sunnuntai 26. lokakuuta 2014

milloin koti lakkasi olemasta KOTI?

Syksy on itselleni hirmuisen ahdistavaa aikaa, kuten olen monesti varmaankin kertonut. Olen aina ollut sitä mieltä, että voisin elää kuin karhut, kömpiä syksyllä lihavan ruhoni kanssa omaan mörrimöykky koloon ja nukkua aina kevääseen asti. Okei, voisin mä herätä syömään jouluruokia ja katselemaan lumihiutaleiden kimmeltävää leijailua, mutta näiden jälkeen kömpisin takaisin nukkumaan ja heräisin kun nenääni tulvisi tuoreen nurmikon ja uusien lehtiensilmujen tuoksu.

Viime aikoina energiat ovat olleet jossain teillä tietämättömillä, juosseet kai ovenraosta karkuun... tuntuu että nukkuisin vain koko ajan, kuitenkaan saamatta unenpäästä kiinni.. on muuten harvinaisen ärsyttävää...
 Niin kivaa kun onkaan auttaa läheisiään, osaa se aiheuttaa pienimuotoista ahdistustakin. Asuntomme ratkeaa liitoksistaan pahvilaatikoista ja erinäisistä muista romppeista. Menen minne huoneeseen tahansa, iskee järjetön ahdistus, tämä ei ole kotini... siivoaminen tuntuu turhalta kun sitä tilaa ei ole minne mitäkin laittaa, lopulta yllätät itsesi vain siirtelemästä tavaraa nurkasta toiseen.
Voisin tehdä niinku se joku mies, heivata kaikki kamat pihalle ja ottaa päivässä vain yhden tavaran sisälle!!:D tai sitten tilata roskalava pihaan ja heittää kaiken paskan sinne!! Hmmmph... angsti angsti... ahdistavaa.. haluan tästä roinasta eroon ja kotini takaisin.. tai isomman maalaispirtin.. lottovoitto ku osuis kohdalle..se tosin edellyttäisi rahaa jonka jälkeen voi lotota..hmmph..

Tänään järjestimme äidilleni pienen synttäri yllätyksen viemällä hänet syömään. En muista koska olisimme viimeksi olleet veljeni kanssa äidillä koko perheen voimin saman pöydän ääressä joten tämä tuli kyllä tarpeeseen! Äitinikin tuntui olevan hurjan onnellinen kun oltiin kaikki yhtenä perheenä samassa paikassa samaan aikaan. Kävimme American Dinerssissa syömässä, oli ihanaa vaihtaa kuulumisia ja nähdä pikkusiskoa ja kummityttöä pitkästä aikaa! ;') tälläsiä täytys järkätä muullonkin ku vaan syntymäpäivien aikoihin!:)
Pakko oli laittaa tänne tää loistava kuva mikä on jäännöksiä mieheni lapsuudesta!!:) 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille♥

6 kommenttia:

  1. Kurja kuulla, että syksy on ollut raskas ja täyteen ahdettu kämppä vain pahentaa oloa. :( Onneksi sentään perhepäivällinen pystyi piristämään. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuestasi ihana♥ olet sydämellinen ihminen ^_^
      Kyllä tämä kai tästä pikkuhiljaa, pienen pienin askelin koittanut aina jotain nurkkaa siivota ja heittää rankalla kädellä tavaraa menemään!! :) täytyy varmaan miettiä jossain vaiheessa jonkin ulkovaraston ostoa, jotta saisi nuo mieheni isän vanhat autotallikamat sinne, nykyisin kun niitä löytyy kellarista, saunan pukuhuoneesta, eteisestä ja vanhasta puuliiteristä!!:D
      Perhe päivällinen kyllä piristi ja osui juuri oikeaan väliin, tuntuu että jaksaa taas tätä kaaottista arkea huomattavasti paremmin!!:)

      Poista
  2. Love your blog and style <3 Now u have a new follower :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww, thank you so much ^_^ and welcome to follow my blog, hope you enjoy!:)

      Poista
  3. Voi perseensuti sanon minä..blogger söi taas kommentin -____-

    No joo..siis huhuilin et tiedän kans miltä tuntuu kun koti ei oo koti, se ei oo kivaa, etenkin kun kodin pitää olla se semmoinen oma mesta ja et varmasti on äiti tykänny kun on perhe koolla, se tekee itse kullekin aina välillä hyvää. ♥

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih :( bloggerilla on ärsyttävä tapa toisinaan syödä kommentit :( möh
      Totta, tällä hetkellä fiilikset ovat juurikin kuin asuisin jonkun muun kotona!!=/ yhteen isompaan omakotitaloon olen silmäni iskenyt mutta se raha... täytyy vaa koittaa saaha tehtyä tästä jälleen kodikas!!

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Anonyymit: Laitattehan nimimerkkiä kommenttinne perään?! kiitos!=)