lauantai 8. helmikuuta 2014

♥ Nipa ♥

Muistan kuinka ensi kerran astuin Tampereen Koskikeskuksen eläinliikkeeseen sisään ja näin sinut heti siellä lasikopissa!! Heti meidät huomattuasi laitoit oikein kunnon poseeraus makoilun siihen seinää vasten ja yritit tehdä vaikutuksen meihin jotta ottaisimme sinut mukaasi!! Ja siinähän sinä onnistuitkin varsin hyvin!!;)  Persoonallisuutesi paistoi kauas ja ihanaan hevitukkaasi ei voinut olla rakastumatta!! Tuosta hetkestä lähtien päätin että tulet olemaan osa perhettämme!!
Vanhan asuntomme parvekkeen vesikouru oli kuin sinulle tehty!! Sopiva paikka käpertyä pötkölleen!!^^

Varasin sinut itselleni ja ostimme ensin häkin ja muut tarvikkeet hoitoasi varten, raahasimme valtavaa häkkiäsi pitkin Tamperetta ja näytimme taatusti huvittavilta!! Saatuamme pesäsi kuntoon kävimme noutamassa sinut heti seuraavana päivänä!! Olit alkuunsa kovin ujo!! Syliin et halunnut millään tulla ja tunnuit pelkäävän pieniäkin äkkiliikkeitä ja kolahduksia!! Mutta pian sisukkuutesi ja ylitsepursuava uteliaisuutesi puski voimakkaana pintaan ja et enään ujostellut purra sähköjohtoja poikki ja vastamaalattua huoneeni kipsilevyä!!;) Koskaan et koskenut sähköttömiin johtoihin vaan niiden piti aina olla pistokkeessa kiinni!! Voi kun olisin tajunnut että halusit vain krepata hevitukkaasi, olisin tehnyt sen sinulle hieman vaarattomammalla tavalla!!;)
Pääsiäispupu

6 ½ vuotta ihastutit ja välillä jopa hieman vihastutit olemuksellasi!! Osoitit ylitsevuotavaa rakkauttasi heittämällä kusisuihkut aina päällemme, jonka jälkeen yleensä sait istua loppuillan häkissä ja vanhempasi joutuivat usein käymään uudelleen suihkussa takiasi vaikka olisivat sieltä juuri tulleet!!=D Rakkauttasi kun et osannut muulla tavoin näyttää!!
Voikukanlehdet ovat erityistä herkkua kesäisin ja etenkin banaani sai sinut hytkymään tyytyväisyyttäsi, se kun vasta olikin sinulle se maailman mahtavin juttu!! Porkkanaa et suuhusi laittanut muiden pupujen tavoin!! Lisäksi suurta rakkautta oli kun pääsit kovaäänisen subbarin eteen fiilistelemään musiikkia korvat täristen!! Vaikka äitinäsi koitin sinua hätyyttää pois kuulovaurion pelossa, juoksit siihen kuitenkin aina takaisin fiilistelemään musiikkia!!=D Jääräpäinen laps kun olit!!^^
Häkistäsi pidit erityisen kovaa huolta, sinne ei ulkopuolisten kannattanut käsiänsä tunkea, tai saivat tuntea purukalustosi voiman!!

Saran tullessa perheeseen mukaan, olit hieman ihmeissäsi, että mikä otus tämä tälläinen nyt on tullut häiritsemään sinun valtakuntaasi!! Kerran kilpajuoksunne päätteeksi jouduimme menemään paikkaamaan sormeasi eläinlääkärille asti!! Mutta se ei sinua häirinnyt, jatkoit silti tämän kummallisen koiraotuksen härnäämistä kaikin tavoin puikkelehtimalla tämän jalkojen välistä, koska tiesit että koiraotuksen ei ollut lupa koskea sinuun!! Päätit myös kerran näyttää sisäistä karate-Nipan voimia kun tuo koira otus nukkui liian lähellä häkkiäsi!! Tästä kimpaantuneena hyppäsit häkistäsi pois ja potkaisit koiraotusta nenälle ja hyppäsit takaisin häkkiin!!! Hieman tuo koiraotus taisi olla hämillään tapahtuneesta, hän kun vain nukkui aivan rauhallisesti häkkisi vieressä!!

Kaiken aikaa takaraivossa vaani mieltä kuristava ajatus sinusta luopumisesta, koska olinhan jo saanut sinusta useita suuria allergia kohtauksia!! Häkkiäsi en ole pystynyt siivoamaan vuosiin vaan sen teki aina isäsi!! Mutta se luopumisen pelko oli helppo sivuuttaa taka-alalle kun ei kerta mikään pakko ollut luopua sinusta!! Sopivaa uutta asuinpaikkaa kun ei eteen ollut tullut, oli helppoa vain jatkaa elämää kuin ennenkin!! Sinua kun en mihin vain olisi antanutkaan!! En halunnut että joudut holtittomien pikkulasten kuristamaksi, tai että joudut jonkun käärmeen ruuaksi!!
Siispä suuri shokki olikin viime maanantaina kun selvisi että sopiva koti olisi tiedossa jos vain sinusta pystyisimme luopumaan!! Ihmettelit varmaan miksi äiti itki monta päivää aina sinut nähdessään!! Olo kun oli aivan kuin sinut oltaisiin julistettu kuolleeksi!! Järki koitti sanoa, että ratkaisu on meidän molempien parhaaksi!! Minä en kärsisi enään niin pahoista ahdistuskohtauksista ja sinä saisit taatusti enempi aikaa ja huomiota, jonka olet ehdottomasti ansainnut!! Kaksi viimeistä päivää menikin melkoisen sumussa, lääkärissä käynnit veivät ajatukset muualle ja en osannut edes itkeä kun kannoin sinut uuteen kotiin!! Tiesin heti että sinun on hyvä olla siellä!! Yllätyin kuinka kivuttomasti luovutus sujui, mutta totuus iskikin vasten kasvoja tullessani kotiin ja mennessäni illalla nukkumaan!! Sanoin illalla isällesi kuinka täytyy sinua pitää silmällä ettet tee rappusiin tuhoja, kunnes tajusin ettet ole enää täällä!! Lopullinen patoutumien purku tapahtui heti sen jälkeen kun kuljin tyhjän häkkisi ohitse...silloin romahdin täysin ja aiheutin itselleni itkullani pienen paniikkikohtauksen!! Ikävä on valtava!! Mutta tieto siitä että olet nyt paremmassa paikassa viettämässä eläkepäiviäsi lohduttaa hieman!! Vaikka et asukkaan enää täälä, ei äiti ja isi silti lakkaa koskaan muistelemasta sinua!! Tulet aina olemaan meidän oma rakas lapsemme!!

6 kommenttia:

  1. ♥ Voimia! Onneksi löytyy näin rakastavia ihmisiä, jotka välittävät lemmikistään vielä sen jälkeenkin, kun käy ilmi, etteivät voi pitää ja vaivautuvat todella etsimään sopivan perheen, eivätkä vain hylkää tai lopeta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopettaminen ei koskaan ole mielestäni vaihtoehto, paitsi jos eläin kärsii parantumattomista kivuista niin sitten.. minulle eläimet ovat kuin oikeita lapsia, en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka pitävät itseään eläinten yläpuolella!! Mikä oikeus meillä on väittää että eläinten henki ja elämä olisi yhtään sen vähempiarvoisempaa?! Ei yhtään mikään!! Itselläni oli se periaate että jos ei sopivaa kotia löydy niin mieluummin itse kärsin terveydellisesti siitä kun että laittaisin oman lapsen siitä kärsimään!! Sillä sitä meidän lauman eläimet ovat, omia lapsia!!♥♥

      Kiitos ihana tuesta!!:') ♥ ikävä tuskin koskaan katoaa, mutta tieto että lapsi saa parasta hoivaa mitä voi kuvitellakkaan, luo omanlaisen mielenrauhan!!^^♥♥

      Poista
  2. Tsemppiä! ♥ Kaunis teksti, hyvin voin kuvitella miltä siusta tuntuu ja itsekkin pidän kaneista. Miulla oli nuorempana kaneja useampi, mutta ensimmäinen ja kaikista rakkain kani kuoli kolmisen vuotta sitten. Oli kova kolahdus ja silloin olisin tarvinnut tukea enemmän, kun olihan kani ollut miulla jo yli kahdeksan vuotta! Kanista luopuminen on kyllä kamalaa, varsinkin jos on ehtinyt olla kanin kanssa saman katon alla jo vuosien ajan.

    Kanin mentyä paremmille laitumille, kissa alkoi oireilla tosi paljon, kun ei enää leikkikaveria ollut. Nyt onneksi meillä on kaksi kissaa, niin ovatpahan seurana toisilleen ja iloa tuovat meillekkin. :) Muutenkin on hyvä, että pari kissaa on talossa, niin lapsi tottuu eläimiin ja oppii käsittelemään nätisti ja kunnioittaen myös eläimiä. :) Nätisti pikkuinen osaa nytkin silittää kissoja, kun muistuttaa, että ei saa kovasti ottaa vaan pitää nätisti silittää. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kaunis!!♥
      Voi ei, oli varmaan hirveää menettää pupuystävä, ja kamalaa kun siitä kissakin tuollain kärsi!!:( onneksi hällä on uusi ystävä leikkikaverina, niin ei tartte enää kärsiä yksinäisyydestä!!:)

      Se on kyllä ihan totta, että lapsi oppii kunnioittamaan ja käsittelemään eläimiä!! Ja siedättyy hyvin eläinpölyllekkin, niin jos välttyisi allergioilta!!:)

      Poista
  3. Oivoi, en kestä miten soma karvakasa! :D ♥ Paljon jaksamisia siulle. Itsekin jouduin luopumaan hiljattain yhdestä lemmikkidegustani joka oli jäänyt laumassaan ulkopuoliseksi, ja se otti kyllä todella koville vaikka päätös olikin ehdottomasti oikea. Kyllä se olo ajan kanssa helpottaa. Törmäsin blogiisi sattumalta ja jään seurailemaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nipa on!!^^♥ Ja kiitos paljon!!^^ Kyllä olo jo on paljon parempi kun tietää että ratkaisu oli oikea ja ajattelee nykyisin jo ainoastaan että kuinkahan kivaa sillä uudessa paikassa on kun on huimasti isompi häkkikin missä temmeltää!!:D

      Voi kurja kuulla tuosta sinunkin perheenjäsenen menetyksestä!!:( Voimia sinnekkin!!♥

      Tervetuloa!!:) Toivottavasti viihdyt!!:)

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Anonyymit: Laitattehan nimimerkkiä kommenttinne perään?! kiitos!=)