torstai 29. joulukuuta 2011

Bye bye year 2011 and welcome 2012

Ajattelin tämän postauksen myötä muistella heiman tätä kulunutta vuotta, sitä kun ei paljoa ole enään jäljellä. Monenlaisia kommelluksia ja tilanteita on tähänkin vuoteen mahtunut.

Päälimmäisenä mielessäni pyörii edellinen työpaikkani. Siitä kun on kuluvan vuoden aikana ollut yhtä jos toistakin harmia ja hampaiden kiristelyä. Harvoin puhun työnantajista ja työstäni yleensäkkään, mutta tuo viimeisin paikka, jossa olin töissä oli kaikkien paikkojen pohjanoteeraus!!!!!! Olin siis töissä vuoden verran Tesomalla eräässä lounas-kahvila-pitopalvelussa. Nimeä en kirjoita, mutta kaikki jotka Tampereen seutua tietää ja Tesoman aluetta varsinkin, ovat varmaankin tietoisia kyseisestä paikasta. Alkuunsa päädyin kyseiseen paikkaan koulun kautta työharjoitteluun (vuonna 2010). Alkuunsa paikka vaikuttikin mukavalta ja omistajat ihan reiluilta ja mukavilta. Pääsin jatkamaan työharjoittelun jälkeen heti työn merkeissä. Ensin olin koeajalla ja sitten myöhemmin virkani siellä vakinaistettiin. Jahka vuoden 2010 kesän hääkausi rumbasta selvittiin niin loppuvuodesta olikin edessä joulua ajatellen mieletön joululaatikko rumba. Kahvilamme kun oli tuttu itse tehdyistä kotitekoisista tuotteistaan...
Tuohon aikaan alkoi jo asiat tökkiä pahasti...Palkat olivat jatkuvasti viikon pari myösässä... Ja pomo syytti siitä tilitoimistoa..Myöhemmin ajattelin, että sekin syyttely oli vain tekosyytä, pomo oli tainnut todellisuudessaan jättää itse tahalleen postittamati tuntilistat yms. Ylityö tunteja painettiin jouluna ihan hullun lailla ja arvatkaa vain näkyikö korvauksia!!! (mitkä korvaukset?)
Vuoden vaihteen jälkeen tilanne kärjistyi entisestään... Palkat alkoivat olla enempi ja enempi myöhässä, alkoi nipotus-vaihe, jossa jokaisesta asiasta alettiin valittaa, vaikkei vikaa edes ollut. Pomonikin asiakaspalvelu alkoi olemaan sitä luokkaa, että aivan oksetti ja kiukutti. Kaikki naisasiakkaat olivat oikein tervetulleita ja pomoni hyvä, ettei myynyt itseään kaikille hameenhelmoille. Mies asiakkaat saivat taas karumpaa kohtelua tiuskimisen ja epäystävällisen palvelun muodossa. Minä ja työparini emme saaneet enään olla kassalla asiakaspalvelussa, kun emme osanneet mukamas myydä tuotteita. Minkähän takia firman myynti oli huippu luokkaa kun pomot olivat ulkomailla lomalla ja minä sekä työparini pidimme puljua sillä välillä pystyssä. Enkä ny mitenkään leveile omilla myynti taidoillani vaan se on ihan selvä tosi asia, että asiakkaat toivovat saavansa tiettyä yksityisyyttä, kun he tulevat kahville tai valitsemaan kotio viemisiksi pullaa... Ei kukaan halua, että myyjä tulee heti ahdistelemaan isolla äänellään ja tunkemaan väkisin käsilaukku täyteen leipää ja vaatimaan vielä maksua siitä. Mutta eihän se pomo sitä ymmärtäny, ja valitettavasti monen vaki asiakkaan käynnit jäivät sitten viimeisiksi.
Eikä asiaa auttanu taatusti eilen leivotut pullat, jota myytiin ihan surutta vielä kolme päivää jälkeenkin päin "tämän päivän pullina". Kyllähän nyt kaikki, jotka omaavat makuaistin, tunnistavat, mikä on tuore pulla ja mikä on vanha kuiva käntty. Hävetti välillä oikein, kun itse sattui istumaan salin puolella ruoka tauolla, ja jos viereiseen pöytään tuli asiakas, joka oli ostanut "tuoreen" kermamunkin, kun se sitä munkkia alkoi syömään ja se sai sitä syödä kuin näkkileipää!!! Ei olisi voinu enempää hävettää!!! Sit jos salaa heitit aamulla edellisen päivän tuotteita menemään, niin siitäkin tuli hirveä huuto, että missä ne ihan hyvät tuotteet nyt on?? Että huh huh... Ja haukkumisia haukkumisten perään sai kuulla.. Milloin ruoka oli ihan paskaa, milloin oltiin liian hitaita, milloin taas ei oltu tehty sitä tätä ja tota. Loppu ajasta ei saatu edes työaikana puhua työkaverin kanssa ollenkaan. SEKIN KIELLETTIIN!!!! Tauot pomo mittas sekunti kellolla, ettei mene minuutiakaan yli ja samoin työajan loppumisen suhteen, minuutiakaan aikaisemmin ei saanut poistua.
Jos jotai positiivista asiaa haluaa firmasta sanoa niin ihanalla paikkaa ja OLI ihana asiakaskunta. Sekä sain mahtavan tilaisuuden tehdä häämessuille kakkujani näytille.
No tuosta kyseisestä firmastahan minä otin lopputilin kun tarpeeksi hermot menivät, keväällä 2011. Ja loput palkat sain vasta nyt viikko sitten palkkaturvan kautta!=D
Että ihanat muistot työurastani... Nyt metsästän kuumeisesti edelleen jotain MUKAVAA ja REILUA työpaikkaa!!!! Puoleni oon ainakin oppinut pitämään, enkä enää aio katsoa paskaa kohtelua läpi sormieni, samalla toivoen, jospa ne asiat siitä hoituisivat. Muutaman viikon päästä lähtöni jälkeen sieltä lähti myös työparinikin.. Ja kun olen huhuja kuullut jälkeen päin, niin sielä on ollut meidän jälkeen kaksi muutakin työntekijää, jotka olivat lopettaneet 3kk jälkeen eivätkä olleet hekään saaneet vielä silloin ainootakaan palkkaa, ja niiden palkat on nyt myös palkkaturvassa. Toivottavasti firma kaatuisi pian..=P

Johtuen varmaan työstressistä sairastin aika syvää masennusta tuossa koko alku vuoden ja pieniä pätkiä myös kesällä ja syksyllä. Mutta onneksi nyt alkaa helpottaan. Ainakin saa unohtaa lopullisesti vanhan työpaikan, kun kerta rahat sain jo palkkaturvan kautta.

Sitten tänä vuonna sukuumme syntyi uusi ihana serkku vauva. Maaliskuun puolella tämä ihana tyttövauva tulla tupsahti meidän elämään.
Kesäkuussa tapahtui myös todella iso muutos elämässäni ja meidän parisuhteessa. Ostimme nimittäin oman talon. Joten muutto touhua siinä oli sitten koko kesän kun raahauduimme miljoonan tavaran kanssa Ylöjärveltä tänne Sastamalan mettille.=D Talomme on tälläinen pieni punainen mummon mökki. Ja mikä parasta OMA RAUHA!!!!!! Ei tarvitse enään pelätä, koska on ählyjen verta rappukäytävät täynnä, tai kuunnella naapureiden tappelua ja musiikin huudattamista keskellä yötä, kun yrität nukkua. (Ei siinä, jos olisikin ollut hyvää musiikkia, mutta onko sitä aikuista naista pakko laulaa 3promillen humalassa ilman lauluääntä)


Emme kerenneet kunnolla edes muuttolaatikoita purkaa, kun jo alkoi vessa remontti talossamme. Siinä menikin kaikki vapaa-aika.. Mutta ihme ja kumma meidän remontti taidoilla se tulikin valmiiksi. Ei olisi ihan heti uskonut!=D
Perheemme laajentuikin syksyllä uudella perheenjäsenellä, nimittäin Sara koiralla!=) Nyt kun oli koirallekkin enempi mahdollisuus tälleen omakoti talossa, kun vertaa siihen, jos olisimme ottaneet sen ahtaaseen kerrostaloon. Täällä on paremmat lenkkimaastotkin, jossa kulkea, ja jossa koira saa vapaana juosta. Kaupungissa kun sitä ei oikein vapaaksi olisi uskaltanut päästää.

Syksyllä pitkäaikainen haavenikin toteutui ja näin Apulannan livenä!!!!^^ Kerran olisi ollut aikaisemmin siihen pahdollisuus, mutta ystäväni häät sattuivat olemaan samaan aikaan. Ja oikein vittuiluna päälle, kun tulimme häistä kotiin, kaikuivat Apulannan viimeiset kappaleet koti ovellemme asti. Mutta onneksi tuli tänä syksynä uusi tilaisuus!=)

Kerettiin me onneksi kesällä vähän lomaileenkin, eli aikaa tuli vähän vietettyä Jarin äidin mökillä!:) Ja pääsi sitä kerran järvessäkin polskutteleen!!!^^ =)
Ja minä sain leikkiä viikatenaista!! hä hää
Mitähän minä vielä keksisin tästä vuodesta.. Ai niin, veljeni sai tyttövauvan marraskuussa juuri syntymäpäivieni jälkeen. Ja myöhemmin he pyysivätkin minua ja Jaria toisiksi kummeiksi pikkuiselle!
Suurinpiirtein tota luokkaa... Laitan muutaman kuvan vielä tähän vuoteen liittyen.. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan paljon uusia ihania asioita ja kujeita!!!;)
viimeiset mehukestit vanhan asunnon parvekkeella!=D
ystäväni häihin lähdössä
Uusi tatska
Odottelemassa, koska Apulanta alkaa soittamaan
viimeisenä meidän hurttamme!!!!=D

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulun jälkeistä tunnelmointia

Ajattelin nyt muiden mukana laittaa myös itsekkin pientä postausta joulun tunnelmasta. Joulu aatto itsessään meni nyt vähän niin ja näin. Eli jos oikein suomeks sanotaan ni perseelleen!!=D Ei kerinnyt oikein nauttimaan joulun tunnelmasta, kun reissattiin taas sukulaiselta toiselle. Aamulla kävimme ensin äitini luona, siellä olikin vielä oikein mukavaa, joimme joulukahvit ja söimme joulutorttuja. Pikkusiskonikin (n.1.5 vuotias) oli oikein vauhdikkaalla joulu tuulella!=)
Sieltä matkamme jatkui Hämeenkyröön Jarin äidille joululounaalle. Sielläkin oli ihan mukavaa, söimme hyvää kinkkua ja söimme Jarin pikkusiskon Hannan tekemiä pipareita, sekä vietimme aikaa Jarin veljen ja hänen naisystävänsä kanssa, Hannan, Jarin äiten ja joukkoon vielä liittyi Jarin siskopuoli oman miehensä ja Jarin velipuolen lapsien kanssa! Sielläkin oli oikein mukavaa vaikka puheenaiheet veljeksillä tuntuikin liikkuvan aina rasismista ja ammuskelun kautta autoihin, (tyypilliset miehet) oli meillä ihan hauskaa!=D

Sieltä sitten lähdimme käymään Hämeenkyrön hautausmaalla viemässä mun mummin, Jarin isän ja Jarin velipuolen haudoille kynttilät. Veimme myös kukkasen minun vaarille, joka asustaa Viljakkalassa ja siitä menimme vielä iskälleni viettämään loppu iltaa. Se loppuilta sitten vähän tyssäsikin siihen, porukka oli ylläri ylläri taas päissään jouluaattona. Kuten olen aikaisemmin maininnut, niin minun mielestäni viina ei jouluun kuulu!! Että se ilo siitä rauhallisesta ja mukavasta joulusta tyssäsikin siihen. Koirien kanssa oli myös vähän ongelmia siellä, kun mummin ja vaarin saksanpaimenkoira Elroy ei tykännyt jättää Saraa rauhaan vaan juoksi jatkuvasti sen perässä, ja meidän neiti ei siitä sitten hirveesti riemastunut, joten päätimme, että on parasta laittaa Sara autoon siksi aikaa kun siellä olemme, ettei tarvitse koko aikaa vahtia. No se ilta meni sit tosiaan vähä niin ja näin. Pääsimme joskus 11 aikaan illalla kotiin ja olimme jo sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet avata edes lahjoja!=D

No kaikesta aaton tohinasta huolimatta päätimme pitää joulun vasta seuraavana päivänä. Paistoimme kinkun ja lämmitimme jouluruokaa, kävimme joulusaunassa ja avasimme illalla lahjat! Ja pelasimme koko loppu illan tietokoneella Diabloa!!!=D

Tänä vuonna lahjat olivat parhaat mitä on vähään aikaan saanut! Tuntui ettei yksikään lahjoista ollu mitenkään kamala tai tylsä, vaan saatiin oikeasti ihania ja hyödyllisiä lahjoja!:) Taidan niihin lahja kuviin lopetella ja laitan vielä kuviin sepustukset, että mitä tuli ja keneltä!:) Itsestämme emme huomanneet ottaa joulukuvaa ollenkaan!:( Joten en myöskään voi näyttää nyt asustusta joulu aattona, mutta saatan sen suraavaan postaukseen ehkä laittaa, jos muistan ja jos jaksan pukea samat vaatteet uudelleen joku päivä päälle!:)
Sara sai oman nukkuma pedin, kun se aina tuppasi valloittamaan yhden paikan sohvalta!=D
Sara sai myös Jereltä ja Julialta lahjaksi pehmokoiran ja pehmopallon, sekä hurjan kasan herkkuja!=)
Äiti teki lahjaksi ihanat tumput!^^ <3
jarin äidiltä saimme villasukkia, minun on ylläri ylläri nuo violetin ja punaisen sävyiset ja Jarin on nuo siniset

Jarin äidiltä saimme myös hurjan  kasan pyyhkeitä, lohikäärme palapelin, Hannalta sain tuon ihanan kiina aiheisen pussukan jossa oli Geisha suklaata!=P
Lisäksi sain heiltä myös kirsikankukka hajuveden ja kirsikankukka suihkugeelejä.















Veljeltäni ja hänen naisystävältään saimme lego lammaspelin!=D Ja mummini kutoi kaksi tuollaista perhos verhoa saunamme ikkunaan!=)




Ja äidiltä ja Juhalta oli tullut meille vielä ihana uusi matto!
Lisäksi lahja listaan kuului myös iso läjä suklaata ja muuta karkkia, lemmikeillemme herkkuja, joulukukkanen ja saimme vielä iskältä ja Tytiltä lahjaksi lippupalveluun liput ihan mihinkä vain, esim.teatteriin, konserttiin yms. Että ties vaikka ensivuonna pääsisimme johonkin hyvän bändin konserttiin!:)
Sormet alkavat sekoilla näillä näppäimillä, joten taidan taas lopettaa tältä erää. Meillä on ollut täällä koko päivän kestävä sähkökatkos, jota olemme saaneet viettää mukavasti kynttilänvalossa tunnelmoiden!=)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua kaikille!!!=)

Mietin että kerkiänkö tässä enää kirjoittelemaan ennen joulua, mutta hyvinpä mie näytän kerkiivän, tosin kello on jo yks yöllä, pitäis varmaan alkaa hipsimään kohta tuonne nukkumatin juttusille! Mieheni onkin mennyt jo parituntia sitten ja minä vaan päätin sitkeästi jäädä paketoimaan loput lahjat valmiiksi ja järjestelemään vielä kämppää joulu kuntoon, ettei tarvitse huomenna enää hosua ollenkaan. Ja kyllä kannatti vaikka unihiekat alkavat täyttämään silmäluomeni utuisella pölyllään.

Aloitan sepittämiseni ensin vähän ikävemmistä aiheista ja sitten siirryn tuonne iloisempiin asioihin niin ei jää paskan maku suuhun!!:)

Viime aikoina on ollut lehdissä ja joka paikassa puhetta siitä kuinka kaupan henkilökuntaa täytyisi tälleen sesonki aikana kohdella ystävällisemmin ja ei saa kiireestä ja ryysiksestä heitä syyttää. Juu totta tuo joka sana. Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka jostain kumman syystä kuvittelevat, että kaupan tädit ja sedät ovat jotain puoli jumalia tavara helvetissä ja taikovat sinulle lisää tarjoustavaraa tyhjästä, jos kyseiset tavarat ovat päässeet loppumaan. Tänäänkin sain juuri todistella Vapaavalinnassa tilannetta, jossa vanhat rouvat päivittelivät isoon ääneen ja arvostelivat myyjää siitä, että kun lehdessä oli ollut joku tarjous ja kyseistä tuotetta ei ollutkaan enään jäljellä. He haukkuivat kuinka ihmisiä huijataan tuolla tavalla ja yritetään sillä muka saamaan ihmiset tulemaan myymälään asiakkaaksi. Joo onhan ne tuotteet tietysti kaupanalalla hyviä houkuttimia, ja saattaa hyvällä tuurilla tarttua asiakkaan matkaan muitakin ostoksia kuin se tarjous krääsä. MUTTA ei missään kaupassa ole tilaa säilyttää kymmenen lavallista jotain tavaraa ihan vaan siltä varalta, että jos ehkä kenties se loppuu kesken niin on niille mattimyöhäsillekkin siiten se kiva parin euron tarjous muki tai muovikippo. Mä oon niin monta kertaa nähnyt, kun on aamulla mennyt kauppaan, siellä on ainakin 20 ihmistä samassa tarjous laarissa ja jokainen kahmii itsellensä sylin täyteen sitä tavaraa, kun halvalla saa. Jokainen varmaan voi järjellä ajatella, että eihän sitä tavaraa varmaan ole enää parin päivän päästä ollenkaan jos jokainen ekana aamuna ovesta rynkeevä asiakas vie kaiken minkä saa vain mukaansa mahtumaan. Ja kun sitä saa olla melkoinen ennustaja jos aikoo tietää, että meneekö tänään tätä tarjous tavaraa vain kaksi kappaletta vai viedäänkö ne heti käsistä kun ovet aukeavat. Siinä sitä oltaisiinkin, jos jotain kippoa tulisi monta lavaa ja sitä ei käy kuin yksi ihminen ostamassa sen yhden kappaleen!!! HUOH!!!! Välillä miettii, että onko ihmisillä mitään maalaisjärkeä...
Sitten on asian toinen puoli, nyt kun pääsee vauhtiin... Että voisi ne myyjätkin joskus olla siellä kassalla pikkasen ystävällisempiä, jos niillekkin ollaan! Hirveän usein olen törmännyt siihen, että myyjällä kasvaa suurinpiirtein kolmen metrin kyrväke keskellä otsaa ja kun niille tervehtii, mulkataan vain takaisin!! Missä on nyky ihmisten käytöstavat!!!!

Tänään sattui myös varsin surullinen tapaus kaupassa. Kassa jonot olivat ainakin 20 metriä pitkiä ja edessäni meni todella köyhä ja huonokuntoisen näköinen vanha nainen. Hän koitti jonossa taiteilla hedelmä pussien ja kävely keppien kanssa. Kun hän pääsi kassalle hänen ostoksensa tekivät n.12€ ja mummo tärisevin käsin käänsi koko kukkaronsa ylösalaisin kassaneidille, joka totesi ettei mummelin rahat riitä alkuunkaan, että 2€ tarvitsisi vielä. Mummo luopui kovin surkean näköisenä joulu pähkinöistään ja jostain maustepussistaan. No eipä sekään riittänyt vaan myyjä rupesi isoon ääneen tivaamaan mummolta, että häneltä puuttuisi vielä 10 senttiä. Siinä vaiheessa siihen tuli toinenkin myyjä, joka kysyi, että mikä tilanne kassalla oli, kun jono seisoo... Mummo häpeissään alkoi kaivamaan muutaman hedelmän pussista toista hedelmää, jotta saisi sen vaivaisen 10 senttiä maksettua!!! Siinä vaiheessa mun oli pakko puuttua asiaan ja annoin kassa tyypille sen 10 senttiä ja sanoin, että jos se joulumieli on tota ni tossa on se helvetin 10 senttiä!!!!! Tiedän tasan tarkkaan, että isoissa ja pienemmissäkin kaupoissa on olemassa kassan alla hätävara kolikko kippo. Ei voinut 10 senttiä joustaa ja tuskin se ruokakauppa sen takia olisi konkurssiin mennyt, sen sijaan piti nöyryyttää vanhaa ja rahatonta ihmistä! No voitte arvata, että mummo oli tyytyväinen ja kyseli minulta silmät vetisinä, että kuinka hän sen minulle korvaa. Sanoin ettei tarvitse mitenkään, viettää vain itse hyvän joulun, sillä minun elämä ei nyt kaadu yhteen 10 senttiin!! Ja jos kaatuu ni sit saa rauhassa kaatuakki!!=D Että oli kyllä varssinaista joulumieltä liikenteessä!!! huh huh

Ja sitten iloisempiin aiheisiin!=D
Piirsin taas pitkästä aikaa. Joululahjaksi tein bambi taulun 1kk ikäiselle veljen tytölle, eli siis tulevalle kummitytölleni!:) En usko, että he lukevat blogiani ja huomennahan se aatto jo onkin, jolloin sen lahjan saa aukaista. Tai oikeastaan tänään, kun kello onkin noin paljon!=D
Tarkoituksena olisi tehdä vajaa vuoden vanhalle serkkutytöllekkin vielä aamulla jokin saman kaltainen.
Ja tosiaan mä sain siivottua suurimman osan kämpästä ihanaan joulu kuntoon! Joudumme edelleen tyytymään muovi kuuseen kun ei isolle oikein ole paikkaa vielä täälä ja kun ei tiedä, miten tuo Sara koiruus siihen kuuseen suhtautuisi.
Muivikuusi on ihanan musta ja kuusen koristeet ovat yllätys yllätys violetit!!=D















Kuuseen meillä on tapana laittaa aina tollaset hullut punatulkut!=D Joskus tiimarista ne bongannu ja ihastuin niihin, kun ne olivat niin psykopaattisen näköiset isoineen silmineen!=D Ja kuusen alla olevat lahjat eivät kylläkään ole meille, käytin niitä vain rekvisiittana, eli siis kyseessä on sukulaisille menevät puketit!!:)

Tein tänä vuonna itselleni vähän omantyylisen tonttulakin!=D Siihen ispiraation ja ohjeen löysin täältä , kun en aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi, että tonttulakkejahan voisi itsekkin tehdä vähän omaan tyyliin sopivammaksi!=D Täytyy vain tuota kappaletta joskus "hieman" fixailla, kun ajattelin mukamas aikaa säästääkseni käsin nopeasti parsia osat kasaan, kun en laiskuuttani jaksanut ompelukonetta kaivaa varaston perältä. Ja siinähän tunnetusti kävikin niin, että aikaa tuhraantui huomattavasti enempi ja jälki oli paskempi, kuin mitä se olisi ollut jos olisin nähnyt sen verran vaivaa, että olisin sen koneen jostain kaivanut! No parempi onni ensivuonna!=D


Ehkäpä minä sitten lopettelen näihin jouluisiin kuviin ja toivotan kaikille oikein ihanaa joulua, levätkää, nauttikaa ja pitäkää hauskaa ilman stressiä!!!:) Minä menen nukkumaan!!:)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kaaosta ja laiskuutta!!

Kämppä muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, jouluvalmistelut melkein kokonaan tekemäti, lahjat paketoimati yms...(listaa vois jatkaa loputtomiin) Mutta mitä minä teen?? Istun perse homeessa nöröttämässä koneella niinku ei olis mitään muutakaan tekemistä!=D Ehkäpä mä odotan jotain ihmettä, joka tekee kaiken puolestani ja joka huolehtii ressaamisenkin siinä samalla!!! Onko motivaatio kenties hukassa!? Ei toki!!!=D
En tie mikä tässä syksyssä on ollut vikana kun tuntuu, että masennusta ja aikaansaamattomuutta on liikkeellä enempi ja vähempi!!! Mitään ei saa aikaseks vaikka aikaa periaatteessa ois vaikka muille jakaa!!! No ehkä sitä täytyis jotenki koittaa kasvattaa tota selkärankaa sen verran enempi, että saisi tännekkin vähän jotain joulutunnelmaa!! Työtäkään ei periaatteessa olisi paljoa, jos vaan saisi tämän perseensä ylös tästä koneen ruudulta ja jättäis ees hetkeksi muiden ihmisten blogien tuijottamisen sikseen ja keskittyisi oleellisempiin asioihin! Ja kyllä täytyy ihmeeksi todeta, että tähän blogittamiseen jää koukkuun!

No sain mä kuitenkin muutamia rästi hommia jo pois alta. Nimittäin sen piparkakkutalon, joka meni tilaukseen!:) Se valmistui viikonloppuna ja se vietiinkin tilaajalleen, juuri tuossa viime sunnuntaina. Tämän näköinen siitä nyt sitten tuli:
                                  
Tuollainen karkkimaa siitä sitten tuli, ainakin henkilö, joka talon välitää eteenpäin oli tyytyväinen ja toivottavasti myös talon omistajat ovat tyytyväisiä tuotokseen!:)

Mutta leipomisesta tuntuu aina jäävän ihan mieletön kaaos keittiöön! Vaikka kuinka koittaisi siististi tehdä, niin aina niitä rääppeitä, roskaa ja tiskiä saa korjata joka paikasta! Voi kun osaisi leipoa ja tehdä asioita ilman, ettei lähi ympäristö näytä aivan pommitus-katastrofi alueelta!=D

Ja toinen rästi homma minkä saimme vihdosta viimein Jarin kanssa hoidettua, oli tuo puupino tuossa pihalla. Siitä kun ei meinannut tulla valmista sitten millään. Tilaamamme puut ovat siinä seisseet ainakin pari kuukautta ja ovat kerinneet kastumaan jo ties kuinka moneen otteeseen. Että se niistä kuivista puuklapeista!=D Urakka kuitenkin valmistui ja saimme kuin saimmekin ne raahattua sisälle pannuhuoneeseen odottamaan polttamista! Hä hää!!!!! 

On kiinnostavaa lukea eri blogien sivustoilta näitä erilaisia teemapostauksia, kuten esimerkiksi 30 päivää postaukset ja vaikkapa 100 mukavaa asiaa yms... Olen miettinyt hartaasti itsekkin tekevän jonkinlaisen. Kuten monet ovat sanoneetkin, niin niiden kautta saa hirveästi irti ihmisten persoonasta, siitä mitä ne on ja mistä asioista ne tykkää tai vastaavasti inhoaa! Varsinkin on aivan mielettömän ihanaa lukea sellaisten ihmisten tekstejä, joiden mielipiteet ja näkemykset kolahtaa yksiin omien näkemysten kanssa. Ja vastaavasti voi oppia jotain uuttakin, esimerkiksi uusista bändeistä, vaatemerkeistä yms. Mutta luulen, että tuollaiset haaste/teema-postaukset jäävät minun kohdallani vielä hetkeksi muhimaan tuonne takaraivoon, odottamaan idearikasta aikaa, jottei teksteistä tulisi liian lyhyitä ja ykspuolisia.

Löysin kaupasta meille aivan järkyttävän suloisen jouluponin! Huom! Poni ei ole oikea, vaan aivan mielettömän suloinen joulukoriste, hirnui minulle niin kutsuvasti kaupan hyllyllä, etten voinut muuta kuin pelastaa sen ja tuoda meille asumaan!^^ <3
 
Siinä se kopottelee kohti auringon valoa.
Laitan loppuun vielä muutaman talvikuvan. Haikein mielin täytyy pihalle katsoa vesisateeseen. Toivottavasti saataisiin jouluaatoksi kunnon lumikerrokset!!!

torstai 15. joulukuuta 2011

kuumeen sekaista houreilua!!!!

Kuten otsikosta voi päätellä, täällä ollaan taas kipeenä. Mulla on ihan mielettömän huono vastustuskyky...Ollut jo pienestä asti. Ei tarvitse kuin hetken olla sellaisen ihmisen lähellä, joka on flunssassa ni lähes 99% varmuudella, minä sairastan kohta perässä. Syy huonoon vastustuskykyyn on heikko yleiskunto ja pienenä paljon kärsityt leikkaukset ja sairaalassa olot. Voitte vaan kuvitella jos itse sairastatte flunssaa hyvä jos 2 kertaa vuodessa, niin minä sairastan sitä lähes vuoden jokaisena päivänä, ja pahempi laatuisena ainakin joka toinen kuukausi!!! No mulle tää on suhteellisen normaalia, enempi olis epänormaalia jos mä joskus olisin terve, ettei vaivaa mikään!=D Mut mä oon sellanen, joka ei siitä valita. Johtuen tosiaan siitä, että mulle tää tosiaan on arkipäivää!=D




Eli olen pääsääntöisesti viettänyt aikaa teekupin ja nukkumatin kanssa!!!=D

Eilen olo oli jokseenkin siedettävä...Päätimme lähteä Tuurissa käymään kaupoilla. Matkaa sinne meiltä on reilu 200 km. Eli autossa istumiseen meni noin 2 ½ tuntia. Meillä on ollut Jarin kanssa tapana käydä siellä aina kerran vuodessa, ja yleenstä tälleen joulun alla lahja ostoksilla. Tällä kertaa ajoituksemme osui oikein hyvin kohdalleen, sillä onnistuimme välttämään runsaat ihmis paljoudet yms. Sai siis kiertää rauhassa ilman kyynerpää taktiikalla eteenpäin ryykeemistä. Harmikseni jouduin vaan taas toteamaan, ettei siellä ollut juurikaan hyviä tarjouksia ja tuntui, että tavara valokoimakin oli pienentyny. Karkkia sieltä tuli reilusti hamstrattua. Ja muutamia joululahjoja tuli kyllä ostettua. Ostoskoriin tarttui joululahjojen ja karkkien lisäksi paljon ulkotuli kynttilöitä, Muumi dvd:tä 3kpl/14,95€, hiusten kuivain 9,95€, uusi hiiri tietokoneeseen ja tyhjiä cd-poltto levyjä. Ai niin ja löysinhän minä itselleni kengät. Niiden ostoa mietin kauan ja hartaasti. Sovitin ja tepsuttelin ympäri kauppaa ne jalassa ja otin välillä pois ja sovitin uudestaan ja jahkasin... Lopulta Jari melkein pakotti minut ostamaan ne kengät sanoen, ettei minun aina tartte ostaa ale laarista niitä 5€ kenkiä jotka menee heti rikki, että nyt kerrankin minun tulisi satsata kunnon kenkiin. No ne kengäthän sitten loppuenlopuksi tulivat kainaloon ja loppumatkasta ne jo komeilivat jalassani.
Eli tuollaiset mustat kiilakorkoiset nahkasaapikkaat, jossa on ihania koriste solkia ja vetoketjuja.^^
Kengille ei tullut hintaa kuin 47 euroa. Harvoin löydän itselleni kenkiä, kun siinäkin asiassa minulla on melkoisen vaativa maku. Pitää olla mukavat jalassa, pitää olla paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten solkia, vetoketjuja, ketjuja yms... Ja kengän kärki tulee olla kivan näköinen..Okei, noiden kenkien kärki ei kuulu ykkös suosikkeihini, mutta varsien koristus oli sen verran omaa silmää miellyttävää, niin kelpuutin kengät kuitenkin!:) Ja näissä kengissä oli hyvän tuntuiset pohjat, ei tuntuneet tuolla jäätikölläkään liukkailta, vaikka olinkin aivan varma, että lentäisin niillä komean voltin tuolla jäisellä pihalla!=D

Samalla reissulla näin myös piiiiitkästä aikaa rakkaan ystävänikin siellä. Olemme kunnolla nähneet viimeksi silloin, kun valmistuimme Suurtalouskokki linjalta 4½ vuotta sitten. Tälläkin kertaa näkeminen valitettavasti jäi melko lyhyeksi, hän on meinaan töissä Tuurissa. Jatkettuamme matkaa, aloin tarkkailemaan Jarin käytöstä ja huomasin hänen selvästi jostain olevan loukkaantunut...Selvitettyäni asiaa, kyseessä oli mustasukkaisuus kohtaus!:D Ystävä jonka näin oli mies puolinen ja Jari siitä tuohtuneena minulle tokaisi että "oliko hänen pakko käydä ihan iholle" (olimme siis halanneet siinä ihan julkisesti). Olihan se melkoisen suloista. että mieheni oli mustasukkainen toisesta miehestä, joka kaiken kukkuraksi on homo!=D No kyllähän Jari sitten siitä rauhoittui, kun vakuuttelin hänelle rakastavani vain ja ainoastaan häntä, ja vaikka ystäväni pitäisikin naisista, ei siitä silti olisi uhkaksi Jarille, olemmehan Jarin kanssa kokeneet yhdessä niin paljon. Ei niitä asioita mitä meillä Jarin kanssa on, vaihdeta noin vaan pois hetken mielijohteesta!:)

Tänä aamuna sain kärsiä puolikuntoisena lähtemisestä kauppareissulle, olo oli siis kohtalaisen hirveä verrattuna eiliseen. No ei auta tänäänkään jäädä paljoa lepäilemään. Ohjelmassa olisi meinaan piparkakku talon rakentamista ja kaupassa käyntiä, sekä minun tulisi tyhjentää kirppispöytä. Että ohjelmaa tosiaan olisi ihan tarpeeksi. Ai niin ja joulukortit täytyisi askarrella ja lähettää!!! Ja huomenna ohjelmassa olisi menoa anopin kanssa Jarin mummoa katsomaan ja siellä kuulemma on samalla joku puuro juhla. Jarin mummo on kyllä aivan mielettömän ihana tapaus. Sen kanssa ei taatusti käy aika pitkäksi, kun kuuntelee sen nasevia letkautuksia yms. Kerrankin kun hän oli joutunu sairaalaan kaaduttuaan kotona, menimme Jarin kanssa katsomaan häntä. Siellä se oli oma touhukas itsensä kipeytyneestä selästä ja jaloista huolimatta. Oli kuulemma karannut moneen otteeseen ja meille se hyvin nasevasti kertoili huone tovereistaan: "tuokin tuolla vaan makaa eikä tee mitään" (kyseinen henkilö makasi sängyssä letkuissa) ja huuteli kaikille ihme herjauksia ja meillä oli kova työ pidätellä naurua!=D Tällä hetkellä Jarin mummo on vanhainkodissa, tai sellaisessa dementtia laitoksessa. Sieltäkin se on repinyt kaikki verhot alas ja joka päivä pakkaamassa tavaroitaan ja lähtemässä kotiin! Voi sitä. Onhan se surullista kun ihmisen muisti rupee pätkiin ja muuten olisi fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Mutta joillekkin sen tempauksille ei vain voi olla nauramatta!=D

Ai niin ja Tuurissa oli jalokivi galleria liike ja siellä myytiin kauan haaveilemiani Tarot-kortteja. Oli ihan perus Tarotteja ja sit oli eri muunnelmia (esim. hevos, magia, keiju yms..). Ja niille korteille oli tietysti kirjoja joiden mukaan niitä kortteja pystyi tulkitsemaan. En raaskinu kuitenkaan kyseisiä kortteja ostaa.. Hintaa kirjan kanssa olisi tullut n.50€ ja kun muitakin lahja ostoksia vielä oli ostamatta, jäivät kortit kauppaan. Haaveenani olisi saada Alchemyn kuvittamat Tarot-kortit. Vaikka niistä olen koittanut Jarille vihjailla aina syntymäpäivieni ja joulun aikaan, en niitä vielä ole saanut, mutta ehkä vielä jonain päivänä saan ne käsiini kun oikein toivon ja odotan!=D

Mutta kaippa minä jätän tämän runoilemisen taas tähän ja meen väsään niitä joulukortteja!=D

torstai 8. joulukuuta 2011

Pikkuriiviön tempaus...

Tänään ollut taas melkoisen erikoinen päivä. Voiko kukaan kuvitella menevänsä työkkärin järjestämällä kurssilla vierailemaan Mauri Kunnaksen kirjoista tutun Herra Hakkaraisen taloon?! En mä ainakaan kuvitellut, että meidän kurssit olisi tota luokkaa! Ja nyt sanon asian positiivisessa mielessä! Meillä tänään oli tuollainen vierailu. No paikkahan tunnetusti on lapsille tarkoitettu, mutta kyllä se aina piristää kun pääsee käymään jossain muualla, kun vertaa taas siihen jos se olisi ollut sitä tavallista pöydän ääressä istumista ja työn hakuun liittyvien asioiden kuuntelua. Ja oli meitä joukossa lapsen mielisiäkin ihmisiä jotka heti innolla menivät kiipeämään lapsille suunnattuun linnakkeeseen!=D
Okei okei, kyl mäkin vähän menin kurkistamaan yhteen avaruus alus hommeliin, kun sisäinen lapsen mielisyyteni pääsi valloilleen, muutaman muun lapsen mielisen innoittamana!=D
Että sellainen reissu meillä. Ja löysin tuliais puodista aivan mielettömän ihanat huopa tumput, jotka oli pinkit ja sit niissä meni mustia juovia. Mutta niidenkin ihanuuksien hinta oli huimat 23 euroa, joten jouduin ne ihanuudet valitettavasti hylkäämään siihen. =(





 Kaikki koira hahmot tosiaan oli huopa nukkeja! Ihana lohikäärme ja söötti poni!^^

"Turisti kierroksen" jälkeen menimme kahville koko ryhmä vieressä sijaitsevaan kahvioon! Mun piti eka kysyä sieltä töitä, mutta silmäillessäni kahviota totesin, etten sinne varmasti edes pääsisi. Oli meinaan niin alkeellisen ja pelkistetyn oloinen ja tarjottavaakin oli valikoimissa niin että ne olisi melkein yhden käden sormilla voinut laskea. Eli siis ruhkaa tuskin ikinä kyseisessä paikassa tulee olemaan!
Tälleen työnhaun lomassa sitä on tullut aika paljon mietittyä omaa tulevaisuutta ja sitä "miksikä minusta sitten isona tulisi".
Keittiö työt kun eivät tällähetkellä oikein enää innosta, leipomoihin en pääse ja kun alkaa tuosta allergiasta/astmasta olemaan sen verran jo riesaa, että tuskin sitäkään työtä pystyisin kauaa tekemään. Koulu on mielessä alkanut pyörimään jo useampaan kertaan. Vaatetus-ala viehättäisi minua tällä hetkellä todella paljon. Sitä varsinkin pystyisi tekemään oman toiminimen alla ihan vaikka kotosalla sivutoimena ja jos rohkeutta riittää niin voisin liittää siihen mukaan myös konditoria palvelut! Yrittäjyys on aina välillä koputellut tuolla takaraivossa, mutta siihenkin kun tarvitsisi olla jonkinlaista pääomaa ja asioista pitäisi ehkä olla pikkasen paremmin selvillä. Riskit kun siinä hommassa on melkoiset! Mielessäni kun kytee hullunkurinen ajatus siitä, jos yhdistäisin konditoria kahvilan ja  samalla siinä myytäisiin, joko itse tehtyjä tai ulkomaalta tilattuja rock/gootti henkisiä vaatteita.  No tuo yrittäjyys asia jokatapauksessa saa jäädä kytemään takaraivoon vielä hyväksi aikaa.

Ripustamani jouluvalot yläkerran ikkunassa kokivat karmean kohtalon, kun päästin meidän pienen tuholaisen vapaaksi tuossa toissa päivänä. Puhun nyt siis meillä majailevasta leijonanharjaskanista Nipasta. Se kun tuntuu saavan kiksejä aina sähköjohtojen popsimisesta. Mun ja Jarin suhteen alkuaikoina sattui huvittava tapaus, kun olimme riidelleet. Minä päätin pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kotiin, mutta kun olin pakkaamassa puhelimeni laturia, oli naurussa pitelemistä. Koko laturi oli maassa 4cm pätkiksi silputtuna ja itse laturi oli vielä seinässä. Tapaus huvitti meitä niin paljon, että unohdimme riitamme samointein. Ei sille voinu muuta kuin nauraa, varsinkin kun kuvittelee kuinka monta mukavaa säväriä herra on saanut jos se on aloittanu pätkimisen järjestyksessä edeten kohti pistorasiaa!=D Eli kuten voi päätellä, vaivalla ripustamani jouluvalot oli purtu poikki. No onneksi Jari ymmärtää noiden sähkölaitteiden päälle, niin hän voi minulle ne korjata!=)
Nipa 
Eilen ripustin pihallekkin kuistille jouluvaloja. Niistä piti ottaa kuvaa, mutta eihän tuolla digikameralla saa hienoja kuvia tuolla ulko hämärässä! Järkkäriä on ruvennut tekeen mieli, kun muutamilla tutuilla olen niitä jo nähnyt ja katsellessani sellaisten ihmisten kuvia, jotka omistavat kyseisen vehkeen, ovat kuvien laadut ihan toista luokkaa kuin tuollaisella tavallisella kameran rähjällä!!! No ehkä joskus minullakin on varaa sijoittaa moiseen vehkeeseen rahaa..Ne kun eivät ihan ilmaiseksi tuolta kaupasta lähde!

tiistai 6. joulukuuta 2011

itseppäisyyspäivää vaan kaikille!=)

Ensin hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!!
Ja toiseksi, on pitänyt monta kertaa jo toivottaa taas uusille lukijoille tervetuloa! Mutta parempi se kai myöhään, kun ei milloinkaan!

Viikot vierähtää taas niin hurjaa vauhtia, ettei mitään rajaa! Mä oonkin nyt saanu reilu viikon ajan ajanvietettä tähän työttömän arkeen! Työkkäristä kun minut pistettiin kaksi viikkoa kestävään työnhaku valmennukseen! Porukka siel on onneksi todella mukavaa ja hauskaa seuraa, kuluu aika paljon leppoisammin! Ja kaippa siitä kurssista on jotain ihan päteviä neuvoja saanut tuohon työhakemusten ja cv:n tekemiseen! Ajankohta vaan ei vois olla huonompi, tälleen joulun aikaan, kun sitä tekemistä olis ihan tarpeeksi kotonakin, joulusiivousten yms muun puuhan merkeissä! No ainakin pääsee välillä pois neljän seinän sisältä ja näkee vähän muitakin ihmisiä, kun oman puolisonsa ja koiran!=D

Joulu valmistelut on meillä lievästi sanottuna retuperällä! Yhdet jouluvalot oon saanu ikkunalle aikaiseksi, mutta siihen se ahkeruus onkin sitten jäänyt. Kämppä näyttää tällä hetkellä enempi siltä, kuin sinne olis juuri jysähtänyt joku isompikin ydinräjähdys!=D
Joululahjat saatiin suurimmaksi osaksi onneksi viime sunnuntaina ostettua. Jotain pientä vielä on ostamati ja muutamalle sukulaiselle on kokonaan ostamatta, mutta paremmalla puolella ollaan ainakin kun vertaa mitä tilanne oli viime jouluna. Osattiin vain valita tälläkin kerralla maailman paskamaisin päivä lähteä Ideaparkkiin. Siellä kun tietysti oli juuri silloin, joku lapsille tarkoitettu tapahtuma keskusaukiolla! Että porukkaa oli pikkasta vaille paljon. Ja liikkeissä koeteltiin hermojen joka sopukkaa, kun ahneat mummot ja mammat rynkee huutavien kakaroiden ja lahjakassien kanssa, muista välittämäti, joka ikisestä pienestä välistä "minä ensin" periaatteella!!!
Joulu aatto meillä on vieläkin vähän auki, että missä vietetää ja kuinka. Luultavasti tehdään perinteinen joka paikan ajo kierros... Jouluaattohan siinä menee ajellessa pitkin maakuntia, kun sukulaiset asuu niin eripaikoissa, mutta saapa sit ainakin muut päivät olla ihan rauhassa kotona. Kun kumminkin itse ainakin olen perhe läheinen ihminen, tykkään kun sukulaisia on siinä aattona lähellä ja niiden kanssa saa viettää aikaa!

Viikonloppuna tuli tehtailtua taas kakkuja, kun tein Jarin veljelle Jerelle syntymäpäiväkakun lahjaksi. Teemana oli tällä kertaa Sonic the hedgehog-sega peli. Kakun itsessään leipomisessa ei kauaa mennyt, mutta se koristelu. Ja kun sai samalla pelätä, että koira syö kaikki koristeet yön aikana kun ne oli siinä keittiön pöydällä kuivumassa!=/
Tuollainen siitä sit tuli... Ja ilmeisesti päivänsankarille kelpas, kun ei ainakaan negatiivista kommenttia tullu!=D

Loppuviikosta minulla onkin työn alla piparkakkutalo! Sen tilasi työkkärin kurssin vetäjä minulta. Joten leipomistäytteistä viikkoa on tiedossa ja mukavaahan se on! Kiva päästä tekeen jotain uutta ja vaihtelevaa arkeen! Samalla vois itsellekkin sellaisen pykätä, kun ei viime vuonna sitäkään kerinnyt tekemään!=/

Tällä hetkellä ollaan anopin tykönä kylässä, tultiin jo eilen. Tarkoituksena on Jarin auttaa veljeänsä auton korjauksessa. Aamulla kerkesimme jo käymään Jarin siskopuolen Arjan kanssa katsomassa yhtä volvon runkoa heidän entisestä mummolasta, jossa heidän setänsä tällä hetkellä majailee. Siellä oli sellainen aivan valtava koira. Kävi sääliksi sitä koiraa, kun se tuli siihen rapsuteltavaksi, huomasin että sen vasemman puolen olkapään vieressä oli ainakin 10-15 cm leveä uloke joka oli ainakin 15cm pitkä. Pahanlaatuinen kasvain, ja lisäksi koira raukalla oli hännän alla tennispallon kokoinen piki musta kasvain. Koira ei olisi millään päästänyt meitä lähtemään pois, kun se tuli koko ajan uudestaan ja uudestaan jokaisen meidän luo rapsutettavaksi. Sen silmistä oikein näki kuinka se kärsi. Mieleni teki kaapata koira ressu mukaan ja viedä se eläinlääkäriin lopetettavaksi, jotta se ei enää kärsisi. Niitä kasvaimia kun tuskin olisi saanut enää operoitua pois ja kun koiralla ikääkin oli arvokkaat 15 vuotta.

Vähän haikeaan pätkään joudun lopettamaan tämän postauksen! Jutun aiheet kun alkavat taas tällä kertaa lähentyä loppuaan. Mutta ehkä seuraavalla kerralla on positiivisempaa jutun aihetta!

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulu mietteitä ja Nightwish!!!

Pääsin tässä myös kuuntelemaan Nightwishin uusinta Imaginaerum albumia vihdosta viimein. ja mielipiteeni on kyseisestä levystä yllättävän positiivinen. Olen kuulunut monien niiden fanien joukkoon, jotka eivät oikein sulata uuden laulajan Anette Olzonin ääntä kyseisen bändin laulujen äänenä. Jotenkin se on niin erilaista verrattuna Tarja Turusen kauniiseen ooppera tulkintaan. Aluksi pidin ääntä jopa ärsyttävänä teini määkimisenä, jota saa kuunnella ihan tarpeeksi noista tusina teini poppareiden suusta...Mutta tässä uudessa levyssä täytyy positiiviseksi asiaksi todeta, että alkaa pikkuhiljaa toimimaan. Eli siis oman aikansa menee. Olen edelleen sitä mieltä, että Turusen mukana lähti osa bändin sielua, mistä olin aina pitänyt, varmasti monien muidenkin kuuntelijoiden mielestä. Siitä olen tyytyväinen, että tietynlainen samankaltaisuus musiikkityylissä on edelleen pysynyt. Monien hyvien bändien vikana, kun usein on uuden laulajan myötä vaihtuva musiikki tyylikin pilannut monet helmet! Seikka, jonka myös olen huomannut on Marco Hietalan rooli nykyisessä kokoonpanossa. Hänen ääntään kun on kuultavissa nykyään enemmän verrattuna Turusen aikaisiin kappaleisiin. Marcon ääni saa minussa aikaan mukavia kylmiä väreitä selkäpiissä. Siinä meinaan on lauluääni, joka minun korvassa kuulostaa aivan mahtavalta. Nightwishissä olen aikanaan tykästynyt kappaleiden melodiaan ja tietynlaiseen voimakkaaseen musiikilliseen dramatiikkaan! Musiikkia kuullessaan tulee hirveän paljon erilaisia tuntemuksia ja mielikuvituksia, ja siitä minä musiikissa pidän. En pidä esimerkiksi mistään örinä oksennus metallista, koska minun mielestäni niissä vain ei ole sielua ja tunteiden kirjoa. Oksennusta saan nauhoitettua ihan itse jos sitä haluan kuunnella!=D Tämä siis on vain minun oma näkemykseni musiikki maustani ja arvoistani, ei kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset kun pitävät niin erilaisista musiikeista. Mutta eiköhän tämä fanitus riitä taas tältä kertaa!!! Näitä asioita, kun voisi jatkaa vaikka maailman ääriin!!!=D

Joulukuun ekapäivä!! Mä en oo ollu mikään joulu ihminen moneen moneen vuoteen... Pienenä toki olinkin, nautin joulukoristeista, valoista, kynttilöistä, rauhallisuudesta, perheen läsnäolosta. Mutta kun olin yhdeksännellä luokalla yläasteella, se kaikki muuttui... Mummini kun kuoli (vain 50 vuotiaana) juuri joulun alla pahaan syöpään, ja vanhempieni ero oli silloin ajankohtainen asia myös... Se ehkä muutti jotain sisälläni ja en ole Joulusta osannut nauttia...Liikaa huonoja muistoja. Ahdistanut suorastaan, joka vuotinen pakko hössötys ja lahjat ja juhlat... Anoppini yrittää, joka vuosi aina iloisesti hössöttää minulle joulun ihanuudesta ja koristeista ja valmisteluista...Ja täytyy kyllä myöntää, että hän on ollut tärkeässä roolissa nyt siitä päätä nostattavasta tunteesta, jossa Joulu alkaa pikkuhiljaa täyttämään taas minunkin sydämeni lämpöisellä haavoja paikkaavalla voimalla.
Minulle Joulu on sitä rauhoittumista ja perheen kanssa oloa. Sitä, että syödään ja saunotaan, levätään, katsellaan lumiukko tarinaa aina jouluaamuisin telkkarista (Se perinne on ollut joka vuotinen,pakko nähdä!!!!), pelataan yhdessä vaikka lautapelejä. Ennen kaikkea levätään. Joulu EI OLE sitä että vedetään joulukännit ennen kello kolmee iltapäivällä ja sitten haukutaan kaikki sukulaiset lyttyyn jotka ei paikalla ole... Sitä meinaan on minun yhdessä "puolisko suvussa" ollut nyt viimeiset kaks vuotta tapana! En tiedä miksi, mutta mummin kanssa juuri puhuin asiasta viime viikonloppuna ja kerroin hänelle ristiriitaisista tuntemuksistani asiasta ja yleensäkkin Joulu suunnitelmista. Mikään ei meinaan pilaa Joulutunnelmaa niin hyvin, kuin ulkoovella tuhannen juovuksissa vaastaan tulevat sukulaiset, jotka toivottavat hyvää joulua hoiperrellen ja viinalta löyhkääville!!! Onko muilla kenties yhtä paskoja kokemuksia Joulun ihanuudesta?!=D
Sarakin sai oman joulukalenterin! <3

Minulla oli aikeissa kirjoittaa jostain muustakin asiasta, mutta ajatus hävisi jonnekkin enkä kerinnyt saamaan sitä kiinni!!! Ehkä on paree lopettaa tämä postaus tähän, ja jatkaa sitten uudestaan, kun mieleen juolahtaa uutta kirjoitettavaa!!