maanantai 11. tammikuuta 2016

Hetki kahvilassa

Käännän katseeni kelloon, se näyttää jo puoli 1 päivällä. Alan vääntelehtimään levottomasti olohuoneen vuodesohvalla. Kaippa sitä pitäisi alkaa suunnittelemaan lähtöä kohti ulkoilmaa. Koirakin tepastelee vieressäni levottomasti, hällä kai alkaa olemaan tähän aikaa päivästä jo melkoinen tarve pihalle. Vilkaisen ikkunasta pihalle, lunta tuiskuttaa pieninä hiutaleina kovan tuulen saattelemana. Lämpömittari näyttää sisällä raikkaat 19 astetta, kellarikerroksen pannu ei tainnut eilen illalla lämmittää muuta kuin ulkona olleita harakoita. Täytyypi varmaan pohtia sen säätöjä uudemman kerran. Nappaan karvaisen hupparini keskellä olohuonetta pönöttävän pinnasängyn reunalta. Haimme sängyn eilen naapurista, heidän ystävällisesti lahjoittaessa sen meille pelkän kahvipaketin hinnalla. Koira vinkaisee olemassaolonsa merkiksi ja minä havahdun siihen. Kiskon saappaat jalkaan ja kietoudun talvitakkiin ja kaulaliinaan, jotta tarkenen pihalla ollessa. Koira säntää riemuissaan pihalle, tekee asiansa ja minä löntystelen perässä kuin halvaantunut ankka varoen samalla liukkaita kohtia pihassamme. Pian varmaan saisimme aloittaa pidemmät lenkitykset, kun tuon lapsosen leikkaushaavatkin ovat jo todella hyvin lähteneet parantumaan. Saavumme sisälle ja minä alan pohtimaan kauppalistaa, samaan aikaan kun täytän pesukoneen pyykeillä. Vilkaisen haikeana leväällään olevaa vuodesohvaa, voi kuinka se houkuttaisikaan käpertymään peiton alle unimaailmaan, viime yö kun sujui taas valvoessa. Otan kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja alan tekemään lähtöä kohti kaupungin keskustaan. Käyn ostamassa paikallisesta Tokmannista lisää rakennusliimaa, jotta saisimme jatkettua makuuhuoneen remonttia.


Tokmannin reissun jälkeen alkaa mieleni tekemään lämmintä kaakaota ja päätän suunnata autoni kohti keskustan kahvilaa. Harrastan melko usein (rahatilanteesta riippuen) kahvilassa yksin istuskelua. En koe sitä millään tasolla häiritsevänä, minusta pikemminkin on mukavaa rauhassa nauttia lämpimästä kaakaosta kera lohitoastin tai budapestleivoksen. Tälläkin kertaa valitsin totuttuun tapaani kaakaon ja lohitoastin ja menin odottamaan tilaustani kahvilan pöydän ääreen. Katselin ympärillä olevia ihmisiä, oli vanhempaa väkeä, nuoria ja ihan kouluikäisiäkin ihmisiä. Toiset olivat selkeästi tulleet tapaamaan ystäviänsä, toiset taas viettivät perheen kesken kahvihetkeä ja toiset olivat tulleet pariskuntana viettämään leppoisaa kahvihetkeä. Tilaukseni saapuu ja kiitän kohteliaasti kahvilan työntekijää. Nauttiessani tilaamistani tuotteista minun on mukavaa vain kuunnella ja katsella ihmisten olemista. Viresessäni olevat ala-asteikäiset tytöt kikattivat omia juttujaan, samalla puhelimiaan näperrellen. Naurahdan mielessäni heidän jutuilleen, voi kuinka hetkessä sitä tuon ikäisenä elikään. Viereisessä pöydässä toisella puolella oli puolestaan vanhempia koululaisia jotka selvästikkin keskustelivat jostain pojasta. Katseeni siirtyy vähitellen kauempaisiin pöytiin ja näen pariskunnan joka ei ole vaihtanut sanaakaan koko sinä aikana kun ovat pöydässä istuskelleet. Ensisilmäyksellä tulee sellainen vaikutelma, että tunnelma on heidän välillään hieman kireähkön oloinen. Mistä lienee sitten kyse. Pojista puhuvat nuoret naiset tekevät lähtöä viereisestäni pöydästä ja tilalle ampaisee kaksi kaverusta toisesta pöydästä. Uusi pöytä oli ilmeisesti heidän mielestä paremmalla paikalla. Nuoret naiset alkavat höpöttelemään musiikista ja yhtyvät laulamaan kahvilan radiosta tulevan musiikin tahtiin. Naurahdan jälleen mielessäni miten toiset osaavat olla niin hetkessä eläjiä ja eivät häpeile mitään. Toisaalta ihailen moista rohkeutta. Huomaan, että omat evääni on kaluttu jo aikaa sitten loppuun ja alan tekemään lähtöä kohti ruokakauppaa. Siinä pukiessani talvitakkia ja kaulahuivia huomaan viereisen pöydän toisen tytön ohuiden sukkahousujen läpi kuultavat viiltelyarvet. Mieleni muuttuu haikeaksi. Mikähän hänen tarinansa mahtaa olla? Päällisin puolin hän näytti kovinkin eläväiseltä, iloiselta ja vaatetuksen perusteella itsevarmalta nuorelta naiselta, mutta jäljet reidessä kielivät selkeästi ongelmasta syvällä sisuksissa. Mieleeni muistuu jälleen erään työkaverini sanat "sinä olet luonnossa aina kovin iloinen ja positiivinen ihminen, miksi sinun kuvasi ovat monesti niin haikean ja surumielisen näköisiä".. Niin.. jokaisella meillä on monta puolta, tässä on taas hyvä muistutus siitä, ettei pidä ihmisiä arvioida pelkän pintapuolen perusteella.


Päiväni jatkui ruokakaupassa käynnillä ja kotona aloin laittamaan ruokaa ja nyt kirjoittelen tätä postausta Salattujen elämien pyöriessä tuossa taustalla. Vaikken tänään olekkaan ollut montaa tuntia hereillä, kahdeksan tuntia tarkkaan ottaen jos ei yöllistä valveilla oloa lasketa mukaan, on päiväni sisältänyt paljon mietintää aiheuttavia tapahtumia!

maanantai 4. tammikuuta 2016

Vuosi pikakelauksena

Uusivuosi pämähti käyntiin jo muutama päivä sitten. Viime vuosi on ollut monin tavoin koetteleva ja haastava, joten toivon erityisesti, että tämä uusi vuosi toisi mukanaan paljon paljon positiivisia asioita. No mikäs tästä viimeisimmästä vuodesta on tehnyt erityisen haastavaa?

Päällimmäisenä mieleeni tulee aika, jollon en vielä ollut raskaana. Ajatukset pyörivät paljon lapsettomuudessa ja siinä saammeko koskaan omaa pienoista perheeseemme. Ja jos koitimme itse unohtaa tämän mahdollisen lapsettomuuden, jaksoivat tutut ja muutamat sukulaiset tivata asiaa senkin edestä, aivan kuin se heille edes kuuluisi aiommeko lisääntyä vai emme... Ennen lopullista omaa hyväksymistä asian tiimoilta, koin pientä masennuksen alkua puskevan päälle. Tätä oiretta tuli helposti turrutettua liiallisella alkoholin kulutuksella ja sekös vielä lisää aiheutti ahdistusta. Enhän minä halunnut olla sellainen ihminen!!! Jossain vaiheessa loppukeväästä tajusin, etten voi elää pelkän lapsihaaveen mukaan, joka ei välttämättä edes toteutuisi koskaan. Niinpä aloin nauttimaan elämästäni sellaisenaan ja suunnittelemaan kaikkea mitä voisimme kahdestaan tehdä. No ei mennyt aikaakaan tämän oivalluksen jälkeen kun teinkin jo positiivisen raskaustestin. Niin se elämä pyörittää aivan arvaamattomasti suuntaan ja toiseen! :)


Viimevuoden uuden vuoden tina, Ja kuten vuosi sitten tammikuiseen postaukseen tämän tinan julkaisinkin arvuuteltavaksi, arvasi Shadou tämän aivan oikei ^_^ Sikiöpä se omastakin mielestä tuolloin oli ja näemmä piti hyvin paikkaansa ;) 

Toinen negatiivinen juttu viime vuodessa on ollut stressi töistä. Koska niitä saa, mistä niitä saa ja kuinka paljon niitä saan? Jatkuva epävarmuus töiden suhteen kalvoi ajoittain mieltä ja täten myös rahatilanteen vähyys ja epäsäännöllisyys. Toisinaan töitä oli ihan hyvin tarjolla, mutta toisinaan saattoi olla muutamakin viikko jollon ei ollut töitä ollenkaan. Vakipaikkojakin koitin hakea, mutta eihän niitä tähän taloustilanteeseen tahdo mistään saada ja raskauden edettyä sen verran pitemmälle, en viitsinyt enää edes hakeakkaan, kun en kasvavan masun takia olisi kumminkaan päässyt. Noo onneksi kohta alkaa mammaloma niin ei tarvitse hetkeen murehtiakkaan työkuvioista.


Viimeisimmät murheen aiheet ovat ajoittuneet nyt viimeisimpiin kahteen kuukauteen. Rahatilanteen vähyyden vuoksi on makuuhuoneen remppa jäänyt vallan kesken. Elättelin toiveita, että kun veronpalautukset tulevat, on varaa hoitaa remontti valmiiksi, vaan eipä mennyt asiat aivan niinkuin suunniteltiin. Kun aloimme ensimmäisten pakkasten tultua pohtimaan kellarissa olevan lämmitys kattilan käyttöönottoa kesäteloilta, ei asiat sujuneetkaan ongelmitta. piippu oli tervaantunut umpeen ja sitä ei saanut edes nuohooja auki vaikka kävi täällä kaksi kertaa sitä yrittämässä saada auki. Keittiössämme olevalla ainoalla tulisijalla koitimme saada lämpöä pirttiin mutta eihän se mihinkään riittänyt, etenkään niinä päivinä kun töissä olimme. Oli melkoisen mukavaa heräillä aamuisin noin 18 asteisesta asunnosta. Nuohoojan ainoa ratkaisu piipun aukomiseen olisi ollut eteisen lattian purku ja tätä kautta piipun piikkaaminen auki. No tässä elämän tilanteessa kun makuuhuone remonttikin on kesken, ei meitä nappassut ihan hirmuisesti eteisremontti samaan syssyyn. Ja jotta asiat sujuisivat oikein mallikkaasti, niin iski meidän karvalapsellekkin todella paha ihotulehdus jota kävimme useaan otteeseen eläinlääkärillä hoitamassa. Neiti päätti myös välissä vetäistä kahden viikon antibiootti kuurin kertalaakista suuhunsa ja siitäkös me taas jouduimme klinikalle juomaan nestemäistä hiiltä, vatsan rikkoutumisen estämiseksi. Lääkärikäynneillä selvisi myös, että neidillä on useita nisäkasvaimia ja ne puolestaan kävimme tänään poistattamassa. Eläinlääkärikuluihin meillä on menyt nyt parin kuukauden sisään yhteensä yli 1000 euroa, että voitte vain miettiä kaikkien muiden nuohous kustannusten, perus laskujen yms  lisäksi, että huumoria on saanut repiä melkoisesti kun vain toisella meistä on vakituinen työ... Voin sanoa, että tässä hullunmyllyssä ei ole pahemmin ehtinyt edes miettiä tulevaa vauva-arkea!!

Kuva jouluaatolta

No ei siinä, on niitä positiivisiakin asioita mahtunut vuoteen. Esimerkiksi juuri tämä raskaus, jota epäilin, etten tulisi sitä koskaan kokemaan. Tuleva pieni ihmisenalku on pitänyt pääni jollain tasolla selvillä vesillä, hän on ollut se syy minkä takia vastoinkäymiset ovat tuntuneet huomattavasti vähempi ahdistavilta. Lisäksi olen tässä tämän vuoden puolella saanut kuulla vauvauutisia myös veljeni ja serkkuni puolelta <3 Voi kuinka onnellinen olenkaan heidän puolesta <3 Tässä vaan onpi sitten odottelua koska ensimmäiset pienoiset putkahtavat maailmaan ^_^
Yksi suurista elämäni kohokohdista oli myös Nightwishin Ratinan konsertti, joka oli ensimmäistä laatuaan millaisessa olen koskaan käynyt ^_^
Positiivistä on myös se, että saimme kun saimmekin tässä nyt viikon sisään tuon murheenkryynimme toimimaan. Kiitos avuliaiden sukulaisten ja neuvokkaan mieheni, saimme piikattua itse reiän sinne hormiin, purkamatta senttiäkään lattiaa tai piipun muuria. Nyt onkin ollut ihanaa nauttia noin 22 asteen huonelämmöstä, voi jopa nukkua ilman paksua hupparia ja fleecehousuja :´D hehee
Ja nyt kun tänään kävimme leikkauttamassa tuon karvalapsemme kasvaimet poies, katosi yksi suuri huolenaihe harteilta. Nyt vain pidämme peukut pystyssä, että kasvainten laatu on hyvä ja ettei ole tehnyt etäpesäkkeitä muualle kehoa <3 Jotta saisimme pitää rakkaan lapsemme luonamme vielä pitkään. <3
Ehkä nämä murheet tästä vielä iloksi muuttuu. Ensiviikko minulla periaatteessa on enää "työvelvotteista" aikaa ennen mammalomaa, niin josko sitä sitten saisi keskityttyä enempi tähän tulevaan elämänmuutokseen ja tarvikkeiden hankintaan.


Tulevalta vuodelta toivon uusia jännittäviä seikkailuita, stressivapaampaa olemista, nauttimista uudesta perhemuodosta ja yhdessä opettelua. Lisäksi toivon myös, että saisin jälleen sen vanhan kipinän kirjoittaa blogia, se kun on viimeaikoina jäänyt kaiken tämän stressin takia aivan paitsioon. Jospa sitä inspiraatiota ja aikaa tulisi paremmin jahka mammaloma alkaa ja vaikka vauva varmastikkin vie arjesta paljon energiaa ja aikaa, niin toivon että siitä huolimatta aikaa jäisi myös kirjoittamiseen <3 Onneksi on isit olemassa jolle voi välillä vastuun nakata kun itse kaipaa pientä hengähdys taukoa ;) Toivon myös kaikille mahdollisimman onnellista vuotta ja ettei kukaan joutuisi kokemaan mitään ikäviä asioita. <3

Mitenkä teidän muiden viime vuosi meni? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3