kuulumisia ja teemailua

Sain nyt vihdosta viimein kipinän taas syttymään ompelua kohtaan. Sain tuossa yhtenä iltana valtavan inspiraation toteuttaa uuden paidan itselleni. Eilen sain aikaiseksi haettua jo kankaatkin kyseiseen paitaan.. Mutta siitä ei sen enempää, saa nähdä saanko sitä toteutettua loppuun asti, vai jääkö se muiden keskeneräisten tuotosten kerhoon!=D

Tänään kävin pitkästä aikaa morjestamassa vanhaa luokkakaveria ja hänen vauvaansa. Viime tapaamisesta olikin kulunut aivan liian kauan aikaa. Vauva oli oikein suloinen ja oli ihanaa nähdä ystävääni pitkästä aikaa ja näki myös heidän ostamansa talon vihdosta viimein!:)

Viikonloppunakin on kerrankin ohjelmaa oikein urakalla! Täytyisi lauantaina mennä käymään ammattikoulun avoimien ovien päivänä. Valmistuttuani suurtalouskokiksi, meidän luokalla on ollut tavoite, josko saataaisiin mahdollisimman monta luokka toveria aina joka vuosi paikalle avoimienovien päiville. Nähdä aina vuosittaiset kunkin henkilön kuulumiset ja mennä myös morjestaan vanhoja opettajia. Yhden rakkaan luokkatoverin näkemistä odotan innolla. Meillä kun on joka vuosi mennyt nämä tilaisuudet niin paljon ristiin kuin vain olla ja voi. Aina on ollut joko hän tai minä pois. Ikinä ei olla osuttu samaan aikaan paikalle!=D Jospa tänä vuonna onnistaisi.
Lisäksi sunnuntaina isäni ja hänen naisystävänsä on tulossa käymään kylässä pitkästä aikaa. Viimeksi ne onkin käynyt täällä meillä marraskuun alussa, mun synttäreilläni.
Ja vielä kaiken kiireen lisäksi vaarillanikin olisi syntymäpäivät, jota täytyisi käydä muistamassa ja Jarin veljen ja hänen naisystävänsä uutta koiranpentua täytyisi myös keretä käymään katsomaan. Kaikki menot osuu aina samaan aikaan ja sitten on taas välillä niin kuolettavan tylsiä ja pitkiä pätkiä, ettei elämässä tapahdu mitään! Miksei tapahtumia voisi tulla sillain tasaiseen tahtiin, niin ei elämä kävisi kovin tylsäksi?!=D

Loppuun laitan vielä jatkoa teema postaukselle, ja tuota aihetta olen kiemurrellu ja kaamurrellu päässäni miljoonia kertoja, joten eiköhän olisi sekin aika toteuttaa jotenkin...

****************************

Day 04: My first love

Ensin varoittaisin lukijoita siitä, että aiheesta tulee melkoisen pitkä. Jos ei jaksa lukea, voi tämän hyvin skipata. 

Aihe on minulle melkoisen mutkikas, koska en tiedä oikein mistä aloittaisin ja kenestä henkilöstä alkaisin sitä kertoa. Pitkään mietittyäni totesin, että kyllä se minun ensi rakkaus taitaa tuo kihlattuni Jari olla.
Asia ei ollut minulle kovinkaan helppo ratkaista, sillä olin yläasteen aikana voimakkaasti ihastunut luokallani olleeseen poikaan. Monikaan ei ota noita yläaste aikaisia säätöjä mitenkään todesta, koska olimme niin kakaroita silloin vielä, mitenkä sen ikäiset voisivat vielä tietää rakkaudesta mitään, kun pää on täynnä murkkuikäisien teini hormooneja. No niin tai näin kyseinen poika aiheutti minulle melkoisesti harmia siihen aikaan.
Koko yläasteen häntä katselin, mutta yksi puolistahan se oli aina. Kalenterit täyttyivät kyseisen pojan sanomisista ja epämääräisistä tuherruksista, jossa pojan nimen ympärillä oli sydämiä, tyypillisiä teini kirjoituksia siihen aikaan. Kyseinen henkilö tiesi varmasti, että olin ihastunut häneen, ja jälkeen päin kun olen vanhoja kalenteri raapustuksia lukenut, olen todennut, että kyseinen henkilö taisi olla myös ihastunut minuun. Hän ei vain kehdannut olla kanssani. Enkä sano tätä sillä, että kuvittelisin itsestäni liikoja, vaan erään ystäväni kanssa juteltuani, oli hänkin samaa mieltä asiasta, kuultuaan kaikki pojan sanomiset ja tekemiset, minua kohtaan. Jossain vaiheessa poika tekikin leirikoulussa niinkin paskamaisen tempun, että lähti juttelemaan silloisen hyvän ystäväni kanssa moniksi tunneiksi pois muiden lähettyviltä... Minä tietysti ajattelin heti silloin, että heillä oli suhde, vaikka ystävänikin tiesi kuinka paljon pojasta silloin pidin. No tuo kyseinen poika oli sanonut ystävälleni, että kertoo tämän kaiken minulle. Poika oli kertonut tienneensä minun ihastumisestaan, mutta hän itse ei kuulemma tuntenut samoin minua kohtaan. Hän oli kuulemma miettinyt alkavansa seurustelemaan kanssani hetken aikaa säälistä, mutta oli tullut siihen tulokseen, että ei halua olla muuta kuin kaveri. Eikä siinä vielä mitään, hyväksyin asian vielä sellaisenaan ihan ok. Ei minua haitannut pelkkä ystävyys kyseisen pojan kanssa, koska en halunnut todellakaan sitä, että hän säälistä seurustelisi kanssani muutaman viikon ja sanoisi soronoo...
Mutta siinä poika petti luottamuksen, kun hän lakkasi minulle puhumasta kokonaan, oli jopa välillä törkeä minua kohtaan. Että se siitä hänen ystävänä olemisesta. Minä sain yhdeksännen luokan loppupuolella ajatuksen, että halusin muistoksi ystävänkirjaan kaikilta luokkalaisiltani kirjoituksen. No kaverinihan sanoivat ideaa loistavaksi ja ostivat itse myös ystäväkirjat samaa tarkoitusta varten. Heidän kirjoihinsa poika suostui kirjoittamaan, mutta kun oli minun vuoro pyytää tekstiä, niin hän ei suostunut siihen. Sain väenväkisin vängättyä hänet kirjoittamaan, halusin meinaan ihan vilpittömästi kaikilta luokkalaisilta tasavertaisesti tekstin kirjaani. Sekin asia oli mikä loukkasi minua. Ystävä piti olla mutta sitten laitetaankin heti seinä väliin ja ollaan niinkuin minua ei olisikaan.

Eipä siinä mitään, ammattikoulu alkoi ja unohdin pojan kokonaan, tosin hän lakkasi minulle merkitsemästä jo sen leirikoulun jälkeen. Siinä kohtaa nykyinen puolisoni Jari astui kuvioihin.

Tunsin Jarin jo yläasteelta. Hän oli rinnakkaisluokalla ja häneen tutustuin ystäväni kautta. Jarilla oli silloin yläasteella hieman säätöä ystäväni kanssa, (eri ystävän kuin mistä aiemmin puhuin) joten tutustuminen häneen oli väistämätöntä. Ystäväni kohteli Jaria melkoisen epäoikeuden mukaisesti, josta me muut siitä porukasta ei oikein pidetty. Ystävälläni oli tapana pyörittää useampaa jätkää kierroksessa samaan aikaan. No kun tämä säätö Jarin kanssa loppui, minä näin silloin eräänä yönä kummallista unta, jossa olin Jarin kanssa ja meillä oli suhde. Siihen aikaan yläasteella nauroin katketakseni kavereille, etten ikinä vois kuvitella olevani Jarin kanssa.
Enpä vaan osannutkaan arvata, että reilu vuoden päästä me seurusteltaisiin!=D

kuvan laatu on melkoisen kökköä, kun se on otettu sillosella kamera kännykällä

Jari otti ensimmäisen kerran minuun yhteyttä heti ammattikoulun alku kuukausina ystäväni kautta, jonka kanssa hänellä silloin aiemmin oli ollut säätöä. Hän kysyi silloin, alkaisinko seurustelemaan hänen kanssaan. Minulla kun oli luokkalaiseni pojan kanssa ollut huonot kokemukset luottamisen suhteen, en heti suostunut. Annoin kuitenkin sähköpostiosoitteeni jonka kautta viestittelimme aika ahkeraan. Kolme kertaa Jari taisi kysyä alkaisinko seurustella, ennen kuin minä vihdoin vastasin kyllä. Halusin kai varmentaa, että Jari olisi tosissaan suhteeni, etten antanut hänelle heti mahdollisuutta. Seurustelimme silloin kaksi kuukautta. Siihen aikaan se oli sitä että hyvä kun uskalsi halata toista!=D Päätin kumminkin suhteen omien pelkojeni takia. Pelkäsin niin paljon läheisyyttä, kun en ollut siihen tottunut. En meinannut uskoa, että joku siinä haluaa oikeasti olla minun takia. En uskaltanut luottaa ja antaa toisen tulla lähelle.
Pidimme jonkin aikaa taukoa ja koitimme keväällä seurustelua uudelleen, se pätkä ei tainnut kestää kuin kuukauden verran. Syytä en eroon muista, mutta se taisi olla yhteinen päätös. Olimme kuitenkin hyviä ystäviä edelleen. Jarilla oli pientä säätöä sen jälkeen erään tytön kanssa joka asui valkeakoskella, he laittoivat toisilleen viestiä paivittäin mesen kautta ja kesällä he kerran onnistuivat näkemään toisensa, kun tyttö asui lähellä Jarin vanhempien mökkiä. Mutta niiden näkemisien jälkeen Jari kertoi minulle, ettei heidän suhteestaan tullut mitään, kun tyttökin oli liian ujo ja ei kuulemma muutenkaan oikein hänen tyyppiään. Oli kai jo niin tottunut minun olemiseen!=D
Kesällä yritimme seurustella kolmannen kerran, mutta kun oltiin nuoria, ei sekään kauaa kestänyt kun ei ehditty toisiamme näkemään koko kesänä. Lähinnä ongelmana oli kulkuyhteydet.

Tähän väliin voisin kai mainita siitä yläastepojasta sen verran, että hän näki melkoisesti vaivaa minun ja Jarin suhteesta, jonka myöhemmällä iällä tajusin olevan mustasukkaisuutta. Poika teki kaikkensa saadakseen meidät eroamaan. Haukkui ja pilkkasi Jaria mennen tullen. Lopulta kun hän tajusi, ettemme luovuttaisi, hän alkoi seurustella yhden ystäväni kanssa, saman jonka kanssa hän silloin leirikoulussa oli jutellut. Kuvitteli kai tekevänsä minut mustasukkaiseksi!=D No eipä niidenkään suhde kauaa tosin kestänyt... Nykyisin tuo jätkä on naimisissa jonkun muun naisen kanssa ja heillä taisi olla pieni poikakin! Onnea vaan heille kovasti! Ei minua enää haittaa pätkääkään!=D

No alkoi sitten ammattikoulun toinen vuosi. Näimme koulu aikana useammin ja Jarikin tuli seurakseni aina aikaisina aamuina istumaan koulun käytäville. Muutama pusu taidettiin aina vaihtaa "vaan kaverina"..  Ja lopuksi tilanne luisui siihen suuntaan, että minä vierailin Jarin kotona aina välillä koulun jälkeen taas "vain kaverina".. Pelaamassa korttia... Eli suomeks kyhnättiin toistemme kainaloissa!=D Pakko se oli sitten todeta, ettei tuosta miehestä pääse eroon kulumallakaan!=D lopuksi päätimme 6.10.2005 aloittaa neljännen kerran seurustelun!=D Ja siinä ollaan pysytty!

Kihloihin mentiin 6.8.2006 eli vajaa vuosi viimeisimmän seurustelumme jälkeen. Monetkaan eivät ymmärrä niin nopeaa kihlautumista, mutta me olimme toisiimme tutustuneet jo yli kahden vuoden ajan, vaikkei tiivisti seurusteltukkaan. Mutta yhteyttä pidettiin aina kaikki tauotkin! Tiesimme toistemme hyvät ja huonot puolet ja molemmista tuntui, ettei elämäänsä halua jakaa kenenkään muun kanssa.

Kuva on melkoisen hirveä, otettu kihla päivänä isäni luona ja naamani näyttää ihan zombilta kun ei oo mitään pakkelia!=D

Minä valmistuin 2007 ja aloin niihin aikaan viettämään yhä enempi aikaa Jarin luona. Silloin suhteessamme tapahtui melkoisen dramaattinen aika, jos näin voi asian ilmaista. Jarilla oli tuolloin paljon mesen kautta ystäviä ja suurin osa niistä oli naisia. Päivät jolloin minä olin kesätöissä, Jari jutteli heidän kanssaan mesessä. Aluksi koin pientä mustasukkaisuutta naisista, kun en oikein edelleenkään luottanut siihen, että joku kanssani haluaisi olla. Huomasin olevani usein aika kireä ja se varmaan ajoi Jaria vielä kauemmas pois. Keskinäinen puhuminen asioista tuntui kaikkoavan jonnekkin ja Jari kertoi murheestaan enempi ja enempi mese ystävillensä. Kun tajusin oman mustasukkaisuuteni koitin taistella sitä vastaan sitkeästi ja sanoinkin Jarille monta kertaa, että ei kaveruus muihin naisiin haittaa mitään, kunhan Jari vain olisi rehellinen minulle kaikesta. Alkuunsa menikin todella hyvin, kunnes jossain vaiheessa huomasin Jarin olevan etääntynyt minusta melkoisesti. Tein jotain sellaista mitä ei saisi tehdä, tongin Jarin tietokonetta ja mese keskusteluita, jotka olivat tallentuneet koneelle... No epäilyni ei aivan turhaa ollut.. Kävi ilmi, että Jari oli kertonut minusta muille sellaisia asioita mitkä olin toivonut pysyvän vain meidän välisinä, lisäksi huomasin, että Jari oli kertonut minulle vain osan niiden muiden kanssa käydyistä keskusteluista. Ja se rankempi osa oli jäänyt kertomatta. Naisten puhetyylistä ja sanomisista huomasin sen, että he tahalleen yrittivät tulla meidän väliimme ja valitettavasti Jari ei silloin sitä tajunnut vaan oli ihan vietävissä. Fyysisestihän ei mitään pettämistä sattunut, mutta itse koin, että henkisesti asia on melkein yhtä paha, ellei pahempaakin. Luottamus meni kokonaan ja siitä käytiin pitkään riitoja... Oikeastaan vuosi siitä tapahtumasta meni melkoisen sumussa... Sairastuin todella pahaan masennukseen.
Juteltuani Jarin kanssa myöhemmin asiasta hän kertoi, ettei osannut ajatellakkaan silloin loukkaavansa minua, ettei hän yksinkertaisesti tajunnut muiden flirttailevan hänelle... Ja minä uskon kyllä siihen. Ja olen kyllä huomannut, että Jari oli oikeasti todella pahoillaan tapahtuneesta. Olin itsekkin melkoisen äkkipikainen luonne ja Jari kertoi kokeneensa asian niin, ettei hän pystynyt minulle aina kaikkea kertomaan, kun pelkäsi minua. Tuntui helpommalta kertoa muille netin kautta asioista, ja hakea sitä kautta jotain lohtua asiaan.

Olemme keskenään jo saaneet asian käsiteltyä ja molemmat ollaan opittu tapahtuneesta todella paljon. Jari on oppinut luottamaan ja kertomaan minulle enempi asioita ja minä puolestaan olen oppinut kuuntelemaan enempi, ja olen oppinut hillitsemään omaa äkkipikaisuuttani!=) Voisin jopa sanoa näin jälkeenpäin, että olen onnellinen, että niin tapahtui. Suhteemme on nykyään paljon avoimempi ja luotamme toisiimme paljon enempi. Ja mikä parasta. Olemme selviytyneet kaikesta kahdestaan. Ei olla luovutettu heti "pienen" kriisin tullessa, vaan ollaan saatu asiat selvitettyä perin pohjin. Toki meillä edelleenkin aina välillä pieniä riitoja syntyy ja on erimielisyyksiä, mutta sehän onkin melko normaalia kaikissa suhteissa!=)

Enkä kerro näitä asioita sillä, että haluaisin Jaria loukata. En todellakaan. Vaan itselläni tuntuu koko ajan taakka kevyemmältä kun saan asioita purkaa kirjoittaen.. Mitä enempi saan tätä kirjoitettua, sitä helpommalta oloni tuntuu. Tunnen, että saan vihdoinkin sen ahdistavan möykyn lopullisesti pois sisuksistani mikä aina sillointällöin on mieltäni edelleen painanut!

Suhteestamme halun kertoa vielä sen, että luonteeltamme me olemme kyllä niin eri paria kuin olla ja voi. Jari on melko rauhallinen ja minä taas tälläinen melkoisen värikäs luonne. Erilaisuutemme on tuonut meille juuri edellä mainittuja vaikeuksia, mutta myös todella paljon positiivisia asioita. Jari on opettanut minulle rauhallisemman elämäntavan, opettanut minua pelaamaan tietokoneella Diabloa ja opettanut nimenomaan työskentelemään tietokoneella, ettei se aina ole kaiken pahan alku ja juuri! Ja kyllä, mä oon aina inhonnu tietokoneita, oon ollut valmis suurinpiirtein hävittään kaikki maailman tietokoneet, mutta eihän ne ongelmat ole tietokoneiden vika, vaan kaikki lähtee ihmisistä itsestään! Lisäksi olen oppinut olemaan autojen kanssa tekemisissä ja teemme paljon auto remonttia yhdessä.
Minä taas puolestaan olen opettanut Jaria sosiaalisemmaksi, saanut hänet lähtemään elokuviin, laivalle, ravintolaan syömään ja lapin reissuihin. Nekään asiat eivät ole aina olleet itsestään selvyyksiä!=D Olemme oppineet tukemaan toisiamme molempien tarvitsemalla tavalla! Lisäksi olemme kokeneet juuri toistemme kanssa kaikki uudet asiat mitä vain parisuhteeseen ja elämään kuuluu. Toivottavasti olemme ikuisesti yhdessä. En ainakaan voisi edes kuvitellakkaan elämääni muuta miestä, kuin Jarin, oman mölliseni!<3<3

Mun mummuni ja vaarini mökillä joskus vuonna 2007

2010 Jarin porukoiden mökillä

Kännykän kautta otettu "hieno" muokkaus kuva!=D

Lappiin menossa vuonna 2009?!