"Hyi vittu, kuka voi juoda jotain viinejä, viinit on vain jollekkin pröystäileville keikareille, jotka esittää olevansa hienompia kun mitä ne on"
joo.. näin oon monesti aatellut viinin lipittelijöistä, oon myös aatellut kun vuosia takaperin tuolloinen pomoni kuului johonkin viiniklubiin, niin ajattelin tuolloinkin että vittu mikä elvistelijä, kuvittelee olevansa niin fiiniä että kun on viiniklubin jäsen.. Maisteltuani muutamia vuosia sitten viinejä oli ensinmäinen mielipiteeni "vittu mitä kuraa, kaikki saman makusta paskaa"
Punaviinistä tuli jo pienestä tipasta niin järjetön päänsärky ettei mitään rajaa, valkoviini oli jossain määrin siedettävää, mutta siitäkin vain harvat ja valitut..
Kunnes noin vuosi sitten elämässäni tapahtui käännös tämän asian suhteen, liekö sitten aikuisuuden tietty maili mittari tulleen päätökseen vai mistä aivotärähdyksestä moinen johtui, mutta löysin punaviinin joka kutkutteli makuhermoja mukavasti. Päänsärkyäkään ei tullut (jollei seuraavan aamun kohmeloa oteta lukuun kun on vetänyt överit...) ja viini jopa maistui hyvältä.. aiemmin kun vain nauroin asialle "viinit muka eri makusia :`D " aloin huomaamaan että niissä tosiaankin on eroa. Makeaan taipuvaisena immeisenä oma suosikkini on tuo yllä oleva Fuzion. Niitä on ainakin paikallisessa alkossa kolmea eri pakkausta, punaisella hieman historiallisella kuosilla varustetulla kuvalla olevaa punaviiniä ja vihreällä pakkauksella varustettua valkoviiniä mutta kummastakaan en liiemmin pitänyt. Tämä sininen pakkaus herätti kiinnostusta kun se näytti vain niin maagiselta, kaunis kolibri, ihanat värit ja vaahteranlehdet. Olen ihmisenä sellainen persoona joka ostelee asioita ulkonäön perusteella, jos jokin cd-levy herättää mielenkiintoni kannellisesti tai viini herättää mielenkiinnon laatikollisesti, on se yleensä osoittautunut hyväksi valinnaksi.. Monet musiikitkin olen bongannut ihan vain cd:n kansikuvan perusteella ja se onkin osoittautunut hyväksi.. Näin on myös käynyt viinin kohdalla.. yhtä poikkeusta lukuunottamatta.. Ostin yhden rosé viinin vain pullon takia ja voi helkkari miten pahaa se olikaan... no rosé viinit eivät ehkä ole minua varten... Makeat viinit ovat tosiaan tälläiselle sokeririippuvaiselle ihan parasta, mieheni taasen pitää huomattavasti happamimmista mitä itse en taasen voi juurikaan sietää...
Että entisenä viini vihaajana on pakko tunnustaa että nykyään edes alkoholi trinkkejä en pahemmin nauti, jos haluan viettää omaa "bileiltaa" niin se melkein nykyään tarkoittaa viinipullon/hanan aukaisua!! :D Niin se mieli vaan muuttuu vanhetessaan..
Löytyykö lukijoista muita viinistä nautiskelijoita? Mitkä ovat teidän suosikit ja minkälaisista viineistä pidätte?:)