maanantai 5. tammikuuta 2015

kuiskauksia uudelle vuodelle

Uusivuosikin pärähti siinä ohitte, monet ovat tehneet paljon uuden vuoden lupauksia, muistelleet mennyttä vuotta jne. Itselläkin kävi mielessä menneen vuoden muistelu, mutta kun tarkemmin mietin niin ei menneessä vuodessa ollut kyllä hirmuisesti kehumista! Ainoa muisto mikä päällimmäisenä mieleen tulvahti oli häämatkamme Tanskaan ja Legolandiaan.






...Mutta oikeestaan muuta en vuodesta muista.. Ressin täytteistä vuotta ollaan eletty, Vakituinen työsuhde loppui yllättäen, aloin tekemään keikkatyötä vuokrafirman kautta ja rahantulo muuttui epäsäännölliseksi. Lisäksi tänä ressaavana vuonna tuli hankittua noin 10kg lisää elopainoa ja alkoholin kulutus ei ollut siitä fiksuimmasta päästä. Niin minä kuin mieheni pakenimme arjen paskuutta alkoholiin ja siitä kai suurin osa kiloista tulikin haalittua. Asiaa ei yhtään helpottanut jatkuvat Tayssissa käynnit jotka eivät tuoneet edes helpotusta jatkuvaan sairastelukierteeseen. Että toden puhuen vuosi oli paskoin mies muistiin vaikka ulos päin elämämme saattoi näyttää joltain ihan muulta. Koitimme jotenkin yrittää silti näyttää positiivisilta...

Uusi vuosikaan ei kovin kummoisissa merkeissä vaihtunut, mutta jotain oivalluksia olen hiljattain tehnyt. En halua jatkaa elämääni näin ameebamaisissa merkeissä ja haluan saada terveyteni kuntoon. Niinpä olen päättänyt että uusi vuosi on hyvin rajoittunut alkoholin suhteen, koitan haalia rahatilanteesta huolimatta piristystä arkeen joka on jo osittain jopa onnistunut.

Hankin nimittäin liput meidän ihka ensimmäiseen ihan oikeaan konserttiin!! Onhan nuissa paikalliskylän jollain teinifestareilla tullut käytyä, mutta ihan oikeassa konsertissa ei kumpikaan ole koskaan käynyt. Nightwishin saapuessa melkein kulmille, oli pakko liput lunastaa, maksoi mitä maksoi. Eikä nuo lämppäri bändit oo yhtään paha lisä ;) Monta bändiä mitä oon unelmoinut nähdä livenä ties kuinka kauan!^_^ Olen myös äärimmäisen ylpeä miehestäni joka yleensä ei piittaa mennä minnekkään missä on paljon ihmisiä, sanoi vain minulle kun hänelle liput näytin että "täytynee varmaan siihen mennessä hommata semmonen kamera jolla saa kunnollisia keikka kuvia muistoksi ;)" Voi kuinka onnellinen olen tuosta <3 

Uudesta vuodesta aion tehdä paljon tapahtumarikkaamman, arvokkaamman.. haluan nauttia elämästä, haluan oikeasti saavuttaa monia asioita mitä on jäänyt saavuttamatta, haluan saada elämääni jonkin järkevän suunnan enkä vain ajelehtia päivä kerrallaan minne virta vie... toki en myöskään halua stressata turhia ja liikaa suunnitella, mutta sisältö rikkaampaa elämää haluan totisesti viettää. Jospa vaikka tehtäisiin pientä maakunta matkailua kesällä suomen rajojen sisäpuolella. Tääläkin kun on paljon paikkoja näkemättä. Lisäksi haluan kroppani takaisin, jotta voin tuntea itseni taasen tyytyväiseksi ja onnelliseksi siitä mitä olen. Vaikka monet sanookin että en vielä lihava ole yms, niin siltikin en ole onnellinen, en ymmärrä miksi muiden mielestä pitää mennä siihen reilusti liikalihavuuden puolelle ennen kuin on "suotavaa" edes miettiä laihduttamista. Kun en tässä kuitenkaan puhu mistään anorektisuuteen tavoittelusta vaan kiinteämpään ja hoikempaan olomuotoon jonka jo tuossa kaksi vuotta sitten ehdin saavuttaa. Vaikken muiden silmissä olisikaan vielä NIIN LIHAVA että voisin puhua laihduttamisen tarpeesta niin se turhauttaa kun monetkaan eivät tunnu ymmärtävän sitä asiaa että ihan sama mitä mieltä muut ovat, jos ei itte ole tyytyväinen siihe miltä aamulla peilistä katsottuna näyttää. Itse kun tiedän rajani. Kyse kun on vain terveestä kiinteytymisen ja noin 10 kilon painon pudotuksesta. Sillä tiedän että vuosi sitten 10 kiloa laihempana voin huomattavasti paremmin niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Osa syy painon nousuun on juurikin tuo alkoholin kulutuksen lisääntyminen, jonka aion saada vähennettyä roimasti, mutta myös tiettyjen lääkkeiden käytön lopettaminen toi parissa kuukaudessa todella paljon lisää kiloja. Toivottavasti onnistun näissä tavotteissa. 
Tämän päivän kuvatusta ennen kun lähdimme vierailemaan mummuni ja vaarini luona <3 Oli ihanaa nähdä heitä, kuten aina. Tuntuu että sieluni rauhoittuu kun pääsen heidän lähelleen, juttelemaan, viettämään aikaa heidän kanssaan, ovat vaan niin tärkeitä elämässäni, ollut aina lapsuudesta asti <3

Tässä on meidän uuden vuoden tinat, ensinmäinen vasemmalta on minun tinani, keskinmäinen  on mieheni tina ja oikeanpuoleinen on meidän yhdessä valama.. mieheni tulkkasi omani kohdalla että tulevaisuuteni tulee toteutumaan, epäilyksistäni huolimatta.. jää sitten tulevaisuuden varaan että toteutuuko todella se mitä hän tässä minun klöntissäni näkee.. Ei, en ala pelaamaan golffia vaikka se siltä näyttää!! :D

Lisäksi juuri taannoin puhuin erään bloggarin Yoanan kanssa siitä kuinka hienoa olisi saada blogiin jokin säänöllisyys, suunnitelmallisia aiheita ja tietyin väliajoin ilmestyviä postauksia, mutta toisaalta en halua rajoittaa blogiani mihinkään kaavoihin, haluan pitää tämän yhtä luonnollisen kaaottisena kuin omankin elämäni, vailla mitään punaista lankaa. Postata silloin kun sattuu huvittamaan ja mistä huvittaa, riippumatta muista, koska itseni tuntien tiedän, että siitä muutoin alkaa tulemaan pakkopullaa jos liikaa rutinisoi tiettyjä asioita.. olen kai siinäkin mielessä niin omanlainen vapaasielu... Mutta ehdottomasti haluaisin jollain lailla kuitenkin parantaa tätä kirjoitustahtiani. Täytynee kaippa löytää hieman inspiraatioita jostain kirjoittamiseen!;) Ehkä sekin on uuden vuoden lupaukseni, parantaa panostustani blogia kohtaan! ;)
Sara ei paljon tulevaisuuttaan stressaa, sen elämän tärkeimpiä asioita tuntuu olevan ruoka, pallot, lumi, hauskanpito ja oma lauma <3

Haluan myös uudelta vuodelta uusien tuttavuuksien löytymistä, vanhojen ystävyys suhteiden kunnossa pitoa ja ennen kaikkea haluan perehtyä itselleni tärkeisiin asioihin... Haluan oppia käyttämään järjestelmäkameraa kunnolla, muullakin tavalla kuin pelkästään automaattikuvauksella, haluan perehtyä paremmin itseäni kiehtovaan uskomuksiin kuten Wiccalaisuuteen, haluan oppia käyttämään luonnon yrttejä niin hoidollisesti kuin teen muodossa, Haluan löytää sisäisen noitani joka jo jossain määrin on esille astunut tässä vuosíen varrella, haluan viettää aikaa lähimmäisteni kanssa mahdollisimman paljon ja haluan tuoda heille tunteen että he ovat tärkeitä minulle välimatkasta huolimatta, haluan saada vakituisen työn, haluan panostaa piirtämiseen enempi, haluan katsella enempi elokuvia ja syventyä pitkästä aikaa kirjojen ihmeelliseen maailmaan. Haluan olla enempi yhtä luonnon kanssa, tänä vuonna kun se jäi hävettävän vähäiseksi... 

Melkoisesti siinä tuli sanottua uudelle vuodelle odotuksia ja toiveita.. nähtäväksi jää toteutuvatko ne kuinka...

10 kommenttia:

  1. Kurja kuulla, miten kurja vuotesi on ollut. :/ Mutta paljon tsemppiä tulevalle vuodelle. Tavoitteesi ja suunnitelmasi kuulostavat hyville, toivottavasti saat ne täytettyä ja vuodesta 2015 tulee kaikin tavoin loistelias. ^-^ Voi kun miehesi sanoi suloisesti. Olisi itsekin mukava päästä käymään konsertissa, mutta taitaa olla niitä asioita, jotka saavat odottaa valmistumista ja (toivottavasti) töitä. Itselle tulee tinoistasi mieleen tuosta pienemmästä ehkä korkokenkä ja suuremmasta sikiö napanuorassa. :D

    Tunnistan tuon painoon liittyvän tunteen. Vaikka tulleet ylimääräiset kilot eivät suuria olisikaan tai oleellisesti päälle päin näkyisi, vaikuttavat ne oloon inhottavasti. Samoin kyllä, jos pano laskee liiaksi. Kai se keho vain itse tietää parhaiten sopivimman painonsa. Paino, ja nimenomaan toisten paino, on jännä asia. Samaan aikaan se on tabu, mistä ei saisi sanoa mitään, eikä olla mitään mieltä ja toisaalta vapaata riistaa, minkä perusteella arvioida toisia ihmisiä ihan persoonaan asti, määritellä tämän arvoa ja kommentoida vapaasti. :/ äh. Ärsyttää.

    Näytät muuten upealta tuossa asussa, sopii sinulle hyvin. :) Ja mitä bloggaamisen aikatauluttamiseen tulee, olen tässä samaa mieltä kanssasi. Arvostan kyllä ihmisiä, jotka jaksavat panostaa ja joilta tulee säännöllistä tekstiä, mutta se ei itselleni sovi. Joskus löytyy sekä aikaa, että inspiraatiota kirjoittaa usein ja se on kivaa, toisinaan kaikki kunnollisen päivityksen edellytykset puuttuvat ja jos sitä yrittäisi itsensä pakottaa jotain tuottamaan, ei tulos kovin mielenkiintoista luettavaa olisi ja oma innostuskin kärsisi. Onneksi ei tuo bloggaaminen vielä kovin tavoitteellista toimintaa ole, ainoastaan rakas harrastus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, ehkä ostelen korkokenkiä paljon tämän vuoden aikana!! :D Tai opettelen niillä kävelemään ;) Mielenkiintoisia näkemyksiä sinulla nuista, en olekkaan tullut ajatelleeksi noita!! :)

      Nimenomaan! Tuntuu että mainokset yms muut paikat kyllä pursuavat milloin mitäkin laihdutus juttuja ja asia siltä osin on ihan arkipäivää nykyisin, mutta kun erehdyt itse aukaisemaan suusi ääneen tuttaville niin heti saa melkoisen ryöpyn niskaasi "eihän sinun nyt tarvitse, olet naisellisen muodokas juuri tuollaisena".. joo en nyt väitäkkään että olisin mikään yltiötukeva mutta tunnen itse sen että tässä painossa ei ole hyvä olla ja haluan saada sen tippumaan, jotta itsellä on taasen hyvä olo omassa kehossani ja voin olla tämän myötä paljon itsevarmempi!

      Toivottavasti tästä vuodesta tulee kaikille paljon parempi kuin edeltävästä vuodesta!! ^_^

      Poista
  2. Mukavan rehellistä pohdintaa. :)

    Tietenkin kannattaa kuunnella niitä omia rajojaan ja toimia niin kuin ITSELLE on hyväksi. <3 Se pätee kaikkeen, niin alkoholin kulutukseen kuin painonhallintaan. Eihän sitä tarvitsekaan lihoa sellaiseksi, että maha ulottuu polviin ja nilkat ovat kuin jalkapallot, että voi laihduttaa. Itse tykkään kuitenkin puhua nykyään mieluummin 'keventämisestä', sillä 'laihduttaminen' on sana, joka muistuttaa niistää sairaista ajoista, jolloin se merkitsi sitä, että ihannepaino aleni aina sen 5 kiloa, kun edellinen ihannepaino oli saavutettu.. Se oli yksi oravanpyörä, johon ei kannata kenenkään ryhtyä.

    Mutta niin, itsekin olen havainnut itsessäni joitakin muutoksia, mitkä liittyvät tuohon peräsimen laajentumiseen ja jo entuudestaan liian suurta kokoa olleiden housujen puristavuuteen. Minulla kun tuo AHTERI sattuu olemaan oikein nimensä veroinen! Helvetin perse - noin, nyt on taas helpompaa hengittää, kun olen purkanut ahdistustani. :-D

    Toivon, että itsekin saisin tätä herkuttelua jotenkin hallintaan, vaan eipä tuo toivomalla miksikään muutu. Se mättäminen on vain niin saakelin helppoa, kun kaupoissa on ihan liikaa valinnanvaraa ja myö pohjoismaalaiset niin tykätään angstata sisätiloissa ja herkutella. xD Pelkäänpä, että olen vuoden päästä taas sen 10 kg lihaisampi ja sitten minutkin pistetään kaupan hyllylle ja syödään. :-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos muru kattavasta kommentista!^_^<3
      Keventäminen, kuulostaa kyllä paljon helpommalta ja nätimmältä sanalta! :) Sinä kyllä mitään helvetin persettä ole nähnyt, hassu! :D Hoikka nainen olet :) Hah, on muuten ihan totta että eipä asiat toivomalla parane vaan niille täytyy oikeasti tehdä jotain! Mutta kun ruoka ja muut herkut maailmassa ovat vaan niin mielettömän hyviä :P Ehkä vain pitää roimasti lisätä liikunnan määrää jotta saa pitää edelleen herkuttelut ;)

      Poista
  3. Heip, halusin toivottaa siulle äärimmäisen ihanaa ja positiivisesti sisältörikasta vuotta 2015! :) <3 Miullakin elämäni kauhein vuosi takana todella monelta osin (jonka seurauksena lempivaatteet käyneet todellakin tiukoiksi, onneksi vaa'asta on paristo loppu), mutta uskon tämän vuoden tuovan tullessaan kaikkea ihanaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos hirmuisesti, toivon sitä samaa sinullekkin ^_^ <3 Voih, ikävä kuulla että sinullakin on ollut kurja vuosi, toivottavasti tästä vuodesta tulee monin verroin parempi vuosi meille kaikille! :)
      p.s, toivottavasti minunkin vaa´asta loppuisi patterit :D Ehkä ne pitäisi vain repiä irti!! :D

      Poista
  4. Kuulostaa hyviltä tavoitteilta ^^ Se hyvä puoli tässä uudessavuodessa on, että monesti sitä alkaa miettiä oikeasti, että mikä on pielessä ja jopa tulee tehtyä asioille jotakin :p
    Tuntuu että viime vuosi oli tosi monelle aika mälsä. Toisaalta se antaa mukavaa kontrastia niille vuosille, jotka ovat sitten sitäkin mahtavampia - kuten ehkäpä juuri tämä tuleva vuosi ;)

    Itselläkin näin sinkkuunnuttuani (ja vielä monien kavereideni sinkkuunnuttua) on alkanut tämä ökymöölin viihdekäyttö karkaamaan hieman käsistä, mutta "onneksi" olen jo niin vanha, että kovin pahoja övereitä tai kovin usein ei voi vetää ilman, että kroppa tulee vastaan :D Tupakoinnin kun saisi nyt lopetettua kokonaan, niin että tietyissä mielentiloissa ei olisi "pakko" saada sitä.

    Tsemppiä, sinä onnistut! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tulee katseltua edes kerran vuodessa omaa elämäänsä vähän syvällisemmillä silmillä, pohdittua mitkä asiat ovat hyvin, mitkä huonosti, mitä voisi parantaa. Vähän kuin eräänlainen puhdistautumisriitti..hmm...

      Tsemppiä sinullekkin hirmuisesti omiin tavoitteisiisi, onnistutaan yhdessä <3

      Poista
  5. Täälläkin löytyy omakohtaista kokemusta siitä miten kovasti se painon nousu voikaan ottaa mielen päälle... Itsehän lihoin edellisessä seurustelusuhteessa reippaasti yli 10 kiloa kun nyhvättiin vain kaksin kotona, syötiin jäätelöä ja katottiin leffoja. Vaikka aloituspaino oli sen verran pieni että sairaalloisen lihavaksi asti en itsekään ehtinyt, ja edelleen kelpasin silloiselle ukolle, niin kyllä sitä meinasi itku päästä joka kerta kun peiliin katsoi tai näki valokuvan itsestään. Kammottava tunne... Se todellakin vaikuttaa jaksamiseen ja yleiseen mielialaan. Nyttemmin, kun paino on saatu pudotettua takaisin sellaiseen että vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle ja peiliin katsominen tuntuu ihan kivalta, niin kummasti on sitä itsevarmuuttakin ropissut lisää. Mutta minä olen täällä hengessä mukana, kyllä se paino siitä lähtee putoamaan! :)

    Ja kannattaa ehdottomasti myös hankkia noita pieniä mukavia elämyksiä elämäänsä! :) Sekin piristää kummasti, ja myöhemmin on mukavaa muistella kaikkia reissuja ja tapahtumia ja selata vanhoja kuvia :) Mahtavaa, että pääsette lähtemään tuonne konserttiinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun olet asiasta sivunnut blogissasi, sinä näytät kyllä huikean kauniilta nykyisin, ei sillä ettetkö olisi sitä ennenkin tehnyt, mutta kyllä se itsevarmuus vain tuo sitä kauneutta ja seksikkyyttä roimasti esille ja ihan uudella tavalla! Painosta ja kropasta riippumatta. Ei se auta vaikka muiden mielestä olisit hyvä tuommoisena, jos ei itsestä tunnu hyvältä ja kauniilta., Toivottavasti sitä itsekkin saisi kuria käydä lenkillä ja saada sitä myöden painoa putoamaan, suurin parantava tekijä olisi varmaankin siinä kun jättäisi sen herkkujen mussuttelun poies, siitä varmaankin jo yksistään lähtisi roimasti kiloja!! :D Päätin nyt hankkia itselleni sellaisen motivoijan että en osta yhtäkään vaatekappaletta ennen kun on 5kg lähtenyt, toisen viiden kilon lähdettyä saan ostaa ihan mimmosen vaatteen vain suinkin haluan palkinnoksi!! ;) Jos se vaikka motivoisi tarpeeksi ;)

      Ajattelin että nyt on hyvä ruveta haalimaan niitä kokemuksia ja muistoja, kun ei vielä ole mitään perhettä hidastamassa matkaa ja suunnittelua, onhan toi koirakin tuossa mutta se on niin paljon helpompaa laittaa koira viikoksi hoitolaan kun että jätät esimerkiksi oman kersan jonnekkin viikoksi riesaksi.. Niille kun ei ole omaa häkkihoitolaa mistä tiputetaan vain ruoka kaltereiden välistä ja käydään pari kertaa lenkillä! :D Lapset kun vaativat pikkusen enempi etenkin niiltä jotka niitä ottaa vahdittavakseen, ja ihan pienten kans on paha lähtee kierteleen kaiken maailman nähtävyyksiä kun eivät viihtyisi kuitenkaan...

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Anonyymit: Laitattehan nimimerkkiä kommenttinne perään?! kiitos!=)