Taikuutta ilmassa

Viime viikon sunnuntaina juttelimme mieheni kanssa menneistä. Muistelimme lapsuuttamme, puhuimme paljon mieheni edesmenneestä isästä, siitä kuinka minua henkilökohtaisesti harmittaa etten päässyt häneen kunnolla tutustumaan, kuinka mieheni myös kaipaa monia tilanteita ja harmittaa kuinka ei voi tältä kysyä autoihin liittyvistä asioista nyt kun ne ovat itsellä mielenkiinnon kohteiden kärkipäässä. Sain itse kuitenkin olla onnekas että ehdin hänet muutaman kerran näkemään ennen kun hän poistui, mutta jutella en hänen kanssaan koskaan ehtinyt. Samalla jutellessa mieleeni tulvi oma mummuni, joka kuoli täytettyään 50 , syöpään. Muistot kuinka olin hänen vierellään kun hän nukkui pois, muistot kun pelattiin yhdessä nindendolla super mariota ja kuinka mummu aina eläyty niihin peleihin!:') ikävä iski kaikkia menetettyjä läheisiä kohtaan ja samalla mieleen tulvi tuttu pelko siitä että joskus on edessä se, että vielä elossa olevat isovanhempani menehtyvät! Kuten myös monet muutkin tärkeät läheiset ja lopulta itse perässä , mutta juuri sillä hetkellä mieleeni tuli vain pelko isovanhemmistani. Mietinnät päättyivätkin hyvin nopeasti hysteeriseen poruuni ja oli pakko laittaa mummulle viesti kuinka tärkeitä ovat ja ikävä on suuri♥ mieheni tästä sitten ehdottikin, että helpottaisiko oloani jos seuraavan päivän vapaapäivä käytettäisiinkin heidän luonaan vierailuun ja niin me tehtiin♥ oli ihanaa nähdä heidät pitkästä aikaa ja jutella kuulumisia. Saimme myös olla hieman avuksikin pienissä arjen asioissa. Kivaa tuntea itsensä hyödylliseksi :)

Perjantaina 7.11 oli myös syntymäpäiväni, ikää pärähti plakkariin kokonaiset 26 vuotta.. nyt jo hirvittää tämä vuosien vierimisen tahti. En halua vanheta, en ollenkaan..

Tänä vuonna syntymäpäiväni oli taikaa täynnä.. en muista vastaavaa aiemmin kohdallani olleen. Edeltävä ilta oli vesisateinen ja harmaa, mutta herätessäni oli maa valkean lumipeitteen alla. olo oli kuin pikku lapsella, "jee lunta!!" . Menin pihalle rämpimään lumikinosten joukkoon. Mettässä rämpimisen jälkeen (kantapää rakkoja rikkaampana) aloin lämmittämään kämppää ja siivoamaan asuntoamme, äiteni kun uhkaili tulevansa käymään kylässä ;) siivoamisen yhteydessä sain syntymäpäivä onnittelut rakkaalta lapsuuden ystävältäni! Tästä sitten intouduimme viestittelemään pitkään kuulumisia. Olin äärimmäisen yllättynyt ystäväni syntymäpäivä toivotuksista, hän kun monena vuonna on vallan unohtanut syntymäpäiväni vaikka meillä onkin vain viikko ikäeroa! :D en koskaan ole tästä kuitenkaan pahoittanut mieltäni, enempi pidän tätä hänen hassuna ominaisuutenaan! :) sillä sellainen hän on, huoleton♥ mieheni saavuttua töistä kotiin availin hänen antamansa paketin josta paljastui kauan himoitsemani Game of thronesin kolmen ensimmäisen tuotantokauden blu-ray boxi ^_^ ♥

Äitini ja isäpuoleni kävikin täällä siskoni kanssa sitten kahvittelemassa kuten olivat aiemmin "uhkailleet" ;) oli ihanaa nähä heitäkin pitkästä aikaa. ♥  syntymäpäiväni meni juuri niin hyvin kuin toivoa saattaa. Saada olla läheisten kanssa ja kuulla kuulumisia ystävästä pitkästä aikaa! :) 

Mutta hämmästyksekseni eivät nämä tapahtumat tähän jääneetkään. Sain syntymäpäivä toivotuksen ystävältä jonka kanssa meilä on välit ollut poikki neljä ja puoli vuotta. Olin äärimmäisen hämmästynyt tästä toivotuksesta ja uskaltauduinkin sitten laittamaan hälle viestin, jossa pyysin anteeksi omasta puolestani menneistä ja toiveen josko voisimme unohtaa menneet ja aloittaa alusta. Riidastamme en sen tarkemmin aio täällä puida kun se ei muille kuulu.. ystävyytemme syveni melkoisesti ammattikoulun loppunpuolella ja sen jälkeen. Vietimme hirmuisesti aikaa keskenämme ja itselleni hän oikeestaan oli ainoa ystävä jonka kanssa tuli paljon oltua. Liika nopeasti sitä tuli ikään kuin ripustauduttua toiseen, että se sitten jossain vaiheessa räjähti käsiin kirjaimellisesti. Neljä ja puoli pitkää vuotta ehti tästä välirikosta kulumaan. Monesti mietin, että laittaisin hälle viestiä, mutta alkuunsa olin niin jääräpäinen etten sen takia laittanut ja lopulta aikaa oli kulunut jo niin paljon, että aloin pelkäämään jo viestin lähettämistä. Pelko siitä, ettei ystäväni halua enää olla tekemisissä, pelko torjutuksi tulemisesta. Tyhmäähän se oli moista ajatella, varsinkaan kun vaihtoehto on tämä tietämättömyys, saisinko enää koskaan välejä kuntoon ystäväni kanssa. Keskustelimme pitkään viestien välityksellä ja lopuksi totesimme että aletaan pikkuhiljaa rakentaa ystävyyttä uudelleen. Ja kuten ystäväni osuvasti ja kauniisti sanoi "hiljaa hyvä tulee, ystävyys alkoi viimeksi yhtä nopeasti kuin lopulta loppuikin, josko nyt tehtäisiin jotain toisin". Se oli mielestäni äärimmäisen osuvasti ja kauniisti sanottu! Toivon todella että saamme joskus välimme yhtä syvälliselle tasolle kun se joskus oli, en ainakaan ole koskaan lakannut miettimästä mitä hälle kuuluu ja miten hän voi, ollut aina edelleen tärkeä osa elämää vaikkei yhteyttä ollakaan pidetty♥

Että monenmoisia taikuuksia sitä voikaan tapahtua! :) Taian omaista alkavaa viikkoa sinne kaikille♥