Pikkuriiviön tempaus...

Tänään ollut taas melkoisen erikoinen päivä. Voiko kukaan kuvitella menevänsä työkkärin järjestämällä kurssilla vierailemaan Mauri Kunnaksen kirjoista tutun Herra Hakkaraisen taloon?! En mä ainakaan kuvitellut, että meidän kurssit olisi tota luokkaa! Ja nyt sanon asian positiivisessa mielessä! Meillä tänään oli tuollainen vierailu. No paikkahan tunnetusti on lapsille tarkoitettu, mutta kyllä se aina piristää kun pääsee käymään jossain muualla, kun vertaa taas siihen jos se olisi ollut sitä tavallista pöydän ääressä istumista ja työn hakuun liittyvien asioiden kuuntelua. Ja oli meitä joukossa lapsen mielisiäkin ihmisiä jotka heti innolla menivät kiipeämään lapsille suunnattuun linnakkeeseen!=D

Okei okei, kyl mäkin vähän menin kurkistamaan yhteen avaruus alus hommeliin, kun sisäinen lapsen mielisyyteni pääsi valloilleen, muutaman muun lapsen mielisen innoittamana!=D

Että sellainen reissu meillä. Ja löysin tuliais puodista aivan mielettömän ihanat huopa tumput, jotka oli pinkit ja sit niissä meni mustia juovia. Mutta niidenkin ihanuuksien hinta oli huimat 23 euroa, joten jouduin ne ihanuudet valitettavasti hylkäämään siihen. =(

 Kaikki koira hahmot tosiaan oli huopa nukkeja! Ihana lohikäärme ja söötti poni!^^

"Turisti kierroksen" jälkeen menimme kahville koko ryhmä vieressä sijaitsevaan kahvioon! Mun piti eka kysyä sieltä töitä, mutta silmäillessäni kahviota totesin, etten sinne varmasti edes pääsisi. Oli meinaan niin alkeellisen ja pelkistetyn oloinen ja tarjottavaakin oli valikoimissa niin että ne olisi melkein yhden käden sormilla voinut laskea. Eli siis ruhkaa tuskin ikinä kyseisessä paikassa tulee olemaan!
Tälleen työnhaun lomassa sitä on tullut aika paljon mietittyä omaa tulevaisuutta ja sitä "miksikä minusta sitten isona tulisi".
Keittiö työt kun eivät tällähetkellä oikein enää innosta, leipomoihin en pääse ja kun alkaa tuosta allergiasta/astmasta olemaan sen verran jo riesaa, että tuskin sitäkään työtä pystyisin kauaa tekemään. Koulu on mielessä alkanut pyörimään jo useampaan kertaan. Vaatetus-ala viehättäisi minua tällä hetkellä todella paljon. Sitä varsinkin pystyisi tekemään oman toiminimen alla ihan vaikka kotosalla sivutoimena ja jos rohkeutta riittää niin voisin liittää siihen mukaan myös konditoria palvelut! Yrittäjyys on aina välillä koputellut tuolla takaraivossa, mutta siihenkin kun tarvitsisi olla jonkinlaista pääomaa ja asioista pitäisi ehkä olla pikkasen paremmin selvillä. Riskit kun siinä hommassa on melkoiset! Mielessäni kun kytee hullunkurinen ajatus siitä, jos yhdistäisin konditoria kahvilan ja  samalla siinä myytäisiin, joko itse tehtyjä tai ulkomaalta tilattuja rock/gootti henkisiä vaatteita.  No tuo yrittäjyys asia jokatapauksessa saa jäädä kytemään takaraivoon vielä hyväksi aikaa.

Ripustamani jouluvalot yläkerran ikkunassa kokivat karmean kohtalon, kun päästin meidän pienen tuholaisen vapaaksi tuossa toissa päivänä. Puhun nyt siis meillä majailevasta leijonanharjaskanista Nipasta. Se kun tuntuu saavan kiksejä aina sähköjohtojen popsimisesta. Mun ja Jarin suhteen alkuaikoina sattui huvittava tapaus, kun olimme riidelleet. Minä päätin pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kotiin, mutta kun olin pakkaamassa puhelimeni laturia, oli naurussa pitelemistä. Koko laturi oli maassa 4cm pätkiksi silputtuna ja itse laturi oli vielä seinässä. Tapaus huvitti meitä niin paljon, että unohdimme riitamme samointein. Ei sille voinu muuta kuin nauraa, varsinkin kun kuvittelee kuinka monta mukavaa säväriä herra on saanut jos se on aloittanu pätkimisen järjestyksessä edeten kohti pistorasiaa!=D Eli kuten voi päätellä, vaivalla ripustamani jouluvalot oli purtu poikki. No onneksi Jari ymmärtää noiden sähkölaitteiden päälle, niin hän voi minulle ne korjata!=)

Nipa

 

Eilen ripustin pihallekkin kuistille jouluvaloja. Niistä piti ottaa kuvaa, mutta eihän tuolla digikameralla saa hienoja kuvia tuolla ulko hämärässä! Järkkäriä on ruvennut tekeen mieli, kun muutamilla tutuilla olen niitä jo nähnyt ja katsellessani sellaisten ihmisten kuvia, jotka omistavat kyseisen vehkeen, ovat kuvien laadut ihan toista luokkaa kuin tuollaisella tavallisella kameran rähjällä!!! No ehkä joskus minullakin on varaa sijoittaa moiseen vehkeeseen rahaa..Ne kun eivät ihan ilmaiseksi tuolta kaupasta lähde!