Työnarkomaani täälä hei!

Ajattelin tulla nopeasti teille ihanille lukijoille toivottamaan oikein rauhaisaa pääsiäistä, vaikkakin se jo kohta ohi on (onneks!).. Oon ollut nyt tällä viikolla 6 päivää töissä ja joka päivä se sama 9 ½ tuntia ja voin sanoa että paikat alkaa oleen sen verran kipeinä et ihmettelen suuresti kun vielä pystyn kävelemään!! Huokaisin helpotuksesta perjantai iltana kun neljän päivän putki oli ohitte ja olisi tiedossa viikonloppu vapaa, mutta kuinka kävikään... Työkaveri jonka piti vuorossa olla viikonloppuna, soitti aamulla ennen seitsemää, että on oksentanut koko viime yön, eikä täten pystyisi töihin menemään.. Ja kun meillä ei sijaisia ole, on melko pakko sitten itse mennä, jos ei mitään erittäin pätevää syytä ole olla tulematta...tai no jos ei olisi näin ylitunnollinen, voisi hyvinkin jättää tulematta, koska ei se ole mikään velvoite pystyä tulemaan töihin noin pienellä varoitusajalla.. Mutta kun olen näin perhanan tunnollinen työntekijä joka tuntee erittäin huonoa omaatuntoa siitä jos ei pysty jonkun oikeesti pätevän syyn takia tulemaan töihin, oli minun sanottava hampaat irvessä, että tulisin heti töihin... siinä sitten silmät sikkuralla oli pakko laittaa itsensä nopeasti työkuntoon ja suunnata auton nokka kohti työmaata..-_-

Olen nyt sitten ollut tällä viikolla tosiaan sen 6 päivää ja vielä täytyisi ainakin huominen olla... Vituttaa vain kun nyt joudun tämän sijaispätkän mukaan luettuna olemaan nyt kolme kokonaista viikonloppua kiinni töissä.. ja erityisen haastavan tästä viikonlopusta teki se ettei ollut tiskaria apuna ja konekkin meillä on ollut rikki jo jonkun aikaa.. Lisäksi pääsiäinen vaati melko paljon ylimääräistä panostusta, täytyi miettiä vähän jotain hienompaa ruokaa tarjolle ja kuten myös leivonnaisten puolesta.. Huominen ainakin täytyisi jaksaa vielä, toivottavasti työtoveri olisi parantunut työkuntoon etten menettäisi ens viikolla olevia neljää vapaapäivää -_- Olisin meinaan tosissaan tarvinnut ne vapaat...

Mutta nauttikaa te ihanista vapaista ja auringonpaisteesta munkin puolesta!!^^<3

Tälläiset kakut väänsin osastoille vähän ekstrana!!:) Jälki nyt on vähä mitä on kun kiireellä teki ja välineetkään töissä ei oo mitään huippuluokkaa!!:D

I would like to be a moomin and sleep over the winter..

Viime viikonloppuna oli mieheni syntymäpäivät!! Huomaa ettei ole enää mikään teini, kun vieraiden lähdettyä tuli pitkä huokaus ja nukkumaan mentiin jo hyvin aikaisin!!=D Tietysti raskas työ ja ainoina vapaina synttäri hulinat saattavat kyllä viedä mehut keltä vain, ikää katsomatta!=) Halusin jakaa juhlat taasen kahteen päivään, jotta ihmiset mahtuvat paremmin ja toisekseen on kovin ikävää jos ei ehdi kenenkään kanssa juttelemaan kunnolla! Kakkuakin tuli taasen syötyä liiaksikin, mutta onneksi ei nyt hetkeen ole mitään juhlia tiedossa!!:)

Tänää vapaapäivän kunniaksi aloitin aamuni sillä, että lähdin kunnon metsä lenkille ihastelemaan syksyn tuomaa väriloistoa!!^^ En yhtään ole syksy ja talvi ihminen, joka syksy vaivun epätoivoiseen väsymys ja masennuskierteeseen joka helpottaa vasta kevään tullen!! Lisäksi syksyn tullen alkaa sairastelu kauteni, minä kun olen koko talven ja syksyn käytännössä katsoen kipeä huonon vastustuskykyni takia!! Lisäksi palelen todella helposti ja vaatevuoret aiheuttavat taas puolestaan hengenahdistusta!!! Kovin monimutkaista! Voi kun voisin olla muumi ja nukkua talviunta!!^^
On syksyssä paljon hyviäkin puolia, viileämpi ilma helpottaa hengitysvaikeuksiani ja kukapa voi vastustaa upeita värejä luonnossa, kynttilöiden tunnelmaa ja lämmintä teekupposta kirjan tai leffan yhteydessä!!^^

Kulkiessani tosiaan tuolla luonnossa huomasin että pelloilta oltiin haettu viljat pois, joten pääsin vihdoinkin talsimaan keskellä peltoa olevalle saarekkeelle katsomaan mitä siellä todella oli!!

Tästä tulee mieleen suomalaisen Sauna kauhuelokuvan kansikuva!! Creepy..

Keskellä tosiaan oli vanhan talon perustuksien rauniot!! En tiedä onko tämä ollut joku varasto vai mikä mahtoi olla menneisyydessään, mutta kiinnostava se ainakin oli!!

jossain puissa tosiaan oli upeat värit, toiset taas olivat vielä yllättävänkin vihreät!! Kamerani surkeus alkaa kohta toden teolla ottaa päähän kun minkään kuvan värit eivät vastaa todellisuudessa sitä miltä tuolla luonnossa oikeasti näyttää!! Jos sitä joululahjaksi raaskisi ostaa itselleen uuden kameran..ehkä jos taas ei tule mitään muita yllättäviä kustannuksia!!!

Sienet oli hauskan näköisiä!!^^

Mitä kaikkea kivaa lehdistä voikaan keksiä?

silmälaput..

tai korvaläpät..?

Koiran lääkkeet alkaa tehoomaan...ainakin sen ylimääräisestä energiasta päätellen:

Yks yö meni kalanruokapurkki...oli vielä hienosti levitettynä ympäri kämppää!!

Tämä oli vähän tälläinen kuvapainotteinen postaus ilman sen kummempia turinoita!!:)

Syksyn kirpakoita päiviä sinne ruudun toiselle puolelle

viikonlopun kuulumisia!

Viikonloppu meni taas vähän liiankin lujaa vauhtia, aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Sisällöltään viikonloppuni oli hieman ykstoikkoinen, jotakuinkin kakkuja, kakkuja, kakkuja, kinkkupiirakkaa ja kakkuja... Ai niin ja auton repimistä tuosta mutavelli sohjosta!!=D

Perjantaina meillä kävi ensimmäistä kertaa kaksi rakasta ystävääni Kirsi ja Maarit. Emme juurikaan ole nähneet toisiamme sitten yläaste aikojen. Välillä tietysti ollaan jossain kaupassa nopeasti satuttu kohtaamaan, mutta kunnon rupattelu tuokiot ovat jääneet valitettavasti eri kiireiden takia vähemmälle!!=( Mutta nyt saimme vuosienkin edestä jutella ja oli ihanaa nähdä kuinka ystävilläni meni hyvin ja he olivat onnellisia!:) Ne ketkut olivat jopa menneet ostamaan minulle tuliaisiksi muumipapanhattu-maljakon,  sekä pussillisen kauniisti kukkivia narsisseja!!!:) Saa nähä kukkiiko kauaa, jos on tunteminen minun kukkienhoito taitoihin!!!=D Maljakko tuli todella ihanana yllätyksenä senkin takia että pidän muumeista, mutta kaikenlisäksi kun meidän Sara koira oli rikkonut edellisen hattumaljakon (sydämeni itki verta sirpaleet nähtyäni!! ), jonka olimme Jarin kanssa saanut tuparilahjaksi sedältäni ja hänen puolisoltaan!! Tällä kertaa sijoitan maljakon niin korkealle, ettei karva neiti sitä piruuttaankaan mene särkemään!!!

Vihdosta viimein pääsimme lauantaina viettämään ihanaisen serkkutyttöni 1 vuotis syntymäpäiviä, jonne siis kakutkin tulivat!!:) Sankari näytti tykkäävän hirmuisesti ollessaan sukulaisten keskipisteenä ja saadessaan paljon uusia vaatteita ja leluja!!:) Kuhmuiltakaan ei valitettavasti vältytty, neiti meinaan löi päänsä aika railakkaasti telkkari tasoon ja loppu ajan se kulkikin iso mustelma ottalohkoa koristaen samalla hymyillen leveästi!!=D
En huomannut asukuvaa tällä kertaa ottaa, mutta kakusta voin vilauttaa yhden kuvan!!:)

tein myös suklaasta nuo perhoset koristeeksi

Siivotessani vaatekaappia vastaan tuli eräs Alchemyn huppari jonka olen joskus ostanut kirpparilta. Kaapin perälle se on päätynyt vaikka kuvasta tykkäänkin, johtuen sen ahdistavasta kaula-aukosta ja hupusta. Kaiken lisäksi hihatkin ovat kutistuneet pesussa!!=(
Suureksi ilokseni näin eräässä blogissa mitä vastaavalle paidalle oltiin tehty (kuollaksenikaan en muista enää minkä mutkan kautta senkin olin löytänyt), sain minäkin siitä kipinän tehdä omalleni samalla lailla, ja TADAA... Nyt minulla onkin jälleen käyttökelpoinen huppari!!!^^

Eli hupunhan olin siis leikannut pois ja vähän muutenkin avartanut kaula-aukkoa, tulin hihoistakin heti paljon sopivammat!!!=D Pahoittelen kuvan laatua, kun tuo perus pokkari kamera nyt on laadultaan mitä on...!!:( Eikä hermot kestä miljoonan kuvan ottamista, joista ehkä se yks onnistuu jotenkuten!!

Että sellasta.. Liiketoimintasuunnitelma alkaa oleen melkoisen hyvässä mallissa. Huomenna olisi viimeinen palautuspäivä!!! Jänskää

itseppäisyyspäivää vaan kaikille!=)

Ensin hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!!
Ja toiseksi, on pitänyt monta kertaa jo toivottaa taas uusille lukijoille tervetuloa! Mutta parempi se kai myöhään, kun ei milloinkaan!

Viikot vierähtää taas niin hurjaa vauhtia, ettei mitään rajaa! Mä oonkin nyt saanu reilu viikon ajan ajanvietettä tähän työttömän arkeen! Työkkäristä kun minut pistettiin kaksi viikkoa kestävään työnhaku valmennukseen! Porukka siel on onneksi todella mukavaa ja hauskaa seuraa, kuluu aika paljon leppoisammin! Ja kaippa siitä kurssista on jotain ihan päteviä neuvoja saanut tuohon työhakemusten ja cv:n tekemiseen! Ajankohta vaan ei vois olla huonompi, tälleen joulun aikaan, kun sitä tekemistä olis ihan tarpeeksi kotonakin, joulusiivousten yms muun puuhan merkeissä! No ainakin pääsee välillä pois neljän seinän sisältä ja näkee vähän muitakin ihmisiä, kun oman puolisonsa ja koiran!=D

Joulu valmistelut on meillä lievästi sanottuna retuperällä! Yhdet jouluvalot oon saanu ikkunalle aikaiseksi, mutta siihen se ahkeruus onkin sitten jäänyt. Kämppä näyttää tällä hetkellä enempi siltä, kuin sinne olis juuri jysähtänyt joku isompikin ydinräjähdys!=D
Joululahjat saatiin suurimmaksi osaksi onneksi viime sunnuntaina ostettua. Jotain pientä vielä on ostamati ja muutamalle sukulaiselle on kokonaan ostamatta, mutta paremmalla puolella ollaan ainakin kun vertaa mitä tilanne oli viime jouluna. Osattiin vain valita tälläkin kerralla maailman paskamaisin päivä lähteä Ideaparkkiin. Siellä kun tietysti oli juuri silloin, joku lapsille tarkoitettu tapahtuma keskusaukiolla! Että porukkaa oli pikkasta vaille paljon. Ja liikkeissä koeteltiin hermojen joka sopukkaa, kun ahneat mummot ja mammat rynkee huutavien kakaroiden ja lahjakassien kanssa, muista välittämäti, joka ikisestä pienestä välistä "minä ensin" periaatteella!!!
Joulu aatto meillä on vieläkin vähän auki, että missä vietetää ja kuinka. Luultavasti tehdään perinteinen joka paikan ajo kierros... Jouluaattohan siinä menee ajellessa pitkin maakuntia, kun sukulaiset asuu niin eripaikoissa, mutta saapa sit ainakin muut päivät olla ihan rauhassa kotona. Kun kumminkin itse ainakin olen perhe läheinen ihminen, tykkään kun sukulaisia on siinä aattona lähellä ja niiden kanssa saa viettää aikaa!

Viikonloppuna tuli tehtailtua taas kakkuja, kun tein Jarin veljelle Jerelle syntymäpäiväkakun lahjaksi. Teemana oli tällä kertaa Sonic the hedgehog-sega peli. Kakun itsessään leipomisessa ei kauaa mennyt, mutta se koristelu. Ja kun sai samalla pelätä, että koira syö kaikki koristeet yön aikana kun ne oli siinä keittiön pöydällä kuivumassa!=/

Tuollainen siitä sit tuli... Ja ilmeisesti päivänsankarille kelpas, kun ei ainakaan negatiivista kommenttia tullu!=D

Loppuviikosta minulla onkin työn alla piparkakkutalo! Sen tilasi työkkärin kurssin vetäjä minulta. Joten leipomistäytteistä viikkoa on tiedossa ja mukavaahan se on! Kiva päästä tekeen jotain uutta ja vaihtelevaa arkeen! Samalla vois itsellekkin sellaisen pykätä, kun ei viime vuonna sitäkään kerinnyt tekemään!=/

Tällä hetkellä ollaan anopin tykönä kylässä, tultiin jo eilen. Tarkoituksena on Jarin auttaa veljeänsä auton korjauksessa. Aamulla kerkesimme jo käymään Jarin siskopuolen Arjan kanssa katsomassa yhtä volvon runkoa heidän entisestä mummolasta, jossa heidän setänsä tällä hetkellä majailee. Siellä oli sellainen aivan valtava koira. Kävi sääliksi sitä koiraa, kun se tuli siihen rapsuteltavaksi, huomasin että sen vasemman puolen olkapään vieressä oli ainakin 10-15 cm leveä uloke joka oli ainakin 15cm pitkä. Pahanlaatuinen kasvain, ja lisäksi koira raukalla oli hännän alla tennispallon kokoinen piki musta kasvain. Koira ei olisi millään päästänyt meitä lähtemään pois, kun se tuli koko ajan uudestaan ja uudestaan jokaisen meidän luo rapsutettavaksi. Sen silmistä oikein näki kuinka se kärsi. Mieleni teki kaapata koira ressu mukaan ja viedä se eläinlääkäriin lopetettavaksi, jotta se ei enää kärsisi. Niitä kasvaimia kun tuskin olisi saanut enää operoitua pois ja kun koiralla ikääkin oli arvokkaat 15 vuotta.

Vähän haikeaan pätkään joudun lopettamaan tämän postauksen! Jutun aiheet kun alkavat taas tällä kertaa lähentyä loppuaan. Mutta ehkä seuraavalla kerralla on positiivisempaa jutun aihetta!

Kakkurumbaa ja vauvauutisia...

Viikkoon on mahtunut taas monen moista tapahtumaa... Omaksi harmikseni keuhkoputkentulehdus ja muut flunssan ihanat oireet tuntuvat pesiytyvän taas kroppaani oikeen ryminällä. Mutta eiköhän tästä selvitä levolla ja juomalla 20 kuppia kuumaa päivän aikana. Lääkäriin kun ei voi mennä lääkärikammon vuoksi.

Viime viikon torstaina 10.11 tapahtui jotain aivan mielettömän ihanaa, jota oltiin jo kauan odoteltu. Rakas pikkuveljeni ja hänen kihlattunsa saivat perheeseensä ihanan tyttövauvan. Elikkä minusta sitten tuli täti. Ja huvittavaa on, että 1.5 vuotiaasta pikkusiskostani tuli myös siinä iässä täti!=D Kuviakin on pikkuisesta, mutta en halua rikkoa heidän yksityisyyttään jakamalla pienen prinsessan kuvia täällä sivuillani, joten tyydyn kertomaan ainoastaan kuinka valloittavan suloinen pakkaus meidän rinsessa sitten on!=) Tumma tukkainen peikkotyttö, jolla painoa oli alle 3kg ja pituutta 49 cm. jos oikein muistin!=D Muistiini kun ei hirveästi ole luottamista. Olihan se aluksi aika hurjaa ajatella, että 3 vuotta nuorempi veljeni päräyttää lapsia maailmaan noin nuorena, kun itse olen jo seurustellut oman mieheni kanssa 6 vuotta ja meiltä ollaan jo moneen kertaan kyselty, että koskas meidän taloon alkaa ilmestyä pienten jalkojen tepsutusta. Vaikka ite aina olenkin halunnut lapsia jo nuorena, ettei ikää olisi ihan hirveesti, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin järjellä ajateltuna asioita lapsi tulee sit kun on tullakseen ja oma elämä on siinä mallilla, että pystyy lapselle antamaan hyvän ja turvallisen tulevaisuuden. Eikä meillä olisi vielä ollut edes aikaa ja henkistä jaksamista, mitä lapsi tarvitsee. Ja onhan se elinikäinen prosessi nuo lapset. Ja nähtyäni veljeni ja hänen kihlattunsa lapsen kanssa, tiedän että he pärjäävät ja toivotan heille sydämeni pohjasta onnea. Ja voinhan pientä lasta onneksi käydä aina katsomassa, jos paha vauva kuume iskee!;) Ja tietysti muutenkin. Että suon siis hänelle mieluusti etuoikeuden kansoittaa tätä sukua ennen minua.=D

Viikonloppuna oli myös kakku rumbaa taas kerrakseen. Setäni ja hänen kihlattunsa olivat menossa ystäviensä kanssa, joka vuotisiin halloween pippaloihin. Myöhäinen ajankohta johtuu siitä, etteivät yleensä saa koko kaveriporukkaa kasaan aiheeseen sopivana oikeana ajankohtana. Mutta halloweeniähän voi juhlistaa vaikka ympäri vuoden, jos niin haluaa!;) Elikkä minun huolekseni tosiaan on joka vuosi annettu halloween kakun tai vastaavan herkun valmistaminen juhlaväelle. Tänä vuonna sain aiheeksi tehdä omalla tyylillä höystetyn pääkallo kakun. Nettiä selaillessani alkoi inspiraatio pääkallosta muotoutua ja loppu tulos olikin tälläinen:

Sisällä tavallinen kakkupohja, appelsiinimehulla kostutus ja täytteessä on mustaviinimarja kerma rahka täyte!
Edellisinä vuosina luomukset olivat taas tätä luokkaa:

 Seitti muffinssit, suklaa muffinsseja, joissa oli vaihtoehtoina kaksi täytettä, joko pätkis täyte tai minttusuklaa.

Ja tuo edellinen oli siis vuoden 2010 halloween pippaloista. Ja vielä olisi vuoden 2009 Halloween kakku joka näytti tältä:

Pahoittelen kuvien laatua! Osa kuvista on otettu tunnetusti laadukkailla kännykän kameroilla!=D
Kommenttia en tämänvuotisesta kakusta ole vielä kerinnyt saamaan, mutta luultavasti setäni olisi tullut jo lankoja pitkin, jos kakku aivan myrkkyä olisi ollut!=D Jätettyäni kakun setäni huomaan, lähdin samaisena päivänä puolet hiuksista päästä revittynä, (sedälläni on kotona alle vuoden vanha serkkutyttö) mieheni kanssa katsomaan veljeni vauvaa.

Sunnuntai päivä menikin kiertäen isänpäivä kierroksella hautausmaalta aina mummille ja vaarille asti. Kotona meitä odottikin tekemisen puutteesta levitetty roskapussi ja iloinen nelijalkainen hännänheiluttaja. Kaikeksi ihanuudeksi imuri otti lopputilin sopimuksesta. Isoimmat roskat kerättyäni päätin, että tuleehan se päivä vielä huomennakin, keitin kupillisen teetä ja päätin levittäytyä mieheni kanssa sohvan äärelle lepäämään loppu illaksi!

Halloween viikonloppu

Oon vähän ollut huono kirjottamaan viime aikoina, ollut niin paljon kaikkee järjestelemistä ja hoitamista, joten aikaa ei hirveesti ole ollut kirjoitella. Pahoittelen. Ja ensimmäiselle lukijalle tervetuloa!!!

Monessa paikkaa vietettiin Halloweeniä viime viikonloppuna. Meidänkin piti, mutta juhlat jäivät varsin lyhyeen, johtuen osin siitä, että olisimme viettäneet kahdestaan mieheni kanssa ja toinen syy oli vähät yöunet pe-la välisenä yönä, johtuen kiireestä järjestellä samalla omia syntymäpäiviäni, jotka ovat juurikin tänään 7.11. ja täytin hurjat 23 vuotta..se hirvittää kun tuntuu että aika menee pelottavan nopeasti. ja parempaan suuntaan ei olla ainakaan menossa!!!

Huomaatteko: Toisilla se ikääntyminen vaikuttaa jo melko nopeasti, ei taida ryppyvoiteista olla enää apua!!!!

Sukulaiset poikkesivat kahveella lauantaina ja sunnuntaina. Tunnetusti kun asuntomme oli hieman huonossa kunnossa siisteyden puolesta, eivätkä viimetippaan jättäneet leipomiset paljo stressi tasoa helpottanut. Tällä kertaa päätin leipoa yhden ison kakun, kun aikaisemmin olen leiponut kaksi pienempää kakkua vieraiden tullessa yleensä kahtena päivänä! Aiheeksi kakkuuni ylläri ylläri, laitoin tällä kertaa kovasti rakastamani kirsikan puun!<3<3<3:

Lauantaina meillä kävi anoppini, mieheni pikkusisko, mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä, oma veljeni oman tyttöystävänsä kanssa, sekä äitini oman puolisonsa ja ihanan vajaa 1½ vuotiaan pikkusiskoni kanssa. Lahjaksi tuli rahaa, jolla osteettiinkin kauan haaveilemamme soodastream laite. Aivan mielettömän ihana muumi piknik laukku, jossa oli sisällä keräämääni Englanti astia sarjaan kuuluvaa teemukia 4kpl ja mikä piknikillä tärkeintä vielä, servetit ja tupla patukka!:D Lisäksi sain taas uuden posliinisen teepannun kokoelmiini!^^ aawww...

siinä ihanan pirteä muumi laukku!!

ja uusi ihana teepannu kokelmaan!<3<3

Sunnuntaina meillä poikkesi iskä oman puolisonsa kanssa, sekä mummu ja vaari. Heiltä lahjaksi tuli rahaa, jotka päätimme mieheni kanssa sijoittaa kauan suunnitelmissa olleeseen läppäriin! Moneen kertaan kun on hermonsa saanu menettää pahamaineiselle koneen rohjolle, joka vie tilaa talosta enemmän kuin laki sallii. Ollaan alusta asti oltu mieheni kanssa samalla linjalla, että kummankin rahat on tavallaan yhteistä taloutta. tottakai meidänki suhteen alussa oli niin että oli omat rahat, kun ei vielä niin vakituiseen oltu jatkuvasti yhdessä, mutta aika pian asiat on luisunu siihe malliin, että siltä tilitä maksetaan ostokset jolla on rahaa!:D Lahjarahatkin menevät aina yhteisiin tarkoituksiin!:) Varsinkin kun mekin ollaan asuttu melkein alusta asti yhdessä koko ajan, Muutaman vuoden olen asustanut mieheni kotona melkein jatkuvasti ja yhteisessä kodissa olemme asuneet kolme ja puoli vuotta, josta taas vajaa puoli vuotta ihan iki omassa omistus asunnossa. Ei olisi ollut mitään järkeä eritellä, että mun rahat ja sun rahat. Hulluksihan siinä olisi tullut välillä pienien tulojen takia ja samalla periaatteellahan olisi melkein voinut vetää viivan jääkaappiinkin et kumman ostamat eväät on missäkin hyllyllä! Minulla on useita kavereita, joiden kotona lasketaan molempien menot hyvinkin tarkkaan, ja eräs entinen kaveri sanoi, että on jopa omalle miehellensä velkaa...Musta se on aivan hullua, jos kerta samassa taloudessa asuu niin mun mielestä se talous hoidetaan molempien tileiltä joustavasti aina tilanteen sallimalla tavalla! Tietysti, jos toinen osapuoli suhteesta tuhlaisi kaikki yhteiset rahat koko ajan kaikkeen mahdolliseen turhaan, on ehkä hyvä pitä tilit omina. Jokainen taaplaa tyylillään!!!

Aihe lipsuu taas helposti raiteiltaan, kun alkaa mielikuvitus vilistä hurjaa tahtia! Ehkä nämä kirjoituksen mielikuvitus padot jossain vaiheessa murtuu ja tämä alkaa sujua luonnostaan. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat paljon kirjoittaa ja ovat hyviä kertomaan omista ajatuksistaan ja omista tapahtumistaan välillä, jopa oikein räväkkäänkin tyyliin.
Elikkä kuten tämänhetkisestä postauksestani voi päätellä, oma halloweenini meni aika hiljaisissa merkeissä!:( Sain minä sen verran kuitenkin halloween tunnelmaa aikaiseksi, että kaiversin pienen kurpitsa lyhdyn ensimmäistä kertaa elämässäni!:D

Ehkäpä tähän on hyvä päättää ja jatkaa sitten kun taas inspiraatio iskee! Ja te jotka luette blogiani niin kommentoikaa rohkeasti ja jos mieleen tulee, niin ehdotella saa sopivia aiheita! Työttömän elämä kun ei ole mitään maailman hohdokkainta ja tapahtumarikkainta elämää!!

My Story, My Life...

Ajattelin näin alkuunsa kertoa tarinan itsestäni...Siitä millainen olen ja mitkä asiat ovat lähinnä sydäntäni.

Eli olen 1988 vuonna syntynyt tytön tyllerö nimeltä Tiina. Asun yhdessä kihlattuni Jarin kanssa Sastamalan alueella. Mukanamme täällä asuu meidän rakkaat lemmikkimme 5 vuotias sekarotuinen Sara koira, 4 vuotias leijonanharjaskani Nipa ja lisäksi meillä on akvaario, jossa on kaloja ja rapuja. Olen ammatiltani suurtalouskokki ja leipuri-kondiittori ja tämän hetkinen työllistymis tilanteeni on työtön, kuten olen jo aikasemmassa tekstissäni jo kertaalleen maininnut!
Luonteeltani olen hieman ujo, mutta kun tutustun ihmisiin niin tulen yleensä kaikkien kanssa hyvin toimeen! Osaan hankkiutua tahtomattani myös moniin vaikeuksiin ja tuntuu, että minussa on välillä oikein joku ongelma ja tapaturma magneetti!!! Ja siitä haluaisin eroon... Olen kuitenki sisimmässäni tyttö joka rakastaa rauhallisuutta, turvallisuuden tunnetta, läheisten läsnä oloa ja omaa tilaa!

Ujoudesta pääsemme aiheeseen, joka on minulle hyvin henkilökohtainen...Syy miksi minusta on tullut vetäytyvä ja ujo johtuu lapsuudestani, joka oli täynnä koulukiusausta. Minulla on nimittäin ominaisuus mikä herättää edelleenkin joka puolella oudoksuntaa, kymyksiä ja tuijottelua...Ääneni joka on poikkeuksellisen käheä ja matala naiseksi. Kaikille jotka ovat joskus ihmetelleet ja niille jotka joskus tulevaisuudessa ehkä asiaa ihmettelevät, tiedoksi minulla on synnynnäinen henkitorven ahtauma, joka on leikattu alta vuoden vanhana! Minulla ei siis ole kasvainta, syöpää yms...Enkä ole millään muotoa kehitysvammainen!!!
Olen siis saanut asiasta kuulla jokseenkin muutamaan otteeseen... Lapsena kun toisen erilaisuutta ei olla osattu ottaa mitenkään positiivisesti, vaan on hyökätty koko luokan ja koko koulun voimin pienen erilaisen tytön kimppuun, haukkumalla, nimittelemällä mitä kamalimmilla nimillä, hyljeksitty leikeistä pois yms...tapoja on niin miljoonia ja lapset osaavat olla toisilleen uskomattoman julmia! Ja kun pääsi vihdoinkin yläaste ikään, toivoi se pieni tyttö, että asiat muuttuisivat uusien kavereiden ja uuden ympäristön myötä. Mutta eihän ne asiat ny aivan niin tietenkään menneet... Saman helvetin sitä sai käydä läpi silloinkin! Bussi matkat koulusta kotiin, haukkumisien säestelemänä ja penkin selkänojaan potkimisien... siinä vaiheessa alkoi mennä usko ihmisiin...Kukaan ei tullut puolustamaan ja ystävät jotka muuten olivat tukenani, käänsivät usein selkänsä tapahtumille mitä heidän nenänsä edessä tapahtui päivittäin...Mutta en voi heitäkään syyttää asiasta täysin! siihen aikaan paineet suosittuina olemisesta olivat niin suuret,ettei kukana uskaltanut muuta tehdä kuin katsoa vierestä, pelkäen samalla joutuvansa itse kiusatuiksi!
Ammatti kouluun mentäessä alkoi elämä muuttua siedettävämmäksi, uudet ihmiset jotka ottivat minut yllättävän positiivisesti vastaan ja lisäksi alkava seurustelu ja tutustuminen nykyiseen kihlattuuni Jariin toivat vihdoinki kaivattua piristystä elämääni!

Jarin kanssa olemme seurustelleet ennen nyky tilannetta 3 kertaa! ja se on aika paljon se, mutta osa syy välirikkoihin oli minun pelot ja epäilykset toista kohtaan, en meinannut uskoa et joku haluaa siinä oikeasti olla vierelläni ja välittää vikoineen päivineen, joten ahdistuneena toisen läheisyydestä jouduimme tekemään päätöksia laittaa suhde jäähylle. Mutta kuten näkee olemme aina palanneet toistemme luo uudestaan ja uudestaan ja nyt sitä on vihdoinkin tajuttava et se toinen on siinä aina surullisina ja iloisinakin hetkinä, eikä ole lähdössä pois pienimmistäkään ongelmista!
Välillä tietysti menneisyyden haamut kummittelee mielessä ja on ollut kausia jolloin olen ollut syvästi masentunut, mutta niistä on tähän asti onneksi selvitty ja voi taas pikkuhiljaa alkaa luottamaan läheisten tukeen!:) suurin kiitos kuuluu miehelleni joka on kärsivällisesti jaksanut olla vierellä pahimpina hetkinä jotka on meinannut välillä karata käsistä rankemman kautta!

Enkä halua tällä kerjätä mitään erityis huomiota, helpottaa vain välillä itse kertoa ääneen myös niistä kipeimmistäkin asioista, ja ehkä ihmiset ymmärtäisivät minua paremmin kun tietävät taustaani! Olen meinaan huomannut välillä ihmisten käyttyäytyvän kohtaani erilailla ennen ja jälkeen sen tiedon miksi minä olen tälläinen kuin olen!!!
Mutta se niistä ikävistä asioista!

Rakastan suunnitella itse vaatteita ja olen muutamia vaatekappaleita jo toteuttanutkin! Ja tällä hetkellä työnalla on pitkä helmainen haltia takki jonka toteutan kutoen! Lisäksi olen aikasemmin tehnyt itselleni fleece hupparin, gootti henkisen hameen ja korsetti topin! lisäksi olen välillä tuunaillu jo olemassa olevia vaatteitani ylimääräisillä vetoketjuilla, hakaneuloilla ja hihamerkeillä! Käsityötaitoni on ollut pienestä asti asteikolla 4-10 alle 6 luokkaa... Käsityötunnit on menny koulussa lähinnä purkaessa kaikkee minkä vähänki olen saanut valmiiksi ja kapinoidessa opettajaa vastaan joka ei tuntunut ymmärtävän ettei kaikki yksinkertaisesti olleet luonnonlahjakkuuksia heti kaikessa! Muunmuassa kun toisille annettiin tehtäväksi tehdä pipot niin minulle ja lapsuuden ystävälleni Heidille sanottiin et me teemme ainoastaan pääpannat!:D että sillä lailla!!! Mutta ikävät käsityötuntien turhautumiset ovat vaan saanut lisä kipinää oppettelemaan myöhemmin ompelemaan yms. entistä sisukkaammin! Äitinikin kauniisti joskus tässä kehui yhtä hamettani sanoilla "sähän olet oppinut ompelemaan melkein suoraan!"=D siinä ei voinu ku taas nauraa! ja tottahan ne oli joka sana!

Lisäksi kiinnostuksen kohteina minulla on leffojen keräily, ja kokoelmaani sisältyy noin 300 elokuvaa! Kategorioina pääsääntöisesti kauhu, fantasia, anime ja piirrettyjä! Rajallisen vapaa-ajan takia niitä ei hirveän usein ole keritty katselemaan, mutta ehkä sit vanhana kiikkustuolissa on aikaa!
Leipominen on myös lähellä sydäntä. Rakastan soveltaa erilaisia ohjeita ja kokeilla erilaisia juttuja! harvoin tykkään tehdä samanlaista kakkuja montaa kertaa.
Piirtäminen on ollut myös pakotie kaikissa arkisissa ongelmissa, niihin on tullut purettua kaikki ongelmat ja asiat jotka mielesä painaa...

Sellainen pieni tieto pläjäys taas minusta... en tiedä lukeeko näitä ikinä kukaan ja kiinnostaako ketään, mutta tällä kirjoittamisella on ihme ja kumma, mieltä keventävä vaikutus!=) ja jos joku näitä lukee ja jotain ajatuksia tulee niin kehoittaisin niitä kommentoimaan rohkeasti!

Matkakuumetta!!!

Katsellessani vanhoja Pariisin reissun kuvia, alkoi matkakuume iskeä. Sinne olisi ihanaa päästä uudelleen! Olin siellä ensimmäisen kerran keväällä 2010 luokkaretkellä konditoria puolelta. Lähtö oli 13.4 ja tarkoituksemme oli palata takaisin lauantaina 16.4, mutta niin ei käynytkään...Uutisissa kerrottu tulivuori purkautui juurikin silloin! Ja me olimme porukka monien monien ihmisten joukossa, jotka jäimme jumiin Ranskaan. Mutta sehän ei meitä haitannut, saimmehan sentään muutamia ylimääräisiä loma päiviä lisää hyvällä syyllä!=D

Pidin ensin Pariisia yliarvostettuna ja ehkä hieman epäsiistinä kaupunkina. Roskapusseja heitettiin vain illalla kadulle ja aamulla jäte auto kävi niitä sit keräilemässä. Itsestä se tuntui oudolta, kun suomessahan täällä viedään roskapussit jäteastiaan suoraan. Kiertelimme kaupunkia aika vapaamuotoisesti sillä opettajamme oli ottanut perheensä mukaan meidän luokkaretkelle, joten voi vain kuvitella ettei häntä paljoa näkynyt meidän oppaana siellä. Löysimme jopa luokkalaiseni kanssa paikallisia Gootti liikkeitä! Mutta totesin, että niiden hintataso oli ihan yhtä huikeata luokkaa kuin suomessakin eikä valikoimakaan ollut juurikaan sen erikoisempaa! Ei siis kannattanu sieltä asti lähtee raahaamaan kallista korsettia minkä täältäkin jo saa samaan rahaan! Kiertelimme oman alan liikkeitä ja katselimme paikallisten leipomoiden tuotoksia haltioissamme, ei meinaan vastaavaa näe taatusti suomessa!

  

Leivoksia

                                                 petit fours leivoksia ja kakkuja! nam...

 Siinä taas aivan mielettömiä luomuksia, voi kun osais itse tehdä joskus samanlaisia!=)

                                          Maisemat myös oli mielettömiä sillä reissulla:

                                                       Puisto aluetta Eifelin lähistöllä
 

                                                          Minä ja Eifel torni

Olimme syömässä risteilyaluksella, joka kiersi Seinen joen Pariisin alueelta melkein päästä päähän... Matkaoppaat kertoivat meille tarinoita eri nähtävyyksistä... jälkiruoka kuvan huomasin ottaa vasta sitten, kun olin jo osan syönyt...Tyypillinen ahmatti!!!!

Osa maisemista toi mieleen Rooman...

                                Tämän tyylisiä veistoksia ja koristeita siellä tosiaan oli paljon!
                                              Näimme myös Notre Damen katedraalin:

Kellonsoittajaa emme tosin nähnyt..harmi...

Jälkeen päin mietittynä reissusta olisi varmasti saanut paljon enemmän irti, kun olisi mennyt sinne vaikka oman kumppanin kanssa, jonka kanssa saisi rauhassa kierrellä! Tämä reissu antoi toisaalta hyvän pohjan paikalle...Ties vaikka joskus menisimme sinne Jarin kanssa kahdestaan! Ei menisi paikan opetteluun niin paljoa aikaa, niin kerkiäisi nauttimaankin vähän kaikesta mitä siellä on!
Huvittava tapaus meillä sattui yhdellä ruoka kojulla mistä odottelimme täytettyjä patonkeja...Minä tapani mukaan seisoin ilmeisesti jonkun ihmisen edessä ja luokka kaverini minulle siitä huomautti... Hyvällä englannin kielellä sopersin takana seivolle miehelle "I`m sorry" johon mies vastasi "joo ei se mitään" ! Siinä kun sitten saimme naurun pyrskähdyksistä koottua itsemme meille selvisi miehen olleen sillä alueella vaihto-oppilaana!
Että sellainen reissu...Takasin pääsimme linja-autolla ...se matkasi koko euroopan halki ja tiistai iltana pääsimme vielä ruotsin päässä laivallekkin! Että vaikka pieniä kommervenkkejä olikin, reissu oli oikein onnistunut!=) Ja kotona odotti rakkaani kukka kimpun ja itse leivotun kakun kera! Siitä olin todella otettu, enkä voinu viiteen minuutiin muuta tehdä kun itkeä!

Eikö olekkin komea kakku mieheni ensimmäiseksi kakuksi, minkä hän on itse ikinä tehnyt?!=) ^^

täällä taas...

Miten voi työnhaku olla näin pirun hankalaa...ihmettelen vaan... kiertäny kaikki paikat tässä maakunnassa läpi ja joka paikasta sanotaan ei tarvita työntekijöitä, tuu kysyy puolen vuoden päästä uudestaan! Ja silloinkin todennäköisesti sanotaan uudestaan samalla lailla... onko täällä niin ahdasmielistä porukkaa ettei uusia naamoja uskalleta palkata! en tie...

Tosiaan olen ammatiltani suurtalouskokki ja leipuri-kondiittori. ja työkokemusta minulla on jo yli kaks vuotta! Eikä siltikään meinaa saada mitään... Yleisesti puhutaan et kuinka suuria ikäryhmiä  siirtyy eläkkeelle ihan juuri ja pitäis olla työpaikkoja vaikka muille jakaa, mut missä ne on????? ei paljo ole näkyny...joskus aikanaan kun hain ekoja kertoja töitä tuli ongelmana se, että piti olla kokemusta ainakin kaks vuotta ja nuori pitäis olla jne... mut kuinka sitä voi koulusta juuri valmistuneella olla kokemusta kun mihinkään ei oteta... ja sit kun tulee se vaihe et on takana kokemusta ni sit ei muuten vain satu pääseen mihinkään.... turhauttavaa!!! mutta se siitä tunteen purkauksesta...

Olen maininnut et kakkuja tulee näille sivuille näytille joten tässä niitä nyt olisi muutama:

Tämän kakun tein koulu aikana itselleni syntymäpäivä kakuksi! päällä on marsipaani ja täytteenä löytyy vadelma hyydyke. Nimesin kakun myöhemmin Leevi lohikäärmeeksi.

Tässä on suklaa mousse kakku ja sisällä oli karpalo sydän. Tämän kakun kanssa olin koulun aikoihin kisailemassa Leipurien sm-kisoissa alle 25v.sarjassa Porissa yhdessä rinnakkaisluokka toverin kanssa! koulumme menestyi ihan kohtalaisen hyvin, vain neljä parasta nimettiin ja emme päässeet iha niiden joukkoon mutta leipuriliiton lehden mukaan saimme paljon kehuja joten sijoituksemme ei kuulunut ihan huonoimpien joukkoon!:) Kisaaminen oli aika jännittävää, koska en tykkää hirveesti olla mitenkään julkisesti esillä ja tälläiset edustus tilanteet olivat kieltämättä melko hermoja raastavia!=/ Mutta näin jälkeen päin olen hirveän tyytyväinen saamastani kokemuksesta ja lisäksi opin ettei tälläisiin tilanteisiin kuole, vaikka usein sitä olenkin hirvitellyt! =D