Aihe jonka pitäisi olla jokaisen oma asia, asia jonka ei pitäisi kuulua muille, asia joka kaikesta huolimatta tuntuu olevan muiden ihmisten "se kahvipöydän kuumin juoru", asia josta sukulaiset ja tuttavat käyvät kuumaa arvuuttelua jos olet sattunut lihomaan ihan omien syömisiesi takia "muutaman kilon" ...
Naisten keskuudessa tämä "mahdollisen" raskauden kyyläys tuntuu olevan kovaa huutoa... etenkin huomasin tämän yleistyneen kun menimme naimisiin. Ensimmäinen kommentti taisi tulla vaariltani, jonka kanssa ei niin hirmuisesti olla tekemisissä.. hän kun kuuli että menemme naimisiin ajatteli ensimmäisenä että tämä on nyt sitä ns. "Pakkoavioliittoa".. hmm, eihän sitä tietenkään ihmiset naimisiin mene ilman vauvauutisia varsinkin kun ollaan jo miltein 10 vuotta taaplattu samaa polkua... hmm...
no tiedän ettei hän pahalla tuota kommenttia tarkoittanut, en sillä, mutta itselleni jo tästä tuli hieman närkästyneitä ajatuksia tuonne pääni sopukoihin..
Häiden jälkeen setäni töksäytyi ihan suoraan tavatessani sen sattumalta paikallisessa hesessä, varmaan monille tutun lauseen"koskas teille tulee lapsia, ollaa sitä jo vuosia odotettu...?" .. ja nämä esimerkit ovat niin pieniä verrattuna siihen mitä on tullut moneen otteeseen vastaan tässä viimeisen kahden vuoden aikana... oonkin aiheesta hieman jossain postauksissa vähän sivuunnut..
Ei siinä mitään, ymmärrän toki ihmisten uteliaisuuden, ja olenhan itsekkin miettinyt joidenkin ihmisten kohdalla asiaa, tosin vain omassa päässäni, korkeintaan jakanut pohdintani kumppanini kanssa. Itse olen melko tunne herkkä ihminen ja koen moiset utelut jopa ehkä hieman kiusallisiksi. Etenkin kun miettii sitä tosi asiaa, että et voi koskaan tietää että onko utelujesi kohde a) haluton edes hankkimaan jälkikasvua, b) toisille se on niin intiimi asia etteivät halua asiasta edes puhua ulkopuolisten kanssa TAI c) toisilla voi olla taustalla vuosien yrittämistä takana ja joka kerta kun joku kyselee asiasta, saattaa toiselle aiheuttaa pahan olon mahdollisesta lapsettomuudesta... että näin.. olisi kiva kun ihmiset miettisivät sanojaan ennen kun laukovat niitä mennen tullen miten sattuu... miettisi että miltä itsestä tuntuisi jos oma tilanne olisi jokin noista edellä mainituista.. kivaa on että on puheen aiheita ja sisältöä omaa elämään, mutta antakaa pliis jokainen oikeasti niille tuttavillenne ja sukulaisillenne jotain yksityisyyttä ja rauhaa..!!! Olen puhunut...
Tosi töykeetä tulla tuolleen laukomaan! :( Itekki oisin tosi loukkaantunut jos mulle tultais noin utelemaan, enkä ihmettele yhtään jos siitä tulee kiusaantunut olo. Koita sivuuttaa tommoset vaikka se ehkä vaikeaa on, voimia ♥
VastaaPoistaJuu suurimmaks osin koitankin sivuuttaa moiset, mut sit on toisinaan just näitä tilanteita et mitähän tähänkin nyt pitäisi vastata ja mitä asia edes tuollekkaan ihmiselle kuuluu! :D eiköhän sen sitten muut huomaa tulee lapsia tai ei tuu! :D
PoistaHienosti kirjoitettu! Ymmärrän, että joillekin se mukula tuo kaivattua sisältöä elämään, mutta itse jossain määrin suorastaan kammoan lapsia.
VastaaPoistaSuoranaista kilojen kyyläämistä ei ole onneksi ollut, mutta kerran semmoista utelua/vihjailua avomiehen sukulaisilta tyyliin "Tarttuisipa teihinkin sellainen 9 kuukauden kuume!". Tuo nyt oli tosiaan kertaluontoista onneksi, mutta ylipäätään harmittaa sellainen: "Sitten KUN sinusta tulee äiti niin..." -asenne. En tiedä, suhtaudunko juttuun vaan todella huonosti, mutta siitä tulee itselleni jotenkin esineellistetty olo. En minä ole mikään uuni :D
Juu just toi: "sitten KUN.." kuka sanoo että välttämättä edes tulee! Vaikka toisilla olisikin aatteena täyttää koko maailma jälkeläisillään niin kaikkien tahto se ei välttämättä ole, tai ole edes mahdollista vaikka haluaisi!! Toisilla on kumma tapa pitää tämmöisiä asioita itsestään selvyytenä! -_-' ei näin...
PoistaHyvä kirjoitus! Itselleni pahinta tässä on se, etteivät kyselijät kysy sitä pahalla, mutta se ei poista sitä, että itseä ottaa päähän. Ei, en halua keskustella esim. isovenhempieni kanssa petipuuhistani ja lisääntymissuunnitelmista. Vaikka joskus sen yhden lapsen haluankin, en koe sen olevan millään tavalla lähitulevaisuutta. Haluan ensin opiskella, tehdä töitä ja nähdä maailmaa ja kun aika on sopiva niin sitten sitä jälkikasvua voisi alkaa harkita. K:n isällähän on uuden vaimonsa kanssa meneillään kilpailu siitä, kummasta tulee ensin isovanhempi ja eräs läheinen ystäväni ilmeisesti elää omaa elämäänsä kauttani ja pohtii mm. sitä, milloin mennään naimisiin, ehdinkö hankkia lapsen ennen kuin täytän maagiset 30-vuotta, jolloin ilmeisesti pitäisi täyttää 50-luvun ihanteet; olla pullantuoksuinen kotiäiti, olla naimisissa (luonnollisesti ennen lapsia ja mielellään esim.vuosi väliä, muttei kuitenkaan ainakaan kahta tai kolmea enempää), (hyväpalkkainen)vakiotyö ja kultainennoutaja. Se on jännä, miten 2000-luvulla edelleen on vaikea hyväksyä muiden elämäntapoja, jotka poikkeavat normista vaikka kyseessä olisi vain jokin noinkin pieni asia, mikä ei vaikuta kenenkään muun elämään mitenkään. Olen myös kuullut paljon vanhemmista, jotka painottavat hankkimaan lapsen, koska haluavat isovenhemmiksi jne. mutteivät osaa ajatella, että se vanhemmaksi hankkiutuva on se, joka vastuun lapsesta kantaa, joutuu muuttamaan elämäänsä, eikä välttämättä edes jaksa lasta, jos ei ole sitä alkuaankaan halunnut, mutta silti tätä haukutaan itsekkääksi, kun ei lisäänny. Eikö näitä, muiden elämään puuttuvia, vaatimuksen esittejiä mielummin voisi kutsua itsekkäiksi? Eivät he valvo koliikkovauvan kanssa, kustanna teinin harrastuksia jne. Olisi myös toivottavaa, että jokainen lapsi syntyisi toivottuna, ei painostuksen alla, koska se nyt vain kuuluu asiaan.
VastaaPoistaNiinpä! Toisilla ihmisillä on yksityisyys, joka toisille saattaa olla omituinen käsite! :D no huh huh, on varmaan todella kiusallista kun on tuollaisia ihmisiä ympärillä, kilpailla ny siitä kummasta tulee ensin isovanhempi o_O ei siinä, käräytin anoppini tässä tovi sitten kutomasta vauvansukkia, kysyin hältä et onko tullut hänen ystäville pieniä vai tekeekö hän taas hänen tuttavansa kaksosille sukkia, vastauksena tuli että tekee niitä "muuten vaan" (säesti sanomistaan oikein kujeilevalla äänensävyllä) tiesin heti että meitä varten niitä jo kutoo vaikkei edes ole tietoa tuleeko meille koskaan edes lapsia! :D ja jos itse haluan ottaa lapsi asian puheeksi jonkun kanssa, niin toki silloin saa kysellä, koska itse kerta haluan asiasta puhua, mutta tuo että ihan puskista aletaan utelemaan toisten yksityisiä asioita tuntuu todella ahdistavalta!!
Poistaäärimmäisen tärkeä pointti tuo, että jokaisen lapsen tulee olla toivottu ja haluttu, ei painostettu.. huomaa juuri niin paljon vanhempia joille se lapsi on joko vahinko tai tehty kun on pakko, sen huomaa lapsi-vanhempi suhteesta mielestäni paljon, sen lapsen kanssa ei jakseta olla ja se lapsi tuntuu olevan se pakollinen paha, tiellä oleva kanssa eläjä.. toki vanhemmuus ei aina ole helppoa ja tulee paljon näitä tilanteita jotka ovat uuvuttavia ja aiheuttavat paljon huolta ja murhetta, mutta jos siitä lapsesta puhutaankin koko ajan vain negatiivis sävytteisesti, herää kysymys, miksi sellainen piti hommata?
Ja tuo, helppoahan se muiden on huudella että tehkää lapsi kun eivät itse sen kanssa joudu 24/7elämään, lapsi kun on muutakin kuin suloinen nyssäkkä joka tuhisee kapaloissa, se valvottaa, se vaatii myös rahallista huolenpitoa ja se ei ole mikään lelu jonka voi laittaa sivuun kun ei huvita sen kanssa olla, se vaatii kokonaisvaltaista sitoutumista kellon ympäri huvitti tai ei!