tiistai 24. tammikuuta 2012

kuulumisia ja teemailua

Sain nyt vihdosta viimein kipinän taas syttymään ompelua kohtaan. Sain tuossa yhtenä iltana valtavan inspiraation toteuttaa uuden paidan itselleni. Eilen sain aikaiseksi haettua jo kankaatkin kyseiseen paitaan.. Mutta siitä ei sen enempää, saa nähdä saanko sitä toteutettua loppuun asti, vai jääkö se muiden keskeneräisten tuotosten kerhoon!=D

Tänään kävin pitkästä aikaa morjestamassa vanhaa luokkakaveria ja hänen vauvaansa. Viime tapaamisesta olikin kulunut aivan liian kauan aikaa. Vauva oli oikein suloinen ja oli ihanaa nähdä ystävääni pitkästä aikaa ja näki myös heidän ostamansa talon vihdosta viimein!:)

Viikonloppunakin on kerrankin ohjelmaa oikein urakalla! Täytyisi lauantaina mennä käymään ammattikoulun avoimien ovien päivänä. Valmistuttuani suurtalouskokiksi, meidän luokalla on ollut tavoite, josko saataaisiin mahdollisimman monta luokka toveria aina joka vuosi paikalle avoimienovien päiville. Nähdä aina vuosittaiset kunkin henkilön kuulumiset ja mennä myös morjestaan vanhoja opettajia. Yhden rakkaan luokkatoverin näkemistä odotan innolla. Meillä kun on joka vuosi mennyt nämä tilaisuudet niin paljon ristiin kuin vain olla ja voi. Aina on ollut joko hän tai minä pois. Ikinä ei olla osuttu samaan aikaan paikalle!=D Jospa tänä vuonna onnistaisi.
Lisäksi sunnuntaina isäni ja hänen naisystävänsä on tulossa käymään kylässä pitkästä aikaa. Viimeksi ne onkin käynyt täällä meillä marraskuun alussa, mun synttäreilläni.
Ja vielä kaiken kiireen lisäksi vaarillanikin olisi syntymäpäivät, jota täytyisi käydä muistamassa ja Jarin veljen ja hänen naisystävänsä uutta koiranpentua täytyisi myös keretä käymään katsomaan. Kaikki menot osuu aina samaan aikaan ja sitten on taas välillä niin kuolettavan tylsiä ja pitkiä pätkiä, ettei elämässä tapahdu mitään! Miksei tapahtumia voisi tulla sillain tasaiseen tahtiin, niin ei elämä kävisi kovin tylsäksi?!=D

Loppuun laitan vielä jatkoa teema postaukselle, ja tuota aihetta olen kiemurrellu ja kaamurrellu päässäni miljoonia kertoja, joten eiköhän olisi sekin aika toteuttaa jotenkin...

****************************

Day 04: My first love

Ensin varoittaisin lukijoita siitä, että aiheesta tulee melkoisen pitkä. Jos ei jaksa lukea, voi tämän hyvin skipata. 

Aihe on minulle melkoisen mutkikas, koska en tiedä oikein mistä aloittaisin ja kenestä henkilöstä alkaisin sitä kertoa. Pitkään mietittyäni totesin, että kyllä se minun ensi rakkaus taitaa tuo kihlattuni Jari olla.
Asia ei ollut minulle kovinkaan helppo ratkaista, sillä olin yläasteen aikana voimakkaasti ihastunut luokallani olleeseen poikaan. Monikaan ei ota noita yläaste aikaisia säätöjä mitenkään todesta, koska olimme niin kakaroita silloin vielä, mitenkä sen ikäiset voisivat vielä tietää rakkaudesta mitään, kun pää on täynnä murkkuikäisien teini hormooneja. No niin tai näin kyseinen poika aiheutti minulle melkoisesti harmia siihen aikaan.
Koko yläasteen häntä katselin, mutta yksi puolistahan se oli aina. Kalenterit täyttyivät kyseisen pojan sanomisista ja epämääräisistä tuherruksista, jossa pojan nimen ympärillä oli sydämiä, tyypillisiä teini kirjoituksia siihen aikaan. Kyseinen henkilö tiesi varmasti, että olin ihastunut häneen, ja jälkeen päin kun olen vanhoja kalenteri raapustuksia lukenut, olen todennut, että kyseinen henkilö taisi olla myös ihastunut minuun. Hän ei vain kehdannut olla kanssani. Enkä sano tätä sillä, että kuvittelisin itsestäni liikoja, vaan erään ystäväni kanssa juteltuani, oli hänkin samaa mieltä asiasta, kuultuaan kaikki pojan sanomiset ja tekemiset, minua kohtaan. Jossain vaiheessa poika tekikin leirikoulussa niinkin paskamaisen tempun, että lähti juttelemaan silloisen hyvän ystäväni kanssa moniksi tunneiksi pois muiden lähettyviltä... Minä tietysti ajattelin heti silloin, että heillä oli suhde, vaikka ystävänikin tiesi kuinka paljon pojasta silloin pidin. No tuo kyseinen poika oli sanonut ystävälleni, että kertoo tämän kaiken minulle. Poika oli kertonut tienneensä minun ihastumisestaan, mutta hän itse ei kuulemma tuntenut samoin minua kohtaan. Hän oli kuulemma miettinyt alkavansa seurustelemaan kanssani hetken aikaa säälistä, mutta oli tullut siihen tulokseen, että ei halua olla muuta kuin kaveri. Eikä siinä vielä mitään, hyväksyin asian vielä sellaisenaan ihan ok. Ei minua haitannut pelkkä ystävyys kyseisen pojan kanssa, koska en halunnut todellakaan sitä, että hän säälistä seurustelisi kanssani muutaman viikon ja sanoisi soronoo...
Mutta siinä poika petti luottamuksen, kun hän lakkasi minulle puhumasta kokonaan, oli jopa välillä törkeä minua kohtaan. Että se siitä hänen ystävänä olemisesta. Minä sain yhdeksännen luokan loppupuolella ajatuksen, että halusin muistoksi ystävänkirjaan kaikilta luokkalaisiltani kirjoituksen. No kaverinihan sanoivat ideaa loistavaksi ja ostivat itse myös ystäväkirjat samaa tarkoitusta varten. Heidän kirjoihinsa poika suostui kirjoittamaan, mutta kun oli minun vuoro pyytää tekstiä, niin hän ei suostunut siihen. Sain väenväkisin vängättyä hänet kirjoittamaan, halusin meinaan ihan vilpittömästi kaikilta luokkalaisilta tasavertaisesti tekstin kirjaani. Sekin asia oli mikä loukkasi minua. Ystävä piti olla mutta sitten laitetaankin heti seinä väliin ja ollaan niinkuin minua ei olisikaan.

Eipä siinä mitään, ammattikoulu alkoi ja unohdin pojan kokonaan, tosin hän lakkasi minulle merkitsemästä jo sen leirikoulun jälkeen. Siinä kohtaa nykyinen puolisoni Jari astui kuvioihin.

Tunsin Jarin jo yläasteelta. Hän oli rinnakkaisluokalla ja häneen tutustuin ystäväni kautta. Jarilla oli silloin yläasteella hieman säätöä ystäväni kanssa, (eri ystävän kuin mistä aiemmin puhuin) joten tutustuminen häneen oli väistämätöntä. Ystäväni kohteli Jaria melkoisen epäoikeuden mukaisesti, josta me muut siitä porukasta ei oikein pidetty. Ystävälläni oli tapana pyörittää useampaa jätkää kierroksessa samaan aikaan. No kun tämä säätö Jarin kanssa loppui, minä näin silloin eräänä yönä kummallista unta, jossa olin Jarin kanssa ja meillä oli suhde. Siihen aikaan yläasteella nauroin katketakseni kavereille, etten ikinä vois kuvitella olevani Jarin kanssa.
Enpä vaan osannutkaan arvata, että reilu vuoden päästä me seurusteltaisiin!=D
kuvan laatu on melkoisen kökköä, kun se on otettu sillosella kamera kännykällä

Jari otti ensimmäisen kerran minuun yhteyttä heti ammattikoulun alku kuukausina ystäväni kautta, jonka kanssa hänellä silloin aiemmin oli ollut säätöä. Hän kysyi silloin, alkaisinko seurustelemaan hänen kanssaan. Minulla kun oli luokkalaiseni pojan kanssa ollut huonot kokemukset luottamisen suhteen, en heti suostunut. Annoin kuitenkin sähköpostiosoitteeni jonka kautta viestittelimme aika ahkeraan. Kolme kertaa Jari taisi kysyä alkaisinko seurustella, ennen kuin minä vihdoin vastasin kyllä. Halusin kai varmentaa, että Jari olisi tosissaan suhteeni, etten antanut hänelle heti mahdollisuutta. Seurustelimme silloin kaksi kuukautta. Siihen aikaan se oli sitä että hyvä kun uskalsi halata toista!=D Päätin kumminkin suhteen omien pelkojeni takia. Pelkäsin niin paljon läheisyyttä, kun en ollut siihen tottunut. En meinannut uskoa, että joku siinä haluaa oikeasti olla minun takia. En uskaltanut luottaa ja antaa toisen tulla lähelle.
Pidimme jonkin aikaa taukoa ja koitimme keväällä seurustelua uudelleen, se pätkä ei tainnut kestää kuin kuukauden verran. Syytä en eroon muista, mutta se taisi olla yhteinen päätös. Olimme kuitenkin hyviä ystäviä edelleen. Jarilla oli pientä säätöä sen jälkeen erään tytön kanssa joka asui valkeakoskella, he laittoivat toisilleen viestiä paivittäin mesen kautta ja kesällä he kerran onnistuivat näkemään toisensa, kun tyttö asui lähellä Jarin vanhempien mökkiä. Mutta niiden näkemisien jälkeen Jari kertoi minulle, ettei heidän suhteestaan tullut mitään, kun tyttökin oli liian ujo ja ei kuulemma muutenkaan oikein hänen tyyppiään. Oli kai jo niin tottunut minun olemiseen!=D
Kesällä yritimme seurustella kolmannen kerran, mutta kun oltiin nuoria, ei sekään kauaa kestänyt kun ei ehditty toisiamme näkemään koko kesänä. Lähinnä ongelmana oli kulkuyhteydet.

Tähän väliin voisin kai mainita siitä yläastepojasta sen verran, että hän näki melkoisesti vaivaa minun ja Jarin suhteesta, jonka myöhemmällä iällä tajusin olevan mustasukkaisuutta. Poika teki kaikkensa saadakseen meidät eroamaan. Haukkui ja pilkkasi Jaria mennen tullen. Lopulta kun hän tajusi, ettemme luovuttaisi, hän alkoi seurustella yhden ystäväni kanssa, saman jonka kanssa hän silloin leirikoulussa oli jutellut. Kuvitteli kai tekevänsä minut mustasukkaiseksi!=D No eipä niidenkään suhde kauaa tosin kestänyt... Nykyisin tuo jätkä on naimisissa jonkun muun naisen kanssa ja heillä taisi olla pieni poikakin! Onnea vaan heille kovasti! Ei minua enää haittaa pätkääkään!=D

No alkoi sitten ammattikoulun toinen vuosi. Näimme koulu aikana useammin ja Jarikin tuli seurakseni aina aikaisina aamuina istumaan koulun käytäville. Muutama pusu taidettiin aina vaihtaa "vaan kaverina"..  Ja lopuksi tilanne luisui siihen suuntaan, että minä vierailin Jarin kotona aina välillä koulun jälkeen taas "vain kaverina".. Pelaamassa korttia... Eli suomeks kyhnättiin toistemme kainaloissa!=D Pakko se oli sitten todeta, ettei tuosta miehestä pääse eroon kulumallakaan!=D lopuksi päätimme 6.10.2005 aloittaa neljännen kerran seurustelun!=D Ja siinä ollaan pysytty!

Kihloihin mentiin 6.8.2006 eli vajaa vuosi viimeisimmän seurustelumme jälkeen. Monetkaan eivät ymmärrä niin nopeaa kihlautumista, mutta me olimme toisiimme tutustuneet jo yli kahden vuoden ajan, vaikkei tiivisti seurusteltukkaan. Mutta yhteyttä pidettiin aina kaikki tauotkin! Tiesimme toistemme hyvät ja huonot puolet ja molemmista tuntui, ettei elämäänsä halua jakaa kenenkään muun kanssa.
Kuva on melkoisen hirveä, otettu kihla päivänä isäni luona ja naamani näyttää ihan zombilta kun ei oo mitään pakkelia!=D
Minä valmistuin 2007 ja aloin niihin aikaan viettämään yhä enempi aikaa Jarin luona. Silloin suhteessamme tapahtui melkoisen dramaattinen aika, jos näin voi asian ilmaista. Jarilla oli tuolloin paljon mesen kautta ystäviä ja suurin osa niistä oli naisia. Päivät jolloin minä olin kesätöissä, Jari jutteli heidän kanssaan mesessä. Aluksi koin pientä mustasukkaisuutta naisista, kun en oikein edelleenkään luottanut siihen, että joku kanssani haluaisi olla. Huomasin olevani usein aika kireä ja se varmaan ajoi Jaria vielä kauemmas pois. Keskinäinen puhuminen asioista tuntui kaikkoavan jonnekkin ja Jari kertoi murheestaan enempi ja enempi mese ystävillensä. Kun tajusin oman mustasukkaisuuteni koitin taistella sitä vastaan sitkeästi ja sanoinkin Jarille monta kertaa, että ei kaveruus muihin naisiin haittaa mitään, kunhan Jari vain olisi rehellinen minulle kaikesta. Alkuunsa menikin todella hyvin, kunnes jossain vaiheessa huomasin Jarin olevan etääntynyt minusta melkoisesti. Tein jotain sellaista mitä ei saisi tehdä, tongin Jarin tietokonetta ja mese keskusteluita, jotka olivat tallentuneet koneelle... No epäilyni ei aivan turhaa ollut.. Kävi ilmi, että Jari oli kertonut minusta muille sellaisia asioita mitkä olin toivonut pysyvän vain meidän välisinä, lisäksi huomasin, että Jari oli kertonut minulle vain osan niiden muiden kanssa käydyistä keskusteluista. Ja se rankempi osa oli jäänyt kertomatta. Naisten puhetyylistä ja sanomisista huomasin sen, että he tahalleen yrittivät tulla meidän väliimme ja valitettavasti Jari ei silloin sitä tajunnut vaan oli ihan vietävissä. Fyysisestihän ei mitään pettämistä sattunut, mutta itse koin, että henkisesti asia on melkein yhtä paha, ellei pahempaakin. Luottamus meni kokonaan ja siitä käytiin pitkään riitoja... Oikeastaan vuosi siitä tapahtumasta meni melkoisen sumussa... Sairastuin todella pahaan masennukseen.
Juteltuani Jarin kanssa myöhemmin asiasta hän kertoi, ettei osannut ajatellakkaan silloin loukkaavansa minua, ettei hän yksinkertaisesti tajunnut muiden flirttailevan hänelle... Ja minä uskon kyllä siihen. Ja olen kyllä huomannut, että Jari oli oikeasti todella pahoillaan tapahtuneesta. Olin itsekkin melkoisen äkkipikainen luonne ja Jari kertoi kokeneensa asian niin, ettei hän pystynyt minulle aina kaikkea kertomaan, kun pelkäsi minua. Tuntui helpommalta kertoa muille netin kautta asioista, ja hakea sitä kautta jotain lohtua asiaan.

Olemme keskenään jo saaneet asian käsiteltyä ja molemmat ollaan opittu tapahtuneesta todella paljon. Jari on oppinut luottamaan ja kertomaan minulle enempi asioita ja minä puolestaan olen oppinut kuuntelemaan enempi, ja olen oppinut hillitsemään omaa äkkipikaisuuttani!=) Voisin jopa sanoa näin jälkeenpäin, että olen onnellinen, että niin tapahtui. Suhteemme on nykyään paljon avoimempi ja luotamme toisiimme paljon enempi. Ja mikä parasta. Olemme selviytyneet kaikesta kahdestaan. Ei olla luovutettu heti "pienen" kriisin tullessa, vaan ollaan saatu asiat selvitettyä perin pohjin. Toki meillä edelleenkin aina välillä pieniä riitoja syntyy ja on erimielisyyksiä, mutta sehän onkin melko normaalia kaikissa suhteissa!=)

Enkä kerro näitä asioita sillä, että haluaisin Jaria loukata. En todellakaan. Vaan itselläni tuntuu koko ajan taakka kevyemmältä kun saan asioita purkaa kirjoittaen.. Mitä enempi saan tätä kirjoitettua, sitä helpommalta oloni tuntuu. Tunnen, että saan vihdoinkin sen ahdistavan möykyn lopullisesti pois sisuksistani mikä aina sillointällöin on mieltäni edelleen painanut!

Suhteestamme halun kertoa vielä sen, että luonteeltamme me olemme kyllä niin eri paria kuin olla ja voi. Jari on melko rauhallinen ja minä taas tälläinen melkoisen värikäs luonne. Erilaisuutemme on tuonut meille juuri edellä mainittuja vaikeuksia, mutta myös todella paljon positiivisia asioita. Jari on opettanut minulle rauhallisemman elämäntavan, opettanut minua pelaamaan tietokoneella Diabloa ja opettanut nimenomaan työskentelemään tietokoneella, ettei se aina ole kaiken pahan alku ja juuri! Ja kyllä, mä oon aina inhonnu tietokoneita, oon ollut valmis suurinpiirtein hävittään kaikki maailman tietokoneet, mutta eihän ne ongelmat ole tietokoneiden vika, vaan kaikki lähtee ihmisistä itsestään! Lisäksi olen oppinut olemaan autojen kanssa tekemisissä ja teemme paljon auto remonttia yhdessä.
Minä taas puolestaan olen opettanut Jaria sosiaalisemmaksi, saanut hänet lähtemään elokuviin, laivalle, ravintolaan syömään ja lapin reissuihin. Nekään asiat eivät ole aina olleet itsestään selvyyksiä!=D Olemme oppineet tukemaan toisiamme molempien tarvitsemalla tavalla! Lisäksi olemme kokeneet juuri toistemme kanssa kaikki uudet asiat mitä vain parisuhteeseen ja elämään kuuluu. Toivottavasti olemme ikuisesti yhdessä. En ainakaan voisi edes kuvitellakkaan elämääni muuta miestä, kuin Jarin, oman mölliseni!<3<3
Mun mummuni ja vaarini mökillä joskus vuonna 2007
2010 Jarin porukoiden mökillä
Kännykän kautta otettu "hieno" muokkaus kuva!=D
Lappiin menossa vuonna 2009?!

perjantai 20. tammikuuta 2012

uusi kukkaro

Mun päivät on valunu viimeaikoina kyllä niin pitkäveteisesti kuin vain olla ja voi.. Voin kyllä ylpeydekseni sanoa, että olen tänään tehnyt jopa jotain oikeasti mieluista, vaikka se kyllä sai kulmani kurtistumaan moneen kertaan ärtyneisyydestä! Kyse on siis oman lompakon tekemisestä, tai oikeastaan rahapussistahan tässä on kyse. Olen pitkään halunnut sellaista pussukkaa missä on sellainen napsautettava sulkumekanismi, millaisia näkee ainakin vanhojen ihmisten kukkaroissa. Yhteen aikaan niitä myytiin oikein urakalla, kun tuntui että kaikilla oli sellaisia kynä penaalina yms. Mutta nyt kun olen koittanut etsiä, niin ei siis mistään löydy. Tai no löyty yks fantasia aiheinen kirjakaupasta mutta sillekkin pienelle pussukalle hintaa tuli törkeät 25 euroa, joten se sai kyllä kauppaan jäädä. Kävin Sinelli askartelukaupassa ja siellähän oli sellaisia sulkija mekanismeja, joten päätin yrittää tehdä pussukan itse. Kotona kun sattuu olemaan yhtä  jos toista kankaan jämäpaloja ja saa ainakin uniikin pussukan, jota ei kenelläkään muulla ole!:) Aivan nappiin tuo pussukka nyt ei mennyt, mm.olisi saanut olla hieman isompi yms.. Mutta kyllä tämä minulle kelpaa vallan mainiosti nyt ainakin toistaiseksi. Tekee sitten uusiksi kun tuo irtisanoo sopimuksensa!=D
Kyseinen pussi tosin on jo nyt aivan täynnä, vaikkei siellä edes ole yhtään rahaa!=D Tupannu noita eri paikkojen kortteja kerääntyyn pienoinen määrä. On meinaan neljän pankki- ja ajokortin lisäksi seppälän glubi korttia, kappahlin korttia, lindexille, Aleksi 13:lle, Heseen =D, kirjakauppaan, Ikeaan, Kultajouseen, ammatin puolesta liiton kortti ja hygienia kortti, kirjastokorttia ja paljon paljon muitakin!=D reilusti yli 20 korttia!=D Puolillakaan korteilla en tosin oo varmaan ikinä tehnyt yhtään mitään, mutta onpahan ainakin mukana jos joskus niillekkin tulee jotai käyttöä!

Enempää turhia lörpöttelemättä toivotan kaikille rentouttavaa viikonloppua!=)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tarinaa sisaruksista

En muista kerroinko jo asiasta, mutta siitä työhaastattelusta jossa kävin ja josta piti kuulua vastausta mahdollisesta jatkohaastatteluun pääsemisestä, niin ilmeisesti en päässyt jatkoon..! Eli siis tämä hieman venynyt kesälomani saa siis edelleen jatkoa. Alkaa kohta ideat loppumaan kesken, kun joka paikasta oon käynyt kysymässä ja joka paikkaa oon hakemusta laittanut.. No eiköhän se ura uurkene minullekkin vielä jonain päivänä!=D

Päätin tänään piipahtaa lähiseudun kirpputoreilla pitkästä aikaa. Toisesta kirppiksestä lähdin tyhjin käsin, mutta toisesta mukaani tarttui sellainen musta liivi, jossa menee vähän reunoissa pitsiä ja toisesta taskusta roikkuu ketju viritelmä...
Hintaa tuolle ei kertynyt kuin 2€
Lisäksi täytyi käydä auto tankkaamassa ja hakemassa koiralle iso ruokasäkki... Siihen se tän kuun omaisuus sitten melkein menikin!=D
Kotona odottikin sitten vähemmän iloinen yllätys, Sara oli järjestänyt itselleen tekemistä taas siksi aikaa kun olin kaupassa, en tiedä mikä sen yhtäkkiä on tullut, kun se ennen joulua meni niin hienosti yksin kotona ettei tosikaan, nyt se on meidän riemuksi alkanut syömään kaikki leipä pussit mitkä on jääneet keittiön pöydälle ja osaa avata jo ruokahuoneessa sijaitsevan kaapin oven, josta se on saanut levitettyä kaikki tavarat alas. Että sellaista pientä mukavaa!
Tänään koin kuitenkin melkoisen piristyksen tuon koira episodin jälkeen, kun aloin tutkailemaan postia jota oli tänä päivänä tullut. Sain ilokseni huomata, että olin saanut vihdoinkin korsetin jonka ostin Akan blogi kirppiksestä. Minua aina arveluttaa tilata netistä vaatteita, kun ei ikinä ole varmuutta sopivuudesta, mutta tällä kertaa yllätyksekseni korsetti istui minulle todella hyvin! Että kiitos vain paljon edelliselle omistajalle, korsetti pääsee takuulla kovaan käyttöön!:)
Äitini sai tuossa viikonlopun aikana meidät houkuteltua lähtemään laivalle niiden kanssa. Jospa se toisi kaivatua piristystä tähän arkeen! Ahdistuneisuus kotona on mennyt jo siihen pisteeseen, että bulimian oireet ovat alkaneet nostattaan päätään.. Sen asian kanssa kun ei hetkeen ole tarvinnut tuttavuutta tehdä!
Selaillessamme risteilyn hintoja netistä ja kiitimme kerrankin onneamme, ettemme tilanneet heti ensimmäisestä paikasta.. Vaikka kuinka koitimme katsella tarjous hintoja monessa paikkaa liput olisi tehnyt hytin kanssa 40€ melkein 70€ kahdelta hengeltä... Meidän rahatilanne kun ei kauheasti tykkäisi tuollaisista 100 reissuista!=D No löysimme sitten onneksi matkapoikien sivuilta tarjouksen jossa saimme 2hengen hytin yhteensä 10€ eli 5€ per nassu!=D Se sopi meille oikein hyvin! Jännityksellä jäämme odottamaan että kaikki varmasti menee niinkuin pitää, ennen ei juhlita ennen kuin ollaan turvallisesti laivassa ja omassa hytissä!=D

Eipä tässä taas tällä kertaa kummempaa, loppuun laitan vielä kuvaa lumilyhdystä jonka tein viimeviikolla!



****************************



Day 03: My siblings:

Minulla on yksi pikkuveli ja yksi pikkusisko. Minulla on kaikkien sisaruksieni kanssa hyvät välit, tosin hieman erilaiset keskenään.

Veljeni on minua kolme vuotta nuorempi. Kun hän pärähti maailmaan, koin valtavaa mustasukkaisuutta hänestä. En saanut yksin ainoastaan sukulaisten ja tuttavieni huomiota vaan jouduin senkin jakamaan, kuten myös lelunikin!!! Joka sisaruus suhteeseen tietysti kuuluu riitoja, mutta myös paljon mahtavia hetkiäkin!
Minä olin pienenä kova karkaamaan kotoa, aina kun suutuin jostain. Muistan selvästi monet tapaukset kuinka uhkasin lähteä pihasta kävelemään pois päin ja huusin vain mennessäni "minä muutan nyt" , niin eikös se ihana vaaleahiuksinen veljeni töpötellyt pikku askelin mun perässä ja itki perääni "älä muuta, se oli mun syy, älä muuta". Ihanan hellyyttäviä muistoja!=)
Tai se kerta kun veljeni jahtasi minua puisella pikkujakkaralla ympäri taloa ja minä paiskasin huoneeni oven kiinni suoraan hänen nenänsä edestä, kuului kova pamaus perässä ja tuolin jalka upposi komeasti huoneen ovesta läpi. Kiukku toisiamme kohtaan unohtui heti kun molemmat aloimme peloissamme miettimään, miten salaisimme asian vanhemmilta. Nerokkaina ipanoina me sitten laitoimme julisteen reiän päälle, jottei kukaan huomaisi mitään. Eikä sitä kyllä kukaan huomannutkaan ennen, kuin tuossa muutama vuosi sitten iskä kyseisen julisteen päätti vihdoin repiä ovesta pois, alta paljastui reikä. Kyllä meinaan nauratti kun kuulimme asiasta ja iskä sitä tivasi, että mikä oveen oli tullut!=D Veljeni ansiosta minusta tuli melkoisen poikamainen tyttölapsi!=D Leikin hänen kanssaan prätkähiirillä, katuhailla ja autoilla, mitkä nyt siihen aikaan oli kova juttu! Rakenneltiin yhdessä jos jonkinmoisia puu viritelmiä (majoja) ympäri metsiä ja pelattii pleikkarilla Crashia ja Spyroa. Täytyy myöntää, että oli veljellänikin oma poni millä hän leikki vuorostaan minun kanssani niitä tyttömäisempiä liekkejä!=D Näitä tarinoita riittää Nykyisin tyylimme on kuin yö ja päivä..Jos kysyisi, ei varmasti uskoisi meidän olevan sisaruksia, emme nimittään ulkoisesti muistuta pätkääkään toisiamme!=D
Kaikkee mahtavaa sitä on yhdessä tultu tehtyä. Pienen ikäeron takia, meistä on ollut keskenään hurjasti seuraa. Ja nykyisinkin voisin sanoa, että välimme ovat todella läheiset.Autamme aina toisiamme puoli ja toisin ja meillä on syvä luottamus toisiamme kohtaan.
Sisarukset leipomassa, veljeni taikana taisi tosin mennä parempiin suihin!=D Kuva on kortista, jonka olen joskus äidiltä saanut, joten kuvanlaatu on siis siksi tuollainen.

Pikkusiskoni kanssa meillä onkin vähän erilaisempi suhde, onhan meillä kuitenkin 22 vuotta ikäeroa. Olihan se aluksi aika shokki, kun äiti ilmoitti siskon olevan jo tulossa. En todellakaan olisi kuvitellut saavani enää siskoa tällä iällä. Mutta kun ajatukseen tottui, ei sitä kyllä vaihtaisi millään pois. On ollut hienoa nähdä hänen kehityksensä kokonaan ja vielä muistaa se kaikki. Meille tuskin enää tulee riitoja leluista, mutta on meillä ollut silti hauskaa. Alkuunsa en juurikaan kerinnyt siskooni tutustua, kun välimatkamme oli niin iso, että tuli nähtyä niin harvoin. Nykyään onneksi näemme useammin. Ja kun siskoni on siinä iässä että se tietää ja muistaa ihmiset, on hienoa olla osa hänenkin elämäänsä.
Siskoni on melkoisen nokkela tapaus, jos istun lattialla hänen kanssaan rakentamassa palikoilla, en saa edes jalkoja koukistaa, kun neiti tulee painaan ne alas, etten lähtisi siitä minnekkään!=D Siskoni on kuulunut elämääni vasta niin vähän aikaa, ettei vastaavaa määrää muistoja ole kerinnyt vielä syntymään meidän välillemme, mutta eiköhän niitäkin vielä tule enemmän kuin tarpeeksi!=) Kaiken kaikkiaan siskoni on ihanan aurinkoinen tapaus, harvoin se on huonolla tuulella, ja joka kerta kun se kuulee, että olen tulossa kylään, se ottaa minut vastaan niin suurella innolla, ettei sitä voi sanoin edes kuvailla!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

DAY 02: My parents

Mulla tosiaan on isä ja äiti, kuten kaikilla oletettavasti on jossain määrin! (olipas kauniisti ilmaistu) Mun vanhemmat on eronnut,  ja molemmilla on tätä nykyään uudet puolisot. Ero tapahtui kun olin 9 luokalla yläasteella, tai oikeastaan sitä eroa oli tapahtunut jo useamman vuoden ajan! Silloin tietysti harmittelin asiaa todella paljon, kun ainahan sitä lapsi toivoisi, että vanhemmat pysyisivät yhdessä hamaan loppuun asti. Mutta järkevästi ajateltuna oli oikeastaan ihan hyvä, että niin kävi. Ei sitä riitelemisen määrää olisi jaksanut kukaan enää kauempaa kuunnella, siitä kärsii muutkin kun itse vanhemmat. Isä jäi asumaan minun ja veljeni kanssa meidän kotitaloon ja äiti muutti pois. Myöhemmin jossain vaiheessa muutin äitini luo Ylöjärvelle, mutta muutin sieltä jossain vaiheessa takasin isäni luokse. Isäni asuu edelleen synnyinkodissamme ja äiti asuu tuossa 5km päässä "naapurissa"!=D
Vanhempani ovat todella nuoria, isäni oli 18 kun synnyin ja äitini täytti juuri ja juuri 17 kun synnyin siitä muutaman viikon päästä! Nuoresta iästään huolimatta vanhempani ovat kasvattaneet meitä sopivalla kurilla ja välittämisellä. Me emme todellakaan ole saaneet kaikkea haluamaamme, olemme "joutuneet" tekemään paljon kotitöitä ja töitä yleensäkkin ansaitseksemme jotain tarvitsemaamme. Totta kai sitä pienenä ajatteli, että mitä natsi vanhempia sitä itsellä on kun ei saanut niin vapaasti mennä kuin ystäväni, mutta tälleen vanhemmalla iällä kun on katsellut noita vapaan kasvatuksen tuloksia, joiden ei eläessään ole tarvinnut tehdä mitään, olen todellakin kiitollinen omasta kasvatuksesta jonka olen saanut. Tiedän paljon tapauksia jotka lykkäävät edelleen laskunsa vanhempiensa kouraan, vaikka asuu omillaan, ja muutenkin käytöstavat on monilla sitä luokkaa ettei arvosta mitään ja ketään, ja se näkemys omasta itsestään on monesti niin leuhkaa, että huh huh... Sit ihmetellään juuri näitä kaiken maailman mummon potkijoita ja koulu surmaajia, kun se oma pieni mussukka on kasvatettu jossain helvetin kupla satumaailmassa.
Kurit ne olla pitää ja rajat on rakkautta!=) Kyllä sitä osaa arvostaa itse tälleen vanhemmalla iällä, että osaa hoitaa itse omat asiansa ja pärjää itsekseen ilman et on riippuvainen jostain muusta..

Suhteeni isääni on ollut aina kovin läheinen. Hän tuntui olevan se joka jaksoi ongelmiani ymmärtää pienenä ja joka minua kuunteli. Isä oli se jolle ei paljoa vastaan taisteltu! Silloinkin kun pienenä uhkasin muuttaa pois kotoa ja olin jo reppuineni ja koulukirjoineni asettunu alueemme uimarannan pukukoppiin, oli iskä ainoa kenen auktoriteetillä minun oli tultava kotiin!=D.Välillä oli myös riitoja ja etenkin iskän löydettyä uuden puolison, käytiin riitoja jonkin verran... Mutta jahka murkkuikäinen minä hyväksyi tapauksen, ollaan oikein hyvin tultu toimeen keskenään ja isänkin naisystävä on oikein tervetullut tuttavuus!!:)

Suhteeni äitiini on ollut melkoisen mutkikas, koko elämäni aikana. Pienestä asti olemme paljon riidelleet, koska kumpikin on horoskoopiltaan skorpioneja ja luonteeltamme olemme molemmat melkoisen omapäisiä!=D Yhteenottoja oli siis pienenä paljon. Monesti oloni oli melkoisen yksinäinen ja tunsin etten saanut tarvitsemaani tukea. Asia tietenkään ei todellisuudessa niin ollut. Äitini koki paljon stressiä ja harmia isäni takia, joten hänellä ei riittänyt enää voimia antaa huomiota meille niin paljoa kun olisimme veljeni kanssa tarvinneet. Äidin muuttaessa kotoa pois, meidän suhteemme parani huomattavasti. Äidistä tuli minulle kuin paras ystävä. Kun muutin äitini luokse riidat alkoivat taas. Monille varmasti tämä äiti tytär ilmiö on varmasti tuttu. Saman katon alla ei toimeen tulla millään, mutta kun molemmilla on eri osoitteet, olemme kuin parhaat ystävät. Ja nykyisin voisin kyllä sanoa, että äitini on minulle paras ystäväni, hänelle kerron aina kaiken mikä mieltäni painaa ja hänen kanssaan on hauska lähteä tyttöjen kesken shoppaileen yms!:) Äitini miesystävästä ei ikinä ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Ja äidistäni huomaa, ette hän ole koskaan ollut niin onnellinen kuin mitä hän nyt on nykyisen puolisonsa kanssa. Äitini miesystävästä on itselleni tullu melkein kuin toinen isä.

Kuvaa en vanhemmistani laita, koska en usko, että he kauheesti haluavat kuviansa julkaistavan täällä netissä julkisesti. Mutta näin lopputiivistykseksi voisin todeta, että vanhempani ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, enkä vaihtaisi heitä pois millään.

torstai 12. tammikuuta 2012

shoppailua ja teema postausta

Oon tänään ollut yllättävän tehokkaalla tuulella. Aamulla menin koiran kanssa lenkille jo puoli 8 ja sen jälkeen hörppäsin kupin teetä ja aloitin taistelun tiskivuorta vastaan. Olen kerennyt jo tekemään pihalla lumitöitä, joka lienee melko turhaa, kun sitä alkoikin satamaan juuri lisää. Lisäksi olen ehtinyt jo pesemään koneellisen pyykkiä ja siivoamaan vaatekaappiani. Ja täytyy myöntää, että moista saavutusta ei minun kohdallani ole aikoihin nähty. Univaikeudet ovat olleet minunkin mieleni riesana jo hetken aikaa. Nukahtamisen kanssa ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin nukahdan melkein heti kun pääni saavuttaa tyynyn pehmeän olemuksen. Yöt onkin sitten toinen juttu...Saatan herätä yhden yön aikaan kymmeniä kertoja ja niistä yleensä seuraa useiden minuutien, välillä jopa tunnin mittaisia pyörimisiä. Ja aamulla olen umpi väsynyt, mutta jostain hullunkurisesta syystä en silti saa enää unta. Lopputuloksena on erittäin apaattinen aikaansaamaton epämääräinen ihmistä muistuttava olento sohvan perimmäisessä nurkassa!=D

Uhmasin eilen myös kovaa lumimyräkkää ja lähdin ajelemaan Ideaparkkiin. Tarkoituksena oli mennä vaihtamaan kummitytölle ostamamme lahja johonkin toiseen, koska tyypilliseen tapaan niitä lahjoja tulikin kaksi melkein samanlaista kappaletta ja vanhempien toivomus oli että vaihtaisimme sen johonkin muuhun. Uusi lahja olikin tuplasti arvokkaampi.. Mutta onpahan kerralla sitten kunnollinen muisto pienelle tytölle. Teetin siihen kaiverruksen (sekään ei tietenkään voinut kuulua kaupanpäälle), johon tuli prinsessan nimi, syntymäpäivä ja aika, pituus ja paino. No ainahan siinä melkein käy niin, ettei tuollaisesta kauppakeskuksesta pääse ikinä pois tyhjin käsin, joten mukaani tarttui taas kirjakaupasta alennus kirja sekä minimanista löysin kauniita servettejä. Kauppakeskuksen vieressä on kirpputori, jossa päätin pitkästä aikaa pistäytyä. Sielläkin tein löytöjä!=D Eurolla löysin kynttilä koristeen, 50 sentillä ostin harmaan toppi-shortsi haalarin kesäksi, mustan sametti pintaisen minihameen 1 eurolla ja pikkusiskolleni Adalle löysin tumman vihreän hameen kesäksi.
Kuvista nyt sitten puuttuu se siskolleni ostama mekko kun en siitä ehtinyt nappaamaan kuvaa. Ai niin, ostinhan minä kirjakaupasta yhden toisenkin kirjan, josta en nyt jaksa enää nappasta kuvaa, mutta nykyisenä käsityö friikkinä ostin sellaisen kirjan missä on ohjeita virkattujen maskottien tekemiseen.
Että sellaista.. Siinä kait oli sitten minun kuulumiseni taas aika pitkälti tuossa.


************


Ajattelin tähän perään nyt tehdä tälläisen teema systeemin, mikä on seikkaillut yhden jos toisen muunkin blogi sivuilla. Minä kun tuppaan olemaan tälläinen matkija ja kiinnostun samoista asioista kuin muut niin oli minunkin ihan pakko tämä räiskästä tänne sivuille!=D Samoja aiheita olisin kuitenkin jossain vaiheessa käynyt läpi, joten tämä on ihan hauska tapa niitä toteuttaa!=) Tehtävän alkuperää en ole vielä selvittänyt, joten en myöskään tiedä kuuluisiko kysymysten olla aina samoja tai kuuluisiko niiden olla englanniksi vai suomeksi. Monilla sivuilla kun tämä tehtävä eroaa jonkin verran toisistaan, niin aiheiden, kielen kuin kaiken muunkin osalta, mutta periaate näytti kaikissa olevan sama. Otin siis "oman" mielikuvitukseni käyttöön luodessani tätä tehtävää oman näköisekseni. Ja aiheiden nimet kirjoitin englanniksi, koska ne vaan kuulostavat sillä kielellä paljon fiksummalta, kun taas vertaa jos ne olisi töksäytetty suomeksi. Ja pääsenpä loistamaan englannin taidoillani!=D Eli siis varautukaa. luvassa on suuria määriä kirjoitusvirheitä ja kieliopillisia virheitä, englannin taitoni tosiaan kun on aina ollut sitä 6 luokkaa!=D (toisin sanoen sanavarastoni englannista oli siis tässä)

30 DAYS

Day 01: Me, myself and I
Day 02: My parents
Day 03: My siblings
Day 04: My first love
Day 05: My hobbies
Day 06: My friends
Day 07: My favorite music
Day 08: My beliefs
Day 09: Definition of love
Day 10: What I wore today?
Day 11: What`s in my bag?
Day 12: Precious items
Day 13: What I ate today?
Day 14: Where I live?
Day 15: My childhood
Day 16: My dreams
Day 17: My favorite birthday
Day 18: My favorite memory
Day 19: My favorite foods/drinks
Day 20: My favorite place
Day 21: Something that makes me cry
Day 22: Something that makes my feel better
Day 23: My fears
Day 24: What I want to do before I die?
Day 25: If I could wish something
Day 26: Something that I miss
Day 27: Something I regret
Day 28: My morning routine
Day 29: What I collect?
Day 30: My style

Aloitankin samointein tällä ensimmäisellä aiheella. En luultavasti saa näitä aikaiseksi joka päivä kirjoittaa, mutta aina silloin tällöin pyrin muiden kuulumisien ohella näitä tänne rustailemaan. Tälläisistä tehtävistä saa mukavasti selville ihmisten elämästä ja niiden luonteesta.

Day 1: Me, myself and I

Aloittaisinko kliseisesti vai kliseisesti?=D Koko nimeni on siis Tiina Maria Koski. Koko nimen halusin tuoda julki, koska ei sen selvittämiseen vaadittaisi kuitenkaan kovinkaan kummoista salapoliisi työtä.. Ensimmäisen kerran silmäni avasin tässä maailmassa 07.11.88 klo.11.28. Synnyin todella pienenä keskosena, painoa minulla oli nippa nappa sokeri pakettia enemmän eli n.1800g mikäli oikein muistan. Mutta sitkeänä tyttösenä kasvoin siitä silti hurjaa vauhtia. 3 vuotiaaksi asti asustin vanhempieni kanssa Lielahdessa Tampereen kupeessa kunnes minulle syntyi ikävä pikkuveli, jonka kanssa jouduin jakamaan leluni ja sukulaisteni huomion (kamalaa) ja nykyisin omaan myös pikkusiskon, jonka kanssa ei enää tarvitse jakaa leluja johtuen n.22 vuoden ikäerosta!=D
Pian veljeni syntymän jälkeen jouduin siis toteamaan, ettei tuo vastakkaista sukupuolta edustava ihmisen alku, lähde tuosta kulumallakaan, vaikka kuinka koitin saada itku potku raivareita!=D Muutimme Viljakkalan seudulle maalle minun ollessani 3-4 vuoden ikäinen ja sillä on tullut asustettua siihen asti kunnes kotoa pois muutin. Välillä olen kylläkin ammattikoulu aikoina majaillut äitini asunnossa ja välillä taas Jarin äiten riesana. Tähän ikään mennessä olen myös kerinnyt lusmuilla rivitalossa ja kerrostalossa yhdessä Jarin ja Nipan (kani) kanssa. Tämänhetkinen asumismuotoni on omassa omakotitalossa, jonka ostimme Jarin kanssa tuossa viime kesänä ja syksyllä meidän perhe kasvoikin näillä sivuilla nähdyllä karvakasalla, Sara koiralla!


Tyyliltäni olen tällä hetkellä tälläinen sekasorto, havaittavissa lievää hippiyttä, goottityyliä, punk meinikiä ja kaikkea oikeastaan siltä väliltä... En osaa luokitella itseäni mihinkään kategoriaan, koska en koe olevani jonkun tietyn tyylin edustaja. Olen tälläinen monien tyylien sekakäyttäjä. Jos nyt jotenkin kuvailisi, niin pääkallot, lohikäärmeet ja Japani aiheiset jutut ovat aika vahvasti läsnä elämässäni!
Musiikkimakuni edustaa kans aika sekalaista sorttia, mutta siitä kerron tarkemmin siihen kuuluvassa postauksessa. 
Ammatiltani olen suurtalouskokki ja leipuri-kondiittori, josta jälkimmäistä ammattia teen mieluiten.
Mitähän mä vielä keksisin sellaista joka ei julki tule myöhemmissä postauksissa, vaikka kaippa nää samat aiheet täällä pyörii muutenkin aina välillä.
Työttömänä olen tällä hetkellä, mikä ei tietysti tälleen velallisena olisi hirveän suotavaa. Intohimoinani on kakkujen teko, leffojen keräily, piirtäminen, shoppailu ja kirpputorien kiertely. Lisäksi uusimpina tuttavuuksina elämääni on ilmaantunut valokuvaus ja tämä blogin kirjoittaminen.

Olen vuosien ajan kärsinyt melkoisen pahasta ujoudesta. Johtuen siis lapsuuteni traumoista, joista on käsitelty tässä blogissa jo jonkin verran. Ujous ilmenee minulla siinä muodossa, etten uskalla puhua kenellekkään uudelle ihmiselle, peläten hänen ensi reaktiotaan minusta, lisäksi jännitän tilanteita ihan mielettömästi. Puhelimella soitto on ollut itselleni niin suuri kynnys, kuin vain olla ja voi. Mutta onneksi olen päässyt ujoudestani jo melko hyvin eroon. Kiitos siitä tapahtuma rikkaan elämäni, jos minä en mene ongelmien luo, niin ongelmat tulevat taatusti minun luo!=D Lisäksi ongelmanani on hyvin olematon itsetunto. Välillä saatan harmistua jopa vitseiksi tarkoitetuista letkautuksista, lisäksi otan vastaan liian paljon paskaa niskaan, kun en uskalla juurikaan vastaan sanoa.
Mutta kun minuun tutustuu, olen todella iloinen persoona ja nautin ihmisten seurasta. tykkään välillä hassutella ja hullutella, lisäksi sisälläni asustaa pikku-tiina niminen persoona, joka pääsee aina silloin tällöin valloileen.
hullu se on..

Tässä tämä esittely kait sitten pääpiirteittäin, ja minun olemusta ja mielenkiinnon kohteita nyt saa lukea ihan näistä arkisista postauksistakin.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Talvipäivän tempauksia

Mulla on puoli päivää mennyt opetellessa eri kuvan käsittely ohjelmia ja voin sanoa että hermot paukkuu ja lujaa!! Ei oo sitten tippaakaan mun juttuni. Olen haaveillut jo pidemmän aikaa blogi sivujeni ulkoasun stailausta, mutta kun olen tälläinen peukalo keskellä kämmentä soheltaja näiden koneiden kanssa, niin ei siitä ole sitten mitään tullut!=( Mieheni latasi minulle photoshopinkin sitä varten, että pääsisin sillä kokeilemaan erilaisia muokkauksia, kielitaidottomana tota ohjelmaa on ihan turha yrittää opetella kun siinä menee vaan hermot!!! Jos jollain on vinkkejä asiaan niin otetaan mieluusti vastaan!=D

Kävimme tosiaan sunnuntaina ulkoilemassa kun oli niin mukava ja aurinkoinen pakkaskeli. Ihania talvi kuviakin tuli otettua melkoisen paljon. Tänä aamunakin oli todella kaunis keli, joten kamera lähti tänäänkin mukaani aamulenkille. Olen viime aikoina innostunut valokuvauksesta todella paljon, ennen kun en juurikaan kuvia ottanut, tyydyin kaupassa aivan tavalliseen digikameraan, kun olin uutta ostamassa. Nyt valintani digikameraan kaduttaa aivan mielettömästi, turhautuneisuuteni huonoon kuvanlaatuun kasvaa samaa vauhtia kun innostukseni kuvata lisää uusia kuvia. Järkkäriä olen kaivannut jo hetken aikaa, mutta eipä minulla sellaisia rahoja ole työttömänä. Joudun siis tyytymään näihin omiin pikseli mössöä sisältäviin kuviini ja jatkan edelleen kateellisena toisten ihmisten parempi laatuisten kuvien kuolaamista!=D
lumi turpa
tuo hyppivä otus ei ole metsä jänis vaan meidän koiramme!=D
Tässä kuvassa on selvästikkin jotain elämää syvällisempää pohdintaa!=D
"Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo, siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.."
tämä sumea paska läjää muistuttava möntti on taas jälleen kerran Sara

kaunis kuutamo maisema pelto tieltä
Saralla on joku ihme kiintymys noita keppejä kohtaan, tai oikeastaan se ei ole kiintymystä vaan pikemminkin pakkomielle. Jostain ihmeen syystä se sekoo päästänsä, kun se näkee keppejä, kukaan ei saa niihin koskea mutta sitten, jos et yritä niitä siltä ottaa, niin se tulee vinkuun viereen (vinkuminen tarkoittaa aina hysteeristä huutoa, ihan niinku sitä tapettaisiin) ja pudottaa kepin jalkojen juureen, jos otat sen, se nappaa sen äkkiä ennen sua ja juoksee pakoon... Ja jos erehtyy itse ottamaan maasta jonkun kepin mitä se ei oo viel ottanut, niin jessus sitä huutoa ja hyppimistä, siis sitä sekoamisen määrää ei voi edes kuvailla mitenkään osuvasti... Yläpuolella oleva kuva ja loput kuvat ovat siis tämän päivän saldoa ja vielä ylemmät ulkoilu kuvat olivat tosiaan eilisen päivän tuotoksia.
Tukkakin oli ihan jäähileen peitossa!=D Joudun vähän teinimäiseen tapaan ottamaan omat kuvat yleensä, joko itse kädellä suoraan naaman edestä, tai sitten joudun käyttämään itselaukaisin toimintoa ja iskemään kameran jonnekkin kannon nokkaan. Harvoin kun mukana on ketään, joka ottaisi kuvia puolestani saati olisi innostunut koko ajan pakkasessa räpsimään.
Tuossa kuvassa minulla on muuten uusin kirppis löytö: violetit pillifarkut. Ja voin sanoa että pillifarkut ovat kuuluneet vaatekaappini valikoimaan vasta ihan viikon verran. Olen niitä vastaan ollut jo kauan, mutta jouduin sortumaan niihin, kun ei leveä lahkeiset farkut meinaa mahtua saapikkaiden sisälle! Ja minun mielestäni pillit farkut saa perseen näyttämään vielä kymmenen kertaa leveämmältä kun mitä se on. Eihän sekään haittaisi jos olis kokoa xs tai s mutta kun perse on luonnostaan jo leveä kuin leivinuuni!!!=D
Tämän kuvan idea tuli päähäni ihan randomilla!!! Halusin kokeilla millaista olisi ottaa talvinen kuva, jossa ei ole kauheeta huppari/takki vuorta päällä. No itseäni saan tästäkin idiootti tempauksesta syyttää jos olen huomenna kuumeessa. Kuka käski mennä hillumaan puoli alasti 15 asteen pakkasessa.
Tota kuvaa ottaessa sattui myös minulle tyypillinen nolo tapaus. Tietysti juuri kun fiksusti posetan vähissä vaatteissa keskellä mettää, niin eikös sieltä pusikosta laukkaa juuri eräs tuttu lenkkeilijä pappa kahden koiransa kanssa. Tuli meinaan pikkasen kiire tälle tytölle kiskoa huppari ja takki päälle... Oli silläkin varmasti ihmettelemistä, kun minä seison siellä keskellä mettää koiran kanssa takki ja huppari auki, tumput ja hattu heitettyinä pitkin kenturaa ja kaikenlisäks tosiaan 15 asteen pakkasessa!=D
Aamu aurinko lämmittää jo hieman mukavasti kasvoja, tai ainakin sitä kuvittelee niin!=D
pakollinen teini naamailu kuva
Tästä tuli aika kuva painotteinen postaus. No eikös ne kuvat kerro enemmän kuin tuhat sanaa!!=P No kerrankin näinkin päin.. Yleensä tulee kirjoteltua enempi ku lätkittyä kuvia. Lopuksi vielä viimeinen talvi aiheinen kuva. Toivottavasti nämä kauniit aurinkoiset talvi päivät eivät lopu tähän!=)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

uusi tugga ja ristiäiset

Kuten otsikkokin kertoo, menin pätkäsemään tukkaani vähän uuteen kuosiin... Sen siitä saa kun päätetään äiten kans lähteä vähän tyttöjen kesken hurvittelemaan!!!=D Ensin äite meni parturiin ja minä sillä aikaa kulutin aikaani Tokmannilla ja Jyskissä... Se oli ehkä äidiltä virhe teko jättää minut yksin kaupoille, tietäähän sen ettei siitä seuraa muuta kuin tyhjä kukkaro ja kauppakassien alle hukkunut tyttö rukka!!!=D
Jyskissä oli ale laarissa petivaatteita, joten nappasin sieltä mukaani perus violetin sävyiset pussilakana setit.. Niitä kun tuppaa tarviin, kun ajan myötä osa menee rikki ja osa on tietysti hautautuneena pyykki vuoren alle! Tokmannilta mukaani tarttui perus siivous tavaraa ja sitten siellä oli violetit flaneli tyyliset olohousut 40% alennuksessa ja pitsi legginsit, jotta saa pitää kesällä hameiden kanssa.
Äite tuli hakeen mua sitten parturinsa jälkeen ja ihasteltuani hänen uutta hius tyyliään ja kuultuani parturin hinnan leikkaukseen päätin soittaa itsekkin kyseiseen paikkaan, josko jotain olisi tehtävissä tälle omalle reuhkalle. Aikoja kyseiselle parturille oli vielä hyvin jäljellä, joten me tytöt päätimme sitten toteuttaa sama shoppailu kuvio vain toiste päin toteutettuna!=D
Tämän näköinen siitä sitten tuli, värjäyksen hoidin itse kotona vielä illalla!:) Tosiaan reilusti lähti tukkaa pois, kerroksittain leikattiin... Kyllä siinä tunti meni aikaa, tosin parturini oli harjoittelija, mutta kyllä häneltä se työ sujui jo varmoin ottein, aivan niinkuin ammattilaiselta! Ainut ongelma tukkaani työstäessä on se, että sitä on vaikka muille jakaa. Ei ehkä kuvien perusteella uskoisi, kun hiuslaatuni on niin raskas rakenteista, niin se tuppaa aina valumaan olemattomana päätä myöten. Parturinikin ihmetteli hiusten paljoutta ja pyysi jopa apua työkavereiltaan, kuinka tämän reuhkan saisi kevyemmän näköiseksi!=D

Toinen uusi asia elämässäni oli, että pääsin työhaastatteluun!!!=D (tunnelin päässä on sittenkin valoa)
Tähän lähi seudulle haettiin kokin paikkaa ja minä laitoin sinne hakemuksen. Työpaikka haku oli vuokrafirman kautta, joten haastattelutkin toimivat sen kautta. Mua jännitti aivan järkyttävästi... Kaiken lisäksi kun etsin paikkaa, jossa haastattelun olisi määrä olla, tuttuun epäonniseen tapaani harhailin muutamasta tienristeyksestä väärään suuntaan!=D No kysyttyäni tietä yhdestä kukkakaupasta pääsin onneksi perille viittä minuuttia ennen sovittua tapaamis aikaa. Haastattelu meni omasta mielestäni ihan hyvin... Jännittyneisyydestäni huolimatta onnistuin kertomaan suhteellisen hyvin kaikki työkokomukseni ja muutenkin osaamisestani. Haastattelijan ilmeistä ei vain osannut yhtään tulkita miten hänen mielestään haastattelu meni... Ensi viikon alusta saan tietää pääsenkö jatkohaastatteluun!:)

Eilen oli meidän kummityttömme ristiäiset! Siinä vasta jännittämistä olikin, kun minun oli tarkoitus lukea siellä edessä kaikkien vieraiden tuijottaessa joku kasteeseen kuuluva lasten evankeliumi. Puhuminen kun julkisesti tuottaa minulle suuria vaikeuksia... Tai ongelmani lähinnä suurimmaksi osaksi on pääni sisällä.. Jos joku ei ole lukenut aikaisempia tekstejäni niin minulla siis on synnynnäinen henkitorven ahtauma mikä ollaan leikattu n.1 vuotiaana. Siitä johtuen ääneni tosiaan ei ole mitenkään naisellisen heleä vaan se on melkoisen käheä ja möreä naisen ääneksi. Ääneni on tosiaan herättäny kummaksuntaa, ihmetyksiä, vihaa, oikeastaan laidasta laitaan... Varsinkin haukkumista sen osin on saanut kestää enemmän kuin tarpeeksi.
Mutta tosiaan selviydyin tekstin lukemisesta vaikka se olikin melkoisen hermoja raastavaa ja tunne oli sitä luokkaa, että taju lähtee hetkenä minä hyvänsä!=D Kaste tilaisuus oli todella kaunis ja paikkakin oli kodikas. Kummeja meitä oli tosiaan neljä kappaletta, minä ja Jari ja sitten oli veljeni naisystävän sisko ja hänen miehensä. Vauvan nimeksi muuten tuli Amanda Wilhelmiina.
Minä ja Jari vauvan kanssa
Sain myös kunnian tehdä kinkku voileipäkakun:
Pyysin äitiäni ottamaan tosiaan kuvia kamerallani ristiäisistä. Selailtuani niitä en voinut muuta kuin nauraa. Joka toinen kuva oli ristiäis tapahtumista ja joka toinen oli pikkusiskostani Adasta!=D
Iltamme jatkui vielä käynnillä Jarin pikkusiskon Hannan synttäreillä, joka täytti 16 vuotta!:)

Mutta kaippa minä lopetteleen taas tältä kertaa.. Olen kirjoittanut tätä tekstiä jo kaksi tuntia kun olen samalla katsellut telkkarista muumeja!=D Ei niin hyvä yhdistelmä! Pakkastakin näyttää pihalla olevan 15 astetta ja maisemat mitä ihanimmat talvi kuvien ottoon. Täytyy siis hautautua vaate kerrosten alle ja marssia kameran, koiran ja Jarin kanssa metsään.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Pelaamista ja shoppailua

Uusi vuosi ja uudet kujeet.. Eikös se niin mene!=)
Meidän vuoden vaihteen juhlistaminen meni ihan rauhallisissa merkeissä kotona möllöttäessä! Asu kokonaisuuteni oli uuden vuoden melkoisen...hmm... miten sen nätisti ilmaisisi... omalaatuinen!=D En jaksanut pahemmin panostaa, joten olen muutaman päivän kulkenut kotona tämän näköisenä:
Päällä anopin ostamat fleece olo housut ja hell bunnyn toppi/tunika!=D "minä olen muoti tietoinen.."
Joo tosiaan meidän juhlistaminen meni aika rennoissa meiningeissä, oltiin ihan vain kotosalla, käytiin
välillä lenkillä, välillä pelattiin kaksin Diabloa tietokoneilla ja välillä raahauduttiin pihalle katsomaan raketteja!:) Sarakaan ei pelännyt raketteja yhtään. Katseli vaan ympärilleen korvat hörössä ja meinasi
kärvennellä kuono karvojaan ulko kynttilöitä nuuskiessa!=D
mä pelasin "pienellä"näytöllä eli telkkarin kautta ja Jari pelasi läppärillä!=D

Nörtti
Kerkesin mä viime viikolla käymään vähä shoppailemassa alennus myynneissäkin. Tiistaina erehdyin menemään pahimpaan aloitus ryysikseen, joten mukaani ei sillä reissulla jäänyt ihan hirveästi käteen, kun keskittymiskykyni meni täysin kyynerpää taktiikalla ryykeemiseen. Silloin löysin muutamia alusvaatteita, xbox 360 pelin (dungeon siege 3), lindexistä löysin mustan sametti pintaisen t-paita mallisen tunikan ja yhden rannekorun... Perjantaina menin paremmalla onnella ja mukaani tarttui kolme kirjaa, leffoja, toppi, shortsit ja sisustus tavaraa. 
Farkku shortsit ja toppi+rannekkeet: cybershop
Noita kirjoja olen jo pitkän aikaa haaveillut hyllyyni, veritaikaan ja langennut enkeliin kiinnostuin kansi kuvien ja juonen perusteella ja Lucianista olen kuullut monilta tutuiltani, että kannattaa lukea. Lucianin löysin pokkarina, joten se ei maksanut niin paljoa kun sen olisin ostanut kova kantisena.
kuva mekosta joka oli jouluna päälläni

mekko takaa, Seppälän alennus myynnistä ostettu
Ja lopuksi vielä muutama uuden vuoden tunnelma hömppä kuvaa. Mä lähden morjestaan mummua ja vaaria, kun mummulla on tänään syntymäpäivät!:)
Raketteja

minä ja rakkaani