Sain hetki sitten kommenttia, että ruudun toisella puolella oltaisiin kiinnostuneita kuulemaan enemmän tälläisiä kantaa ottavia/pohdinta postauksia... Ja olen sen huomannut itsekkin, että tälläisillä kantaa ottavilla teksteillä on ihmisiin kuohahduttava vaikutus!!! Enkä nyt ole siis kalastelemassa tässä mitään kommentteja, että siitä ei ole kyse... Itse rakastan pitkiä keskusteluja ja on mukavaa kun pääsee jonkun kanssa keskustelemaan värikkäästi eri aiheista!!! Sellaisista jossa eriäviä mielipiteitä ja näkökantoja satelee ja tunnelma on silti mielenkiintoinen ja hyvä, ilman mitään tappelua ja vertailua "kenen mielipide on oikea"... Tästä esitetystä ns. toiveesta sain uskallusta kirjoittaa taasen jotain hieman normaalia raskaampaa tekstiä.. Tällä kertaa aion jakaa ajatuksiani aika keskeisestä aiheesta kuten perhesurmat...
Viime vuosina on suomen uutiset täyttänyt tämä yksi ja sama traaginen uutinen "joku on taas tappanut perheensä ja sen jälkeen itensä"... itseäni tämä uutinen kauhistuttaa joka kerta enemmän ja enemmän!! Olen ihmisenä todella herkkäluontoinen ja moiset uutiset saavat minut aina järkytymään!! Eläydyn uutisiin liikaakin ja helposti silmiini tulee se kauhukuva, mikä milloinkin uutisissa on aiheena.. välillä jopa inhoan sitä piirrettä itsessäni kun saatan tosielämässä murehtia tuntemattomien tragedioita monia päiviä..! Vaikken edes tuntenut heitä..
Näitä tapahtumia miettiessä tulee väkisin mieleen muutama kysymys... Miksi? Oliko se ainoa vaihtoehto?
Yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat voivan huonommin kun vuosiin!! Mitä enemmän ilmenee huonosti voivia ihmisiä sitä enemmän kunnat karsivat terveyspalvelujaan!!! Minun matikalla tässä jo mennään niin syvälle suohon että huh heijaa!!! Luin tuossa jostai lehdestä juttua, jossa joku oli kommentoinut tätä viimeisintä perhesurma tapahtumaa, että "ihmiset puhuu niin huonosti, asioita ei näe ulospäin ja ihmiset patoavat kaiken sisälle... kun saataisiin ihmiset puhumaan ei näitä ongelmia tulisi..." ...Tota noin... joo osittain ihan pointtinsa tuossa, mutta...
Itselläni eräs ystävä on kärsinyt masennuksesta jo pitemmän aikaa, ero miehestänsä oli viimeinen niitti tässä masennuksen sarjassa ja ystäväni päätyi hakemaan apua!!! Hän meni terveysviranomaisen puheille ja sanoi ihan suoraan ettei enää pärjää yksin, että saako hän apua jostain ja lähinnä, että saako muksut paikan jonne välillä mennä kun itsestä tuntuu ettei jaksa enää... no mitäpä terveysvirannomainen tähän tuumi...? "En tiedä onko tälle tarvetta, jos nyt katotaan hetken aikaa ennen ku tehää asialle mitään!!!"
No onneksi ystäväni on luonteeltaan melkoisen sanavalmis ja oli tälle terveysviranomaiselle sanonut että "Pitääkö mun tappaa eka muskut ja itseni että te tajuutte että täällä ihmiset tarttee apua"
Tähän viranomainen oli vastannut että "Ei hän tiennyt että asia on oikeesti noin paha"
MITÄ HELVETTIÄ sanon minä!!! Joo varmaan ihmiset menee huvikseen jonnekkin pyytää apua jos ne ei sitä oikeesti tarttis!!! Suomalaiset hyvin tuntien, sinne lääkäriin ei todellakaan mennä mistään pikku jutusta ja olis se terveysviranomaisen pitänyt tajuta!!! Että pitäis puhua enempi ongelmistaan ja hakea ajoissa apua, mutta siihen ei sitten puututa, että ne jotka sitä apua hakee, ei sitä saakkaan kun vasta uhkailemalla tapattaa itsensä ja perheensä!!!o_O
Ja se 8 vuotiaan tytön tapaus... naapurit ja sukulaiset soittanu satoja kertoja sossuun et pelastakaa se tyttö ja ei mitään.... niin vain sai tyttö surmansa... Taas viaton ihminen joutu kärsiin sellaisten ihmisten toimesta joiden olisi pitänyt olla niitä turvaa tuovia pelastavia enkeleitä!!! Joo ihmisiä nekin työntekijät vain on, mutta kyllä ainakin mun maalaisjärki sanoo, että jos joku sanoo, että ei jaksa enää niin silloin se pitää ottaa tosissaan, tai jos lapsesta on pahoinpitely epäilyjä, pitää ne aina ottaa tosissaan!!!! Mikä hitto ihmisiä vaivaa???
Mutta eniten mikä tässä jutussa häiritsee, on se miksi aina pitää viattomat ihmiset viedä mukanaan?? Vaikka kuinka vois huonosti ja perhe tilanne menee alamäkeen, niin miksi ne viattomat puolisot ja lapset pitää siinä mukana viedä? Jos on pakko tappaa joku niin veis vain oman hengen (enkä nyt sano sillä etten sitä tappajan henkeä arvostaisi) ja jättäisi sitten muut rauhaan!!! Tässäkin asiassa itsekkyys näyttelee suurta roolia.."jos minä en jaksa elää niin ette kyllä tekään saa elää..."
Mustasukkaisuus ja omistushaluisuus ovat myös olleet usein osana,.. Jos on parisuhteessa ero astumassa voimaan, ei toinen osapuoli ole sitä kestänyt ja täten sitten tappanut itsensä ja puolisonsa!!! Jotenkin tuntuu ettei osata käsitellä rankempia asioita!! Kuvitellaan että elämä on aina kuin jotain ruusuilla tanssimista ja sitten kun tulee hieman takapakkia elämään, niin otetaan haulikko käteen ja PAM... Ymmärrän kyllä itsekkin masennusta sairastaneena ihmisenä, että välillä päivät tuntuu siltä, ettei jaksaisi, olisi helpompaa luovuttaa... Mutta koskaan en pystyisi edes kuvittelemaan, että tappaisin jonkun toisen!!! Vaikka mikä olisi...
Ja ylipäätään miksi se tappaminen on ainoa vaihtoehto? Eikö nykyään voida puhua enää ollenkaan tai ratkaista asioita mitenkään muutenkaan??
Ja tästä sopivasti aasin silta siihen, kun tuntuu, että nykyään ei parisuhteissa puhuta ollenkaan ongelmista!! Jos joku asia hiertää suhteessa siitä puhutaan korkeintaan muille, omille työkavereille, ystäville yms... ei sille ketä se asia oikeesti koskee!! Asiat monesti sen takia kärjistyy ihan järjettömiin mittakaavoihin ja sitten päädytään näihin draagisiin tapahtumiin!!:(
Ja jos joskus harvoin toinen osapuoli uskaltautuu avaamaan sanaisen arkkunsa, niin toinen taas puolestaan vähättelee tätä ja ei ole tukena... ja soppa on jälleen valmis!!! Ihmisten itsekkyys monesti tuntuu lisäävän näitä ongelmiin suistumisia!!! Ollaan liian kiireisiä ja välinpitämättömiä, jottei ehditä kunnolla kuuntelemaan ja olemaan tukena, ajatellaan vaan että "kyllä ne nyt pärjää, aikuiset ihmiset"... Sitten kun ei pärjääkkään niin sit tullaa haukkomaan henkeä että mistä moinen johtu kun ei yhtään nähnyt päälle päin!!!o_O
No sitten kun miettii asiaa toiselta kantilta niin suomalaisilla on sellainen kummallinen ajatusmaailma että puhuminen on noloa, näytät luuserilta ja kaikin tavoin epäkelpo ihmiseltä jos vähääkään hihkut ongelmistasi muualle kuin omalle pääsi sisäiselle ajatusmaailmalle!!!
Tähän samaan aiheeseen voisi liittää vielä nämä koulusurmat jotka onneksi on viime aikoina vähentyneet.. mutta samoja pohdintoja siihenkin voi liittää!! Mutta siitä en jaksa sen enempää avautua!! Tuntuu että pää alkaa muutenkin seota tästä liiasta pohtimisesta!!xD Ehkä tähän on taas hyvä lopettaa tältä erää!!
Puhukaa ihmiset, se ei ole noloa, se ei tee teistä yhtään sen vähempiarvoisempia ja jos tunnette ettette jaksa yksin, niin hakekaa ammattilaiselta apua ja vaatikaa saada apua!!!