Vuosi pikakelauksena

Uusivuosi pämähti käyntiin jo muutama päivä sitten. Viime vuosi on ollut monin tavoin koetteleva ja haastava, joten toivon erityisesti, että tämä uusi vuosi toisi mukanaan paljon paljon positiivisia asioita. No mikäs tästä viimeisimmästä vuodesta on tehnyt erityisen haastavaa?

Päällimmäisenä mieleeni tulee aika, jollon en vielä ollut raskaana. Ajatukset pyörivät paljon lapsettomuudessa ja siinä saammeko koskaan omaa pienoista perheeseemme. Ja jos koitimme itse unohtaa tämän mahdollisen lapsettomuuden, jaksoivat tutut ja muutamat sukulaiset tivata asiaa senkin edestä, aivan kuin se heille edes kuuluisi aiommeko lisääntyä vai emme... Ennen lopullista omaa hyväksymistä asian tiimoilta, koin pientä masennuksen alkua puskevan päälle. Tätä oiretta tuli helposti turrutettua liiallisella alkoholin kulutuksella ja sekös vielä lisää aiheutti ahdistusta. Enhän minä halunnut olla sellainen ihminen!!! Jossain vaiheessa loppukeväästä tajusin, etten voi elää pelkän lapsihaaveen mukaan, joka ei välttämättä edes toteutuisi koskaan. Niinpä aloin nauttimaan elämästäni sellaisenaan ja suunnittelemaan kaikkea mitä voisimme kahdestaan tehdä. No ei mennyt aikaakaan tämän oivalluksen jälkeen kun teinkin jo positiivisen raskaustestin. Niin se elämä pyörittää aivan arvaamattomasti suuntaan ja toiseen! :)

Viimevuoden uuden vuoden tina, Ja kuten vuosi sitten tammikuiseen postaukseen tämän tinan julkaisinkin arvuuteltavaksi, arvasi Shadou tämän aivan oikei ^_^ Sikiöpä se omastakin mielestä tuolloin oli ja näemmä piti hyvin paikkaansa ;) 

Toinen negatiivinen juttu viime vuodessa on ollut stressi töistä. Koska niitä saa, mistä niitä saa ja kuinka paljon niitä saan? Jatkuva epävarmuus töiden suhteen kalvoi ajoittain mieltä ja täten myös rahatilanteen vähyys ja epäsäännöllisyys. Toisinaan töitä oli ihan hyvin tarjolla, mutta toisinaan saattoi olla muutamakin viikko jollon ei ollut töitä ollenkaan. Vakipaikkojakin koitin hakea, mutta eihän niitä tähän taloustilanteeseen tahdo mistään saada ja raskauden edettyä sen verran pitemmälle, en viitsinyt enää edes hakeakkaan, kun en kasvavan masun takia olisi kumminkaan päässyt. Noo onneksi kohta alkaa mammaloma niin ei tarvitse hetkeen murehtiakkaan työkuvioista.

Viimeisimmät murheen aiheet ovat ajoittuneet nyt viimeisimpiin kahteen kuukauteen. Rahatilanteen vähyyden vuoksi on makuuhuoneen remppa jäänyt vallan kesken. Elättelin toiveita, että kun veronpalautukset tulevat, on varaa hoitaa remontti valmiiksi, vaan eipä mennyt asiat aivan niinkuin suunniteltiin. Kun aloimme ensimmäisten pakkasten tultua pohtimaan kellarissa olevan lämmitys kattilan käyttöönottoa kesäteloilta, ei asiat sujuneetkaan ongelmitta. piippu oli tervaantunut umpeen ja sitä ei saanut edes nuohooja auki vaikka kävi täällä kaksi kertaa sitä yrittämässä saada auki. Keittiössämme olevalla ainoalla tulisijalla koitimme saada lämpöä pirttiin mutta eihän se mihinkään riittänyt, etenkään niinä päivinä kun töissä olimme. Oli melkoisen mukavaa heräillä aamuisin noin 18 asteisesta asunnosta. Nuohoojan ainoa ratkaisu piipun aukomiseen olisi ollut eteisen lattian purku ja tätä kautta piipun piikkaaminen auki. No tässä elämän tilanteessa kun makuuhuone remonttikin on kesken, ei meitä nappassut ihan hirmuisesti eteisremontti samaan syssyyn. Ja jotta asiat sujuisivat oikein mallikkaasti, niin iski meidän karvalapsellekkin todella paha ihotulehdus jota kävimme useaan otteeseen eläinlääkärillä hoitamassa. Neiti päätti myös välissä vetäistä kahden viikon antibiootti kuurin kertalaakista suuhunsa ja siitäkös me taas jouduimme klinikalle juomaan nestemäistä hiiltä, vatsan rikkoutumisen estämiseksi. Lääkärikäynneillä selvisi myös, että neidillä on useita nisäkasvaimia ja ne puolestaan kävimme tänään poistattamassa. Eläinlääkärikuluihin meillä on menyt nyt parin kuukauden sisään yhteensä yli 1000 euroa, että voitte vain miettiä kaikkien muiden nuohous kustannusten, perus laskujen yms  lisäksi, että huumoria on saanut repiä melkoisesti kun vain toisella meistä on vakituinen työ... Voin sanoa, että tässä hullunmyllyssä ei ole pahemmin ehtinyt edes miettiä tulevaa vauva-arkea!!

Kuva jouluaatolta

No ei siinä, on niitä positiivisiakin asioita mahtunut vuoteen. Esimerkiksi juuri tämä raskaus, jota epäilin, etten tulisi sitä koskaan kokemaan. Tuleva pieni ihmisenalku on pitänyt pääni jollain tasolla selvillä vesillä, hän on ollut se syy minkä takia vastoinkäymiset ovat tuntuneet huomattavasti vähempi ahdistavilta. Lisäksi olen tässä tämän vuoden puolella saanut kuulla vauvauutisia myös veljeni ja serkkuni puolelta <3 Voi kuinka onnellinen olenkaan heidän puolesta <3 Tässä vaan onpi sitten odottelua koska ensimmäiset pienoiset putkahtavat maailmaan ^_^
Yksi suurista elämäni kohokohdista oli myös Nightwishin Ratinan konsertti, joka oli ensimmäistä laatuaan millaisessa olen koskaan käynyt ^_^
Positiivistä on myös se, että saimme kun saimmekin tässä nyt viikon sisään tuon murheenkryynimme toimimaan. Kiitos avuliaiden sukulaisten ja neuvokkaan mieheni, saimme piikattua itse reiän sinne hormiin, purkamatta senttiäkään lattiaa tai piipun muuria. Nyt onkin ollut ihanaa nauttia noin 22 asteen huonelämmöstä, voi jopa nukkua ilman paksua hupparia ja fleecehousuja :´D hehee
Ja nyt kun tänään kävimme leikkauttamassa tuon karvalapsemme kasvaimet poies, katosi yksi suuri huolenaihe harteilta. Nyt vain pidämme peukut pystyssä, että kasvainten laatu on hyvä ja ettei ole tehnyt etäpesäkkeitä muualle kehoa <3 Jotta saisimme pitää rakkaan lapsemme luonamme vielä pitkään. <3
Ehkä nämä murheet tästä vielä iloksi muuttuu. Ensiviikko minulla periaatteessa on enää "työvelvotteista" aikaa ennen mammalomaa, niin josko sitä sitten saisi keskityttyä enempi tähän tulevaan elämänmuutokseen ja tarvikkeiden hankintaan.

Tulevalta vuodelta toivon uusia jännittäviä seikkailuita, stressivapaampaa olemista, nauttimista uudesta perhemuodosta ja yhdessä opettelua. Lisäksi toivon myös, että saisin jälleen sen vanhan kipinän kirjoittaa blogia, se kun on viimeaikoina jäänyt kaiken tämän stressin takia aivan paitsioon. Jospa sitä inspiraatiota ja aikaa tulisi paremmin jahka mammaloma alkaa ja vaikka vauva varmastikkin vie arjesta paljon energiaa ja aikaa, niin toivon että siitä huolimatta aikaa jäisi myös kirjoittamiseen <3 Onneksi on isit olemassa jolle voi välillä vastuun nakata kun itse kaipaa pientä hengähdys taukoa ;) Toivon myös kaikille mahdollisimman onnellista vuotta ja ettei kukaan joutuisi kokemaan mitään ikäviä asioita. <3

Mitenkä teidän muiden viime vuosi meni? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Kamalan ihana syksy!

Olen jo tovin halunnut teille kertoa kuinka olen tänä vuonna nauttinut syksystä. Jotenkin en kuitenkaan ole saanut päässäni järjesteltyä ajatuksiani kovinkaan fiksuun muotoon, joten on kirjoittaminen aina lykkääntynyt myöhemmälle ja myöhemmälle. Nyt tuntuu että sain sen viimeisenkin inspiraatio tukoksen auki luettuani Hattaravuoren Nellan kirjoituksen aiheesta joka on minunkin päätäni jo tovin vaivannut. Hälle kävinkin asiaa myös pohtimassa ja päätinpä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tännekkin puolelle omat ajatukset aiheesta. Hämmästyn usein kuinka toisten bloggaajien kanssa ajatukset lyövät niin yksiin ja löytyy hirmu monen kanssa kovin samankaltaisia kokemuksia tai ajatusmaailma osuu muuten yksiin! Kiitos siis Nella tästä inspiraatiosta ja pahoittelut jos tämä tuntuu matkimiselta! Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kopioida toisten tekstejä mutta välillä vain sattuu näin hullunkurisia yhteneväisyyksiä tässä kummallisessa ajatusten kiertoradassa! :)

Kuten olen tässä blogissa usein maininnut kuinka syksy vie minusta aina totaalisesti mehut. Hirmu usein koen syksyisin masennuksen oireita, mikään ei huvita, aamuisin on vaikeaa nousta ylös, ahdistaa jatkuva pimeys ja kylmyys. Monesti myös koen miltein tuskaisia tunteita luonnon hiljaisesta kuolemisesta, kyyneleet vierähtävät usein poskelle kun näen muuttolintujen lentävän isoissa auroissa kohti etelää. Koen sisälläni hiljaista kuolemaa itsekkin ja etenkin alati lähenevää joulua kammoksun yli kaiken. Kuten Nellallekkin laitoin kommentissa, on viime vuodesta lähtien lähestyvä joulu tuntunut jopa mukavalta ajatukselta. Jouluun ja syksyyn liittyy niin paljon ikäviä muistoja jotka juontavat juurensa syvälle vuosien taakse. Rakkaan mummini taistelut syöpää vastaan ja varhainen poismeno ennen joulua, tappoi myös minusta halun viettää joulua. Lisäksi tuolloin oli muutenkin ikäviä aikoja perheellämme vanhempien tehdessä eroa eikä uudet tulevat joulut poistaneet niitä ikäviä tuntemuksia. Joulu ja syksy tuntuivat aina niin kovin rikkonaisilta ajoilta ja en ole vuosiin löytänyt näistä ajoista mitään hyvää.

Nyt tosiaan olen saanut huomata kuinka erityisesti tänä vuonna olen nauttinut syksystä. Kauniit aurinkoiset ilmat ovat pitäneet mielen virkeänä, on ollut ihanaa seurata miten lehtien väri vaihtuu hiljalleen vihreästä erilaisiin punaisen, oranssin ja keltaisen sävyihin. Luonto näyttää niin kauniilta ja tänä syksynä on ensimmäinen kerta kun en ole vuodattanut kyyneltäkään muuttolintujen tähden. Tiedän heidän palaavan aina ensivuonna uudestaan. Ensimmäistä kertaa tunnen oloni rauhaisaksi ja oikeastaan jopa nautin kuinka muutoksen tuulet jälleen puhaltavat. Tiedä sitten voiko näitä tuntemuksia syyttää siitä kun vuosia kuluu ja ikää tulee lisää vai onko syyllinen näissä raskaushormooneissa :`D Oli miten oli niin pidän siitä että kerrankin elämässäni on tähän vuoden aikaan hirmuisen toiveikas olo. Ja kuten viimevuonna sain ensimmäisen kerran todeta vuosiin, ei joulukaan tunnu enää yhtään niin kammoksuttavalta ajatukselta, vaan olen jopa saattanut löytää sisäisen joulumielen sisuksistani.

Ihanaa, aurinkoista ja toiveikasta viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle <3