Kun tässä muutama postaus sitten höpöttelin painajaisista niin siitä tulikin mieleeni seuraavanlainen aihe.. Nimittäin erilaiset fobiat!!
Monet kärsii erilaisista fobioista, ja niitä on olemassa erilaatuisia. Kaikkiin asioihin ei ole edes järjellistä selitystä miksi joku kärsii jonkun asian pelosta ja harvemmin sille itse ei voi mitään! Toiset pystyy näiden pelkojen/kammojen kanssa elämään normaalia elämää, mutta toisilla se on niin pahalaatuista että tämän takia joutuu välttelemään tiettyjä tilanteita tai pahimmassa tapauksessa jopa eristäytymään ihan kotiinsa!!! Ajattelin tässä nyt tuoda esille omia asioita, jotka aiheuttavat minulle pelkotiloja ja ahdistuneisuutta..jopa ihan hysteriaa...
Ensimmäisenä mieleeni tulee Klaustrofobia:
Ahtaanpaikankammo ja suljetunpaikankammo. Itselläni tämä kammo on voimakkaimpia pelkotilojani!! Tämä on minulle jostain kumman syystä tullut vasta vanhemmiten voimakkaammin esille. Ekan kerran huomasin tämän joskus mennessämme laivalle ja oltuamme täpötäydessä terminaalissa. Happi tuntui pakenevan keuhkoistani ja ilma oli kovin raskasta hengittää, tunsin kun aloin vapisemaan, jalat eivät meinanneet enää kantaa ja silmissä näkökenttä alkoi sumentua.. Päässäni pyöri ainoastaan ajatus "täältä on päästävä nopeasti pois"... Sen jälkeen olen osannut vältellä aina tälläisiä tilanteita, laivallekkin kun ollaan menty, ollaan pysytty hyvin hyvin kaukana niistä kiireellisimmistä tungoksista ja nykyään pidän joka paikassa silmällä lähintä pakoreittiä jos tunnen että olo alkaa käymään tukalaksi!!
Tähän samaan kuuluu myös suljetun paikan kammo!!! Ajatuskin siitä että jään jonnekkin loukkuun saa minut jo melkein hyperventiloimaan!! Hissit on pahoja paikkoja, eritoten jos sen vielä yhdistää täpötäyteen hissiin on paniikin ainekset jo kasassa!!! Töissä inhoan kulkea ja viedä ruokia sillä meidän hissillä! Jokainen pieni tärähdys saa minulla jo sydämen lentämään kurkkuun, saati sitten kun on pari kertaa jäänyt kerrosten väliin hetkeksi jumiin, on paniikki ollut melko voimakkaana ja saanut minut hakkaamaan nappuloita hullun lailla!! En tiedä mitään sen kamalampaa kun, että jäisin hissiin enkä pääsisi sieltä pois!! Silloin panikoisin todennäköisesti itseni hengiltä...
Toisena mieleeni tulee Akrofobia:
Korkeanpaikankammo... Tästä olen kärsinyt myös niin kauan kuin muistan, jopa lapsuudesta asti!! Erään muiston tähän liittyen lapsuudestani haluan jakaa tässä aihealueessa!! Olen aina ollut melkoinen koheli pienestä pitäen!! Järki ei ole paljoa päätä pakottanut, kun olen koheltanut pitkin mäkiä ja mantuja, kuin pojat konsanaan!!=D Suurin harrastukseni pienenä oli kiipeily!! Ei varmaan ole ollut paikkaa jonne en olisi kiivennyt tai ainakin yrittänyt kiivetä!! Kalliot ja puut oli suosikkeja! Ylös pääsin aina hyvinkin ketterästi, nautin siitä mitä haastavampi kallion seinämä tai puunrunko oli, sitä parempi! Jahka pääsin haluamaani määränpäähäni tulikin seuraava ongelma, alas tulo!!xD Korkeus alkoi pelottaan ja en uskaltanut enää samaa reittiä kavuta alas!! Kerrankin joutuivat kaverit hakemaan iskäni paikalle, että sai mut alas erään leirintäalueen (caravaanarit, caravaanarit, on kaikkien kaveri...) putkiliukumäen päältä jonne olin kiivennyt ja en uskaltautunut enää sieltä putken päältä alas!!=´D
Kerran perheen kanssa mentiin Pyynikin näkötornille, niin jopa sinne torniin kiivetessä alkoi jalat vispaamaan vaikken edes nähnyt pihalle, saati sitten mikä olo oli kun sinne näköalatasanteelle pääsin!! Kirjaimellisesti konttasin siinä betonitasanteella ja tuntui, että kuolen siihen paikkaan!! Saati sitten, kun nippa nappa uskaltauduin kurkistamaan reunan yli, oli pakko kumartua takas betonilattian puoleen!!=´D jopa keittiöjakkara on tiettyinä päivinä polvia tutisuttava juttu... Olinkin melko yllättynyt ja ylpeä itsestäni, kun pakotin itseni kiipeämään tikapuille ja putsaamaan talomme rännit viime kesänä.. Oli siinä kyllä melkoisen iso prosessi että sain itseni psyykattua siihen mielentilaan, että kykenin niille tikkaille kiipeämään!!
Kerran perheen kanssa mentiin Pyynikin näkötornille, niin jopa sinne torniin kiivetessä alkoi jalat vispaamaan vaikken edes nähnyt pihalle, saati sitten mikä olo oli kun sinne näköalatasanteelle pääsin!! Kirjaimellisesti konttasin siinä betonitasanteella ja tuntui, että kuolen siihen paikkaan!! Saati sitten, kun nippa nappa uskaltauduin kurkistamaan reunan yli, oli pakko kumartua takas betonilattian puoleen!!=´D jopa keittiöjakkara on tiettyinä päivinä polvia tutisuttava juttu... Olinkin melko yllättynyt ja ylpeä itsestäni, kun pakotin itseni kiipeämään tikapuille ja putsaamaan talomme rännit viime kesänä.. Oli siinä kyllä melkoisen iso prosessi että sain itseni psyykattua siihen mielentilaan, että kykenin niille tikkaille kiipeämään!!
Kolmantena sanoisin pallo fobian:
Tämä on niin typerä fobia, että aivan itseänikin naurattaa!!=´D Mutta joo, kyllä kärsin pallo fobiasta! En voi sietää tiheää pallokuviointia, sieniä jossa on reikiä ja etenkin pesusieni saa puistattavat väreet kulkemaan pitkin kroppaa!!! Tähän tiedän syyn, miksi kärsin kyseisestä fobiasta!! Pienenä kun sairastin todella paljon yli 39 asteen kuumetiloja, niihin tuli mukavana lisänä hallusinaatiot!! Yksi ja sama hallusinaatio oli, kun näin, että pimeässä olohuoneen lävitse lipui minua kohti todella iso pallo, joka oli täynnä reikiä, aivan kuten pesusienessä... Tämä pallo tuli kohden ja lopulta tunsin kuinka se hautasi naaman ja tunsin oikeasti tukehtuvani ja sama toistui uudestaan ja uudestaan kunnes nukahdin lopulta hyvin uupuneena... Uskon että nämä hallusinaatiot ovat syy siihen miksi kaikki tiheät pallot ja tiheät vieriviereen olevat onkalot ovat aivan järkyttävä puistatus itselleni!! En pysty sellaisia edes katsomaan...Hyi.. =P
Neula/sairaala fobia:
Kuten olen monesti sanonut, niin olen pienestä asti ollut hyvin hyvin paljon sairaala hoidoissa, johtuen suurimmaksi osaksi tästä minun synnynnäisestä henkitorvenahtaumasta!! Elettyäni puolet varhaislapsuudestani sairaalassa, on vastustuskykyni muita lapsia huonompi ja sairastuin täten paljon myös keuhkokuumeisiin ja keuhkoputkentulehduksiin, jotka taas pistivät minut jälleen makaamaan sairaalahoidossa!! Pienenä jopa ajattelin, että Tayssi oli toinen kotini!!! Tosin ei niin mukava sellainen! Siksi lääkäriinkin menen ainoastaan, kun oikeasti on pää kainalossa!!
Minulta on aina otettu niin paljon verikokeita, että verisuoneni ovat jääneet normaalia pienemmiksi! Ja tämä ainainen neuloilla ronkkiminen on saanut minulle jonkin asteisen fobian aikaan!! Kykenen kyllä menemään verikokeisiin, mutta tunnen syvää heikotusta asiasta!! Joudun aina sanomaan lääkäreille, että vauvaneula on ainoa millä tuutte saamaan verikokeen ja silläkin otettaessa täytyy olla melkoinen ammattilainen.. Monet eivät ole tätä kuunnelleet (jopa naureskelleet rehvakkaasti, että kyllä he osaavat..) ja olen joutunut olemaan kuin neulatyyny!! Siksi en siitä pidä ollenkaan ja voin hyvin samaistua heihin jolla se on oikein pahimmanluokan fobian puolella!!
Näiden pääfobioiden lisäksi kärsin myös paniikkikohtauksista!! Jos joku tilanne esim. riitely menee liian stressaavaksi, saan siitä helposti paniikkikohtauksen, jossa rupeen hyperventiloimaan, näkökenttä sumenee ja olo muuttuu hyvin sekavaksi ja paniikinomaiseksi!! Menen suoraan sanottuna ihan hysteeriseen shokki tilaan...
Teini-iässä minut jouduttiin viemään useita kertoja ensiapuun hengenahdistus kohtausten takia, syytä kohtauksiin ei koskaan saatu selville, mutta onneksi ne jäivät aika hyvin teiniajoille!!
Panikoin uusiin ihmisiin tutustumista.. Pelkään ihmisten ensireaktiota, kun he tutustuvat minuun!
Pelkään myös, ettei minua hyväksytä ja pelkään, että minut jätetään yksin..
Pelkään kuolemaa..Tämä varmaan on niin vahvana, kun näin oman mummuni kuoleman ja itselleni siitä jäi melkoisen traumaattinen kokemus!! Monet sanoo, että kuoleman näkeminen helpottaa hyväksymistä, että kaikki täältä joskus lähdetään, mutta minulle se oli kaikkea muuta kuin helpottava kokemus..
Eläydyn myös liikaa kaikkeen telkkarissa näkemiini kamaluuksiin ja saatan sitä myöten olla joskus jopa liiankin pelokas vieraita ihmisiä kohtaan... se on myös osasyy miksi en käy baareissa!! Mieleni valtaa kauhukuvat kännisistä äijistä jotka alkaa riehumaan ja tekemään ties mitä kamaluuksia!! (minä ja minun mielikuvitukseni/kiroukseni)
Eiköhän tässä jo näitä ollut melkoinen lista..=D Tässä on melkoinen satsi kanssaelettäväksi!!;) Mutta hyvin ollaan näinkin kirjavien ongelmien kanssa tultu juttuun ja elämästä selvitty hengissä!!:)
Sen haluan vielä sanoa, että minua inhottaa suorastaan kun ihmiset vähättelevät näitä ongelmia!! Toisille nauretaan "hähää pelkäät puluja, et oo tosissas.. mite sä voit jotai tollasta pelätä?"
Mutta hei ihmiset miettikää oikeasti, että nämä pelot ja fobiat eivät ole aina itsestä kiinni!! Kukaan tuskin ehdointahdoin on halunnut omaan elämäänsä näitä riesakseen!! Ja ne kaikki on sille kyseiselle ihmiselle yhtä pahoja kun toiselle joku muu asia!! Ei pidä rinnastaa sitä kumman pelko on oikeutetumpaa, että joku karhupelko on pahempi kuin toisen kastematopelko... Jokaiselle pelot on henkilökohtainen asia ja niitä ei mielestäni voi verrata keskenään, koska kukaan ei pääse toisen pään sisälle ja ei voi tietää millaista paniikkia joku toiselle mitätön aihe aiheuttaa taas sille toiselle!!!
Onko muilla kenties yhtä laaja kirjo erilaisia pelkoja/fobioita?;) Onko jollain tutulla tai sukulaisilla mitään itsestä hullunkuriselta tuntuvia pelkoja?:)
