Eritoten monesti huonosta itsetunnosta kärsivät tästä, tarve tulla hyväksytyksi muiden silmissä keinolla millä hyvänsä.. Tunne siitä, ettei sinua hyväksytä omana itsenään saa monet tekemään asioita vasten tahtoaan, pukeutumaan tietyllä tavalla, käyttäytymään tietyllä tavalla ja jopa muuttamaan koko elämänsä tietynlaiseksi!
Luotto omiin mieltymyksiin ja tekemisiin saattaa olla niin hauras, että on valmis hakemaan muista niitä asioita mitkä pitää itseen imeä...
Ainoa vika tässä vain on, että harvemmin ihminen on onnellinen, eläessään muiden elämää!!
Olen kertonut teille omasta koulukiusattuna olemisen taustastani.. Myös minä tunsin, etten kuuluisi minnekkään.. Etenkin yläaste aikoina, alkoivat paineet tulla hyväksytyksi, olla melkoisen kovia!! Joka ikinen päivä mitä jouduin kuuntelemaan muiden haukkuja, sai minut miettimään, miksi en kelpaa!! Mitä pystyn tekemään, että saisin muiden hyväksynnän puolelleni!! Äänelleni en voinut mitään tehdä, mutta muutosta yritin saavuttaa muilla asioilla! Pukeutumalla samanlaisiin vaatteisiin kuin muut, tykkäämällä samanlaisesta musiikista kuin muut...
Kävin yhteen aikaan lähikuntien festareilla kavereiden mukana jossa salaa vedettiin alaikäisenä pussikalja kännejä metsässä ja idiootti kun silloin olin, kuvittelin olevani kovinkin kova mimmi kun pystyin vasten omaa tahtoani moista muiden mukana tekemään... Eikä se edes jäänyt teinikännien asteelle se.. vielä idiootimpi olin kun poltin puolivuotta tupakkaa sen takia... Pieni ääni takaraivossa koitti sanoa minulle että miten naurettava pelle olin, mutta se ääni oli helppoa työntää taka-alalle koska halu kuulua porukkaan oli suurempi!!
Erään silloisen ihastuksen sanat minulle saivat minut järkiini... Hän sai minut tajuamaan ettei muiden hyväksynnän haku ole sen arvoista että menetän itsestäni ne asiat joita itse pidän arvossa!! Vaikken merkannut tälle ihmiselle yhtään mitään, sanoi hän että kuvitteli minusta viimeiseksi ihmiseksi maailmassa moista tekevän...
Muutos lähti kuin sormia napsauttamalla... Tupakan tumppasin siihen paikkaan ja sen jälkeen en ole koskenut... En muutenkaan enää hakeutunut väkisin silloisten ystävien seuraan ja pian huomasinkin, etten ollutkaan heille niin tärkeä kuin mitä itse olin kuvitellut... Ystäviä ollaan edelleen, mutta enää ei samalla lailla mennä ja riekuta yhessä... Tavallaan siinä sai seulottua paljon ihmisiä pois jotka eivät olleetkaan todellisuudessa niitä läheisimpiä!! Ystävyyskin kun on sellainen asia, että jokaisen pitää ottaa huomioon se toisen persoona... Itsekkin ymmärrän täysin jos joku kavereista ei aina pääse käymään kylässä, elämän tilanne kun on aina jokaisella eri ja varsinkaan aina ei voi toisesta tietää mikä oikeasti on syynä milloisissakin tapauksissa, joskus toinen voi olla niin uupunutkin ettei jaksa jatkuvaa härdelliä ja kylässä juoksemista... Parasta on kuitenkin se, että vaikka näkisi toisen kahden vuoden välein, tuntuu ystävyys säilyvän siitä huolimatta, juttua riittää samalla lailla kun viimeksikin!!:)
Aloitettuani seurustelun mieheni kanssa, sai hän nostatettua itsetuntoani sen verran, että pukeutumistyylikin alkoi menemään sinne suuntaan josta olin vain villeimmissäni haaveissani haaveillut!!:)
Tahto muuttua siihen mitä oikeasti halusin olla, oli niin suuri, että vaikka oman itsensä etsiminen olikin työlästä, tein sen silti nopeasti.. Enkä kadu hetkeäkään!! Muutos vaatii todella vahvan päätöksen, enkä usko että ilman tämän yläasteisen ihastuksen pettymyksen sanoja, en olisi tässä näin vahvana... Enkä ilman mieheni tukea ja kannustusta!!
En ole millään tavoin ylpeä tekemistäni typeryyksistä, mutta ehkä se kuului siihen prosessiin tuossa iässä... ja ehken olisi minä jos näin ei olisi käynyt!!
Välillä huomaan itsestäni, että mietin edelleen "voinko nyt tehdä näin...onko se noloa muide mielestä"... mutta onneksi olen tullut aina järkiini ja todennut että "helvetti vieköön, minä elän omaa elämääni, en muiden".
Etenkin huomaan sellaisina päivinä, kun ulkopuolelta satelee paskaa omasta äänestäni, huomaan jälleen miettineeni, "mikä minussa on vikana?" Huonon itsetunnon takia on hirmuisen vaikeaa kuvitella muiden käyttäytymisessä mitään vikaa vaan automaattisesti sitä kuvittelee, että itse on syypää jollain lailla siihen muiden käyttäytymiseen... Mutta onneksi hyvinä päivinä olen tullut tosiaan niihin aatoksiin, joita tuossa ylempänä mainitsin että "paskat muista"...
Kyllähän sitä aina kuulee muilta "näin sinun kuuluisi elää... mikset tee tota noin ja noin... päällekäyviä neuvoja ja vihjailuja kuinka oma elämäntyyli ei jollekkin sovi.."
Mutta olen nyt päättänyt sen, että minä elän niinku itse parhaaksi näen, minun tavallani, sellaisessa asunnossa jossa haluan, siivoan tasan niin usein kun jaksaa huvittaa, pukeudun niihi vaatteisiin mitä itse haluan käyttää, en juokse baareissa rillustamassa vain sen takia kun muut niin tekee, ja keräilen legoja vaikka olisi muiden silmissä kuinka lapsellista tahansa...(tietysti tehdä asioita haluamallaan tavallaan satuttamatta muita ja käyttämättä muita hyväksi..)
En halua olla se katkera 40-50- vuotias naisihminen joka motkottaa muille siitä jotka uskaltavat olla juuri sellaisia kuin haluavat!! Enkä halua katua vanhana kuinka paljon asioita jäi tekemättä kun ei uskaltanut...
Haluan sanoa rohkaisuksi kaikille jotka eivät uskalla olla omia itsejään, että ottakaa se askel siihen mitä haluatte olla!! Elämä on liian lyhyt siihen että murehtii, kelpaako muille!! Aina löytyy joku joka ei valinnoistasi tykkää, mutta mitä sitten!! Ei ole pakko kattella! Jokainen on arvokas juuri omana ihanana persoonanaan!! <3<3
Voi ei, kirjoitin superpitkän tekstin, ja nyt se salaperäisesti katosi! :D eiiih....
VastaaPoistaVoi ei!!:( itsellekkin käynyt monesti niin varsinkin kun olen tabletilla kirjottanut!! :( möh.. mutta toivottavasti jaksat jossain vaiheessa koittaa kirjoittaa uudelleen!! Olisi hienoa kuulla sinunkinnajatuksesi tähän!! :)
Poista:D ensinnäkin on pakko sanoa että nyt hymyilytti kovasti, sillä ihan pari tuntia sitten kun autolla ajelin, mietin että pitäisi joskus rohjeta kirjoittamaan siitä miten itse olen tähän pisteeseen ja tähän tyyliin päätynyt... Ehkäpä tästä saa taas vähän lisää rohkaisua :)
VastaaPoistaEli erittäin hyvä kirjoitus, ja olen niin samaa mieltä tosta että en halua olla katkera keski-ikäinen akka, ja kyllä pitää olla oma itsensä, tai edes pyrkiä siihen pikkuhiljaa ja uskaltaa tutkia itseään :)
Mukava kuulla, ja rohkene ihmeessä kirjoittamaan siitä!! Odottelen innolla että joskus pääsen sen lukemaan!! :)
PoistaKiitos paljon kommentistasi!! Elämä on todellakin liian lyhyt siihen ettei uskalla olla oma itsensä, se jos mikä vahingoittaa omaa minäänsä kaikkein eniten!!
Tuntunkuuloista settiä :/ Itsekin rohkaistun ja löysin suuren osan kadonnutta itseluottamusta vasta kun aloin seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jota ei tarvinnut miellyttää ja jolle kelpasin tasan sellaisena kuin olen.
VastaaPoistaMulla lähinnä vanhemmat on painostanu tiettyyn suuntaan ja kieltäny pukeutumasta tietyllä tavalla ja olemasta millainen olen. Vaikkakin eivät he ilkeyttään, lähinnä siksi että he kuvittelevat etten pärjää jos olen yhteiskunnan normien mukaan erilainen.
Pikkuhiljaa kohti sitä oikeaa minää vain.. Vaikka se vanhempia järkyttääkin välillä... :D
Tuntuu olevan varsin yleistä tuo että vanhemmat kyseenalaistavat lastensa mielipiteet, tekemiset ja tyylisuuntauksen!! Etenkin vanhemman kansan edustajat kun ovat tottuneet kovin hillittyyn olemukseen ja etenkin naisten asema on usein ollut perus "hiljaista kotiäiti"-sorttia ja jos et halua sellainen olla niin sitä kummaksutaan..
PoistaJa toisaalta taas toiset vanhemmat tuppaavat elämään omaa elämäänsä lasten kautta ja sitä kautta asettavat liian tiukkoja vaatimuksia ja odotuksia!!
Ja kuten itse sanoit niin huoli pärjäämisestä ulkomaailmassa saattaa olla myös osa syy käyttäytyä tuollain!!
Hienoa että olet kuitenkin saanut pikkuhiljaa omasta itseluottamuksestasi kiinni!!:) ♥ja että on olemassa tukiverkostoa joka jelppii sitä omana itsenään olemista!!^^
Oi, tekstisi kosketti syvältä. Pystyn niin samaistumaan tähän miellyttämisasiaan (joskin vähän eri asioissa kuin se on sinulla ilmennyt) ja etenkin tässä viimeaikoina on tullut asiaa pohdittua niin terapiassa kuin yksinäänkin. Myös eräs kurja tapahtuma nosti aiheen entistä enemmän esille. Monessa kohtaa tuntui kuin puhuisit suoraan minulle! Uskomatonta, miten suuri voima vertaistuella on.
VastaaPoistaOlet todella vahva ihminen, kun otit silloisen ihastuksesi sanat noin hyvin, koska niistä olisi moni voinut loukkantua tyyliin: "Ei sinulla ole oikeutta neuvoa minua". Varmaan itsekin olisin ajatellut juuri näin ja käpertynyt itsesääliin. Olit siis kypsä ikäiseksesi! <3 Kyllä siihen tosiaan vaaditaan sitä, että on itsekin valmis muutokseen. Muutenhan se ei olisi pysyvä.
Joskus elämässä on sellainen tilanne, että on vaikeaa olla miellyttämättä. Tai muutosta on vaikeaa toteuttaa, koska kaikki läheisetkin ovat tottuneet, että saavat usein tahtonsa läpi. Kun yhtäkkiä seisookin vahvasti omilla jaloillaan ja sanojensa takana, eivät muut välttämättä hyväksykään tätä edistysaskelta. Mutta juuri niin kuin lopussa totesitkin - aina löytyy joku, joka ei valinnoistasi tykkää, mutta silloin on ehkä jatkettava eri teitä.
Vertaistuella on kyllä todella voimakas vaikutus!! Ei se välttämättä kaikille sovi, mutta omakohtaisesti olen sitä mieltä että on "mukavaa" (jos ny näin voi sanoa, kun ei se koskaan ole mukavaa jos toiset siitä kärsii) kun tietää ettei ole asioiden kanssa yksin ja saa omanlaista voimaa siitä kun huomaa että kappas, muutkin on tästä selvinnyt hengissä!! :D Ja monesti samojen asioiden kokeneet ymmärtävät toista kaikista parhaiten kun taas vertaa johonki sellaiseen ihmiseen joka ei ole vastaavaa kokenut!!
PoistaItsellä varmaan paljon vaikutti sekin kun tämä "havahduttaja" oli tosiaan silloinen ihastuksen kohde, niin ne sanat tulivat jotenkin niin voimakkaasti vasten naamaa... jonkun muun sanomana olisin ehkä voinutkin aatella toisin... tosin sit kun pohtii taas siltä kantilta millainen olen luonteeltani, niin ehkä olisin reagoinu monien muidenkin kohdalla samalla tavalla, koska minä otan monet asiat hirmuisen voimakkailla tunteilla.. jos joku tulee sanomaan sen mitä tavallaan olen yrittänyt sisuksiini tunkea piiloon, aiheuttaa se sanominen ikään kuin valtavan nolostumisen/häpeän aallon... Oli sitten jotenkin helppo tehdä se muutos kun en halunnut että käyttäytymiseni aiheuttaa enää uudelleen samanlaista nolostumis/häpeä tunnetta!!:)
Ymmärrän kyllä että on vaikeaa, etenkin jos vastassa on todella läheisiä ihmisiä kuten sukulaisia yms... Mutta ihmisiä me kaikki ollaan ja kaikkien kanssa ei vain yksinkertaisesti kemiat toimi olkoonkin vaikka kuinka sukulainen!! Silloin jos ei omana itsenään toiselle riitä, on parempi tosiaan ehkä pitää etäisyyttä!! Kyllä ne muutkin sitten ajan kanssa oppii ymmärtämään kun huomaavat kuinka onnellinen toinen on juuri sellaisena kuin on!! Ellei ole todella katkeraa ja kateellista tyyppiä ;)
Mukavaa loppuviikkoa kaunis!!<3<3<3
Hieno teksti ja samaistuttava aihepiiri tälläkin kertaa! :) Onneks monesti ikä ja hyvät kokemukset tuovat sen verran itsevarmuutta, että alkaa jo olla tyytyväinen elämäänsä ja muutenkin alkaa ajatella enemmän sitä, että mitä itse haluaa ja mikä on parasta. Keskeneräisiähän me ihmiset ollaan varmaan aina - mutta kyllä se minuus on jo niin hyvä asia saavutettuna, ettei sitä vaihtaisi. :)
VastaaPoistaTotta turiset!! :)
PoistaHuomannu itsekkin että ikä tuo paljon varmuutta!! Kun muistelee millane oli muutamia vuosia sitten, saattoi loukkaantua ihan mitättömistä asioista ja nykyään taas samat asiat saattavat mennä toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos, tai jopa saattaa huvittaa!! :)
Omasta itsestään kiinni pitäminen on kyllä äärettömän tärkeää onnellisuuden takia!!:)
Ihanan rohkaiseva ja tsemppaava teksti, joka todella puhuttelee! Ihanaa, että uskallat elää miellyttääksesi itseäsi - et ketään muuta varten :) Antoi toivoa omaan kamppailuuni!
VastaaPoistaVoi kiitos paljon kauniista kommentista!!:) ja todella hienoa kuulla jos se sai toivoa sinullekkin!!:) sinullakin on miljoonia syitä olla tyytyväinen itseesk juuri sellaisena kuin olet!! Muista se♥
PoistaPakko tulla itsekin jälkijunassa kertomaan, miten osuva ja koskettava tekstisi olikaan. Näin perfektionistina ja kiltintytön syndroomaa sairastaneena löysin itseni rivien välistä, mutta sinähän olet blogistani aiheesta jo lukenut. :) On aina voimaannuttavaa huomata, miten joku on pystynyt karistamaan miellyttämisen taakan harteiltaan ja löytänyt sisältään voimaa olla juuri sellainen, millainen haluaakin - muuttumatta röyhkeäksi ja välinpitämättömäksi. ^^ On uskomatonta, miten hyvin pystyit kääntämään ihastuksesi sanat voitoksi, kovin moni tuskin olisi pystynyt samaan.
VastaaPoista"En halua olla se katkera 40-50- vuotias naisihminen joka motkottaa muille siitä jotka uskaltavat olla juuri sellaisia kuin haluavat!! Enkä halua katua vanhana kuinka paljon asioita jäi tekemättä kun ei uskaltanut..." Itse aloin kiinnittää juuri katkeroituneisiin vanhempiin ihmisiin huomiota ja ymmärsin, etten halua olla tuollainen. Haluan, että ilo ja hyväksyntä, positiiviset kokemukset ja uskallus näkyvät kasvoiltani, että ryppyihin uurtuu ilolla, eikä pelolla ja katkeruudella elettyä elämää. Hiljalleen kohti rohkeampaa minää! Ja välivuosi, sekä pois muutto lapsuudenkodista ja nyt kiinnostavan alan opiskeleminen ovat tehneet jo paljon, unohtamatta K:n antamaa tukea ja turvaa. Toivoisin, että kaikilla olisi joku, joka hyväksyisi ehdoitta, oli tämä sitten ystävä, isoäiti tai kumppani.
Ihanan lämmin ja kannustava teksti täynnä hyväksyntää ja rohkeutta! ♥
Aww voi kiitos ihana!!^^ <3 Tässä tulee ihan sanattomaksi näiden sanojesi jälkeen!!:´)
PoistaItsekkin juuri olen niin paljon työelämässä törmännyt näihin katkeroituneisiin ihmisiin ja se jos mikä on saanut miettimään, että miksi ihmisistä tulee tuollaisia!?! Mutta se just vikana on kun ei olla tyytyväisiä omiin valintoihin ja omiin elämäntapoihin ni sitä monet kostaa sillä katkeruudella!! Enkä itse halua olla sellainen!! Kerra täällä vaa eletää ni miksei sitä tee sitten itsensä hyväksi ja oman onnellisuuden takia!!??:)<3
Se on ihan totta että sillä tukiverkostolla on paljon osuutta asiaan ja että edes joku hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet!! Tai sitten että tulee totaali kyllästyminen muoden miellyttämisee niinku itsellä on tullut!! =D Mukava kuulla että sinullakin on sellaisia ihmisiä ympärilläsi jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet!! Olet kaunis persoona!! <3<3<3
Kiitos! ^^ Niin sinäkin!
VastaaPoista