lauantai 4. tammikuuta 2014

You only live once, so live only for yourself

Muistan varmasti koko lopun elämäni kuinka pelkäsin mennä ala-asteella kouluun... Pelkäsin kuinka joutuisin taas kuulemaan ne kiusaajieni kamalat sanat "mutakurkku, vammainen, epäsikiö, kuolisit pois, ruma..." 
Pelkäsin kuinka joutuisin olemaan taas poissa muiden leikeistä koska ei tälläistä "kummajaista" haluttu lähellekkään... Pelkäsin sitä yksinäisyyttä jota jouduin joka päivä kokemaan, kun kukaan ei puolustanut tai edes yrittänyt lohduttaa ja tsempata eteenpäin!!!
Pelkäsin, että koulutyöni sabotoitaisiin jälleen tai, että minut kampattaisi jälleen välitunnilla jäähän, jonka seurauksena saisin taas aivotärähdyksen...
Pelkäsin musiikin ja käsityön tunteja jossa opettaja huutaisi minulle taas kurkkusuorana kuinka olen toivoton opiskelija kun en saa edes ääntäni nousemaan tiettyyn korkeuteen... tai kuinka olen toivoton kun en osaa kutoa tai virkata...

Muistan varmasti koko lopun elämäni, kuinka yläasteen alkaminen loi toivon siitä että saisin uuden mahdollisuuden näyttää mikä oikeasti olen!!
Muistan kuinka se toivo mureni jo heti ensimmäisenä koulupäivänä ja tiesin nahoissani kuinka tästä seuraavasta kolmesta vuodesta tulisi minun oma vankilani...oma helvettini...
Muistan ne elämäni pisimmät linkkamatkat kouluun ja takaisin kun sain koko matkan kuulla lähes kaikilta linkassa olijoilta nämä sanat "Katto nyt kuinka käsittämättömän ruma toi muija on... no ei siinä viel mitään mut ootteko kuullu kun se puhuu"... linja-auto matka kohti helvettiin...
Tunnen selässäni vieläkin sen tunteen kun linja-auton istuimen selkänojaani potkitaan, tehden samalla mahdollisimman selväksi etten kuulu tänne ja että pilaan muiden niin täydellisen elämän...
Muistan sen kun "ystävät" käänsivät näillekkin asioille vain selkänsä ja jälkeenpäin esittivät tietämätöntä ja syyttivät minua asioiden paisuttelusta ja liiasta mielikuvituksesta...
Muistan ne kaikki katseet koulun käytävillä kun minua tuijotettiin kuin jotain sirkuseläintä joka pitäisi vangita takaisin häkkiin ja sulkea mahdollisimman monen lukon ja kalterin taakse ettei tarvitse pelätä kuinka tartuttaisin muita...
Muistan kuinka pitkäaikainen ihastukseni alkoi jossain vaiheessa tunneilla vihjailemaan teoillaan että voisi olla kiinnostunut...kunnes sitten sekin kaikki oli kusetusta kun halusi narsistisena luonteena vain saada huomioni jotta pystyi sen yhden päivän aikana musertamaan kaiken sen vähäisenkin itsetunnon rippeet tuhannen pirstaleiksi ja nauraa jälkeen päin paskasta naurua!!! 
Muistan kuinka olin mummuni vierellä kun tämä kuoli...
Muistan kuinka ensimmäisen kerran mieleeni juolahti ajatus elämäni päättämisestä...

Muistan varmasti koko lopun elämäni, kuinka jo aiemmista tapauksista viisastuneena en enää odottanut uutta alkua ammattikoulun alettua!!! Jo ensimmäisenä päivänä selkäpiitäni karmi ajatus uudesta helvetistä jonka joutuisin kokemaan uusien ihmisten toimesta...
Minulla kesti pitkään että uskalsin enää edes avata suutani ventovieraiden edessä...
Muistan kuinka mieheni laittoi sähköpostia ensimmäisen kerran jossa esitteli itsensä ja tunnusti että oli jo yläasteella minua katsellut kiinnostuneena...
Muistan kuinka annoin hänelle monta kuukautta aikaa näyttää millainen on ennen kuin suistuin seurustelemaan hänen kanssaan!! 
Muistan kuinka katkaisin suhteemme kahden kuukauden jälkeen traumojeni takia, kun pelkäsin että mieheni olisi tehnyt saman kun tämä yläaste aikainen ihastukseni...Pysyimme silti ystävinä...
Muistan kuinka huomasin jossain vaiheessa kuinka kiusaamiseni oli vähentynyt.. sitä ei ollutkaan läheskään niin paljoa kuin ala-ja yläasteella oli ollut...
Muistan kuinka aloimme mieheni kanssa seurustelemaan neljännen ja viimeisen kerran!! 
Muistan kuinka se onnellisen tunne puski kaikki sisuksiin padotut murheet pintaan ja mieleni synkkeni...
Muistan kuinka enemmän ja enemmän päähäni alkoi kerääntymään ajatukset tämän maailman jättämisestä..
Muistan kuinka päätin hakea koulukuraattorin kautta apua... Kävin jopa pari kertaa psykiatrilla puhumassa, mutta hän oli kylmä kuin kivi ja oli heti vain tumppaamassa kehoni täyteen erilaisia mielenterveyslääkkeitä..En halunnut niitä ja lopetin psykiatrilla käynnit...

Muistan varmasti koko lopun elämäni kuinka koulun loputtua seuraavat kaksi vuotta olivat elämäni rankimpia vuosia... 
Muistan kuinka miehelleni ja minulle tuli kahden vuoden kestävä luottamus kriisi, jossa ovet paukkuivat, sormukset lenteli, paljon kyyneleitä ja surua...
Muistan kuinka mieheni tuli monesti poimimaan minut pois junaradalta...
Muistan kuinka kahden vuoden mustan ajan jälkeen koin pienen herätyksen...(ei, en tullut uskoon...)
Muistan kuinka jossain vaiheessa ymmärsin, että en voi sille asialle mitään että muu maailma ei hyväksy erilaisuuttani... Ei minun myöskään pidä olla itselleni samanlainen kuin kiusaajani, tuhota pala kerrallaan...
Muistan kuinka siitä hetkestä lähtien tunsin ensimmäisen kerran elämässäni, että elämässäni on toivoa, minulla on merkitystä ja elämälläni on tarkoitus...

Muistan varmasti koko lopun elämäni kuinka olen aina ollut kiitollinen ja ylpeä miehestäni joka jaksoi minua kaiken sen synkän ajan yli, vaikka olikin vaikeaa, mutta hän silti ei lähtenyt viereltäni koskaan pois... Ja ilman häntä olisi elämäni todennäköisesti päättynyt jo monia kertoja aiemmin...
Kokemusten kautta olen joutunut kasvamaan "aikuiseksi" aikaisemmin kuin muut... josta monet ovatkin minulle sanoneet että vaikutan hurjan paljon ikäistäni kypsemmältä persoonalta...
Olen myös oppinut arvostamaan elämässä käsittämättömän pieniä asioita..kuinka onni voi olla kiinni vain siitäkin että saa aamulla juoda rauhassa aamuteen... 
Olen oppinut arvostamaan jokaista erilaisuutta, enkä katso kieroon jos näen jotain muiden silmissä "massasta poikkeavaa"... 
Se miltä me näytämme ulospäin, ei kerro sitä mitä päässämme liikkuu!! Monet kehitysvammaisetkin osaavat ajatella aivan samalla lailla kuin me muut ns."normaalit", he vain ovat vankeina omissa kehoissaan jossa eivät voi kommunikoida niinkuin haluaisivat!!
Ja mielestäni monien ihmisten tulisi oikeasti ottaa heistä mallia eikä arvostella! Itse menen töissä aina innolla siihen kerrokseen jossa on näitä erityis asukkeja!! Heidän aitous on niin käsin kosketeltavissa... he eivät katso sinussa millaiset vaatteet sinulla on, he eivät kiinnitä huomiota minkä näköinen olet, he katsovat luonnetta ja ottavat aina innolla vastaan uuden tuttavuuden!! Pelkästään se että cd soittimen levy jää jökittään paikoilleen ja musiikki alkaa soittamaan sitä samaa yhden nuotin ääntä uudelleen ja uudelleen saa heille koko päivän ilon aikaiseksi...
Se jos mikä saa miettimään sitä tosiasiaa kuinka nyky ihmiset ovat niin kovin tyytymättömiä kaikkeen!! 
Kuinka kaikilla olisi paljon kivempaa kun jätettäisiin se turha arvosteleminen ja valittaminen pois...

Monet kokee paljon katkeruutta omista kiusaamistaustoistaan ja kiusaajiaan kohtaan... Tuntuu toisinaan ihan hassulta että itse en koe näin... Joskus jos törmäisin yhteenkin kiusaajaani, puristaisin ennemminkin hänen kättään ja kiittäisin vilpittömästi häntä siitä mitä olen kokenut... En tietenkään sillä että kiusaaminen olisi hyväksyttävää, vaan sillä kun olen sen takia paljon avarakatseisempi...
Voisin hyvällä omalla tunnolla sanoa että en onneksi ole yhtä pinnallinen kuin monet muut, osaan myös ajatella omilla aivoillani ja en ole riippuvainen yhdestäkään ihmisestä!! Osaan toimia tilanteessa kun tilanteessa pelkällä maalaisjärjellä, enkä koita hyötyä toisista ihmisistä päästäkseni asiassa kun asiassa eteenpäin!! Pyrin myös parhaani aina auttamaan muita ilman minkäänlaisia vastavelvotteita!!
Ja mikä tärkeintä!! Olen oppinut että vaikeimmistakin asioista voi selvitä hengissä ja ne vaan vahvistaa omaa itseään!! Jokainen kun täälä kuitenkin eletään itseämme varten, emme muita miellyttääksemme, jokainen meistä on vastuussa oman elämän kulusta!! Jos olisin päättänyt jäädä vellomaan siihen ajatukseen kuinka maailma potkii päähän ja ihmiset eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen, olisi elämäni melkoisen kurjaa todennäköisesti loppuun asti...
Mutta märehtimisen sijaan päätinkin olla välittämättä muiden mielipiteistä vaan olen alkanut nauttimaan elämässäni paljon enemmän... Ja sen ajatuksen myötä olen huomannut että elämääni on tulvinut todella paljon positiivista!! Olen onnellisesti naimisissa, liittomme on kaikkien koettelumuksiemme takia todella vahva, minulla on ympärillä ne kaikista välittävimmät ja rakkaimmat ihmiset jota elämääni tarvisten! Vaikka sairastankin paljon ja olen maailman tapaturma-altein ihminen, osaan aina joka tilanteessa pysyä positiivisena!!:) Minulla on työpaikka, oma asunto ja kerrankin voin sanoa että:
Ensimmäisen kerran mietin tulevaisuuttani toiveikkaana ja unelmoiden kaikesta ihanasta!!^^<3

22 kommenttia:

  1. Olen samalla aivan sanaton ja kuitenkin tuntuu, etteivät sanat riitä kertomaan, kuinka liikuttunut olen kaikesta kirjoittamastasi!

    Olet uskomattoman rohkea, kaunis (sisäisesti ja ulkoisesti) ja viisas ihminen! En voi kuin ihailla sinua.

    Olet selvinnyt järkyttävistä kokemuksista voittajana. Sinä olet todellinen taistelija!

    Toivon sinulle sydämestäni pelkkää hyvää! Saat olla itsestäsi todella ylpeä. Älä koskaan muutu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon kaunis sielu!!<3<3<3 :´)

      Itsellä ei taas puolestaan sanat riitä kertomaan kuinka vilpittömän häkeltynyt oikeasti olen että olen tätä kautta saanut tutustua teihin kaikkiin ihaniin ihmisiin!!!<3 Osa siitä vanhasta runnellusta Tiinasta tuntee että enhän minä nyt mitää kehuja ansaitse, mitä erikoista minussa on... kirjoitin vain oman tarinani jonka kanssa olen aina elänyt ja pitänyt itsestään selvänä!! Mutta kun oikeasti miettii sivusta katsojan kannalta niin kaippa minussa on todellakin ollut sisua!!! Ollut aina, selvisin jopa hengissä siitä että synnyin pari kuukautta etuajassa ja lakkasin melko pian syntymäni jälkeen hengittämästä... olin siis sitkeä sissi jo syntymästä lähtien!!=D

      Lupaan olla muuttumatta!!! Nyt on hyvä olla!!<3^^

      Poista
  2. Minäkin täällä puserran kyyneleitä lähestulkoon... Vaikka rankkaa on ollut itsellänikin nyt, niin melkein tuntuvat omat ongelmat jo pieniltä kaiken sen rinnalla mitä olet saanut kokea.

    Todellakin olet tosielämän soturinainen! ♥ Se että kestää kaikki nuo koettelemukset ja erityisesti se että osaa olla katkeroitumatta niistä, sellainen luonne on täyttä kultaa!

    Toivon että löydän itsekin jonkun sellaisen miehen, joka välittää noin aidosti minusta! Sain itse juuri tietää rakkaasta ihmisestä (johon blogikirjoituksenikin liittyi), että minua on vain pidetty pilkkana ja itsestäänselvyytenä.
    Mutta tästä tekstistä viisastuneena, en aio katkeroitua, aion jatkaa eteenpäin ja luottaa siihen että koettelemukset tekevät minusta vain paremman ihmisen, ehkä jopa sellaisen kuin sinä! ♥

    Noista kehitysvammaisista tuli mieleen, että muistan kun istuin metrossa ja vastapäätäni istui sellainen kehitysvammainen poika, joka oli juuri tulossa jostain konsertista. Hän kertoi kuinka on maailman onnellisin ihminen, kun sai taputtaa konsertissa. Taputtaa!? Sitä ei itse osaa arvostaa mitään tuollaista, vaan pitää kaikkea ihan itsestäänselvyytenä! Erilaisilta ihmisiltä todellakin oppii paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule kaunis!!<3 Mielestäni toisten kokemuksia ei voi koskaan verrata keskenään, koska kukaan ei voi koskaan tietää ja verrata että kuka tuntee pahemmin mitkäkin asiat!! Jokaisen rankat kokemukset ovat oman laisensa juuri sille henkilölle kuka ne joutuu kokemaan!!

      Tässä ihan oikeasti rupee todella itseänikin itkettään (ilosta tosin) kun huomaa miten kultaisia ihmisiä oikeasti on olemassa!!<3<3:´)
      Ja uskon vahvasti että kohdallesi osuu mies joka arvostaa sinua juurikin sellaisena kuin olet ja muistuttaa sinulle joka päivä kuinka tärkeä olet!!<3 Olet itsekkin niin upea persoona että jos SE oikea kehtaa kävellä ohitsesi niin hän on todennäköisesti sokea jota täytyy vähän kopauttaa olkapäälle, että mikä jäi huomaamatta!!!;)
      Eikä!! Olen pahoillani puolestasi että olet joutunut tuollaista kokemaan!!:´( Mutta ainakin selvisi sen ihmisen oikea luonne ja ei selvästikkään ansaitse sinua elämäänsä!!! (vaikka voin hyvin kuvitella kuinka pahalta sinusta on tuntunut tuon jälkeen)
      Miten ihmiset voi olla tuollaisia? Mutta olen todella otettu jos kokemukseni toi sinulle sen ajatuksen ettet aio katkeroitua!! Keskittää mieluummin omat voimavarat kaiken positiivisuuden ympärille ja unohtaa vallan negatiiviset asiat!!
      Hupsu!! Sinähän olet aivan mielettömän ihana persoona<3<3 Sinun ei tarvitse muuttua mihinkään muuhun suuntaan kuin että näet itsesi yhtä positiivisena ja valloittavana persoonana kuin millaisena minä sinut näen!!<3<3<3

      Voi että miten hellyyttävä tapaus!!<3 siellä työpaikkani erityis kerroksessa on yksi asukas joka rupee aina kiljuun riemusta ja samalla käsiä heiluttaan jännittyneenä kun hän pelkästään saa sormen päällä hipaista kättäni tutustuakseen kun tuon tiskikärryn!!<3 Paljon on muilla ihmisillä opittavaa!!:)

      Poista
  3. Täälläkin on yksi, joka ihailee rohkeuttasi jaksaa olla erilainen ja oma itsesi kaikesta kokemastasi huolimatta! ♥ En ymmärrä, miten olet jaksanut eteenpäin tuon kaiken taakan alla. On niin hienoa, ettet ole katkeroitunut kaiken kokemasi takia, vaan kääntänyt sen voitoksi ja vahvuudeksi. Sellaiseen ei moni ihminen pysty!

    Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan, ajattelevat muitakin, eivätkä ole pinnallisia.
    Olet upea nuori nainen, joka näistä teksteistä päätellen omaa aivan ihanan luonteen ja persoonan. Sinulla on elämä edessäsi, ja olen iloinen siitä, että uskallat unelmoida tulevaisuudesta avoimin ja onnellisin mielin ♥

    Voimahali ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeellä sisulla sitä mennää!!;) Puolet sukujuuristani kun on pohjanmaalta kotoisin, niin ehkä puolet minusta on saanut juurikin heidän sisukkuuden!!;) Kuten tuossa ensimmäiseen kommenttiin jo vastasinkin, että kai olen tosiaan oppinut syntymästä asti selviytymään tavalla tai toisella!!:´) vaikka välillä on ajatukset lipsuneetkin pahemmalle puolelle, niin on onneksi ollut aina pikkuisen voimia jatkaa kuitenkin eteenpäin!!:) Hyvä näin!!

      Olet kultainen ihminen ja arvostan kommenttiasi!!<3<3 *halaa takaisin* <3<3

      Poista
  4. Sie oot joutunu kokemaan kovia! Ihan tuli sinun puolesta paha mieli tätä lukiesa.

    Mutta tosiaan vastoinkäymiset kasvattaa, osaat arvostaa sitä mitä sinulla on ja sinulla on hieno asenne ja valtavasti rohkeutta elää juuri niin kuin haluat. Tietenkin toivoisi, että se polku olisi vähemmän kivisempi ja kaikki ei tosiaankaan selviä tuollaisista koettelemuksista "kunnialla" läpi. Hieno nainen, ei voi oikein muuta sanoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta koe pahaa oloa!!:) <3 Hyvinhän tässä loppujen lopuksi on käynyt!!^^

      Vähempi kivisempi ois kiitos ollut tarpeen, mutta hyvin näinkin on onneksi selvitty!!:) Harmi vain kun monesti saa lukea siitä kuinka toiset eivät ole huonoista kokemuksista selvinnyt läheskään yhtä hyvin!!:´( Mutta voin hyvin samaistua siihen tunteeseen että aina ei vain jaksa kaikkea!!

      Kiitos paljon sinullekkin!!<3 *halaus*

      Poista
  5. Olet uskomaton selvityjä! Tekee kipeää lukea tätä teksitä, mutta en voi edes kuvitella kuinka kipeää sinulle on tehnyt kokea kaikki tuo. Olen niin onnellinen puolestasi, että olet kyennyt kääntään tuon kaiken koettelemuksen ja kurjuuden voimavaraksesi! Pidä siitä kiinni, sinua ei voi hevillä horjuttaa. Lisäksi tiedän, että rinnallasi on puoliso, joka on tukenasi ja turvanasi, sekä ystäviä, joille olet tärkeä! <3
    Olet kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua ihana rakas tärkeä serkkutyttö!!<3<3 Selviytyminen on meillä ilmeisesti suvussa!!<3<3
      Sanat ei riitä kertomaan kuinka tärkeä olet, vaikka liian harvoin näemmekin!!<3<3 Ollaan koettu paljon yhdessä ja erikseen ja molemmat ollaa selvitty kaikesta pahasta kunnialla!!<3<3

      "takaa tuleva väistää...kuka tulee??" ;)<3<3

      Poista
  6. Voi eih, voisipa sen pukea sanoiksi miten paljon puristi rintaa kun luin tuon... Toisaalta kuitenkin uskon että et halua sääliä, ja haluankin tehdä selväksi että sitä en tarkoita, vaan sitä että olet uskomattoman vahva kun olet kaikesta selviytynyt ja miten osaat asiat ajatella nyt <3 Vaatii paljon rohkeutta ja itsetuntoa kirjoittaa ja sanoa ääneen kaikki nuo kokemukset ja ajatukset... Olet upea, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitukseni nimenomaan ei ole kerjätä tällä mitään sääliä!!:) Pikemminkin kannustaa ihmisiä pohtimaan omaa elämäänsä, kuinka voi selvitä yllättävänkin vaikealta tuntuvista asioista voittajana ja löytää paljon sellaisia voimavaroja mitä ei voinut kuvitellakkaan olevan edes olemassa!!:)
      Itsetunnosta niin tiedä..parantumisen tiellä tässä vielä ollaan, mutta olen jo kulkenut monia tuhansia kilometrejä siitä mitä joskus olin!! Jossain määrin uskon että aina tulen miettimään elämääni ja vähintään uudet tuttavuudet kasvokkain monesti muistuttavat harvinaisen selkeästi millainen olen muiden silmissä kun avaan suuni... Vaikka tilanteet harmittaa todennäköisesti aina (kuten eilen töissä, kun uudet hoitajat katsoivat minua taas kuin halpaa makkaraa, kun eivät voineet uskoa kuulemaansa)...Mutta siinä huomaan päässeeni jo todella hyvin jaloilleni, että tälläiset asiat eivät harmita enää kuin sen hetken ja kotio päästyäni, olen jo melkein unohtanut moisen kokonaan!!!:)

      Toivottavasti tästä tekstistä on apua muillekkin itsetunnon kanssa kamppaileville, että kaikesta voi selvitä, jos vain todella sitä itse haluaa!!:) Itse joudun tämän asian kanssa elämään koko lopun ikääni... vaihtoehtoina oli joko olla heikko ja luovuttaa tai sitten hyväksyä itsensä sellaisena kuin olen ja koittaa löytää positiivisia asioita joiden turvin jaksaa elää!!:) Onneksi päätin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon!!:)

      Kiitos hirmuisesti kauniista ja ymmärtävästä kommentista!!<3 Arvostan todella paljon!! Olet myös ainutlaatuinen persoona!!<3<3^^

      Poista
  7. Oi oi :`( Todella koskettava kirjoitus! Olet kyllä supernainen <3 <3 <3
    Uskon, että tämä tekstisi kannustu varmasti jokaista! Itselle tästä tuli ainakin sellainen fiilis, että kyllä mäkin voitan nämä mun esteet ku säkin olet noin isojen esteiden yli päässyt :) Kiitos tästä teksistä! Olet sankari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua kaunis!!<3
      Toivon todella että tästä on apua jollekkin joka kamppailee samojen asioiden kanssa!! Että joku muukin havahtuisi siihen että vaikealta tuntuvista asioista voi tosiaan päästä yli!!:) Loppupeleissä kun kaikki on itsestä kiinni!!:)

      Poista
  8. Selviytyjä isolla S:llä, se sä olet! :) Todella voimakas kirjotus voimakkaalta ihmiseltä <3 Ihan kamala kuulla tuosta, miten sua on kohdeltu. Ja mä en voi kuin ihmetellä ja arvostaa, kuinka oot kaikesta tuosta huolimatta niin empaattinen ja herttainen *kumartaa syvään* Ja tuo, kuinka et tunne vihaa...uskomatonta. Monella on tästä tekstistäs opittavaa =)

    Sellanen kysymys tuli mieleeni, et näätkö unia noista vanhoista tilanteista ja kiusaamisesta? Itselläni ne on unissa edelleen...ja todella useinkin, ehkä joka toinen uni on sieltä koulumaailmasta :o Vähän kumma juttu, kun en tietääkseni aattele niitä juttuja kovinkaan paljon, mut silti melkein aina nään niistä unta.

    Koulun käynti tuossa tilanteessa, mikä sulla oli, on täyttä helvettiä :( Mielestäni sitä ei voi kukaan muu tajuta, kuin sellainen joka on kokenu samaa. Viimesimmässä koulussani olin onnekas, kun meillä oli mahtava ryhmä, missä ei kiusattu ja pääsin täysin porukkaan mukaan. Siinä koin, et kuinka sairaan helppoo koulu on sillon, kun on ryhmässä. Sitä ei oo mitään paineita mistään, eikä pahemmin haittaa vaikka ite koulutehtävät menis päin persettä. Mut sit taas kun on kiusattu, niin...kaikki on kamalaa ja se kamaluus ei rajotu pelkästään kouluun vaan tulee ihan kotiin asti ja minne tahansa meneekin ja mitä tahansa tekeekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinullekkin ystäväiseni kauniista kommentista!!:´)<3

      Itseasiassa en näe koskaan unta niistä tapahtumista!! Olen varmaan ne niin moniin kertoihin käynyt päässäni lävitte vuosien aikana ettei ne ole häirinnyt minua!! Ja kun olen sinut noiden menneisyyden kokemusteni kanssa!!:)
      Oletko itse pohtinut niitä omia kokemuksiasi oikein juurtajaksaen? Ihan alusta asti että miksi toiset teki niin ja käydä samalla omat tuntemuksesi läpi!:) Kuulostaisi äkkiseltään siltä että et ole sinut asioidesi kanssa ja ne sen takia tulee sinulle öisin kummittelemaan!!=/

      Todella mukava kuulla että sait loppujen lopuksi kokea sen mitä koulunkäynti voi olla parhaimmillaan!!:) Se on ihan totta että se pahimmillaan vaikuttaa kaikkeen!! Itse olen aina nauttinut kotona olemisesta, että ei se sillee oo muuhun vaikuttanut kun koulumenestykseen, kun ei huvittanut opiskella!! Mutta olenkin aina ollut enempi käytännön opiskelija kuin että oisin nenä kiinni kirjassa jotai oppinu!!=D

      Oikein mukavaa viikon jatkoa!!:)

      Poista
  9. Arggghh, luin tämän postauksen puhelimella pari päivää sitten ja tarkoitukseni oli tulla samantien koneelle kirjoittamaan pitkän pitkä kommentti. Jotenkin se sitten jäi enkä saa enään kiinni niistä sanoista mitkä olisin sinulle halunnut sanoa.

    Tiivistettynä, komppaan kaikkia yllä olevia kommentteja ja koin paljon samaistumista tekstiisi. Olet kerrassaan hurjan vahva ja upea nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Voi sua!!<3

      Kiitos paljon ihanasta kommentista!!^^<3

      Poista
  10. Olen jo kaksi kertaa yrittänyt kirjoittaa kommenttia tähän postaukseesi (eilen illalla ja äsken) ja epäonnistunut. Netti jumittaa.. Nyt yritän vielä uudelleen.

    Voi, kun osaisin sanoa järkevämmin sen, mitä ajattelen. Ihailen sinun Rohkeuttasi ja Päättäväisyyttäsi. Et ole lannistunut, vaikka traumat nousevatkin varmasti vähän väliä muistuttelemaan itsestään! Moni ei pystyisi samaan, vaan sortuisi katkeruuteen yms. Hienoa, että näytät niille kusipäille ja ennenkaikkea Itsellesi, että sinäpäs et lannistunut!! ♡ Olet ihmeellinen nainen. Olen onnekas, kun olen saanut tavata sinut ja toivon, että tapaamme pian uudestaan, jahka saan perseeni liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei!! Tiedän tunteen, monesti itsellenikin käynyt niin että kone sekoilee ja poistaa yhtäkkiä vaivalla kirjoittamat kommentit!!:(

      Täytyy yrittää jossain vaiheessa tavata!! Minäkin voisin joskus koittaa ehtiä taasen poikkeamaan sinne suunnille!!:)<3 Olet ihana!!<3<3 ikävä

      Poista
  11. Oon aivan sanaton.. Tosin kaikki mitä ajattelin on jo mainittu aiemmissa kommenteissa! Itkua täällä puserrettiin koko lukemisen ajan. Oot ihan uskomaton.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon sinullekkin kaunis!!<3<3 :´) Olen onnekas kun on noin ihania ihmisiä tavannut täälä netissä!!<3<3

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Anonyymit: Laitattehan nimimerkkiä kommenttinne perään?! kiitos!=)