♥ Nipa ♥

Muistan kuinka ensi kerran astuin Tampereen Koskikeskuksen eläinliikkeeseen sisään ja näin sinut heti siellä lasikopissa!! Heti meidät huomattuasi laitoit oikein kunnon poseeraus makoilun siihen seinää vasten ja yritit tehdä vaikutuksen meihin jotta ottaisimme sinut mukaasi!! Ja siinähän sinä onnistuitkin varsin hyvin!!;) ♥ Persoonallisuutesi paistoi kauas ja ihanaan hevitukkaasi ei voinut olla rakastumatta!!♥ Tuosta hetkestä lähtien päätin että tulet olemaan osa perhettämme!!♥

Vanhan asuntomme parvekkeen vesikouru oli kuin sinulle tehty!!♥ Sopiva paikka käpertyä pötkölleen!!^^

Varasin sinut itselleni ja ostimme ensin häkin ja muut tarvikkeet hoitoasi varten, raahasimme valtavaa häkkiäsi pitkin Tamperetta ja näytimme taatusti huvittavilta!! Saatuamme pesäsi kuntoon kävimme noutamassa sinut heti seuraavana päivänä!! Olit alkuunsa kovin ujo!! Syliin et halunnut millään tulla ja tunnuit pelkäävän pieniäkin äkkiliikkeitä ja kolahduksia!! Mutta pian sisukkuutesi ja ylitsepursuava uteliaisuutesi puski voimakkaana pintaan ja et enään ujostellut purra sähköjohtoja poikki ja vastamaalattua huoneeni kipsilevyä!!;) Koskaan et koskenut sähköttömiin johtoihin vaan niiden piti aina olla pistokkeessa kiinni!! Voi kun olisin tajunnut että halusit vain krepata hevitukkaasi, olisin tehnyt sen sinulle hieman vaarattomammalla tavalla!!;)

Pääsiäispupu

6 ½ vuotta ihastutit ja välillä jopa hieman vihastutit olemuksellasi!! Osoitit ylitsevuotavaa rakkauttasi heittämällä kusisuihkut aina päällemme, jonka jälkeen yleensä sait istua loppuillan häkissä ja vanhempasi joutuivat usein käymään uudelleen suihkussa takiasi vaikka olisivat sieltä juuri tulleet!!=D Rakkauttasi kun et osannut muulla tavoin näyttää!!♥
Voikukanlehdet ovat erityistä herkkua kesäisin ja etenkin banaani sai sinut hytkymään tyytyväisyyttäsi, se kun vasta olikin sinulle se maailman mahtavin juttu!! Porkkanaa et suuhusi laittanut muiden pupujen tavoin!! Lisäksi suurta rakkautta oli kun pääsit kovaäänisen subbarin eteen fiilistelemään musiikkia korvat täristen!! Vaikka äitinäsi koitin sinua hätyyttää pois kuulovaurion pelossa, juoksit siihen kuitenkin aina takaisin fiilistelemään musiikkia!!=D Jääräpäinen laps kun olit!!^^
Häkistäsi pidit erityisen kovaa huolta, sinne ei ulkopuolisten kannattanut käsiänsä tunkea, tai saivat tuntea purukalustosi voiman!!

Saran tullessa perheeseen mukaan, olit hieman ihmeissäsi, että mikä otus tämä tälläinen nyt on tullut häiritsemään sinun valtakuntaasi!! Kerran kilpajuoksunne päätteeksi jouduimme menemään paikkaamaan sormeasi eläinlääkärille asti!! Mutta se ei sinua häirinnyt, jatkoit silti tämän kummallisen koiraotuksen härnäämistä kaikin tavoin puikkelehtimalla tämän jalkojen välistä, koska tiesit että koiraotuksen ei ollut lupa koskea sinuun!! Päätit myös kerran näyttää sisäistä karate-Nipan voimia kun tuo koira otus nukkui liian lähellä häkkiäsi!! Tästä kimpaantuneena hyppäsit häkistäsi pois ja potkaisit koiraotusta nenälle ja hyppäsit takaisin häkkiin!!! Hieman tuo koiraotus taisi olla hämillään tapahtuneesta, hän kun vain nukkui aivan rauhallisesti häkkisi vieressä!!

Kaiken aikaa takaraivossa vaani mieltä kuristava ajatus sinusta luopumisesta, koska olinhan jo saanut sinusta useita suuria allergia kohtauksia!! Häkkiäsi en ole pystynyt siivoamaan vuosiin vaan sen teki aina isäsi!! Mutta se luopumisen pelko oli helppo sivuuttaa taka-alalle kun ei kerta mikään pakko ollut luopua sinusta!! Sopivaa uutta asuinpaikkaa kun ei eteen ollut tullut, oli helppoa vain jatkaa elämää kuin ennenkin!! Sinua kun en mihin vain olisi antanutkaan!! En halunnut että joudut holtittomien pikkulasten kuristamaksi, tai että joudut jonkun käärmeen ruuaksi!!
Siispä suuri shokki olikin viime maanantaina kun selvisi että sopiva koti olisi tiedossa jos vain sinusta pystyisimme luopumaan!! Ihmettelit varmaan miksi äiti itki monta päivää aina sinut nähdessään!! Olo kun oli aivan kuin sinut oltaisiin julistettu kuolleeksi!! Järki koitti sanoa, että ratkaisu on meidän molempien parhaaksi!! Minä en kärsisi enään niin pahoista ahdistuskohtauksista ja sinä saisit taatusti enempi aikaa ja huomiota, jonka olet ehdottomasti ansainnut!!♥ Kaksi viimeistä päivää menikin melkoisen sumussa, lääkärissä käynnit veivät ajatukset muualle ja en osannut edes itkeä kun kannoin sinut uuteen kotiin!! Tiesin heti että sinun on hyvä olla siellä!! Yllätyin kuinka kivuttomasti luovutus sujui, mutta totuus iskikin vasten kasvoja tullessani kotiin ja mennessäni illalla nukkumaan!! Sanoin illalla isällesi kuinka täytyy sinua pitää silmällä ettet tee rappusiin tuhoja, kunnes tajusin ettet ole enää täällä!! Lopullinen patoutumien purku tapahtui heti sen jälkeen kun kuljin tyhjän häkkisi ohitse...silloin romahdin täysin ja aiheutin itselleni itkullani pienen paniikkikohtauksen!! Ikävä on valtava!!♥ Mutta tieto siitä että olet nyt paremmassa paikassa viettämässä eläkepäiviäsi lohduttaa hieman!! Vaikka et asukkaan enää täälä, ei äiti ja isi silti lakkaa koskaan muistelemasta sinua!!♥♥ Tulet aina olemaan meidän oma rakas lapsemme!!♥

♥

Kaipuu

Seurasin tänään automatkalla muuttolintuja.. Näin edessäni valtavan muutoauran korkealla taivaalla ja tuumin niitä katsellessa, kuinka hienosti kaikki tietävät paikkansa tuossa muodostelmassa vaikkeivät tunne toisiaan entuudestaan!! Pohdin myös "ovatkohan viimeisenä lentävät linnut yksinäisiä ja turhautuneita, kun joutuvat olemaan jonon hännillä"...

Yhtäkkiä huomaan kuinka valtavasta muodostelmasta erkanee pieni joukko lintuja aivan toiseen suuntaan... ihmettelin moista suunnan vaihtoa, mutta hetken seurattuani totesin että "ahaa he hakivat kaukana perässä tulevan uuden lintulauman joukkoonsa..." Edellä menevä lintuaura huomasi tämän ja kuulin mielessäni kuinka etummaisin lintu rääkäisee muille "täyskäännös, porukkaa jäi jälkeen" ja niin koko muodostelma teki järjettömän käännöksen, hakivat uudet tulokkaat matkaan mukaan ja jatkoivat taas eteenpäin.. Lopulta lintuparvi katosi puiden taakse... Muutto kohti etelää oli alkanut!

Kyynel vierii pitkin poskeani, pyyhin sen pois ja koitan lohduttautua, että ne palaavat vielä keväällä uudelleen...

Talvi tekee tuloaan..

Viljapellon tuulispäät

En muista koska olisin viimeksi käynyt itse poimimassa mansikoita oikein mansikkamaalta! Varmaan joskus yläaste aikoina, kun sitä tuli tehtyä kesätöissä!!!:) Äitini sai minut innostumaan lähtemään mansikkapellolle, kun laskimme, että itse poimimalla saisi halvemmat mansikat kuin torilta ostettaessa ja lisäksi kaikki poimimat mansikat olisi taatusti käyneet tarkan laadunvalvonta seulan lävitse!!! Ei olisi voinut kuin itseään syyttää jos kopasta löytyy rastaiden puoliksi syömiä marjoja (jota tuntuu torilta ostettaessa olevan puoli laatikkoa täynnä)!!! ;)
Aamu alkoi pahaenteisen sateisesti, mutta onneksi puolen päivän jälkeen pilvet väistyivät ja alkoi se aurinkokin sieltä helottamaan!!! Oli todella mukavaa mennä yhdessä poimimaan mansikoita ja sai turista rauhassa kaikki maailman kuulumiset läpi!! Ajateltiin että tuosta on otettava oikein joka vuotinen tapa!!!

Itselleni riitti ihan hyvin tuollainen pieni koppa mansikoita, saa kakkujen tekoon ja kiisseleihin mansikoita! Enempää ei oikein olisi pakkaseen mahtunutkaan!!!=D Suurimmat ja parhaimman näköisimmät säästin seuraavalle päivälle serkkuni 1-vuotis kakkuun!!!:) Tein sinne ihan perinteisen mansikkakermakakun ja koristeeksi vihreän auton jossa luki rekisterikilvessä pojan nimi ja toisella puolella nro.1!!!:) Tultuamme juhlista kotio päin, vaihtui mukava synttäri tunnelma kovin surulliseksi saatuamme tiedon, että eräs lähisukulainen oli saanut surmansa!!!:`( Hautajaiset siis jälleen tiedossa!! Mieheni puolelta niitä on ollut viime vuosina vähän liiankin usein ja turhan nuorena on moni mennyt pois!!! Tämäkin mieheni serkku oli juuri täyttänyt 18!!! Järkytys oli valtava ja vieläkin se mieltä kaihertaa kovasti!!!:(

On myös positiivisiakin asioita tuon jälkeen tapahtunut!!! Kävin pitkästä aikaa mummun ja vaarin luona ja vietinkin siellä koko päivän mieheni ollessa töissä!!! Masu oli lähtiessäni kuin jalkapallo suuren ruokamäärän takia ja oli mukavaa hengähtää ja saada ikävät asiat pois mielestä jutellessa mummin ja vaarin kanssa ja nauttiessa samalla auringosta ja tuulen viilentävästä henkäyksestä!!!^^

Heillä oli oma mansikkamaa, josta jo yhdet maistiaiset sain ottaa!!!^^ Hyvää oli!! <3 Olisin siis saanut ottaa useammankin, mutta en raaskinut tyhjentää koko maata!!!;)

Mummun ja vaarin muurikka letut on maailman parhaita!!!<3

Nam nam!!<3

Omenapuussa oli linnunpesä

Mummi otti kuvan rypsipellon laidalta!! Nauroin hänelle että taidan omata maailman surkeimman ryhdin, johon hän naurahti että taitaa olla kuule sukuvika!!!

Tuuli kulki pitkin viljapeltoa!! Näytti kuin sadat valkeat hevoset olisivat laukanneet tuulispäinä pellolla!!^^

Tänää vapaapäivän kunniaksi ajattelin vihdoinkin tehdä jotain mikä on ollut tekeillä jo hetken aikaa!!! Edellisellä Ideapark reissulla josta ostin pari postausta sitten mainitsemani Poizenin mekon, tarttui matkaani myös Minimanista riipputuoli!!! Tuoli sylissäni kiikutin sen intoa piukassa kotiin ja pihassa tsuumaillessani tuolin sijaintia tajusin, että en ollut ajatellut ostaessani mihin sen tosiaan laittaisin!!! Pihassa kun ei ole ainoatakaan puuta jossa olisi tarpeaksi vahvat oksat kannattelemaan tuolia ja ihmistä! No tässä muutaman viikon tuumailtuani keksin vihdoin paikan ja eikun tuumasta toimeen!!!:)

Kattoparru oli sen verran vahva että uskalsin sen sinne väkerrellä, kävin vain ostamassa kaupasta vahvan klipsun, jotta keinun saisi helposti pois kuistilta sateelta suojaan!! Naapureilla taisi olla hauskaa katsella kun kiipeilin kuistilla jakkaralla virittäessä juuttinarua katonrajaan apunani sukkapuikot jotta sain narun lautojen välistä pujoteltua!!=D

Kyllä tässä kelpaa kiikkua!!!;)

Jeiiiii!!!^^

Lenkillä ollessani tein myös mielenkiintoisen ja erikoisen havainnon!!!

Joko tämä on jokin uusi erikoinen laji tai sitten tämä ei todellakaan kuulu tuonne!!! Itse epäilin vahvasti jälkimmäistä...

Että tälläisiä kuulumisia tällä kertaa!!! Harmittaa kun ei ole ollut juurikaan aikaa lueskella ihmisten blogeja ja oma postailukin on vähä jäänyt!!! Sunnuntaina on siskoni 3 vuotis syntymäpäivät!!! Muuta erikoisempaa ei olekkaan nyt tiedossa, hääkuvatkin saatiin vihdoin hetki sitten joten saatuani askarreltua ihmisille kiitoskortit voin vihdoinkin tänne raapustaa hääpostaukset!!^^

Kuulemisiin ja mukavia päiviä sinne ruudun toiselle puolelle!!=)