei ole turhauttavampaa kuin se että sinua ei kuunnella!!! Koen sen TODELLA usein... Aloitetaan kuuntelemaan kertomaani juttua, mutta puhutaan päälle tai kuunnellaan mieluummin jotain muuta, jotain "parempaa ihmistä"... Vaihdetaan se puheenaihe nopeasti jonnekkin muualle... hitto että siitä tulee todella tärkeä ja arvostettu olo... 

Yleensä siksi itse ennemmin kuuntelen muita kuin että puhuisin itse... ja jos jonkun juttu meinataan tyrmätä alas, takerrun siihen heti ja kysyn tältä että "mitä olit sanomassa"... Pieniä asioita mutta niiden puuttuessa niistä tulee helposti isoja...

Minulta varmaan jäi paljon vielä sanomatta, mutta nyt alkaa ajatus katkeamaan!!!=D Ehkä tähän on hyvä päättää... Piti päästä purkamaan ajatuksia!!!=D Seuraavaan laitan  sen postauksen josta jo viimeksi puhuin!!!=D

Mukavaa viikonloppua kaikille!!^^

Alla omenapuun

Syksy tulla porskuttaa jo kovaa vauhtia, aika kulkee kuin siivillä ja tuntuu ettei mitään ehdi tekemään!!!
Viikko sitten sunnuntaina oli elämäni ensimmäinen pihakirppis tapahtuma... Onhan niitä aina ollut, mutta koskaan ei ole tullut itse mentyä, saati sitten, että olisi itse mennyt moiseen myymään!!! Läheinen kirpputori järjesti sellaisen kirppistapahtuman, jossa karttaan merkittiin kaikki lähialueen osallistuvat pihat ja päätimme äitini kanssa osallistua tapahtumaan! Suurin osa äitini lähinaapureista oli myös mukana tapahtumassa joten toivoa oli että porukkaa kävisi kun kerta useita myyjiä saman tienvarrelle saatiin!!:) Sadetta oli pitänyt jo muutaman päivän ja meillä olikin kovat toiveet että keli siitä paranisi sunnuntai päiväksi!!! Aamu näytti pahaenteisen sateiselta, mutta onneksi pilvet alkoivat rakoilemaan ja saimme kun saimmekin nauttia auringon lämmöstäkin!!:)

Ahkera myyjä kun räplää vaan housujensa naruja!!=D

Kauppakumppani♥

Lainasimme anopilta peräkärryä jotta saisimme siitä samalla myyntipöydän itsellemme!! Sitä tavaraa kun oli kertynyt vuosien varrella melkoiset kasat ja osasta oli päästävä eroon!!!:) Leivoin myös myyntiin erilaisia leivonnaisia, koska samana päivänä sattui olemaan kansainvälinen ravintolapäivä, jolloin kaikki saa yhden päivän ajaksi perustaa kotiinsa oman kahvilan tai ravintolan ja myydä taidonnäytteitänsä ilman että verottaja puuttuu asiaan!!!:) Otin myös mukaan kansion jossa oli tulostettuna kuvia tekemistäni kakuista jos vaikka joku kiinnostuu ja haluaa minulta tilata johonkin juhliin kakkuja!!!:) Yksi asiakas ottikin yhteystietoni tulevaisuuden varalle..
Päivä oli oikein onnistunut ja saimme melkoisen paljon tavaraa myytyäkin!!:) Täyty ensivuonna ottaa uusiksi tämä taasen kun tietää että täälä todella on näin paljon ihmisiä jotka kiertelee tälläisiä tapahtumia!!:)

Haaveilen tuota äitini miehen vanhaa punaista sohvaa..jos he eivät saa sitä netissä myytyä niin sanoin että minä ostan sen heiltä!!! Mulla on jo valmiiksi suunnitelmiakin sen varalle!!;)

Viime keskiviikkona taasen innostuin vapaa päivän kunniaksi matkaamaan mummini ja vaarini luokse!!! Kiersin vähä mutkaisemman lenkin jotta pystyin hakemaan vaarini ja heidän koiransa Elroyn mökiltä!!! Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tuoksuttelemaan mökkirannan järven ihanaa tuoksua..ikävöin sitä paikkaa, täytyy joskus ottaa asiaksi että menisi sinne pitkästä aikaa!!! Monesti vain välttelemme sinne menemistä kun mieheni ei pidä vedestä eikä veneistä!! Ja mökki kun sijaitsee saarella, on sinne aina mentävä veneellä tai talvella jäätä pitkin :)

Joku ihme raakku laiturilla..

Saavuttuani rannalle soitin vaarille, että heti kun hän on valmis tulemaan rantaan niin minä odotan häntä siellä... Vaari ressukka tosin oli odottanut jo tuloani aamu viidestä asti!!=D Heillä kun oli mennyt mummun kanssa vähän informaatiot sekaisin!!!=D No vaarini tulikin nopeasti veneellä ja matkasimme heidän kotiinsa, jossa mummu odotteli muutaman sukulaisen kanssa. Mummuni sisko oli saapunut pohjanmaalta asti tyttärensä kanssa. Oli mukavaa nähdä niinkin kaukaisia sukulaisia pitkästä aikaa, heitä kun tulee kovin harvoin nähtyä jos ei mitään sukujuhlia satu olemaan!!! Sää suosi meitä silloinkin ja aika menikin pihalla ollessa.. Täytyy useammin koittaa ehtiä käydä mummulassa, työt vaan on sellainen ikävä rajoittava tekijä, jonka ansioista vapaapäivät on kortilla, tai vaikka olisikin niin tuppaa oleen paljon muita rästihommia.. Ja joskus olisi ihan hyvä vain keskittyä lepäämiseenkin,eikä aina pinkoa tuulispäänä joka paikkaan!!=D

mummun ja vaarin pihassa on valtava omenapuu joka muodostaa oksistaan valtaisan kaarevan kupolin, jonka olla on mukavaa olla!!^^ Jos olisin vielä pieni, olisi se ehdottomasti lempi paikkani leikkeihin!!<3

heppakenkiä<3

Orvokki yksin keskellä nurmikkoa

Miksi muuten aina mummun ja vaarin kotopaikkaa sanotaan aina mummulaksi? Se on mielestäni erittäin epäoikeudenmukaista vaaria kohtaan!!>:(   Kun kerta vaarikin siellä näin yleisesti ottaen kanssa asustelee...Tyhmää...

Seuraavassa postauksessa esittelen muutaman uuden löydön kera metsäisten kuvien!!

Ihanaa viikonalkua!!<3

Nightmares

Monissa blogeissa ollaan usein pohdittu unimaailman saloja!! Itseäni on unet ja niiden merkitykset kiinnostaneet hyvin nuoresta iästä asti!! Omistan muutamia unien tulkkaus kirjojakin, mutta itse en niistä pahemmin piittaa!! On ne ihan hyvää viihdettä, mutta jos niistä pitäisi mukamas jokin järjellinen tulkinta saada aikaiseksi niin turha toivo!!:D Tai sitten en vain osaa etsiä oikeita avain asioita, vaan koitan tulkita vääriä juttuja!!=D Olisi mahtavaa joskus pästä jollekkin oikealle unipsykologille tulkattavaksi!! Hän tosin luultavimmin lähettäisi minut lataamoon kuultuaan uneni!!=D

Suurin osa ihmisistä ovat siitä onnekkaita, että näkevät paljon hauskoja, mielikuvituksellisia ja huolettomia unia!! Monille unet ovat kuin seikkailu toiseen maailmaan, pakopaikka tylsästä arjesta tai hetken piriste!! Täytyy sanoa, että haikeudella kuuntelen ja luen monesti näitä loistavia tarinoita!! Itse kun lukeudun siihen kastiin joka todella harvoin näkee itse tälläisiä hauskoja ja loistokkaita unia!!:( on niitäkin toki ollut, mutta hyvin hyvin harvoin!!
Yleensä en näe öisin unia ollenkaan, tai ainakaan muistissani ei ole siitä jälkeäkään kun herään!! Mutta sitten kun niitä joskus näen, ovat ne kahden laisia!! Painajaisia tai enneunia!!

Painajaiset hallitsevat ainakin 95% omasta unimaailmastani!! Joskus tuntuu, että on kausia jolloin painajaisia näen lähes joka yö!! Usein ne toistavat samaa kaavaa ja ilmeisesti kumpuavat tuolta menneisyydestäni!! Useimmin nähty painajainen kertoo siitä, kuinka minut jätetään yksin, minua ei kuunnella ja ei noteerata millään muotoa!!! Usein tähän teemaan yhdistyy myös se, että unissa mieheni pettää minua!! Yleensä kohde on aina sama...
Uskon tämän unen johtuvan pitkälti siitä, että pelkään menettää sen rakkaimman ihmisen mitä minulla on!!! Olen usein saanut elämäni aikana kokea sen kuinka minulle esitetään, että ollaan kaveria, jutellaan, vietetään aikaa kanssani ja näytetään, että minusta pidetään!! Sitten kun olen tyhmänä uskonut tämän on minulle naurettu päin naamaa ja sanottu "luulitko tosissasi että joku sinusta voisi pitää" ja tämän jälkeen on monesti alkanut julkinen pilkkaaminen... Ja voin sanoa. että tämän on tehnyt minulle useampi kuin yksi ihminen elämän aikana!!! Lisäksi eräs luottamukseen liittyvä selkkaus sattui meidän suhteessa pian kihlauksen jälkeen..Uskon että tämä asia puskee myös vahvana alitajunnasta ja saa minut pelkäämään, että menetän mieheni, etten voi häneen luottaa ja että hän jonain päivänä tulee järkiinsä ja tajuaa ettei tälläisen epämääräisen olennon kanssa voi elää!!!
Onneksi tosi elämässä tiedän voivani luottaa häneen, mutta unissa se ei ole silti kiva asia, varsinkin jos ne tuntuvat liian todentuntuisilta!!!=D Niinkuin minun unet yleensä tuppaavat tuntumaan!!!

Olen pienestä asti ollut paljon sairaalassa, joten vastustuskykyni on aina ollut huomattavasti huonompi kuin muilla ikäisilläni!!! Sairastuin usein keuhkokuumeeseen ja muihin rankkoihin tauteihin ja silloin varsinkin kärsin paljon hallusinaatioista ja painajaisistani!!! Muutama uni on eritoten jäänyt mieleeni, koska ne toistuivat lähes poikkeuksetta joka kerta kun olin kovan kuumeen kourissa!!!

Toisessa unessa olin junaradalla keskellä yötä ja näin kun vanha veturi ajoi pimeyttä halkoen suoraan minua kohti. Näen unessa ainoastaan vanhan veturin pyöreän etuvalon. Ja kun juna on ainoastaan muutaman sentin päässä minusta, herään...
Tähän uneen en ole vielä tänä päivänäkään keksinyt mitään syytä miksi näin tälläistä aina kuumeessa!!!

Toinen uni on, kun kuljen lapsuudenkotini pihan perällä olevan pienen lammikon päällä! Oli talvi ja lampeen oli tullut jää. Yhtäkkiä jää hajoaa jalkojeni alta ja putoan lampeen!!! Valo hohtaa pinnan alla ja huomaan kun jää muurautuu umpeen!!! Paniikissa hakkaan jäätä sisältä päin, jotta pääsisin takaisin pinnalle. Huomaan jossain vaiheessa, että pinnan alla on muitakin! Näen kuinka jäisessä vedessä kelluu jäätyneitä ja hukkuneita sukulaisiani odottaen, että sama kohtalo seuraa minuakin!!! Herään...
Uskon tämän unen tulevan siitä, kun vanhemmat kielsivät aina minua ja veljeäni menemästä lammen lähelle kun emme osanneet uida!!! No tyypilliseen Tiinamaiseen tapaani, en tietenkään heitä kuunnellut, vaan sinne lammen lähelle oli mentävä!!! No sittenhän siinä kävi niin, että putosin uimataidottomana sinne lampeen! Muistan vielä elävästi, kuinka olin pinnan alla ja koitin räpiköidä lammesta ylös... Onnistuin ihmeen kaupalla saamaan rannan kaislikosta otteen ja kiskottua itseni taas pintaan!!! Ensimmäinen ajatukseni tuolloin oli, että mitä selitän vanhemmilleni, kun vaatteeni ovat märät!!:´D No pikkuveljeänihän siinä syytin, että tämä oli heittänyt muka saavillisen vettä päälle!!! Sekin olisi ollut melkoinen suoritus, kun veljeni nippanappa osasi jotenkuten kävellä!!xD Saati sitten, että olisi heittänyt saavillista vettä päälleni!!!:´D No tietysti vanhemmat näkivät tämän sillon niin mainion selityksen lävitte ja tiesivät taatusti että tuolla lammessahan minä olin kahlannut!!! No sen ainakin opin kantapään kautta, että lammen lähelle ei todellakaan ollut menemistä uimataidottomana!!!=D

Painajaisten lisäksi näen paljon myös enne unia!!! Herättyäni muistan että näin jotain unta mutta että mitä näin, ei sitten mitään havaintoa asiasta!!!=D Kun tilanne tosielämässä tulee kohdalle,huomaan että olen nähnyt tämän ennenkin!!!
Kerran näin enne unen Salkkareista!!xD Kun jakso tuli telkkarista, tiesin täsmälleen mitä tuli tapahtumaan siinä jaksossa!!! (kyllä jakso oli ihan ensimmäinen näyttö, ei mikään uusinta;) )
Sanoin vaan miehelleni että nyt toi kohta menee tonne ja sit toi sanoo sille tolleen... ja hetken päästä asiat meni juuri niinkuin olin sanonut!!!=D

Että sellainen unimaailma minulla!!!=D 

Sweet Dreams lukijat!!!<3<3

♥ Ystävä ♥

Sain tässä hiljattain päähäni todella extemporee idean ja uskaltauduin sopimaan tapaamisen blogiystäväni Aurélien kanssa!!
Yleensä välttelen tälläisiä uusiin ihmisiin tutustumista jos ei ole aivan pakko, koska pelko siitä mitä muut minusta ajattelevat sen jälkeen kun ovat kuulleet  minun ensimmäisen kerran puhuvan, on todella suuri... Olen liian usein joutunut huomaamaan kuinka toinen on innolla tulossa tutustumaan minuun ja esittelemään itsensä ja kun avaan suuni on tämän toisen innostus muuttunut hyvin nopeasti tyrmistyksen ja hämmästyksen sekaiseksi oloksi, katsotaan päästä varpaisiin, paetaan nopeasti paikalta keksien jotain typeriä tekosyitä ja lopuksi tilanne usein johtaa usean kuukauden ja jopa vuosien välttelyyn ja kiusaantuneeseen olotilaan...

Monesti netissä on helpompaa hyväksyä erilaisuus kun se toisen fyysinen "ongelma" ei ole siinä oikeasti konkreettisesti naaman edessä!! Harvemmin kukaan osaa todella kuvitella millainen jonkun ongelma on luonnossa kuten minun tapauksessani, harva pystyy kuvittelemaan kuinka käheä ja möreä ääneni oikeasti on... Ja varsinkin jos on kyse henkilöstä joka tapaa minut ensimmäistä kertaa suoraan kasvotusten esimerkiksi uudessa työpaikassa, on käytös ollut juurikin tuollaista mitä tuossa ylemmässä osiossa kerroin... Ihmisillä on todella ikävä tapa kuvitella, että tälläinenkin asia, kuin minun ääneni, olisi sellainen sairaus, että se jopa tarttuisi heihin..tai usein kuviteltu asia on se, että kun ääneni on tälläinen niin se tarkoittaa automaattisesti sitä että olen muutenkin kehitysvammainen ja aivoton mutaatio... Mutta annas olla kun menee aikaa sen muutamasta kuukaudesta muutamiin vuosiin, huomataankin että "oho tuohan onkin ihan ihminen, se jopa ymmärtää puhetta ja sen vamma ei oikeasti tartu minuun...ja se jopa oikeasti on mukava..."

Joten ymmärrätte varmaan miksi tosiaan jännitän uusia tapaamisia todella paljon vaikka sisimmässäni olen sellainen ihminen joka kaipaisi uusia ystäviä ja olisi innokas tutustumaan uusiin ihmisiin!! No päätin kuitenkin eräs päivä selättää nämä jännitykset ja ottaa sen riskin, että tapaan uuden ihmiseen kävi miten kävi... Olemme Aurélien kanssa tutustuneet täälä blogimaailmassa ja itseasiassa hän on seurannut blogiani melkein alusta asti!!:) Liityin myös hänen lukijakseen silloin muutama vuosi sitten ja päätin eräänä päivänä lukea hänen kaikki postauksensa läpi ja huomasin kuinka ällistyttävän paljon samaa meissä oli!!!:) Olemme olleet toistemme tukena niin hyvissä kuin pahoissakin asioissa ja hänestä on muodostunut korvaamaton ystävä täälä blogimaailmassa!!! Halusin viedä ystävyytemme seuraavalle tasolle ja vaihdoimme sähköpostiosoitteet jossa kirjoittelimme pitkiä viestejä ja sovimme tapaamiseen!!! Tämä neitonen asuu Jyväskylän suunnalla joten matkaa meiltä hänen luokseen oli reilu 200km suuntaansa!!:) Junallakin olisi varmasti päässyt helposti hänen luokseen, mutta ajattelin itse ajaa hänen luokseen jotta ei tarvitsisi kelloa kytätä koko aikaa juna-aikataulujen mukaan!!:)
Matkalla sattui jännä tapahtuma josta en hänelle muistanutkaan puhua... Jo matkan alusta asti minulla oli ollut taas sellaisia maagisia aavistuksia että kaikki ei tuu menemään hyvin!!! Pirkkalan kohdalla olo oli jo melkoisen kaamea, joten päätin poiketa pirkkalan Citymarkettiin ostamaan matkaevästä, koska olin ajallisesti todella paljon etuajassa... ja tadaa olo hävisi heti kun poikkesin päätieltä sivutielle.. Uskon vakaasti että jos olisin jatkanut matkaa suoraan perille asti olisi matkan aikana jotain vakavaa tapahtunut... Viime kerralla kun en kuunnellut vaistojani tapahtui meille tämä... Aavistin meinaan tuolloin aamulla ettei meidän tulisi lähteä kotoa minnekkään, mutta hinku päästä keskiaikaismarkkinoille meni aavistusten edelle... siitä lähtien olen päättänyt totella vaistojani, vahinkojen välttämiseksi!!! Mummulle soitettuani tämä sanoi että meillä on suvussa vaarin puolelta ollut juurikin tuollaisia noitamaisia kykyjä paljonkin!!!
Matka siis sujui todella hyvin tämän levähdystauon jälkeen ja sellainen olokaan ei enää vaivannut!!:)

Pääsin Jyväskylän keskustaan hyvissä ajoin ja sählätessäni liikenteen seassa löysin vihdoinkin itselleni parkkipaikan!!! Odottelin hyvän tovin ystävääni sovitussa tapaamispaikassa ja hermostuneisuuteni oli taatusti näkynyt kilometrien päähän!!!=D Ystäväni saapui paikalle ja ensiksi suuntasimme apteekkiin (hänen piti hakea muutamia lääkkeitä samalla..) jonka jälkeen matkamme jatkui kirpparille... Itse en löytänyt kirpparilta mitään mutta ystäväni löysi itselleen kauniin hameen!!:) Alkuunsa jutustelu oli todella jännittynyttä ja ei oikein tiennyt mistä olisi aloittanut puhumaankaan kun molempia jännitti aivan hirveästi!!! Mutta kirppari reissun jälkeen alkoi tunnelma muuttua rennommaksi ja juttukin luisti huomattavasti paremmin!!!:) Kävimme syömässä eräässä viihtyisässä salaattipaikassa.. Annokset olivat valtavia, mutta sitäkin parempia!!! Sanoinkin hänelle, että on todella vaikeaa löytää kunnon salaattipaikkaa, missä on oikeasti panostettu raaka-aineisiin ja että siitä salaatista löytyy muitakin elementtejä kuin pelkkä vihreä salaatti ja tomaatti!!=D

Kylmäsavulohi caesar salaatti omnom!!^^

Samalla syödessämme saimme vaihdeltua kunnolla kuulumisia ja kuulikin paremmin kun ei ollut sellaista liikenteen hälyä taustalla!!!:) Kävimme myös toisella kirpulla ennen kun siirryimme hänen luokseen, mutta emme sieltä löytäneet mitään ja hinnatkin olivat aivan liian korkeita!!! Hän asui aivan keskustan tuntumassa joten matka ei ollut pitkä!! Näin hänen ihastuttavat kissansa ja siinä hetki istuttiinkin ja paijailtiin heitä!!:) Siirryimme loppuajaksi läheiseen puistoon istuskelemaan ja juttelemaan!!!:) Lopulta kello alkoikin olla jo niin paljon että minun oli lähdettävä kotio päin!!!:(  Liian myöhään ajaessa voisi olla minulle kohtalokkaat seuraukset, kun on paha tapa nukahtaa auton rattiin!!!=/ Mutta matka seurana minulla olikin kaksi pussia karkkia, kaksi pulloa mehua, ensin oli iskä monta minuuttia, sitten seuraani astui äiti, ja lopuksi mummuni oli seuranani yli tunnin verran matkasta!!xD ei ei, en ole tulossa hulluksi, en kuvitellut heitä viereeni vaan puhuin heidän kanssaan puhelimessa matkan aikana!!=D Mummun kanssa oli lopetettava puhelu kun olin jo lähellä kotia, joten oli keskityttävä enempi liikenteeseen kapeilla teillä!!:)

Kotio päästyäni fiilis oli aivan mahtava ja itse ainakaan en katunut hetkeäkään tapaamistamme!!! Tämä kaunoinen on aivan yhtä ihana persoona luonnossa kuin millaisen käsityksen olen hänestä saanut blogin välityksellä!!!^^ Ja tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme aina!! Ehdottomasti täytyy ottaa tämä reissu joskus uusiksi!!!:)♥ Kiitos ihanasta päivästä ystäväiseni!!♥♥

♥

Yhden illan juttu...

Hä hää...menitte halpaan... luulitte kuitenkin, että nyt on otsikosta päätellen menny muijan ajatusmaailmassa jokin pahemman kerran metsään!!! Ei kuitenkaan!!! =D Yks ilta pärähti päähäni tälläinen visio ja olihan se nyt toteutettava mitä pikimmiten!!! ei mulla muuta!!! Mukavaa illanjatkoa teille!!! <3<3<3