torstai 29. joulukuuta 2011

Bye bye year 2011 and welcome 2012

Ajattelin tämän postauksen myötä muistella heiman tätä kulunutta vuotta, sitä kun ei paljoa ole enään jäljellä. Monenlaisia kommelluksia ja tilanteita on tähänkin vuoteen mahtunut.

Päälimmäisenä mielessäni pyörii edellinen työpaikkani. Siitä kun on kuluvan vuoden aikana ollut yhtä jos toistakin harmia ja hampaiden kiristelyä. Harvoin puhun työnantajista ja työstäni yleensäkkään, mutta tuo viimeisin paikka, jossa olin töissä oli kaikkien paikkojen pohjanoteeraus!!!!!! Olin siis töissä vuoden verran Tesomalla eräässä lounas-kahvila-pitopalvelussa. Nimeä en kirjoita, mutta kaikki jotka Tampereen seutua tietää ja Tesoman aluetta varsinkin, ovat varmaankin tietoisia kyseisestä paikasta. Alkuunsa päädyin kyseiseen paikkaan koulun kautta työharjoitteluun (vuonna 2010). Alkuunsa paikka vaikuttikin mukavalta ja omistajat ihan reiluilta ja mukavilta. Pääsin jatkamaan työharjoittelun jälkeen heti työn merkeissä. Ensin olin koeajalla ja sitten myöhemmin virkani siellä vakinaistettiin. Jahka vuoden 2010 kesän hääkausi rumbasta selvittiin niin loppuvuodesta olikin edessä joulua ajatellen mieletön joululaatikko rumba. Kahvilamme kun oli tuttu itse tehdyistä kotitekoisista tuotteistaan...
Tuohon aikaan alkoi jo asiat tökkiä pahasti...Palkat olivat jatkuvasti viikon pari myösässä... Ja pomo syytti siitä tilitoimistoa..Myöhemmin ajattelin, että sekin syyttely oli vain tekosyytä, pomo oli tainnut todellisuudessaan jättää itse tahalleen postittamati tuntilistat yms. Ylityö tunteja painettiin jouluna ihan hullun lailla ja arvatkaa vain näkyikö korvauksia!!! (mitkä korvaukset?)
Vuoden vaihteen jälkeen tilanne kärjistyi entisestään... Palkat alkoivat olla enempi ja enempi myöhässä, alkoi nipotus-vaihe, jossa jokaisesta asiasta alettiin valittaa, vaikkei vikaa edes ollut. Pomonikin asiakaspalvelu alkoi olemaan sitä luokkaa, että aivan oksetti ja kiukutti. Kaikki naisasiakkaat olivat oikein tervetulleita ja pomoni hyvä, ettei myynyt itseään kaikille hameenhelmoille. Mies asiakkaat saivat taas karumpaa kohtelua tiuskimisen ja epäystävällisen palvelun muodossa. Minä ja työparini emme saaneet enään olla kassalla asiakaspalvelussa, kun emme osanneet mukamas myydä tuotteita. Minkähän takia firman myynti oli huippu luokkaa kun pomot olivat ulkomailla lomalla ja minä sekä työparini pidimme puljua sillä välillä pystyssä. Enkä ny mitenkään leveile omilla myynti taidoillani vaan se on ihan selvä tosi asia, että asiakkaat toivovat saavansa tiettyä yksityisyyttä, kun he tulevat kahville tai valitsemaan kotio viemisiksi pullaa... Ei kukaan halua, että myyjä tulee heti ahdistelemaan isolla äänellään ja tunkemaan väkisin käsilaukku täyteen leipää ja vaatimaan vielä maksua siitä. Mutta eihän se pomo sitä ymmärtäny, ja valitettavasti monen vaki asiakkaan käynnit jäivät sitten viimeisiksi.
Eikä asiaa auttanu taatusti eilen leivotut pullat, jota myytiin ihan surutta vielä kolme päivää jälkeenkin päin "tämän päivän pullina". Kyllähän nyt kaikki, jotka omaavat makuaistin, tunnistavat, mikä on tuore pulla ja mikä on vanha kuiva käntty. Hävetti välillä oikein, kun itse sattui istumaan salin puolella ruoka tauolla, ja jos viereiseen pöytään tuli asiakas, joka oli ostanut "tuoreen" kermamunkin, kun se sitä munkkia alkoi syömään ja se sai sitä syödä kuin näkkileipää!!! Ei olisi voinu enempää hävettää!!! Sit jos salaa heitit aamulla edellisen päivän tuotteita menemään, niin siitäkin tuli hirveä huuto, että missä ne ihan hyvät tuotteet nyt on?? Että huh huh... Ja haukkumisia haukkumisten perään sai kuulla.. Milloin ruoka oli ihan paskaa, milloin oltiin liian hitaita, milloin taas ei oltu tehty sitä tätä ja tota. Loppu ajasta ei saatu edes työaikana puhua työkaverin kanssa ollenkaan. SEKIN KIELLETTIIN!!!! Tauot pomo mittas sekunti kellolla, ettei mene minuutiakaan yli ja samoin työajan loppumisen suhteen, minuutiakaan aikaisemmin ei saanut poistua.
Jos jotai positiivista asiaa haluaa firmasta sanoa niin ihanalla paikkaa ja OLI ihana asiakaskunta. Sekä sain mahtavan tilaisuuden tehdä häämessuille kakkujani näytille.
No tuosta kyseisestä firmastahan minä otin lopputilin kun tarpeeksi hermot menivät, keväällä 2011. Ja loput palkat sain vasta nyt viikko sitten palkkaturvan kautta!=D
Että ihanat muistot työurastani... Nyt metsästän kuumeisesti edelleen jotain MUKAVAA ja REILUA työpaikkaa!!!! Puoleni oon ainakin oppinut pitämään, enkä enää aio katsoa paskaa kohtelua läpi sormieni, samalla toivoen, jospa ne asiat siitä hoituisivat. Muutaman viikon päästä lähtöni jälkeen sieltä lähti myös työparinikin.. Ja kun olen huhuja kuullut jälkeen päin, niin sielä on ollut meidän jälkeen kaksi muutakin työntekijää, jotka olivat lopettaneet 3kk jälkeen eivätkä olleet hekään saaneet vielä silloin ainootakaan palkkaa, ja niiden palkat on nyt myös palkkaturvassa. Toivottavasti firma kaatuisi pian..=P

Johtuen varmaan työstressistä sairastin aika syvää masennusta tuossa koko alku vuoden ja pieniä pätkiä myös kesällä ja syksyllä. Mutta onneksi nyt alkaa helpottaan. Ainakin saa unohtaa lopullisesti vanhan työpaikan, kun kerta rahat sain jo palkkaturvan kautta.

Sitten tänä vuonna sukuumme syntyi uusi ihana serkku vauva. Maaliskuun puolella tämä ihana tyttövauva tulla tupsahti meidän elämään.
Kesäkuussa tapahtui myös todella iso muutos elämässäni ja meidän parisuhteessa. Ostimme nimittäin oman talon. Joten muutto touhua siinä oli sitten koko kesän kun raahauduimme miljoonan tavaran kanssa Ylöjärveltä tänne Sastamalan mettille.=D Talomme on tälläinen pieni punainen mummon mökki. Ja mikä parasta OMA RAUHA!!!!!! Ei tarvitse enään pelätä, koska on ählyjen verta rappukäytävät täynnä, tai kuunnella naapureiden tappelua ja musiikin huudattamista keskellä yötä, kun yrität nukkua. (Ei siinä, jos olisikin ollut hyvää musiikkia, mutta onko sitä aikuista naista pakko laulaa 3promillen humalassa ilman lauluääntä)


Emme kerenneet kunnolla edes muuttolaatikoita purkaa, kun jo alkoi vessa remontti talossamme. Siinä menikin kaikki vapaa-aika.. Mutta ihme ja kumma meidän remontti taidoilla se tulikin valmiiksi. Ei olisi ihan heti uskonut!=D
Perheemme laajentuikin syksyllä uudella perheenjäsenellä, nimittäin Sara koiralla!=) Nyt kun oli koirallekkin enempi mahdollisuus tälleen omakoti talossa, kun vertaa siihen, jos olisimme ottaneet sen ahtaaseen kerrostaloon. Täällä on paremmat lenkkimaastotkin, jossa kulkea, ja jossa koira saa vapaana juosta. Kaupungissa kun sitä ei oikein vapaaksi olisi uskaltanut päästää.

Syksyllä pitkäaikainen haavenikin toteutui ja näin Apulannan livenä!!!!^^ Kerran olisi ollut aikaisemmin siihen pahdollisuus, mutta ystäväni häät sattuivat olemaan samaan aikaan. Ja oikein vittuiluna päälle, kun tulimme häistä kotiin, kaikuivat Apulannan viimeiset kappaleet koti ovellemme asti. Mutta onneksi tuli tänä syksynä uusi tilaisuus!=)

Kerettiin me onneksi kesällä vähän lomaileenkin, eli aikaa tuli vähän vietettyä Jarin äidin mökillä!:) Ja pääsi sitä kerran järvessäkin polskutteleen!!!^^ =)
Ja minä sain leikkiä viikatenaista!! hä hää
Mitähän minä vielä keksisin tästä vuodesta.. Ai niin, veljeni sai tyttövauvan marraskuussa juuri syntymäpäivieni jälkeen. Ja myöhemmin he pyysivätkin minua ja Jaria toisiksi kummeiksi pikkuiselle!
Suurinpiirtein tota luokkaa... Laitan muutaman kuvan vielä tähän vuoteen liittyen.. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan paljon uusia ihania asioita ja kujeita!!!;)
viimeiset mehukestit vanhan asunnon parvekkeella!=D
ystäväni häihin lähdössä
Uusi tatska
Odottelemassa, koska Apulanta alkaa soittamaan
viimeisenä meidän hurttamme!!!!=D

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulun jälkeistä tunnelmointia

Ajattelin nyt muiden mukana laittaa myös itsekkin pientä postausta joulun tunnelmasta. Joulu aatto itsessään meni nyt vähän niin ja näin. Eli jos oikein suomeks sanotaan ni perseelleen!!=D Ei kerinnyt oikein nauttimaan joulun tunnelmasta, kun reissattiin taas sukulaiselta toiselle. Aamulla kävimme ensin äitini luona, siellä olikin vielä oikein mukavaa, joimme joulukahvit ja söimme joulutorttuja. Pikkusiskonikin (n.1.5 vuotias) oli oikein vauhdikkaalla joulu tuulella!=)
Sieltä matkamme jatkui Hämeenkyröön Jarin äidille joululounaalle. Sielläkin oli ihan mukavaa, söimme hyvää kinkkua ja söimme Jarin pikkusiskon Hannan tekemiä pipareita, sekä vietimme aikaa Jarin veljen ja hänen naisystävänsä kanssa, Hannan, Jarin äiten ja joukkoon vielä liittyi Jarin siskopuoli oman miehensä ja Jarin velipuolen lapsien kanssa! Sielläkin oli oikein mukavaa vaikka puheenaiheet veljeksillä tuntuikin liikkuvan aina rasismista ja ammuskelun kautta autoihin, (tyypilliset miehet) oli meillä ihan hauskaa!=D

Sieltä sitten lähdimme käymään Hämeenkyrön hautausmaalla viemässä mun mummin, Jarin isän ja Jarin velipuolen haudoille kynttilät. Veimme myös kukkasen minun vaarille, joka asustaa Viljakkalassa ja siitä menimme vielä iskälleni viettämään loppu iltaa. Se loppuilta sitten vähän tyssäsikin siihen, porukka oli ylläri ylläri taas päissään jouluaattona. Kuten olen aikaisemmin maininnut, niin minun mielestäni viina ei jouluun kuulu!! Että se ilo siitä rauhallisesta ja mukavasta joulusta tyssäsikin siihen. Koirien kanssa oli myös vähän ongelmia siellä, kun mummin ja vaarin saksanpaimenkoira Elroy ei tykännyt jättää Saraa rauhaan vaan juoksi jatkuvasti sen perässä, ja meidän neiti ei siitä sitten hirveesti riemastunut, joten päätimme, että on parasta laittaa Sara autoon siksi aikaa kun siellä olemme, ettei tarvitse koko aikaa vahtia. No se ilta meni sit tosiaan vähä niin ja näin. Pääsimme joskus 11 aikaan illalla kotiin ja olimme jo sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet avata edes lahjoja!=D

No kaikesta aaton tohinasta huolimatta päätimme pitää joulun vasta seuraavana päivänä. Paistoimme kinkun ja lämmitimme jouluruokaa, kävimme joulusaunassa ja avasimme illalla lahjat! Ja pelasimme koko loppu illan tietokoneella Diabloa!!!=D

Tänä vuonna lahjat olivat parhaat mitä on vähään aikaan saanut! Tuntui ettei yksikään lahjoista ollu mitenkään kamala tai tylsä, vaan saatiin oikeasti ihania ja hyödyllisiä lahjoja!:) Taidan niihin lahja kuviin lopetella ja laitan vielä kuviin sepustukset, että mitä tuli ja keneltä!:) Itsestämme emme huomanneet ottaa joulukuvaa ollenkaan!:( Joten en myöskään voi näyttää nyt asustusta joulu aattona, mutta saatan sen suraavaan postaukseen ehkä laittaa, jos muistan ja jos jaksan pukea samat vaatteet uudelleen joku päivä päälle!:)
Sara sai oman nukkuma pedin, kun se aina tuppasi valloittamaan yhden paikan sohvalta!=D
Sara sai myös Jereltä ja Julialta lahjaksi pehmokoiran ja pehmopallon, sekä hurjan kasan herkkuja!=)
Äiti teki lahjaksi ihanat tumput!^^ <3
jarin äidiltä saimme villasukkia, minun on ylläri ylläri nuo violetin ja punaisen sävyiset ja Jarin on nuo siniset

Jarin äidiltä saimme myös hurjan  kasan pyyhkeitä, lohikäärme palapelin, Hannalta sain tuon ihanan kiina aiheisen pussukan jossa oli Geisha suklaata!=P
Lisäksi sain heiltä myös kirsikankukka hajuveden ja kirsikankukka suihkugeelejä.















Veljeltäni ja hänen naisystävältään saimme lego lammaspelin!=D Ja mummini kutoi kaksi tuollaista perhos verhoa saunamme ikkunaan!=)




Ja äidiltä ja Juhalta oli tullut meille vielä ihana uusi matto!
Lisäksi lahja listaan kuului myös iso läjä suklaata ja muuta karkkia, lemmikeillemme herkkuja, joulukukkanen ja saimme vielä iskältä ja Tytiltä lahjaksi lippupalveluun liput ihan mihinkä vain, esim.teatteriin, konserttiin yms. Että ties vaikka ensivuonna pääsisimme johonkin hyvän bändin konserttiin!:)
Sormet alkavat sekoilla näillä näppäimillä, joten taidan taas lopettaa tältä erää. Meillä on ollut täällä koko päivän kestävä sähkökatkos, jota olemme saaneet viettää mukavasti kynttilänvalossa tunnelmoiden!=)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua kaikille!!!=)

Mietin että kerkiänkö tässä enää kirjoittelemaan ennen joulua, mutta hyvinpä mie näytän kerkiivän, tosin kello on jo yks yöllä, pitäis varmaan alkaa hipsimään kohta tuonne nukkumatin juttusille! Mieheni onkin mennyt jo parituntia sitten ja minä vaan päätin sitkeästi jäädä paketoimaan loput lahjat valmiiksi ja järjestelemään vielä kämppää joulu kuntoon, ettei tarvitse huomenna enää hosua ollenkaan. Ja kyllä kannatti vaikka unihiekat alkavat täyttämään silmäluomeni utuisella pölyllään.

Aloitan sepittämiseni ensin vähän ikävemmistä aiheista ja sitten siirryn tuonne iloisempiin asioihin niin ei jää paskan maku suuhun!!:)

Viime aikoina on ollut lehdissä ja joka paikassa puhetta siitä kuinka kaupan henkilökuntaa täytyisi tälleen sesonki aikana kohdella ystävällisemmin ja ei saa kiireestä ja ryysiksestä heitä syyttää. Juu totta tuo joka sana. Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka jostain kumman syystä kuvittelevat, että kaupan tädit ja sedät ovat jotain puoli jumalia tavara helvetissä ja taikovat sinulle lisää tarjoustavaraa tyhjästä, jos kyseiset tavarat ovat päässeet loppumaan. Tänäänkin sain juuri todistella Vapaavalinnassa tilannetta, jossa vanhat rouvat päivittelivät isoon ääneen ja arvostelivat myyjää siitä, että kun lehdessä oli ollut joku tarjous ja kyseistä tuotetta ei ollutkaan enään jäljellä. He haukkuivat kuinka ihmisiä huijataan tuolla tavalla ja yritetään sillä muka saamaan ihmiset tulemaan myymälään asiakkaaksi. Joo onhan ne tuotteet tietysti kaupanalalla hyviä houkuttimia, ja saattaa hyvällä tuurilla tarttua asiakkaan matkaan muitakin ostoksia kuin se tarjous krääsä. MUTTA ei missään kaupassa ole tilaa säilyttää kymmenen lavallista jotain tavaraa ihan vaan siltä varalta, että jos ehkä kenties se loppuu kesken niin on niille mattimyöhäsillekkin siiten se kiva parin euron tarjous muki tai muovikippo. Mä oon niin monta kertaa nähnyt, kun on aamulla mennyt kauppaan, siellä on ainakin 20 ihmistä samassa tarjous laarissa ja jokainen kahmii itsellensä sylin täyteen sitä tavaraa, kun halvalla saa. Jokainen varmaan voi järjellä ajatella, että eihän sitä tavaraa varmaan ole enää parin päivän päästä ollenkaan jos jokainen ekana aamuna ovesta rynkeevä asiakas vie kaiken minkä saa vain mukaansa mahtumaan. Ja kun sitä saa olla melkoinen ennustaja jos aikoo tietää, että meneekö tänään tätä tarjous tavaraa vain kaksi kappaletta vai viedäänkö ne heti käsistä kun ovet aukeavat. Siinä sitä oltaisiinkin, jos jotain kippoa tulisi monta lavaa ja sitä ei käy kuin yksi ihminen ostamassa sen yhden kappaleen!!! HUOH!!!! Välillä miettii, että onko ihmisillä mitään maalaisjärkeä...
Sitten on asian toinen puoli, nyt kun pääsee vauhtiin... Että voisi ne myyjätkin joskus olla siellä kassalla pikkasen ystävällisempiä, jos niillekkin ollaan! Hirveän usein olen törmännyt siihen, että myyjällä kasvaa suurinpiirtein kolmen metrin kyrväke keskellä otsaa ja kun niille tervehtii, mulkataan vain takaisin!! Missä on nyky ihmisten käytöstavat!!!!

Tänään sattui myös varsin surullinen tapaus kaupassa. Kassa jonot olivat ainakin 20 metriä pitkiä ja edessäni meni todella köyhä ja huonokuntoisen näköinen vanha nainen. Hän koitti jonossa taiteilla hedelmä pussien ja kävely keppien kanssa. Kun hän pääsi kassalle hänen ostoksensa tekivät n.12€ ja mummo tärisevin käsin käänsi koko kukkaronsa ylösalaisin kassaneidille, joka totesi ettei mummelin rahat riitä alkuunkaan, että 2€ tarvitsisi vielä. Mummo luopui kovin surkean näköisenä joulu pähkinöistään ja jostain maustepussistaan. No eipä sekään riittänyt vaan myyjä rupesi isoon ääneen tivaamaan mummolta, että häneltä puuttuisi vielä 10 senttiä. Siinä vaiheessa siihen tuli toinenkin myyjä, joka kysyi, että mikä tilanne kassalla oli, kun jono seisoo... Mummo häpeissään alkoi kaivamaan muutaman hedelmän pussista toista hedelmää, jotta saisi sen vaivaisen 10 senttiä maksettua!!! Siinä vaiheessa mun oli pakko puuttua asiaan ja annoin kassa tyypille sen 10 senttiä ja sanoin, että jos se joulumieli on tota ni tossa on se helvetin 10 senttiä!!!!! Tiedän tasan tarkkaan, että isoissa ja pienemmissäkin kaupoissa on olemassa kassan alla hätävara kolikko kippo. Ei voinut 10 senttiä joustaa ja tuskin se ruokakauppa sen takia olisi konkurssiin mennyt, sen sijaan piti nöyryyttää vanhaa ja rahatonta ihmistä! No voitte arvata, että mummo oli tyytyväinen ja kyseli minulta silmät vetisinä, että kuinka hän sen minulle korvaa. Sanoin ettei tarvitse mitenkään, viettää vain itse hyvän joulun, sillä minun elämä ei nyt kaadu yhteen 10 senttiin!! Ja jos kaatuu ni sit saa rauhassa kaatuakki!!=D Että oli kyllä varssinaista joulumieltä liikenteessä!!! huh huh

Ja sitten iloisempiin aiheisiin!=D
Piirsin taas pitkästä aikaa. Joululahjaksi tein bambi taulun 1kk ikäiselle veljen tytölle, eli siis tulevalle kummitytölleni!:) En usko, että he lukevat blogiani ja huomennahan se aatto jo onkin, jolloin sen lahjan saa aukaista. Tai oikeastaan tänään, kun kello onkin noin paljon!=D
Tarkoituksena olisi tehdä vajaa vuoden vanhalle serkkutytöllekkin vielä aamulla jokin saman kaltainen.
Ja tosiaan mä sain siivottua suurimman osan kämpästä ihanaan joulu kuntoon! Joudumme edelleen tyytymään muovi kuuseen kun ei isolle oikein ole paikkaa vielä täälä ja kun ei tiedä, miten tuo Sara koiruus siihen kuuseen suhtautuisi.
Muivikuusi on ihanan musta ja kuusen koristeet ovat yllätys yllätys violetit!!=D















Kuuseen meillä on tapana laittaa aina tollaset hullut punatulkut!=D Joskus tiimarista ne bongannu ja ihastuin niihin, kun ne olivat niin psykopaattisen näköiset isoineen silmineen!=D Ja kuusen alla olevat lahjat eivät kylläkään ole meille, käytin niitä vain rekvisiittana, eli siis kyseessä on sukulaisille menevät puketit!!:)

Tein tänä vuonna itselleni vähän omantyylisen tonttulakin!=D Siihen ispiraation ja ohjeen löysin täältä , kun en aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi, että tonttulakkejahan voisi itsekkin tehdä vähän omaan tyyliin sopivammaksi!=D Täytyy vain tuota kappaletta joskus "hieman" fixailla, kun ajattelin mukamas aikaa säästääkseni käsin nopeasti parsia osat kasaan, kun en laiskuuttani jaksanut ompelukonetta kaivaa varaston perältä. Ja siinähän tunnetusti kävikin niin, että aikaa tuhraantui huomattavasti enempi ja jälki oli paskempi, kuin mitä se olisi ollut jos olisin nähnyt sen verran vaivaa, että olisin sen koneen jostain kaivanut! No parempi onni ensivuonna!=D


Ehkäpä minä sitten lopettelen näihin jouluisiin kuviin ja toivotan kaikille oikein ihanaa joulua, levätkää, nauttikaa ja pitäkää hauskaa ilman stressiä!!!:) Minä menen nukkumaan!!:)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kaaosta ja laiskuutta!!

Kämppä muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, jouluvalmistelut melkein kokonaan tekemäti, lahjat paketoimati yms...(listaa vois jatkaa loputtomiin) Mutta mitä minä teen?? Istun perse homeessa nöröttämässä koneella niinku ei olis mitään muutakaan tekemistä!=D Ehkäpä mä odotan jotain ihmettä, joka tekee kaiken puolestani ja joka huolehtii ressaamisenkin siinä samalla!!! Onko motivaatio kenties hukassa!? Ei toki!!!=D
En tie mikä tässä syksyssä on ollut vikana kun tuntuu, että masennusta ja aikaansaamattomuutta on liikkeellä enempi ja vähempi!!! Mitään ei saa aikaseks vaikka aikaa periaatteessa ois vaikka muille jakaa!!! No ehkä sitä täytyis jotenki koittaa kasvattaa tota selkärankaa sen verran enempi, että saisi tännekkin vähän jotain joulutunnelmaa!! Työtäkään ei periaatteessa olisi paljoa, jos vaan saisi tämän perseensä ylös tästä koneen ruudulta ja jättäis ees hetkeksi muiden ihmisten blogien tuijottamisen sikseen ja keskittyisi oleellisempiin asioihin! Ja kyllä täytyy ihmeeksi todeta, että tähän blogittamiseen jää koukkuun!

No sain mä kuitenkin muutamia rästi hommia jo pois alta. Nimittäin sen piparkakkutalon, joka meni tilaukseen!:) Se valmistui viikonloppuna ja se vietiinkin tilaajalleen, juuri tuossa viime sunnuntaina. Tämän näköinen siitä nyt sitten tuli:
                                  
Tuollainen karkkimaa siitä sitten tuli, ainakin henkilö, joka talon välitää eteenpäin oli tyytyväinen ja toivottavasti myös talon omistajat ovat tyytyväisiä tuotokseen!:)

Mutta leipomisesta tuntuu aina jäävän ihan mieletön kaaos keittiöön! Vaikka kuinka koittaisi siististi tehdä, niin aina niitä rääppeitä, roskaa ja tiskiä saa korjata joka paikasta! Voi kun osaisi leipoa ja tehdä asioita ilman, ettei lähi ympäristö näytä aivan pommitus-katastrofi alueelta!=D

Ja toinen rästi homma minkä saimme vihdosta viimein Jarin kanssa hoidettua, oli tuo puupino tuossa pihalla. Siitä kun ei meinannut tulla valmista sitten millään. Tilaamamme puut ovat siinä seisseet ainakin pari kuukautta ja ovat kerinneet kastumaan jo ties kuinka moneen otteeseen. Että se niistä kuivista puuklapeista!=D Urakka kuitenkin valmistui ja saimme kuin saimmekin ne raahattua sisälle pannuhuoneeseen odottamaan polttamista! Hä hää!!!!! 

On kiinnostavaa lukea eri blogien sivustoilta näitä erilaisia teemapostauksia, kuten esimerkiksi 30 päivää postaukset ja vaikkapa 100 mukavaa asiaa yms... Olen miettinyt hartaasti itsekkin tekevän jonkinlaisen. Kuten monet ovat sanoneetkin, niin niiden kautta saa hirveästi irti ihmisten persoonasta, siitä mitä ne on ja mistä asioista ne tykkää tai vastaavasti inhoaa! Varsinkin on aivan mielettömän ihanaa lukea sellaisten ihmisten tekstejä, joiden mielipiteet ja näkemykset kolahtaa yksiin omien näkemysten kanssa. Ja vastaavasti voi oppia jotain uuttakin, esimerkiksi uusista bändeistä, vaatemerkeistä yms. Mutta luulen, että tuollaiset haaste/teema-postaukset jäävät minun kohdallani vielä hetkeksi muhimaan tuonne takaraivoon, odottamaan idearikasta aikaa, jottei teksteistä tulisi liian lyhyitä ja ykspuolisia.

Löysin kaupasta meille aivan järkyttävän suloisen jouluponin! Huom! Poni ei ole oikea, vaan aivan mielettömän suloinen joulukoriste, hirnui minulle niin kutsuvasti kaupan hyllyllä, etten voinut muuta kuin pelastaa sen ja tuoda meille asumaan!^^ <3
 
Siinä se kopottelee kohti auringon valoa.
Laitan loppuun vielä muutaman talvikuvan. Haikein mielin täytyy pihalle katsoa vesisateeseen. Toivottavasti saataisiin jouluaatoksi kunnon lumikerrokset!!!

torstai 15. joulukuuta 2011

kuumeen sekaista houreilua!!!!

Kuten otsikosta voi päätellä, täällä ollaan taas kipeenä. Mulla on ihan mielettömän huono vastustuskyky...Ollut jo pienestä asti. Ei tarvitse kuin hetken olla sellaisen ihmisen lähellä, joka on flunssassa ni lähes 99% varmuudella, minä sairastan kohta perässä. Syy huonoon vastustuskykyyn on heikko yleiskunto ja pienenä paljon kärsityt leikkaukset ja sairaalassa olot. Voitte vaan kuvitella jos itse sairastatte flunssaa hyvä jos 2 kertaa vuodessa, niin minä sairastan sitä lähes vuoden jokaisena päivänä, ja pahempi laatuisena ainakin joka toinen kuukausi!!! No mulle tää on suhteellisen normaalia, enempi olis epänormaalia jos mä joskus olisin terve, ettei vaivaa mikään!=D Mut mä oon sellanen, joka ei siitä valita. Johtuen tosiaan siitä, että mulle tää tosiaan on arkipäivää!=D




Eli olen pääsääntöisesti viettänyt aikaa teekupin ja nukkumatin kanssa!!!=D

Eilen olo oli jokseenkin siedettävä...Päätimme lähteä Tuurissa käymään kaupoilla. Matkaa sinne meiltä on reilu 200 km. Eli autossa istumiseen meni noin 2 ½ tuntia. Meillä on ollut Jarin kanssa tapana käydä siellä aina kerran vuodessa, ja yleenstä tälleen joulun alla lahja ostoksilla. Tällä kertaa ajoituksemme osui oikein hyvin kohdalleen, sillä onnistuimme välttämään runsaat ihmis paljoudet yms. Sai siis kiertää rauhassa ilman kyynerpää taktiikalla eteenpäin ryykeemistä. Harmikseni jouduin vaan taas toteamaan, ettei siellä ollut juurikaan hyviä tarjouksia ja tuntui, että tavara valokoimakin oli pienentyny. Karkkia sieltä tuli reilusti hamstrattua. Ja muutamia joululahjoja tuli kyllä ostettua. Ostoskoriin tarttui joululahjojen ja karkkien lisäksi paljon ulkotuli kynttilöitä, Muumi dvd:tä 3kpl/14,95€, hiusten kuivain 9,95€, uusi hiiri tietokoneeseen ja tyhjiä cd-poltto levyjä. Ai niin ja löysinhän minä itselleni kengät. Niiden ostoa mietin kauan ja hartaasti. Sovitin ja tepsuttelin ympäri kauppaa ne jalassa ja otin välillä pois ja sovitin uudestaan ja jahkasin... Lopulta Jari melkein pakotti minut ostamaan ne kengät sanoen, ettei minun aina tartte ostaa ale laarista niitä 5€ kenkiä jotka menee heti rikki, että nyt kerrankin minun tulisi satsata kunnon kenkiin. No ne kengäthän sitten loppuenlopuksi tulivat kainaloon ja loppumatkasta ne jo komeilivat jalassani.
Eli tuollaiset mustat kiilakorkoiset nahkasaapikkaat, jossa on ihania koriste solkia ja vetoketjuja.^^
Kengille ei tullut hintaa kuin 47 euroa. Harvoin löydän itselleni kenkiä, kun siinäkin asiassa minulla on melkoisen vaativa maku. Pitää olla mukavat jalassa, pitää olla paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten solkia, vetoketjuja, ketjuja yms... Ja kengän kärki tulee olla kivan näköinen..Okei, noiden kenkien kärki ei kuulu ykkös suosikkeihini, mutta varsien koristus oli sen verran omaa silmää miellyttävää, niin kelpuutin kengät kuitenkin!:) Ja näissä kengissä oli hyvän tuntuiset pohjat, ei tuntuneet tuolla jäätikölläkään liukkailta, vaikka olinkin aivan varma, että lentäisin niillä komean voltin tuolla jäisellä pihalla!=D

Samalla reissulla näin myös piiiiitkästä aikaa rakkaan ystävänikin siellä. Olemme kunnolla nähneet viimeksi silloin, kun valmistuimme Suurtalouskokki linjalta 4½ vuotta sitten. Tälläkin kertaa näkeminen valitettavasti jäi melko lyhyeksi, hän on meinaan töissä Tuurissa. Jatkettuamme matkaa, aloin tarkkailemaan Jarin käytöstä ja huomasin hänen selvästi jostain olevan loukkaantunut...Selvitettyäni asiaa, kyseessä oli mustasukkaisuus kohtaus!:D Ystävä jonka näin oli mies puolinen ja Jari siitä tuohtuneena minulle tokaisi että "oliko hänen pakko käydä ihan iholle" (olimme siis halanneet siinä ihan julkisesti). Olihan se melkoisen suloista. että mieheni oli mustasukkainen toisesta miehestä, joka kaiken kukkuraksi on homo!=D No kyllähän Jari sitten siitä rauhoittui, kun vakuuttelin hänelle rakastavani vain ja ainoastaan häntä, ja vaikka ystäväni pitäisikin naisista, ei siitä silti olisi uhkaksi Jarille, olemmehan Jarin kanssa kokeneet yhdessä niin paljon. Ei niitä asioita mitä meillä Jarin kanssa on, vaihdeta noin vaan pois hetken mielijohteesta!:)

Tänä aamuna sain kärsiä puolikuntoisena lähtemisestä kauppareissulle, olo oli siis kohtalaisen hirveä verrattuna eiliseen. No ei auta tänäänkään jäädä paljoa lepäilemään. Ohjelmassa olisi meinaan piparkakku talon rakentamista ja kaupassa käyntiä, sekä minun tulisi tyhjentää kirppispöytä. Että ohjelmaa tosiaan olisi ihan tarpeeksi. Ai niin ja joulukortit täytyisi askarrella ja lähettää!!! Ja huomenna ohjelmassa olisi menoa anopin kanssa Jarin mummoa katsomaan ja siellä kuulemma on samalla joku puuro juhla. Jarin mummo on kyllä aivan mielettömän ihana tapaus. Sen kanssa ei taatusti käy aika pitkäksi, kun kuuntelee sen nasevia letkautuksia yms. Kerrankin kun hän oli joutunu sairaalaan kaaduttuaan kotona, menimme Jarin kanssa katsomaan häntä. Siellä se oli oma touhukas itsensä kipeytyneestä selästä ja jaloista huolimatta. Oli kuulemma karannut moneen otteeseen ja meille se hyvin nasevasti kertoili huone tovereistaan: "tuokin tuolla vaan makaa eikä tee mitään" (kyseinen henkilö makasi sängyssä letkuissa) ja huuteli kaikille ihme herjauksia ja meillä oli kova työ pidätellä naurua!=D Tällä hetkellä Jarin mummo on vanhainkodissa, tai sellaisessa dementtia laitoksessa. Sieltäkin se on repinyt kaikki verhot alas ja joka päivä pakkaamassa tavaroitaan ja lähtemässä kotiin! Voi sitä. Onhan se surullista kun ihmisen muisti rupee pätkiin ja muuten olisi fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Mutta joillekkin sen tempauksille ei vain voi olla nauramatta!=D

Ai niin ja Tuurissa oli jalokivi galleria liike ja siellä myytiin kauan haaveilemiani Tarot-kortteja. Oli ihan perus Tarotteja ja sit oli eri muunnelmia (esim. hevos, magia, keiju yms..). Ja niille korteille oli tietysti kirjoja joiden mukaan niitä kortteja pystyi tulkitsemaan. En raaskinu kuitenkaan kyseisiä kortteja ostaa.. Hintaa kirjan kanssa olisi tullut n.50€ ja kun muitakin lahja ostoksia vielä oli ostamatta, jäivät kortit kauppaan. Haaveenani olisi saada Alchemyn kuvittamat Tarot-kortit. Vaikka niistä olen koittanut Jarille vihjailla aina syntymäpäivieni ja joulun aikaan, en niitä vielä ole saanut, mutta ehkä vielä jonain päivänä saan ne käsiini kun oikein toivon ja odotan!=D

Mutta kaippa minä jätän tämän runoilemisen taas tähän ja meen väsään niitä joulukortteja!=D

torstai 8. joulukuuta 2011

Pikkuriiviön tempaus...

Tänään ollut taas melkoisen erikoinen päivä. Voiko kukaan kuvitella menevänsä työkkärin järjestämällä kurssilla vierailemaan Mauri Kunnaksen kirjoista tutun Herra Hakkaraisen taloon?! En mä ainakaan kuvitellut, että meidän kurssit olisi tota luokkaa! Ja nyt sanon asian positiivisessa mielessä! Meillä tänään oli tuollainen vierailu. No paikkahan tunnetusti on lapsille tarkoitettu, mutta kyllä se aina piristää kun pääsee käymään jossain muualla, kun vertaa taas siihen jos se olisi ollut sitä tavallista pöydän ääressä istumista ja työn hakuun liittyvien asioiden kuuntelua. Ja oli meitä joukossa lapsen mielisiäkin ihmisiä jotka heti innolla menivät kiipeämään lapsille suunnattuun linnakkeeseen!=D
Okei okei, kyl mäkin vähän menin kurkistamaan yhteen avaruus alus hommeliin, kun sisäinen lapsen mielisyyteni pääsi valloilleen, muutaman muun lapsen mielisen innoittamana!=D
Että sellainen reissu meillä. Ja löysin tuliais puodista aivan mielettömän ihanat huopa tumput, jotka oli pinkit ja sit niissä meni mustia juovia. Mutta niidenkin ihanuuksien hinta oli huimat 23 euroa, joten jouduin ne ihanuudet valitettavasti hylkäämään siihen. =(





 Kaikki koira hahmot tosiaan oli huopa nukkeja! Ihana lohikäärme ja söötti poni!^^

"Turisti kierroksen" jälkeen menimme kahville koko ryhmä vieressä sijaitsevaan kahvioon! Mun piti eka kysyä sieltä töitä, mutta silmäillessäni kahviota totesin, etten sinne varmasti edes pääsisi. Oli meinaan niin alkeellisen ja pelkistetyn oloinen ja tarjottavaakin oli valikoimissa niin että ne olisi melkein yhden käden sormilla voinut laskea. Eli siis ruhkaa tuskin ikinä kyseisessä paikassa tulee olemaan!
Tälleen työnhaun lomassa sitä on tullut aika paljon mietittyä omaa tulevaisuutta ja sitä "miksikä minusta sitten isona tulisi".
Keittiö työt kun eivät tällähetkellä oikein enää innosta, leipomoihin en pääse ja kun alkaa tuosta allergiasta/astmasta olemaan sen verran jo riesaa, että tuskin sitäkään työtä pystyisin kauaa tekemään. Koulu on mielessä alkanut pyörimään jo useampaan kertaan. Vaatetus-ala viehättäisi minua tällä hetkellä todella paljon. Sitä varsinkin pystyisi tekemään oman toiminimen alla ihan vaikka kotosalla sivutoimena ja jos rohkeutta riittää niin voisin liittää siihen mukaan myös konditoria palvelut! Yrittäjyys on aina välillä koputellut tuolla takaraivossa, mutta siihenkin kun tarvitsisi olla jonkinlaista pääomaa ja asioista pitäisi ehkä olla pikkasen paremmin selvillä. Riskit kun siinä hommassa on melkoiset! Mielessäni kun kytee hullunkurinen ajatus siitä, jos yhdistäisin konditoria kahvilan ja  samalla siinä myytäisiin, joko itse tehtyjä tai ulkomaalta tilattuja rock/gootti henkisiä vaatteita.  No tuo yrittäjyys asia jokatapauksessa saa jäädä kytemään takaraivoon vielä hyväksi aikaa.

Ripustamani jouluvalot yläkerran ikkunassa kokivat karmean kohtalon, kun päästin meidän pienen tuholaisen vapaaksi tuossa toissa päivänä. Puhun nyt siis meillä majailevasta leijonanharjaskanista Nipasta. Se kun tuntuu saavan kiksejä aina sähköjohtojen popsimisesta. Mun ja Jarin suhteen alkuaikoina sattui huvittava tapaus, kun olimme riidelleet. Minä päätin pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kotiin, mutta kun olin pakkaamassa puhelimeni laturia, oli naurussa pitelemistä. Koko laturi oli maassa 4cm pätkiksi silputtuna ja itse laturi oli vielä seinässä. Tapaus huvitti meitä niin paljon, että unohdimme riitamme samointein. Ei sille voinu muuta kuin nauraa, varsinkin kun kuvittelee kuinka monta mukavaa säväriä herra on saanut jos se on aloittanu pätkimisen järjestyksessä edeten kohti pistorasiaa!=D Eli kuten voi päätellä, vaivalla ripustamani jouluvalot oli purtu poikki. No onneksi Jari ymmärtää noiden sähkölaitteiden päälle, niin hän voi minulle ne korjata!=)
Nipa 
Eilen ripustin pihallekkin kuistille jouluvaloja. Niistä piti ottaa kuvaa, mutta eihän tuolla digikameralla saa hienoja kuvia tuolla ulko hämärässä! Järkkäriä on ruvennut tekeen mieli, kun muutamilla tutuilla olen niitä jo nähnyt ja katsellessani sellaisten ihmisten kuvia, jotka omistavat kyseisen vehkeen, ovat kuvien laadut ihan toista luokkaa kuin tuollaisella tavallisella kameran rähjällä!!! No ehkä joskus minullakin on varaa sijoittaa moiseen vehkeeseen rahaa..Ne kun eivät ihan ilmaiseksi tuolta kaupasta lähde!

tiistai 6. joulukuuta 2011

itseppäisyyspäivää vaan kaikille!=)

Ensin hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!!
Ja toiseksi, on pitänyt monta kertaa jo toivottaa taas uusille lukijoille tervetuloa! Mutta parempi se kai myöhään, kun ei milloinkaan!

Viikot vierähtää taas niin hurjaa vauhtia, ettei mitään rajaa! Mä oonkin nyt saanu reilu viikon ajan ajanvietettä tähän työttömän arkeen! Työkkäristä kun minut pistettiin kaksi viikkoa kestävään työnhaku valmennukseen! Porukka siel on onneksi todella mukavaa ja hauskaa seuraa, kuluu aika paljon leppoisammin! Ja kaippa siitä kurssista on jotain ihan päteviä neuvoja saanut tuohon työhakemusten ja cv:n tekemiseen! Ajankohta vaan ei vois olla huonompi, tälleen joulun aikaan, kun sitä tekemistä olis ihan tarpeeksi kotonakin, joulusiivousten yms muun puuhan merkeissä! No ainakin pääsee välillä pois neljän seinän sisältä ja näkee vähän muitakin ihmisiä, kun oman puolisonsa ja koiran!=D

Joulu valmistelut on meillä lievästi sanottuna retuperällä! Yhdet jouluvalot oon saanu ikkunalle aikaiseksi, mutta siihen se ahkeruus onkin sitten jäänyt. Kämppä näyttää tällä hetkellä enempi siltä, kuin sinne olis juuri jysähtänyt joku isompikin ydinräjähdys!=D
Joululahjat saatiin suurimmaksi osaksi onneksi viime sunnuntaina ostettua. Jotain pientä vielä on ostamati ja muutamalle sukulaiselle on kokonaan ostamatta, mutta paremmalla puolella ollaan ainakin kun vertaa mitä tilanne oli viime jouluna. Osattiin vain valita tälläkin kerralla maailman paskamaisin päivä lähteä Ideaparkkiin. Siellä kun tietysti oli juuri silloin, joku lapsille tarkoitettu tapahtuma keskusaukiolla! Että porukkaa oli pikkasta vaille paljon. Ja liikkeissä koeteltiin hermojen joka sopukkaa, kun ahneat mummot ja mammat rynkee huutavien kakaroiden ja lahjakassien kanssa, muista välittämäti, joka ikisestä pienestä välistä "minä ensin" periaatteella!!!
Joulu aatto meillä on vieläkin vähän auki, että missä vietetää ja kuinka. Luultavasti tehdään perinteinen joka paikan ajo kierros... Jouluaattohan siinä menee ajellessa pitkin maakuntia, kun sukulaiset asuu niin eripaikoissa, mutta saapa sit ainakin muut päivät olla ihan rauhassa kotona. Kun kumminkin itse ainakin olen perhe läheinen ihminen, tykkään kun sukulaisia on siinä aattona lähellä ja niiden kanssa saa viettää aikaa!

Viikonloppuna tuli tehtailtua taas kakkuja, kun tein Jarin veljelle Jerelle syntymäpäiväkakun lahjaksi. Teemana oli tällä kertaa Sonic the hedgehog-sega peli. Kakun itsessään leipomisessa ei kauaa mennyt, mutta se koristelu. Ja kun sai samalla pelätä, että koira syö kaikki koristeet yön aikana kun ne oli siinä keittiön pöydällä kuivumassa!=/
Tuollainen siitä sit tuli... Ja ilmeisesti päivänsankarille kelpas, kun ei ainakaan negatiivista kommenttia tullu!=D

Loppuviikosta minulla onkin työn alla piparkakkutalo! Sen tilasi työkkärin kurssin vetäjä minulta. Joten leipomistäytteistä viikkoa on tiedossa ja mukavaahan se on! Kiva päästä tekeen jotain uutta ja vaihtelevaa arkeen! Samalla vois itsellekkin sellaisen pykätä, kun ei viime vuonna sitäkään kerinnyt tekemään!=/

Tällä hetkellä ollaan anopin tykönä kylässä, tultiin jo eilen. Tarkoituksena on Jarin auttaa veljeänsä auton korjauksessa. Aamulla kerkesimme jo käymään Jarin siskopuolen Arjan kanssa katsomassa yhtä volvon runkoa heidän entisestä mummolasta, jossa heidän setänsä tällä hetkellä majailee. Siellä oli sellainen aivan valtava koira. Kävi sääliksi sitä koiraa, kun se tuli siihen rapsuteltavaksi, huomasin että sen vasemman puolen olkapään vieressä oli ainakin 10-15 cm leveä uloke joka oli ainakin 15cm pitkä. Pahanlaatuinen kasvain, ja lisäksi koira raukalla oli hännän alla tennispallon kokoinen piki musta kasvain. Koira ei olisi millään päästänyt meitä lähtemään pois, kun se tuli koko ajan uudestaan ja uudestaan jokaisen meidän luo rapsutettavaksi. Sen silmistä oikein näki kuinka se kärsi. Mieleni teki kaapata koira ressu mukaan ja viedä se eläinlääkäriin lopetettavaksi, jotta se ei enää kärsisi. Niitä kasvaimia kun tuskin olisi saanut enää operoitua pois ja kun koiralla ikääkin oli arvokkaat 15 vuotta.

Vähän haikeaan pätkään joudun lopettamaan tämän postauksen! Jutun aiheet kun alkavat taas tällä kertaa lähentyä loppuaan. Mutta ehkä seuraavalla kerralla on positiivisempaa jutun aihetta!

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulu mietteitä ja Nightwish!!!

Pääsin tässä myös kuuntelemaan Nightwishin uusinta Imaginaerum albumia vihdosta viimein. ja mielipiteeni on kyseisestä levystä yllättävän positiivinen. Olen kuulunut monien niiden fanien joukkoon, jotka eivät oikein sulata uuden laulajan Anette Olzonin ääntä kyseisen bändin laulujen äänenä. Jotenkin se on niin erilaista verrattuna Tarja Turusen kauniiseen ooppera tulkintaan. Aluksi pidin ääntä jopa ärsyttävänä teini määkimisenä, jota saa kuunnella ihan tarpeeksi noista tusina teini poppareiden suusta...Mutta tässä uudessa levyssä täytyy positiiviseksi asiaksi todeta, että alkaa pikkuhiljaa toimimaan. Eli siis oman aikansa menee. Olen edelleen sitä mieltä, että Turusen mukana lähti osa bändin sielua, mistä olin aina pitänyt, varmasti monien muidenkin kuuntelijoiden mielestä. Siitä olen tyytyväinen, että tietynlainen samankaltaisuus musiikkityylissä on edelleen pysynyt. Monien hyvien bändien vikana, kun usein on uuden laulajan myötä vaihtuva musiikki tyylikin pilannut monet helmet! Seikka, jonka myös olen huomannut on Marco Hietalan rooli nykyisessä kokoonpanossa. Hänen ääntään kun on kuultavissa nykyään enemmän verrattuna Turusen aikaisiin kappaleisiin. Marcon ääni saa minussa aikaan mukavia kylmiä väreitä selkäpiissä. Siinä meinaan on lauluääni, joka minun korvassa kuulostaa aivan mahtavalta. Nightwishissä olen aikanaan tykästynyt kappaleiden melodiaan ja tietynlaiseen voimakkaaseen musiikilliseen dramatiikkaan! Musiikkia kuullessaan tulee hirveän paljon erilaisia tuntemuksia ja mielikuvituksia, ja siitä minä musiikissa pidän. En pidä esimerkiksi mistään örinä oksennus metallista, koska minun mielestäni niissä vain ei ole sielua ja tunteiden kirjoa. Oksennusta saan nauhoitettua ihan itse jos sitä haluan kuunnella!=D Tämä siis on vain minun oma näkemykseni musiikki maustani ja arvoistani, ei kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset kun pitävät niin erilaisista musiikeista. Mutta eiköhän tämä fanitus riitä taas tältä kertaa!!! Näitä asioita, kun voisi jatkaa vaikka maailman ääriin!!!=D

Joulukuun ekapäivä!! Mä en oo ollu mikään joulu ihminen moneen moneen vuoteen... Pienenä toki olinkin, nautin joulukoristeista, valoista, kynttilöistä, rauhallisuudesta, perheen läsnäolosta. Mutta kun olin yhdeksännellä luokalla yläasteella, se kaikki muuttui... Mummini kun kuoli (vain 50 vuotiaana) juuri joulun alla pahaan syöpään, ja vanhempieni ero oli silloin ajankohtainen asia myös... Se ehkä muutti jotain sisälläni ja en ole Joulusta osannut nauttia...Liikaa huonoja muistoja. Ahdistanut suorastaan, joka vuotinen pakko hössötys ja lahjat ja juhlat... Anoppini yrittää, joka vuosi aina iloisesti hössöttää minulle joulun ihanuudesta ja koristeista ja valmisteluista...Ja täytyy kyllä myöntää, että hän on ollut tärkeässä roolissa nyt siitä päätä nostattavasta tunteesta, jossa Joulu alkaa pikkuhiljaa täyttämään taas minunkin sydämeni lämpöisellä haavoja paikkaavalla voimalla.
Minulle Joulu on sitä rauhoittumista ja perheen kanssa oloa. Sitä, että syödään ja saunotaan, levätään, katsellaan lumiukko tarinaa aina jouluaamuisin telkkarista (Se perinne on ollut joka vuotinen,pakko nähdä!!!!), pelataan yhdessä vaikka lautapelejä. Ennen kaikkea levätään. Joulu EI OLE sitä että vedetään joulukännit ennen kello kolmee iltapäivällä ja sitten haukutaan kaikki sukulaiset lyttyyn jotka ei paikalla ole... Sitä meinaan on minun yhdessä "puolisko suvussa" ollut nyt viimeiset kaks vuotta tapana! En tiedä miksi, mutta mummin kanssa juuri puhuin asiasta viime viikonloppuna ja kerroin hänelle ristiriitaisista tuntemuksistani asiasta ja yleensäkkin Joulu suunnitelmista. Mikään ei meinaan pilaa Joulutunnelmaa niin hyvin, kuin ulkoovella tuhannen juovuksissa vaastaan tulevat sukulaiset, jotka toivottavat hyvää joulua hoiperrellen ja viinalta löyhkääville!!! Onko muilla kenties yhtä paskoja kokemuksia Joulun ihanuudesta?!=D
Sarakin sai oman joulukalenterin! <3

Minulla oli aikeissa kirjoittaa jostain muustakin asiasta, mutta ajatus hävisi jonnekkin enkä kerinnyt saamaan sitä kiinni!!! Ehkä on paree lopettaa tämä postaus tähän, ja jatkaa sitten uudestaan, kun mieleen juolahtaa uutta kirjoitettavaa!!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Pikkujouluja ja mökkeilyä

Viikonloppuna menimme kuin menimmekin Jarin työpaikan pikkujouluihin! Sekään asia ei nyt tietenkään ongelmitta toteutunut, mutta loppuenlopuksi sain mieheni sinne raahattua. Ja hyvä niin. Ruoka oli molempien mielestä hyvää ja ihme ja kumma, hauskaa oli. Lähtiessämme kotiin päin kysyin mieheltäni, että oliko iha hirveä reissu, ja joutuihan se myöntymään TAAS jälleen kerran, että reissu oli oikein mukava ja oli kiva et pakotin hänet tulemaan mukaan!=D Ja näitä tilanteita meillä on sitten ollut miljoonia. Suhteen alussa varsinkin niitä tosiaan oli paljon. Leffaan menemiset, lapin reissut, laiva reissut ja monet monet muut vastaavat on vaatineet monia viikkoja kestäneet vakuuttelut asian hauskuudesta ja turvallisuudesta, kiukuttelut ja tappelut yms. kaiken mahdollisen. Loppujen lopuksi olen saanut mieheni näihin juttuihin lähtemään mukaan, vähän vastahakoisesti, mutta kuitenkin. Ja lopputulos on ollu joka ikinen kerta "JEE VÄHÄ OLI HIENOA, KOSKA MENNÄÄN UUDESTAAN" luokkaa... Välillä se kyllä kysyy huumorintajua, kun ensin olet ollut ihan maassa siitä, kun toinen ei halua lähteä mihinkään sun kanssasi ja sit ku saat pitkien vänkäysten ja riitojen jälkeen raahattua, hän ilmoittaakin, että kuinka kivaa oli. No ymmärrän kyllä taas vastaisuudessaan miestänikin. Hän kun ei ikinä ole käynyt oikeastaan koti pihaansa ja perheensä mökkiä kauempana. Ei heidän perheessään olla ikinä reissattu missään, käyty elokuvissa saati sitten laivalla. Joten epävarmuus uusia asioita kohtaan on ollut iso kynnys. Olen kyllä hirmu onnellinen ja ylpeä miehestäni, kun hän on minun kanssani oppinut nauttimaan oudoistakin tilanteista ja ottaa ne nykyään vastaan paljon avoimin mielin kuin ennen.
Aihe taas meinaa rönsyillä sivuraiteille. Mutta niin, ilta oli tosiaan todella onnistunut. Hauskaa oli ja oli mukavaa nähdä miehenikin niin iloisella tuulella, pitäessään hauskaa työkavereidensa kanssa. Aluksi jännitin tilannetta todella paljon, minä kun pelkään välillä muiden reaktiota johtuen tästä minun erilaisuudestani. Peloistani huolimatta yllätyin positiivisesti siitä, kuinka hyvin kaikki ottivat minut porukkaan mukaan. Pieniltä perus pikkujoulu rähinöiltä ei kylläkään vältytty, Jarin työkaveri kun oli saavuttanut hyvän promille tason jo ennen juhlien alkua, päätti hän vähä avautua muutamista työasioista. Mutta ei siitä sen enempää.
Kuva itsessään on aivan hirvee ,mutta tuosta vähän näkee asukokonaisuutta, millä mä sit hilluin siellä pikkujouluissa. Eli tavallinen kauluspaita ja kirpparilta löydetty musta satiini vyötärökorsetti sekä oma tekemä hame. Ja kämppä on ihanan siisti kuten aina ja pyykkitelinekkin edustaa komeasti tuossa taustalla!:D

Pikkujoulujen jälkeen kävimme katsomassa vielä uusimman Twilight-leffan. Ja oli kyllä yhtä hyvä kuin olin odottanutkin. Mitä nyt leffa fiiliksen meinas pilata jotku helvetin kesken kasvuiset kakarat, jotka tirskuivat ja kikersivät isoon ääneen, joka kohdassa, jossa vaan oli vähänkin jotain hempeilyä. Eikä se takarivillä vislaileva pojan retale yhtään sen paremmin tunnelmaa lisännyt. No onneksi nämä kakarat älysivät laittaa ne turpansa kiinni, kun kukaan ei niiden jutuille nauranutkaan ja ennen kuin minä olisin ollut kyseisten kakaroiden kurkuissa kiinni!=D

Sunnuntaina päätimme mennä mökkeilemään mummin ja vaarin mökille ja samalla tutustuttamaan Elroyn ja Saran toisiinsa. Mummin ja vaarin mökki on saaressa joten sinne täytyy aina mennä veneellä, paitsi talvella, jolloin sinne voi kulkea jäätä pitkin. Vene reissu olikin mielenkiintoinen sillä koiramme pelkäsi veneessä oloa aivan järjettömästi. Siinä olikin pitelemistä, ettei se hypännyt järveen ja samalla koittaa itsekkin vielä pysyä veneen laitojen sisäpuolella. No onneksi pääsimme hyvin rantaan loppujen lopuksi. Koirat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, välillä tosin oli aika moisia rähinöitä siitä, että kumpi on pomo, mutta se kuuluukin asiaan.
Sara juoksi aina Elroyn lelujen kanssa edellä ja Elroy yritti saada lelunsa takasin.

Meno oli kyllä koirilla välillä aika villiä, ja kyllä koira olikin automatkan kerrankin hiljaa!=D
Siinä on viel mummin ja vaarin Elroy. Lunta alkoi ihanasti tupruttaan juuri kun olimme mökillä. Toive siis valkeasta joulusta elää jälleen. Kotimatkalla se lumi pyry vaikeutti melkoisesti ajamista, oli sitä lunta tiellä kuitenkin ainakin 5 cm. Mutta se ihanuus rajoittui vain Parkanon seudulle. Mitä lähemmäs tulimmä Hämeenkyröä, sitä pienemmäks lumen määrä muuttui, ja kotona meillä satoikin vettä!=(

perjantai 25. marraskuuta 2011

****

ARGHT!!!! En tie onko vika käyttäjässä, ohjelmassa, koneessa vai paskassa nettitikussa ku tuntuu ettei tää selailu onnistu ollenkaa, ja sivutki näkyy mite sattuu!!! Voihan tietty olla vika tosiaan on minussa itsessäni, ku en ole mikään tietokone nörtti, joka osais tällä tehä kaikkia maailman hienous kikkailuja!!!
No eipä olisi ainut asia mikä tuntuu tällä viikolla menevän taas suoraan päin helvettiä!! Pahoittelen kielenkäyttöäni, mut jotenki on vaan pakko purkautua! Tuntuu et on muutenki meneillään taas joku helvetin masennuskausi..Mikää ei tunnu toimivan, asiat menee päin mäntyä koko ajan, nukuttaa jatkuvasti, eikä mikään oikein huvita yleensäkkään elämässä, ja itkeä turahtelen joka ikisestä pienestä jutusta... Välil on vaan päiviä ollu taas, et narun jatkeena roikkuminen alkaa kuulostaan hyvinkin  miellyttävältä ajatukselta... Ei kannata pelästyä!! En mä sitä oikeesti aio tehä, ei musta ees olis niin lopulliseen tekoon tosissaan vaikka välillä onkin ollut pahasti masentavia aikoja. Itsevarmuuttakin ku sais lisää näyttäis elämä varmasti monelta kantilta paremmalta, eikä niitä piruja olisi puolissakaan asioissa, missä niitä nyt näyttää olevan oikein urakalla.


Lauantaina olisi Jarin työpaikan pikkujoulut, saa nähä mennäänkö... Siitäkin asiasta on ollut hieman erimielisyyksiä... Jaria kun ei oikein huvittaisi nähä samoja naamoja vapaa ajalla, kuin mitä se joutuu katselemaan kaiket päivät töissä muutenkin. Omasta mielestä olisi kiva päästä johonkin kerrankin juhlimaan oikein kunnolla, ja toisi se piristystä tähän koti helvettiin...Enkä sano tätä sillä, että inhoaisin olla kotona, vaan kun tässä on puol vuotta nähnyt ainoastaan nämä oman huushollin seinät, alkaa kaipaamaan vähän vaihtelua arkeen. Ymmärrän kyllä toisaalta miestänikin. Eipä sitä aina kaikkea jaksa, varsinkaan kun on kuullut millaisia työkavereita sillä siel työmaalla on. Itseni olisi vain vaikea kieltäytyä ilmaisista ruuista ja juomista kunnon ravintolassa!=D Varsinkin kun mieheni työnantaja suostuu kerta kustantamaan työntekijöiden puolisoidenkin syömiset ja juomiset! Sitä ihmettä ei monessa paikassa enää nykyisin olekkaan! Mutta se jää nähtäväksi, millaiseksi meidän viikonlopun ohjelma loppuenlopuksi muotoutuu!

Olen tässä pitänyt jo kolmatta viikkoa kirppari pöytää lähiseudun kirpputorilla. Kokemäellä kun on yksi iso kirpputori, jossa pöytä vuokrakaan ei ole mikään ryöstö myyjiä kohtaan, vain 14 euroa viikko. Eka viikko oli myynnin kannalta ihan hyvä, sain jopa muutaman kympin voittoa. Toinen viikko olikin huonompi, nipin napin sai pöytävuokran maksettua. Mutta tämä viikko on taas yllättänyt minut positiivisesti. On mukavaa saada omia tavaroita hyötykäyttöön sellaisille, joille niistä vielä on iloa. Ja kyllä sitä itsekkin tekee monesti todella paljon löytöjä kirpputoreilta. Uutena harvoin ostan mitään, eikä niin ole varaakaan monesti. Mutta kirppiksiltä saattaa löytää monesti lähes uusia vaatteita ja muuta käyttö tavaraa, josta joku on vaan halunnut päästä halvalla eroon. On sitten olemassa omaksi ärsykkeeksi niitäkin myyjiä, jotka kuvittelevat, että perseestä puhki kuluneita farkkuja muistuttavat rätit voi ihan hyvin myydä yli 20 eurolla. No tähän voisinkin hyvin sanoa lauseen jota mieheni usein käyttää että "ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa". Ja totta tuokin, mutta rajansa pitäis kyllä mun mielestä olla. Ja yks kirpputoreilla ärsyttävä seikka on se, että miks sitä pornoa pitää siel olla hyllyt väärällään, kun käsittääkseni ei olla missään erotiikkaliikkeessä!?? Muutamissa kirppareissa on älytty laittaa näille kyseisille "elokuville" onneksi omat huoneet, joiden ovensuussa on isot varoitus laput. Mutta valitettavasti monessa paikassa ne ovat ihan tavallisella hyllyllä, missä sitten pienet lapset käyvät sitten kilpaa kyselemässä vanhemmiltaan, että "minkälaisia piirrettyjä nämä ovat".
Ja vielä yksi ärsyttävä seikka mitkä monet muutkin ovat varmaan huomanneet on nämä ostaja ehdokkaat, jotka vaihtelevat hintalappuja halvemman ja kalliimman tuotteen välillä, saadakseen sen haluamansa keittokirjan mieluummin 2 euron hintaan kuin, että olisi siitä ystävällisesti maksanut sen 3 euroa, joka siitä kyseisestä tuotteesta pyydettiin!!!! Huoh...

Ja kaikeksi positiivisuudeksi vielä perään, pyykinpesukone sitten otti lopputilin meidän yhteisestä sopimuksesta. Ihanaa... Jipii käsipyykkäystä!!!!

Jottei tämä postaus jää aivan negatiiviseksi, laitan loppuun piristys kuvan meidän koiran tempauksesta. Se kun päätti itsepäisesti mahtua myös samalle sohvalle meidän kanssa kielloista huolimatta!=D
ainut paikka siis oli sohvan selkänoja, siellä kun ei vielä kukaan istunut!:D

tiistai 22. marraskuuta 2011

ongelmia ja villasukkia

Viikonloppu taas oli ja meni. Meidän viikonloppu venyi oikeastaan maanantaihin asti, Jarilla kun sattui olemaan maanantaina vapaapäivä. Lauantaina meidän piti mennä vahtimaan iskäni naisystävän poikaa, heidän itse mennessä jonnekkin ystävänsä syntymäpäiville. Ilta itsessään meni ihan ok, MUTTA...
Iskä pyysi minua kyyditsemään heidät Tesomalle, ja jouduin ajamaan hänen uudella automaatti vaihteisella Volvollaan. Itse olen karttanu automaatilla ajoa, vaikka se helpompaa olisikin, kun ei tarvitse vaihteiden kanssa plärätä. Sanoin iskälle ennen lähtöä, ettei asiasta seuraa takuulla mitään hyvää. Matka menikin oikein hyvin, luukuunottamatta toisen jalan jatkuvaa nykimistä, tarve kun oli koko ajan mukamas painaa kytkintä pohjaan!=D Jätin iskän ja hänen naisystävänsä Tesomalle ja suuntasin auton nokan kohti omaa lapsuuskotiani, jossa meidän oli määrä vahtia ns. velipuoltani. Puolessa välissä matkaa minun tutuksi tulleen onneni ansiosta auton rengas sitten otti ja päätti puhjeta!:D Vararengas sit vain esiin ja rengas vaihtoon. Auton mukana olleet renkaan vaihto työkalut eivät vaan olleet mitkään huippu luokkaa. 5 minsaa ihmeteltyäni tunkin toimintaperiaatetta ja 5 minuuttia naama punaisena äherrettyäni pyörän pultteja irti tulin siihen tulokseen, että paree soittaa Jari apuun ja pyytää häntä ottaa kotoa kunnon työkalut mukanaan. Vartin verta onneksi jouduin vaan odottamaan mieheni saapumista avukseni. Jarin vaihtaessa rikkoutunut rengas vararenkaaseen, minä soitin iskälle terveiset, jossa kerroin, ettei se autolla ajaminen tiennyt todellakaan hyvää!=D

Sunnuntai aamuna suuntasimme Hämeenkyröön anopin tykö. Siellä otimme operaatioksi poistaa minun autostani ruosteet ikkunan vierestä ja maalata pinta uudestaan. Eipä sekään homma nyt aivan nappiin menny, muutama pikku moka sattui maalatessa, mutta ajattelimme korjata asian paremmin esimerkiksi ensi kesänä jos sattuu aikaa paremmin olemaan. Siellä vietimme maanantaihin asti.
Ja mukaani tupsahti uudet ihanat villasukat jotka anoppini oli itse kutonut. Olen villasukkien suurkuluttaja kärsien jatkuvasti kylmyydestä.
Kotiin kun vihdoin pääsimme maanantai iltana yhdeksän aikaan, odotti meitä mukavan lämpöinen koti! Joo EI...14 astetta näytti olohuoneen koriste lämpömittari!:D et jippii!!!!! Tuli anopin villasukat tarpeen!:D Täytyy kyl sanoa etten oo viel tähän päivään mennessä nukkunu pääli vaatteet päällä ja kahden peiton alla, ja siltikin oli kylmä!:D Se on näitä omakotitalon ihanuuksia!:D
Lopuksi oli pakko laittaa kauniisti kukkiva kaktukseni! Se kun ei ole ikinä tehnyt kukkia siitälähtien kun se on minulla ollut. Nyt vasta uudessa kodissa se teki ensimmäisen kerran kukkia. ja minulla se on ollut yli 3 vuotta.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kakkurumbaa ja vauvauutisia...

Viikkoon on mahtunut taas monen moista tapahtumaa... Omaksi harmikseni keuhkoputkentulehdus ja muut flunssan ihanat oireet tuntuvat pesiytyvän taas kroppaani oikeen ryminällä. Mutta eiköhän tästä selvitä levolla ja juomalla 20 kuppia kuumaa päivän aikana. Lääkäriin kun ei voi mennä lääkärikammon vuoksi.

Viime viikon torstaina 10.11 tapahtui jotain aivan mielettömän ihanaa, jota oltiin jo kauan odoteltu. Rakas pikkuveljeni ja hänen kihlattunsa saivat perheeseensä ihanan tyttövauvan. Elikkä minusta sitten tuli täti. Ja huvittavaa on, että 1.5 vuotiaasta pikkusiskostani tuli myös siinä iässä täti!=D Kuviakin on pikkuisesta, mutta en halua rikkoa heidän yksityisyyttään jakamalla pienen prinsessan kuvia täällä sivuillani, joten tyydyn kertomaan ainoastaan kuinka valloittavan suloinen pakkaus meidän rinsessa sitten on!=) Tumma tukkainen peikkotyttö, jolla painoa oli alle 3kg ja pituutta 49 cm. jos oikein muistin!=D Muistiini kun ei hirveästi ole luottamista. Olihan se aluksi aika hurjaa ajatella, että 3 vuotta nuorempi veljeni päräyttää lapsia maailmaan noin nuorena, kun itse olen jo seurustellut oman mieheni kanssa 6 vuotta ja meiltä ollaan jo moneen kertaan kyselty, että koskas meidän taloon alkaa ilmestyä pienten jalkojen tepsutusta. Vaikka ite aina olenkin halunnut lapsia jo nuorena, ettei ikää olisi ihan hirveesti, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin järjellä ajateltuna asioita lapsi tulee sit kun on tullakseen ja oma elämä on siinä mallilla, että pystyy lapselle antamaan hyvän ja turvallisen tulevaisuuden. Eikä meillä olisi vielä ollut edes aikaa ja henkistä jaksamista, mitä lapsi tarvitsee. Ja onhan se elinikäinen prosessi nuo lapset. Ja nähtyäni veljeni ja hänen kihlattunsa lapsen kanssa, tiedän että he pärjäävät ja toivotan heille sydämeni pohjasta onnea. Ja voinhan pientä lasta onneksi käydä aina katsomassa, jos paha vauva kuume iskee!;) Ja tietysti muutenkin. Että suon siis hänelle mieluusti etuoikeuden kansoittaa tätä sukua ennen minua.=D

Viikonloppuna oli myös kakku rumbaa taas kerrakseen. Setäni ja hänen kihlattunsa olivat menossa ystäviensä kanssa, joka vuotisiin halloween pippaloihin. Myöhäinen ajankohta johtuu siitä, etteivät yleensä saa koko kaveriporukkaa kasaan aiheeseen sopivana oikeana ajankohtana. Mutta halloweeniähän voi juhlistaa vaikka ympäri vuoden, jos niin haluaa!;) Elikkä minun huolekseni tosiaan on joka vuosi annettu halloween kakun tai vastaavan herkun valmistaminen juhlaväelle. Tänä vuonna sain aiheeksi tehdä omalla tyylillä höystetyn pääkallo kakun. Nettiä selaillessani alkoi inspiraatio pääkallosta muotoutua ja loppu tulos olikin tälläinen:




Sisällä tavallinen kakkupohja, appelsiinimehulla kostutus ja täytteessä on mustaviinimarja kerma rahka täyte!
Edellisinä vuosina luomukset olivat taas tätä luokkaa:
 Seitti muffinssit, suklaa muffinsseja, joissa oli vaihtoehtoina kaksi täytettä, joko pätkis täyte tai minttusuklaa.
Ja tuo edellinen oli siis vuoden 2010 halloween pippaloista. Ja vielä olisi vuoden 2009 Halloween kakku joka näytti tältä:
Pahoittelen kuvien laatua! Osa kuvista on otettu tunnetusti laadukkailla kännykän kameroilla!=D
Kommenttia en tämänvuotisesta kakusta ole vielä kerinnyt saamaan, mutta luultavasti setäni olisi tullut jo lankoja pitkin, jos kakku aivan myrkkyä olisi ollut!=D Jätettyäni kakun setäni huomaan, lähdin samaisena päivänä puolet hiuksista päästä revittynä, (sedälläni on kotona alle vuoden vanha serkkutyttö) mieheni kanssa katsomaan veljeni vauvaa.

Sunnuntai päivä menikin kiertäen isänpäivä kierroksella hautausmaalta aina mummille ja vaarille asti. Kotona meitä odottikin tekemisen puutteesta levitetty roskapussi ja iloinen nelijalkainen hännänheiluttaja. Kaikeksi ihanuudeksi imuri otti lopputilin sopimuksesta. Isoimmat roskat kerättyäni päätin, että tuleehan se päivä vielä huomennakin, keitin kupillisen teetä ja päätin levittäytyä mieheni kanssa sohvan äärelle lepäämään loppu illaksi!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Halloween viikonloppu

Oon vähän ollut huono kirjottamaan viime aikoina, ollut niin paljon kaikkee järjestelemistä ja hoitamista, joten aikaa ei hirveesti ole ollut kirjoitella. Pahoittelen. Ja ensimmäiselle lukijalle tervetuloa!!!

Monessa paikkaa vietettiin Halloweeniä viime viikonloppuna. Meidänkin piti, mutta juhlat jäivät varsin lyhyeen, johtuen osin siitä, että olisimme viettäneet kahdestaan mieheni kanssa ja toinen syy oli vähät yöunet pe-la välisenä yönä, johtuen kiireestä järjestellä samalla omia syntymäpäiviäni, jotka ovat juurikin tänään 7.11. ja täytin hurjat 23 vuotta..se hirvittää kun tuntuu että aika menee pelottavan nopeasti. ja parempaan suuntaan ei olla ainakaan menossa!!!
Huomaatteko: Toisilla se ikääntyminen vaikuttaa jo melko nopeasti, ei taida ryppyvoiteista olla enää apua!!!!

Sukulaiset poikkesivat kahveella lauantaina ja sunnuntaina. Tunnetusti kun asuntomme oli hieman huonossa kunnossa siisteyden puolesta, eivätkä viimetippaan jättäneet leipomiset paljo stressi tasoa helpottanut. Tällä kertaa päätin leipoa yhden ison kakun, kun aikaisemmin olen leiponut kaksi pienempää kakkua vieraiden tullessa yleensä kahtena päivänä! Aiheeksi kakkuuni ylläri ylläri, laitoin tällä kertaa kovasti rakastamani kirsikan puun!<3<3<3:



Lauantaina meillä kävi anoppini, mieheni pikkusisko, mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä, oma veljeni oman tyttöystävänsä kanssa, sekä äitini oman puolisonsa ja ihanan vajaa 1½ vuotiaan pikkusiskoni kanssa. Lahjaksi tuli rahaa, jolla osteettiinkin kauan haaveilemamme soodastream laite. Aivan mielettömän ihana muumi piknik laukku, jossa oli sisällä keräämääni Englanti astia sarjaan kuuluvaa teemukia 4kpl ja mikä piknikillä tärkeintä vielä, servetit ja tupla patukka!:D Lisäksi sain taas uuden posliinisen teepannun kokoelmiini!^^ aawww...
siinä ihanan pirteä muumi laukku!!

ja uusi ihana teepannu kokelmaan!<3<3
Sunnuntaina meillä poikkesi iskä oman puolisonsa kanssa, sekä mummu ja vaari. Heiltä lahjaksi tuli rahaa, jotka päätimme mieheni kanssa sijoittaa kauan suunnitelmissa olleeseen läppäriin! Moneen kertaan kun on hermonsa saanu menettää pahamaineiselle koneen rohjolle, joka vie tilaa talosta enemmän kuin laki sallii. Ollaan alusta asti oltu mieheni kanssa samalla linjalla, että kummankin rahat on tavallaan yhteistä taloutta. tottakai meidänki suhteen alussa oli niin että oli omat rahat, kun ei vielä niin vakituiseen oltu jatkuvasti yhdessä, mutta aika pian asiat on luisunu siihe malliin, että siltä tilitä maksetaan ostokset jolla on rahaa!:D Lahjarahatkin menevät aina yhteisiin tarkoituksiin!:) Varsinkin kun mekin ollaan asuttu melkein alusta asti yhdessä koko ajan, Muutaman vuoden olen asustanut mieheni kotona melkein jatkuvasti ja yhteisessä kodissa olemme asuneet kolme ja puoli vuotta, josta taas vajaa puoli vuotta ihan iki omassa omistus asunnossa. Ei olisi ollut mitään järkeä eritellä, että mun rahat ja sun rahat. Hulluksihan siinä olisi tullut välillä pienien tulojen takia ja samalla periaatteellahan olisi melkein voinut vetää viivan jääkaappiinkin et kumman ostamat eväät on missäkin hyllyllä! Minulla on useita kavereita, joiden kotona lasketaan molempien menot hyvinkin tarkkaan, ja eräs entinen kaveri sanoi, että on jopa omalle miehellensä velkaa...Musta se on aivan hullua, jos kerta samassa taloudessa asuu niin mun mielestä se talous hoidetaan molempien tileiltä joustavasti aina tilanteen sallimalla tavalla! Tietysti, jos toinen osapuoli suhteesta tuhlaisi kaikki yhteiset rahat koko ajan kaikkeen mahdolliseen turhaan, on ehkä hyvä pitä tilit omina. Jokainen taaplaa tyylillään!!!

Aihe lipsuu taas helposti raiteiltaan, kun alkaa mielikuvitus vilistä hurjaa tahtia! Ehkä nämä kirjoituksen mielikuvitus padot jossain vaiheessa murtuu ja tämä alkaa sujua luonnostaan. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat paljon kirjoittaa ja ovat hyviä kertomaan omista ajatuksistaan ja omista tapahtumistaan välillä, jopa oikein räväkkäänkin tyyliin.
Elikkä kuten tämänhetkisestä postauksestani voi päätellä, oma halloweenini meni aika hiljaisissa merkeissä!:( Sain minä sen verran kuitenkin halloween tunnelmaa aikaiseksi, että kaiversin pienen kurpitsa lyhdyn ensimmäistä kertaa elämässäni!:D
Ehkäpä tähän on hyvä päättää ja jatkaa sitten kun taas inspiraatio iskee! Ja te jotka luette blogiani niin kommentoikaa rohkeasti ja jos mieleen tulee, niin ehdotella saa sopivia aiheita! Työttömän elämä kun ei ole mitään maailman hohdokkainta ja tapahtumarikkainta elämää!!