perjantai 16. lokakuuta 2015

Kamalan ihana syksy!


Olen jo tovin halunnut teille kertoa kuinka olen tänä vuonna nauttinut syksystä. Jotenkin en kuitenkaan ole saanut päässäni järjesteltyä ajatuksiani kovinkaan fiksuun muotoon, joten on kirjoittaminen aina lykkääntynyt myöhemmälle ja myöhemmälle. Nyt tuntuu että sain sen viimeisenkin inspiraatio tukoksen auki luettuani Hattaravuoren Nellan kirjoituksen aiheesta joka on minunkin päätäni jo tovin vaivannut. Hälle kävinkin asiaa myös pohtimassa ja päätinpä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tännekkin puolelle omat ajatukset aiheesta. Hämmästyn usein kuinka toisten bloggaajien kanssa ajatukset lyövät niin yksiin ja löytyy hirmu monen kanssa kovin samankaltaisia kokemuksia tai ajatusmaailma osuu muuten yksiin! Kiitos siis Nella tästä inspiraatiosta ja pahoittelut jos tämä tuntuu matkimiselta! Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kopioida toisten tekstejä mutta välillä vain sattuu näin hullunkurisia yhteneväisyyksiä tässä kummallisessa ajatusten kiertoradassa! :)


Kuten olen tässä blogissa usein maininnut kuinka syksy vie minusta aina totaalisesti mehut. Hirmu usein koen syksyisin masennuksen oireita, mikään ei huvita, aamuisin on vaikeaa nousta ylös, ahdistaa jatkuva pimeys ja kylmyys. Monesti myös koen miltein tuskaisia tunteita luonnon hiljaisesta kuolemisesta, kyyneleet vierähtävät usein poskelle kun näen muuttolintujen lentävän isoissa auroissa kohti etelää. Koen sisälläni hiljaista kuolemaa itsekkin ja etenkin alati lähenevää joulua kammoksun yli kaiken. Kuten Nellallekkin laitoin kommentissa, on viime vuodesta lähtien lähestyvä joulu tuntunut jopa mukavalta ajatukselta. Jouluun ja syksyyn liittyy niin paljon ikäviä muistoja jotka juontavat juurensa syvälle vuosien taakse. Rakkaan mummini taistelut syöpää vastaan ja varhainen poismeno ennen joulua, tappoi myös minusta halun viettää joulua. Lisäksi tuolloin oli muutenkin ikäviä aikoja perheellämme vanhempien tehdessä eroa eikä uudet tulevat joulut poistaneet niitä ikäviä tuntemuksia. Joulu ja syksy tuntuivat aina niin kovin rikkonaisilta ajoilta ja en ole vuosiin löytänyt näistä ajoista mitään hyvää.



Nyt tosiaan olen saanut huomata kuinka erityisesti tänä vuonna olen nauttinut syksystä. Kauniit aurinkoiset ilmat ovat pitäneet mielen virkeänä, on ollut ihanaa seurata miten lehtien väri vaihtuu hiljalleen vihreästä erilaisiin punaisen, oranssin ja keltaisen sävyihin. Luonto näyttää niin kauniilta ja tänä syksynä on ensimmäinen kerta kun en ole vuodattanut kyyneltäkään muuttolintujen tähden. Tiedän heidän palaavan aina ensivuonna uudestaan. Ensimmäistä kertaa tunnen oloni rauhaisaksi ja oikeastaan jopa nautin kuinka muutoksen tuulet jälleen puhaltavat. Tiedä sitten voiko näitä tuntemuksia syyttää siitä kun vuosia kuluu ja ikää tulee lisää vai onko syyllinen näissä raskaushormooneissa :`D Oli miten oli niin pidän siitä että kerrankin elämässäni on tähän vuoden aikaan hirmuisen toiveikas olo. Ja kuten viimevuonna sain ensimmäisen kerran todeta vuosiin, ei joulukaan tunnu enää yhtään niin kammoksuttavalta ajatukselta, vaan olen jopa saattanut löytää sisäisen joulumielen sisuksistani.



Ihanaa, aurinkoista ja toiveikasta viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle <3