synkkiä ajatuksia

Laitan nyt tähänkin blogiin saman tekstin jonka kirjoitin erääseen toiseen blogiini jota pidän... Siitä toisesta blogista on vähän turha kenenkään kysellä, kun en aio sitä julkisesti kailottaa kenellekkään... Se on minulle paikka jonne olen jo jonkin aikaa purkanut moistojeni kipeimpiä asioita ja olen sitä kautta saanut oloani kevennettyä!!!

Tätä ei parane heikkohermoisten lukea!!!

Teksti kertoo eilisistä tapahtumista ja yleensäkkin asioista joita joudun käsittelemään oikeastaan päivittäin:



"Tänää on ollut taasen todella vaikea päivä!! Uudet työkuviot ovat jännittäneet minua todella ja varsinkin uusien työtuttavuuksiiin tutustuminen on ollut minulle henkisesti todella raskasta!! Kaikki kun eivät ole aina niin suvaitsevimmasta päästä tästä minun ulkoisesta piirteestäni!!!

Olen havainnut jo ensimmäisiä suvaitsemattomia piirteitä kanssa työskentelevien ihmisten ilmeistä ja eleistä ja vaikka olenkin koittanut pysyä rauhallisena ja koittanut hokea itselleni, ettei kannata välittää, on se ollut minulle silti todella raskasta ja tuntuu että olen kasannut taas melkoisen tunne möykyn tuonne takaraivon perälle!!!

Tiedän etteivät ihmiset tarkoita pahaa, mutta vaikka he kuvittelisivat etten huomaa heidän vaivaantuneisuuttaan, ei se asia niin todellakaan ole! Kyllä minä näen!! Huomaan kyllä kuinka minua vilkaistaan päästä varpaisiin kun aukaisen suuni, huomaan kuinka katsekontaktia vältellään ja voin aistia sen vaivaantuneen tunteen joka ikisellä solullani!!! Ja se tuntuu itsestäni kovin kiusalliselta!!!

Viimeinen niitti tänää oli se kun menin työpäivän jälkeen ruoka kauppaan ja huomasin että kaupassa oli kahvitarjoilu jonkun vuosipäivän takia!!! Menin muiden jatkoksi hakemaan ilmaisen kahvikupposen ja täytekakun palasen (vaikka omatuntoni soimasikin minua siitä herkuttelusta pitkään)... Kun oli minun vuoroni ottaa kahvikuppi käteeni, minä luonnollisesti kiitin kahvin tarjoajaa ja tietysti hän silloin kiinnitti huomiota ääneeni ja sanoi minulle että "tämä tekee hyvää flunssaisellekkin ihmiselle"... No minä siihen asiallisesti tuumasin takaisin, että ääneni on tälläinen koska minulla on synnynnäinen henkitorven ahtauma!!! Ette uskokkaan kuinka vaikeaksi se tarjoilija meni!! Hän pahoitteli todella paljon ja koitti selitellä, että oli luullut minulla olevan todella paha flunssa ja kurkku kipu, mitä nyt on liikkeellä ollut paljon... Itse en siinä vaiheessa asiaa ottanut miksikään, koska olen siihen tottunut oikeastaan päivittäin... Menin sivummalle kahvikupposen ja kakunpalan kanssa ja tuo myyjä tulikin viereeni ja jatkoi pahoitteluaan ja sanoi minulle että joudun varmasti kuulemaan vastaavaa lähes jatkuvasti, johon tietysti rehellisesti totesin että valitettavasti kyllä!!! Hän pahoitteli useaan kertaan kömmähdystään ja toivotteli minulle hyvää päivänjatkoa!! Todella asiallinen ja arvostin todella paljon hänen fiksua käytöstään ja pahoitteluaan!!!=)

No siinä jatkaessani ostoksiani minulla alkoi päässä pyörimään taas ne kaikki asiat mitä ihmiset minulle ovat kuittailleet olemassa olostani:

"mutakurkku..."

 "Oletko hankkinut tuohon vammaasi vammaistukea...?"

 "sä kuulostat ihan mieheltä..." 

"vammanen"

"onpas sulla paha flunssa"

"mikä sun ongelmas on?"

"Sinun pitäisi kuolla, jotta muiden olisi parempi elää"

Kaikki se kokemani kaikui päässäni uudestaan ja uudestaan ja aloin tuntemaan paniikkikohtauksen oireita jo itsessäni... En tiedä muistinko edes ostaa kaikkia tarvitsemiani asioita, ajatuksenani oli vain poistua paikalta mahdollisimman nopeasti!!

Tunsin kuinka kyyneleen meinasivat tulla väkisinkin silmiini... Miten  tuollainen hyvä asia voikin tuoda mukanaan kaikki ne kamalat muistot mieleen? Päässäni pyörivät vain ajatukset, joissa mietin olemassa oloani... Miksi minun pitää olla tälläinen, miksen voi olla normaali kuten kaikki muut? Tänään minulla oli pitkästä aikaa tunne, että haluaisin pois tästä maailmasta, etten ole yhtään mitään..."

Että sellasta... Äidille tiedoksi ja kaikille muillekkin, etten ole todellakaan hautomassa tässä mitään itsemurhaa!!!=D Mutta halusin tuoda asian ilmi tähänkin blogiin, jotta ihmiset ymmärtäisivät, miksi olen tälläinen kuin olen, ja jotta hekin ymmärtäisivät, että minäkin olen aivan tavallinen ihminen, jota satuttaa muiden tekemiset ja sanomiset!!!

Eipä mulla muuta, seuraavaks lupaan kirjoittaa iloisemmista asioista!!!=D