Olen seurannut paljon vierestä kuinka esimerkiksi monilla nuorilla on hirmuisa kiire heti ensi tapaamisen jälkeen rynnätä saman katon alle ja siitä heti kihloihin ja hupsista keikkaa kun toiseen alkaakin vasta sitten tutustumaan, niin se kumppani ei olekkaan enää mieluisa ja sitä huomaa ettei yhteisiä mielenkiinnon kohtia ole juurikaan saati sitten että tultaisiin enään toimeen keskenään!! Elämän arvot onkin ihan erilaiset kun toiseen tutustuu...
Teitysti elämä on liian lyhyt jahkailuun, mutta eipä sitä nyt välttämättä tartte ihan noin kiirehtiä!!;) Enkä nyt väitä että aina kävisi näin!! On paljon hyviäkin tapauksia jossa toiseen on kiinnytty vain kahta kauheemmin kun ollaan tutustuttu ja oltu täten yhdessä hamaan hautaan asti!!:)
Omalla kohdalla, itse en pystyisi luottamaan toiseen niin paljoa, että heti oltua kaksi kuukautta yhdessä, muutettaisiin yhteen saati sitten heti kihloihin!!! Mieheni laitettua ekan kerran minulle sähköpostia ammattikoulun ekalla luokalla ollessamme, hän pyysi heti alkamaan seurustelemaan!! En kuitenkaan suostunut, sanoin hänelle, että haluan tutustua häneen ystävänä, ennen kun alan seurustelemaan. Tiesimme toisemme jo yläasteelta, mutta en olisi silti voinut kuvitella, että alkaisin seurustelemaan tuosta vain, kun en kyseisen herran kanssa ole kovinkaan montaa sanaa vaihtanut!!=D usean kuukauden yhteyden oton ja jallittelun jälkeen vastasin hänelle vihdoin myöntävästi, että alkaisin seurustelemaan hänen kanssaan!!:) silloinen seurustelu tosin kariutui nopeaan omien pelkojeni takia, kun en osannut luottaa, että toinen olisi siinä kanssani vilpittömästi!! Niinpä jatkoimme ainoastaan ystävinä vuoden verran, välillä kokeilimme seurustelua, mutta palasimme taas ystävyys tasolle!! No vuoden on-of juttujen jälkeen aloimme neljännen kerran seurustelemaan ja sille tielle ollaa jääty!!;) Kihloihin mentiin tuosta tapahtumasta sitten vuoden päästä, ja tuolloin oli jo kaiken säätämisen jälkeen molemmilla sellainen olo että "perhana tuosta toisesta ei vaan pääse enää eroon" ;) Olihan sekin toisten mielestä liian nopeaa toimintaa, mutta itse katottiin jo tilanteen olevan sopiva, kun olimme kuitenkin jo useita vuosia pyöritty yhdessä ystävinä ja vähemmän ystävinä!!;)
 |
| Kihlapari (zombie ja sen komea kumppani) vuodelta 2006 |
Tottakai on hyväksyttävää, että on myös omiakin menoja, ja monesti se tekee ihan hyvää kun saa omaakin aikaa, mutta jos se oman ajan ottaminen on sitä, että viikosta omalle kumppanille jää aikaa korkeintaan sen 4 tunnin verran, niin siinä voi ehkä miettiä et missä mättää!!? Tietysti on varmaan sellasiakin suhteita joille se sopii, mutta itse en pystyisi siihen!! Kuten sanottu, meitä on moneen junaan..
Lähinnä mitä haen takaa on se että ne ajatukset osuu yksiin!! Monissa suhteissa kun näkee sitä että toinen haluaisi olla enemmän yhdessä ja toinen taas ei millään malta pysyä edes tunnin verran aloillaan oman puolisonsa seuraksi!!
Välinpitämättömyys on myös huono juttu!! Ei kiinnosta mitä toinen tekee, ei kiinnosta miltä toinen näyttää tai mitä toinen ajattelee!!
Mielestäni hyvässä suhteessa ollaan kiinnostuneita toisen asioista!! Se päivittäinen "miten työpäiväsi meni rakkaani?" ei ole kovinkaan paljoa vaativa ele, mutta toiselle siitä tulee tunne että vitsi musta välitetään ja toista oikeesti kiinnostaa millanen päivä mulla on ollut!! Lisäksi se että jos olet alusta asti ollut ihminen joka huolehtii ulkonäöstään, hygieniastaan viehättävyydestään ja yhtäkkiä lopettaa sen kaiken kun ajattelee ettei tartte enää vaikutusta tehä toiseen niin kyllä se kieltämättä hieman tuottaa ihmetystä toisessa osapuolessa!! Ei kauheasti lisää hehkeyttä että ennen niin sileät sääret muistuttavat nykyisin enemmänkin karvaista kaktusta, tai että siistiksi huolitellun parran sijaan naamaa koristaa kauhea puska josta saa leikkureiden avulla etsiä edes toisen silmät, jotta saisi luotua katsekontaktin!!=D Hien hajusta puhumattakaan, jos ympärillä leijuu kaasukerrostuma jossa kärpäsetkin kuolevat ja tippuvat kolisten lattialle, niin ei siinä todennäköisesti ole kumppaninkaan kovin mukavaa olla!!
 |
| No tää kuva nyt ei kyllä edusta sitä itsestään huolta pitämistä!!xD Viimeiset mehukestit vanhan kämpän parvekkeella!!xD |
Sitten tämä valitettavan usein kuultu syy eroon "toisella oli suhde toiseen vastapuolen edustajaan"... Osalla tuntuu tulevan kuin ikään 40 kriisi jossa mietitään että tässäkö tämä elämä nyt oli, sama vanha suhde, huutavat kakarat, tasapaksu duuni, asuntovelat niskassa.. kas töihin tulikin viehättävä nainen/komea mies, josta tuntuu saavan sitä uutta säpinää elämään... kotona alkaa kaikki ärsyttämään ja se ärsytys alkaa kiristelemään hermoja myös ulospäin!! Tulee riitoja ja voi kun onkin kivaa mennä töihin purkamaan tälle uudelle tuttavuudelle tuntemuksiaan, kun toinen kuuntelee niin ihanasti ja toimii niin ymmärtäväisenä olkapäänä!! Lopulta tämä "viaton ystävyys" muttuukin vakavammaksi ihastumiseksi, kun koto asioita ei voida enää kunnolla käsitellä ja taas ollaa tässä tutussa rallissa joka varmasti jokaiselle on tuttua, ainakin saippuasarjojen muodossa jos ei muuten!!=D
Helpostihan tälläisissä tilanteissa sitä syytetään täysin toista osapuolta ja monissa tilanteissa se onkin niin että toinen ei ole halunnut puhua suhdetta vaivaavista asioista ja kääntää sen juuri näin!! Tai on muuten vaan hirvee tarve tunkee omaa kroppaansa joka paikkaan... Kuten eräs mieheni entinen työkaveri sanoi miehelleni, ettei ymmärrä kun mieheni ei kyylää muita naisia, kun miehet on kuulemma tehty jaettavaksi!!=D Naurettavinta mitä oon koskaan kuullut, ja olen todella onnellinen kun mieheni ei ajattele näin!! Tai no jos hän niin ajattelisi, hänestä ei koskaan olisi tullut mieheni!!;)
Mutta on myös olemassa tälläinenkin puoli, että monesti se toinen osapuoli saattaa ruveta tuntemaan olonsa tukalaksi omassa suhteessaan. Ei saa esimerkiksi koskaan suunvuoroa, puhuttua asioita toiselle kun toinen lyttää heti maanrakoon tai ei kuuntele ollenkaan!! Toiselle on koko ajan ihan sama mitä sä teet ja ootko edes olemassa, niin kyllä siinä helposti mielenkiinnot herää toiseen suuntaan, jos sitä huomioo saa jostain muualta!! En hyväksy siis tätäkään millään lailla, pettäminen on minusta aina todella alhainen teko, mitä ihminen voi vaan tehdä toiselle, mutta jollain tasolla pystyn ymmärtämään kuitenkin miksi jossain tapauksissa tähän tilanteeseen ollaan päädytty!!
Narsistit on sitten oma lukunsa jotka ilmenee yleensä vasta sitten kun naimisiin ollaan jo menty ja saatu toinen ns."nalkkiin" niin toinen alkaa tuomaan sitä narsisti luonnetta esiin.. mutta siitä nyt ei varmaan tarvitse sen enempää avautua, kun monet varmaankin ymmärtävät miksi tässä tapauksessa toiset eroo, ja hyväkin että eroovat... ennen kun käy todella pahasti...
Olen pohtinut paljon mitkä asiat vaikuttavat hyvään parisuhteeseen ja millä jotkut ovat päässeet siihen tilanteeseen "50 vuotta naimisissa, edelleen ollaan kuin vastarakastuneita"... Osan asioista olen itsekkin oppinut katapään kautta ja osa asioista on tullut vain sen yksinkertaisen pohdinnan kautta, että millaisen haluan oman oloni olevan vielä esimerkiksi sen 50 vuoden jälkeen!!:)
* Kuuntele toista... koskaan ei mielestäni voi olla niin kiire, etteikö oikeesti voisi toiselta pysähtyä ajatuksella kysymään ja kuulemaan että mitä toiselle kuuluu, mitä hän ajattelee! Ei itsestänikään tuntuisi kivalta jos toinen ei kysy koskaan että mitä kuuluu, joten teen sitä paljon itsekkin!! Etenkin jos huomaan että toinen on omissa maailmoissaan, kysyn heti häneltä että harmittaako joku!! Ja erityisesti se minäminäminäminä-asenne pois!! Ei maailma kaadu jos sen oman turvan sulkee hetkeks aikaa ja keskittyy mieluummin kuunteleen toista!! Ja tähän samaan kategoriaan voisin laittaa vielä että kysyä toisen mielipidettä!! Se että kysyy toisen ajatusta jonkun sisustustaulun ostossa että mitä mieltä toinen on, luo tunteen että toisen mielipiteillä on väliä ja esimerkiksi että asunnosta tulee molempien mieleinen, eikä ainoastaan toisen suunnittelema, jossa toinen ei tunne oloaan kotoisaksi!! sama pätee monen muun aiheen kohdalla!!
* Laatuaikaa yhdessä olemiseen!! Nuorena helposti tulee vietettyä toisen kainalossa leffaa katsellessa ja käytyä syömässä jossain kivassa paikkaa, mutta se kaikki laatuaika tuntuu monilta unohtuvan kun tulee muksuja perheeseen!! Aikaa ei mukamas koskaan ole, on aina liian väsynyt yhteiselle vapaa-ajalle, eikä oo rahaakaan ylimääräistä... lopulta huomaa että kun muksut muuttaa pois kotoa ja sitä tajuaa vasta siinä vaiheessa että "herranpiaksut, mistä tää kumppani tähän ilmesty, kun en oo sitä viimesee 18 vuotee nähnyt" Saati että osaisi viettää sen kanssa enää siinä vaiheessa aikaa!!=D
Raha ei saa koskaan olla tekosyy, yhteiselle vapaalle ajalle löytyy vaikka piknikin muodossa, tyhjää vain kaapeista kaikki ruuan jämät ja viltti nurmikolle ja sinne viettään laatuaikaa!! Ja kun niitä sukulaisia mummuja, vaareja, sisaruksia monilla on niin ne lapset saa taatusti aina silloin tällöin hoitoon että saa sitä yhteistä aikaa!!:)
Ja aika ei voi koskaan olla syy, mielestäni se on täyttä potaskaa, jos ei muka ehdi!! Senkus kirjaa kalenteriin päivämäärää ja pitää siitä kiinni vaikka mikä olisi!!! Ja tuollaisen yhteisen rentoutus hetken jälkeen sitä jaksaa taas paljon paremmin arjen hulinoita!!
 |
| Laatuaikaa voi olla myös se että auttaa toista hänen harrastuksissaan, kuten minä olen tehnyt.. maalannut ja hionut tuon saman lokarin ainakin kaksisataa kertaa ja nyt olisi ens kesänä tiedossa toisen puolen lokarin hiominen ja maalaaminen kun kunnostamme sen hirvivaurion... |
* Rehellisyys ja yleensäkkin puhuminen asioista!! Liian monissa suhteissa kuulee tästä että "en mä tiiä yhtään mitä toinen on meinannu ku ei me koskaan puhuta tälläsistä jutuista"...öö miksei?? Mielestäni suhteen avain asioita on se puhuminen!! Ei ole olemassakaan niin tymiä asioita mitä toiselle ei voisi höpistä!! Silloin ongelmatkaan eivät pääse kertymään isoiksi möykyiksi kun ne nostaa heti esille!! Vältytään näiltä ulkoisilta olkapäälohduttajilta!! Ja jos menee tekemään jotain tyhmää, vahingossa hajottamaan toisen lempi vaasin niin mikään ei ole sen arvokkaampaa kuin että sen kertoo heti toiselle, tai että jos suhteessa on alkanut jokin asia nakertamaan, niin heti asia esille, niin tiedetään yhdessä hakea muutosta tilanteeseen!!
* Toisen huomioiminen...edes pieni kehu päivässä, kuinka toinen on komea, tai että toinen näyttää mielestäsi erityisen komealta/kauniilta tuossa paidassa!! Sanoa kuinka paljon toista rakastaa!! Pienet lahjat ovat ihana ele muulloinkin kuin pakollisina syntymäpäivinä tai jouluna!! Tai että tekee toiselle salaa jonkun kynttiläillallisen, tai niinkuin mieheni teki minulle eräs aamu että piirsi autoni tuulilasiin ilmestyneeseen lumeen ison sydämen!!^^<3<3 pieni ele, niin suuri merkitys!!<3<3
Itse pyrin näihin kaikkiin!! Ei ole asiaa, mitä en puolisolleni voisi puhua, kuuntelen häntä aina ja turhan nalkuttamisen olen kokonaan jättänyt pois! Antanut olla hänen sellainen kun hän on, enkä ole lähtenyt muuttamaan häntä sellaiseksi kuin minä haluan, antanut hänen harrastaa autojuttuja, vaikka niihin meneekin paljon rahaa, mutta kun se on hänelle tärkeää niin mikäs minä olen sitä kieltämään!! Luotan kuitenkin hänen arvostelu kykyynsä ettei hän menisi ostamaan mitään ylimääräistä jos rahatilanne siltä näyttää. Pyrin joka päivä hänelle kertomaan kuinka rakas hän on minulle. Haluan myös pitää itsestäni huolta ulkonäöllisesti, jotta hänen on mukavaa olla lähelläni ja jotta hän tietää että haluan näyttää hyvältä hänen rinnallaan!! (niin hyvältä kun nyt tällä naamalla voi näyttää...)
Olen lakannut menneistä murehtimisen, koska huomasin että se heikensi suhdettamme ja aiheutti ihan turhaa murhetta ja stressiä!! Olen luopunut muutamista tärkeistä asioista sen takia, kun tiedän että ne tuovat miehelleni tukalan olon, hän on myös vastaavaa tehnyt vuokseni!! Tehty kompromisseja että molemmilla on hyvä olla tässä suhteessa!!:)
Ennen kaikkea tuonut paljon positiivisia ja ihania asiota miehestäni julki kun olemme jossain kylässä, olen halunnut että hän tuntee, että olen ylpeä hänestä!!:)<3
Toivon että suhteemme jatkuu tällä mallilla ja jatkaa vahvistumistaan vuosien varrella!!:) Uskoisin näin, mikäli molemmat siihen panostamme täysin, sillä sitähän se vaatii, molemmin puoleista panostusta..
