Päälimmäisenä mielessäni pyörii edellinen työpaikkani. Siitä kun on kuluvan vuoden aikana ollut yhtä jos toistakin harmia ja hampaiden kiristelyä. Harvoin puhun työnantajista ja työstäni yleensäkkään, mutta tuo viimeisin paikka, jossa olin töissä oli kaikkien paikkojen pohjanoteeraus!!!!!! Olin siis töissä vuoden verran Tesomalla eräässä lounas-kahvila-pitopalvelussa. Nimeä en kirjoita, mutta kaikki jotka Tampereen seutua tietää ja Tesoman aluetta varsinkin, ovat varmaankin tietoisia kyseisestä paikasta. Alkuunsa päädyin kyseiseen paikkaan koulun kautta työharjoitteluun (vuonna 2010). Alkuunsa paikka vaikuttikin mukavalta ja omistajat ihan reiluilta ja mukavilta. Pääsin jatkamaan työharjoittelun jälkeen heti työn merkeissä. Ensin olin koeajalla ja sitten myöhemmin virkani siellä vakinaistettiin. Jahka vuoden 2010 kesän hääkausi rumbasta selvittiin niin loppuvuodesta olikin edessä joulua ajatellen mieletön joululaatikko rumba. Kahvilamme kun oli tuttu itse tehdyistä kotitekoisista tuotteistaan...
Tuohon aikaan alkoi jo asiat tökkiä pahasti...Palkat olivat jatkuvasti viikon pari myösässä... Ja pomo syytti siitä tilitoimistoa..Myöhemmin ajattelin, että sekin syyttely oli vain tekosyytä, pomo oli tainnut todellisuudessaan jättää itse tahalleen postittamati tuntilistat yms. Ylityö tunteja painettiin jouluna ihan hullun lailla ja arvatkaa vain näkyikö korvauksia!!! (mitkä korvaukset?)
Vuoden vaihteen jälkeen tilanne kärjistyi entisestään... Palkat alkoivat olla enempi ja enempi myöhässä, alkoi nipotus-vaihe, jossa jokaisesta asiasta alettiin valittaa, vaikkei vikaa edes ollut. Pomonikin asiakaspalvelu alkoi olemaan sitä luokkaa, että aivan oksetti ja kiukutti. Kaikki naisasiakkaat olivat oikein tervetulleita ja pomoni hyvä, ettei myynyt itseään kaikille hameenhelmoille. Mies asiakkaat saivat taas karumpaa kohtelua tiuskimisen ja epäystävällisen palvelun muodossa. Minä ja työparini emme saaneet enään olla kassalla asiakaspalvelussa, kun emme osanneet mukamas myydä tuotteita. Minkähän takia firman myynti oli huippu luokkaa kun pomot olivat ulkomailla lomalla ja minä sekä työparini pidimme puljua sillä välillä pystyssä. Enkä ny mitenkään leveile omilla myynti taidoillani vaan se on ihan selvä tosi asia, että asiakkaat toivovat saavansa tiettyä yksityisyyttä, kun he tulevat kahville tai valitsemaan kotio viemisiksi pullaa... Ei kukaan halua, että myyjä tulee heti ahdistelemaan isolla äänellään ja tunkemaan väkisin käsilaukku täyteen leipää ja vaatimaan vielä maksua siitä. Mutta eihän se pomo sitä ymmärtäny, ja valitettavasti monen vaki asiakkaan käynnit jäivät sitten viimeisiksi.
Eikä asiaa auttanu taatusti eilen leivotut pullat, jota myytiin ihan surutta vielä kolme päivää jälkeenkin päin "tämän päivän pullina". Kyllähän nyt kaikki, jotka omaavat makuaistin, tunnistavat, mikä on tuore pulla ja mikä on vanha kuiva käntty. Hävetti välillä oikein, kun itse sattui istumaan salin puolella ruoka tauolla, ja jos viereiseen pöytään tuli asiakas, joka oli ostanut "tuoreen" kermamunkin, kun se sitä munkkia alkoi syömään ja se sai sitä syödä kuin näkkileipää!!! Ei olisi voinu enempää hävettää!!! Sit jos salaa heitit aamulla edellisen päivän tuotteita menemään, niin siitäkin tuli hirveä huuto, että missä ne ihan hyvät tuotteet nyt on?? Että huh huh... Ja haukkumisia haukkumisten perään sai kuulla.. Milloin ruoka oli ihan paskaa, milloin oltiin liian hitaita, milloin taas ei oltu tehty sitä tätä ja tota. Loppu ajasta ei saatu edes työaikana puhua työkaverin kanssa ollenkaan. SEKIN KIELLETTIIN!!!! Tauot pomo mittas sekunti kellolla, ettei mene minuutiakaan yli ja samoin työajan loppumisen suhteen, minuutiakaan aikaisemmin ei saanut poistua.
Jos jotai positiivista asiaa haluaa firmasta sanoa niin ihanalla paikkaa ja OLI ihana asiakaskunta. Sekä sain mahtavan tilaisuuden tehdä häämessuille kakkujani näytille.
Että ihanat muistot työurastani... Nyt metsästän kuumeisesti edelleen jotain MUKAVAA ja REILUA työpaikkaa!!!! Puoleni oon ainakin oppinut pitämään, enkä enää aio katsoa paskaa kohtelua läpi sormieni, samalla toivoen, jospa ne asiat siitä hoituisivat. Muutaman viikon päästä lähtöni jälkeen sieltä lähti myös työparinikin.. Ja kun olen huhuja kuullut jälkeen päin, niin sielä on ollut meidän jälkeen kaksi muutakin työntekijää, jotka olivat lopettaneet 3kk jälkeen eivätkä olleet hekään saaneet vielä silloin ainootakaan palkkaa, ja niiden palkat on nyt myös palkkaturvassa. Toivottavasti firma kaatuisi pian..=P
Johtuen varmaan työstressistä sairastin aika syvää masennusta tuossa koko alku vuoden ja pieniä pätkiä myös kesällä ja syksyllä. Mutta onneksi nyt alkaa helpottaan. Ainakin saa unohtaa lopullisesti vanhan työpaikan, kun kerta rahat sain jo palkkaturvan kautta.
Sitten tänä vuonna sukuumme syntyi uusi ihana serkku vauva. Maaliskuun puolella tämä ihana tyttövauva tulla tupsahti meidän elämään.
Kesäkuussa tapahtui myös todella iso muutos elämässäni ja meidän parisuhteessa. Ostimme nimittäin oman talon. Joten muutto touhua siinä oli sitten koko kesän kun raahauduimme miljoonan tavaran kanssa Ylöjärveltä tänne Sastamalan mettille.=D Talomme on tälläinen pieni punainen mummon mökki. Ja mikä parasta OMA RAUHA!!!!!! Ei tarvitse enään pelätä, koska on ählyjen verta rappukäytävät täynnä, tai kuunnella naapureiden tappelua ja musiikin huudattamista keskellä yötä, kun yrität nukkua. (Ei siinä, jos olisikin ollut hyvää musiikkia, mutta onko sitä aikuista naista pakko laulaa 3promillen humalassa ilman lauluääntä)
Emme kerenneet kunnolla edes muuttolaatikoita purkaa, kun jo alkoi vessa remontti talossamme. Siinä menikin kaikki vapaa-aika.. Mutta ihme ja kumma meidän remontti taidoilla se tulikin valmiiksi. Ei olisi ihan heti uskonut!=D
Perheemme laajentuikin syksyllä uudella perheenjäsenellä, nimittäin Sara koiralla!=) Nyt kun oli koirallekkin enempi mahdollisuus tälleen omakoti talossa, kun vertaa siihen, jos olisimme ottaneet sen ahtaaseen kerrostaloon. Täällä on paremmat lenkkimaastotkin, jossa kulkea, ja jossa koira saa vapaana juosta. Kaupungissa kun sitä ei oikein vapaaksi olisi uskaltanut päästää.
Syksyllä pitkäaikainen haavenikin toteutui ja näin Apulannan livenä!!!!^^ Kerran olisi ollut aikaisemmin siihen pahdollisuus, mutta ystäväni häät sattuivat olemaan samaan aikaan. Ja oikein vittuiluna päälle, kun tulimme häistä kotiin, kaikuivat Apulannan viimeiset kappaleet koti ovellemme asti. Mutta onneksi tuli tänä syksynä uusi tilaisuus!=)
Kerettiin me onneksi kesällä vähän lomaileenkin, eli aikaa tuli vähän vietettyä Jarin äidin mökillä!:) Ja pääsi sitä kerran järvessäkin polskutteleen!!!^^ =)
 |
| Ja minä sain leikkiä viikatenaista!! hä hää |
Suurinpiirtein tota luokkaa... Laitan muutaman kuvan vielä tähän vuoteen liittyen.. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan paljon uusia ihania asioita ja kujeita!!!;)
 | |
| viimeiset mehukestit vanhan asunnon parvekkeella!=D |
 |
| ystäväni häihin lähdössä |
 |
| Uusi tatska |
 |
| Odottelemassa, koska Apulanta alkaa soittamaan |
 |
| viimeisenä meidän hurttamme!!!!=D |
Voi että, ihana tuo teidän talo! Ihan kateeksi käy.. :)
VastaaPoistaHyvä että lähdit tuommoisesta työpaikasta, inhottavaa toimintaa. :( Jospa se parempi paikka löytyisi, onnea metsästykseen! :)
iitanen: Kiitos, onhan tuossa talossa aika paljon rempattavaa, vanha kun on, mutta jos uuden olisi halunnut niin olisi siitä saanut pulittaakkin aika sievoisen summan!=D ja kiitos, toivottavasti kohta tärppäis jostain mukavasta paikasta joku kiva työ!=)
VastaaPoista