perjantai 22. toukokuuta 2015

Kaiken alla on norppa

Toukokuu alkaa olla lopuillaan ja kesäkuu on aivan kulman takana. Miten tämä kevät menikin näin hujauksessa? Viileät säät ovat piinanneet niin pitkään ettei kesää ole huomannut oikeastaan muusta kuin puihin ilmaantuvista hiirenkorvista! Olen ollut tänä keväänä hirmuisen aikaansaamaton, monesti halunnut tehdä kaikenlaista pelailla, käydä lenkillä, pitää kämpästämme parempaa huolta, kommentoida moniin blogiteksteihin jotka ovat herättäneet ajatuksia, kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt aivan retuperälle ja odottavat tuossa vieressäni kirjahyllyllä sopivaa inspiraatiota. Mutta mihinkään näistä sitä kaivattua inspiaatiota ja energiaa ei ole... lisäksi nyt alkava ilmojen lämpiäminen on saanut minut havahtumaan, millaisen muodonmuutoksen olen kroppaani saanut aikaiseksi. Olen kerryttänyt itselleni sitä mukaan vararenkaita ylleni mitä enempi on talvella ollut vaatekerroksia päällä ja nyt kun olen joutunut kuorimaan vaatekerroksia pois, olen joutunut toteamaan ettei vaivalla hankitut michelinrenkaani häviäkkään samaan tahtiin mitä vaatekerrokset. Lopputuloksena on tuhdissa kunnossa oleva norppa.

Ja tässä vaiheessa on kenenkään turha tulla sanomaan etten ole mikään läski, että on muka vääränlainen kehonkuva tai muuta potaskaa. Vaaka ja vaatteet eivät valehtele, ennen isohkot housut ovat tätänykyään pienet ja vaatekokoni on kasvanut ainakin kaksi numeroa isommaksi. Ja jos joku tulee mulle sanomaan että naisella pitää olla muotoja ja jotain josta ottaa kiinni, niin voin suoraan että painukoot muualle vakuuttelemaan. Muotoja voi olla myös vaikka olisi timmissä kunnossa!!! Lisäksi en ymmärrä miksi pitää muistuttaa niitä amerikan liikalihavia, ennen kun voi muka sanoa olevansa lihava? Kyllähän sen jokainen tuntee omassa kehossaan milloin on hyvä olla ja milloin ollaan vaarallisilla vesillä!
Katsellessani uusia valokuvia ja verrattuani niitä kaks vuotta sitten otettuihin kuviin, meinasi oikeasti poru päästä. Mietin monesti katseltuani nykyisiä kuvia, että kuka helvetti kuvissa on, en tunnista niistä enää itseäni, en koe olevani millään muotoa viehättävä ja se valitettavasti näkyy kaikessa! Ainoa mistä olen tyytyväinen nykyisen painon kohdalla, niin se että olen saanut rintavarustukseen enempi kokoa, mutta se on laiha lohtu kun tuskailee näiden hyllyvien uimarenkaiden ja tuhtien tukkijalkojen kanssa, kaksarin läpättäessä tuulessa. Tännekkin saa valikoida monien kuvien joukosta vain ne kuvat joissa kuvakulma peittää todelliset näkymät...olisi kivaa kun olisi jälleen se hoikempi minä jollon voi valita vain sen mukaan mikä kuva on vähiten heilahtanut..

Minulla oli pieni kipinä tuossa noin kolme viikkoa sitten, aloin käymään töiden jälkeen lenkillä säännöllisesti ja tein samaan syssyyn vielä sisällä vatsa, selkä ja jalkalihasreeniä. Mutta kuinkas sitten kävikään, kerran kokeiltuani muutaman metrin juoksua tuolla maastossa sanoikin oikeapolvi riksraks ja poks. Sen jälkeen olenkin taistellut sen kanssa että saan pidettyä sen työkuntoisena, joten lenkit ovat jääneet pois. Lisäksi sairastuin viikko sitten flunssaan, joten lenkkeilystä ei ole tullut senkään vertaa mitään. :(

Kunpa voisin vain kaahata itseni laihemmaksi...

Millä saisin kadoksissa olleen lenkkeilyvimman takaisin? Millä saan itseni lopettamaan lohtusyömisen? vinkkejä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! millä te pidätte painonne kurissa? ruokavalio? Liikunta?

12 kommenttia:

  1. Mä tiiän niin hyvin, miltä susta tuntuu! :( Kun oma keho ei tunnu enää omalta ja vaatteet näyttää kamalilta miltä ennen.

    Mua on motivoinut liikunta, erilaiset vaatteet (vaikka lempivaate joka ei enää mahdu ja tätä myöten pakottaa ittensä toimimaan sen eteen), treenivaatteet, palkinnot saavutuksista (herkkupäivät 1krt/viikko), ruokavalio, kihlattu komentaa ("personaltrainer" tyyliin)... Onhan noita hurumykkänä! Jos lenkkeily ottaa pattiin, niin kannattaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, vaikka pyöräilyä. :) Oma painoni pysyy kurissa noilla konsteilla.

    Tsemppiä ja toivottavasti kipinä syttyy! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkeistä ja tsempistä! ^_^ tuo motivointi varmasti auttaisi kun päättäisi et saa ostaa vasta sitten jotain tiettyä vaatetta kun on saanut tuloksia aikaiseksi! :) lenkkeilystä pidän kyllä tuolla luonnossa kovasti, mutta tuo polven kipeytyminen estää sen nyt melko tehokkaasti! :( täytyisi kaiketi käydä näyttämässä sitä lääkärille et onko sieltä mennyt jokin oikeasti rikki! :/ pyörän kunnostin nyt tässä yks päivä, että olisi kyllä tarkoitus aloittaa sillä sotkeminen heti kun vain nuo vesisateet lakkaavat! :D

      Poista
  2. Mulle ainakin on tärkeää säännöllinen syöminen: kun syö kolmen tunnin välein, ei tee mieli napostella. Ja tietty se syömisten etukäteen suunnittelu helpottaa tuota säännöllistä syömistä. Ja veden juominen päivän mittaan, tuntuu että kroppa voi paljon paremmin ja on energisempi olo kun nesteyttää kehoaan kunnolla! Ja mulle ainakin paras motivaattori liikkumiselle on ollut salikortin hankkiminen, siitä kun on etukäteen maksanut niin sitte vaa on pakko mennä ettei mee rahat hukkaan. :D Varsinki ku otin semmosen kortin, millä pääsee kaikille jumppatunneille, nii se on nii helppoo, menee tunnille ja sitte siellä on pakko olla se koko tunti, kotona jos tekee niin iskee laiskuus ja menee vaa sohvalle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekkin hirmuisesti vinkeistä! :) tuo säännöllinen syöminen on vähän hankalaa toteuttaa ainakin työssä kun täytyy keskityä muuhun kun säännölliseen syömiseen, ruokatuntikin pidetääm sitten kun ehtii ja sekin vaihtelee eri paikoittain! Mutta kotona täytyisi kiinnittää enempi huomiota säännöllisyyteen, nykyisin kun tulee syötyä vähän milloin sattuu! :(
      Salikorttia tuskin tulee hankittua kun täältä on matkaa sen verran lähimpään punttisalille, eikä ne oikeen muutenkaan ole minulle ominaisin liikuntamuoto... mutta luonnossa liikkumista täytyisi koittaa tehostaa ja lisätä vielä enempi arjen tohinoiden sekaan! :)

      Poista
  3. Voin kyllä niin samastua tähän tekstiin :/ Pari vuotta sitten olen itse ihan samassa pisteessä. Vaate koko oli kasvanut tosiaan sen pari vaatekokoa, ja vaikka painoindeksin mukaan oli "vain" lievästi ylipainoinen, niin itku meinas päästä kun ne lempparivaatteet tuntui nuken vaatteilta, peilikuva hirvitti ja makkaroita tursuili jokaisesta mahdollisesta välistä. Itse laihdutin ihan hullulla herkkulakolla, kaikki vaan boikottiin, mutta se ei ehkä mielenterveyden kannalta ole se paras mahdollinen ratkaisu. Mutta sen opin tämän kuurin aikana, että sillä todellakin on väliä, mitä suuhunsa laittaa. Ruokavalion kuntoon saamisella tuloksia tapahtuu paljon nopeammin, mitä hillittömällä jumppaamisella, sillä se on ihan törkeä määrä työtä mitä joutuu tekemään että saa kulutettua vaikka yhden päivällä syödyn keksin.

    Ruokavaliossa kannattaa suosia mahdollisimman puhtaita ja tuoreita raaka-aineta. Puhtailla tarkotan siis e- koodittomia tai sellaisia missä niitä on mahdollisimman vähän. Esimerkkinä mainittakoon, että olen itse vaihtanut margariinin täysin kokonaan voihin. Kaikki einekset ja valmisruoka kannattaa jättää kaupan hyllyille ja leivän syömistä olisi hyvä välttää myös. Mahdollisimman paljon tuoreita, sesongissa olevia kasviksia ruokaan ja lihaa kaveriksi. Jos haluaa pastaa/perunaa lisukkeeksi, niin niitäkin kannattaa käyttää kohtuudella. Lautasmalli on hyvä pitää mielessä. Marjat, hedelmät ja pähkinät on hyviä välipaloja. Vaihda valmiiksi maustetut (ja sokeroidut) jogurtit/rahkat maustamattomiin, ja lisää itse sekaan marjoja tai hedelmiä. Smoothiet on myös oivallinen välipala. Jos tykkää hippeilystä, niin nyt alkaa luonnon yrtit kukkia, alkukesästä kannattaa kerätä esim. nokkosta ja maitohorsman versoja. Mitähän vielä keksisin. Herkkuja ei tarvitse kokonaan poistaa, sitä voi itselleen suoda vaikka yhden "karkkipäivän" viikossa, ja juhlapäiville saa tottakai antaa vapauksia. Liikuntakin kulkee tosi hyvänä lisänä, mutta ensin kannattaa minun mielestäni kiinnittää huomio juurikin tuohon ruokavalioon :) Paljonhan se vaatii työtä, kun vihannekset ym. pitää itse alusta asti itse silputa ja kuoria ja keittää tai paistaa, mutta lupaan että on se sen arvoista ja kyllä siihen lopulta tottuukin ^__^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärimmäisen iso kiitos sinulle isosta paneutumisestasi tähän kommenttiin ^_^ arvostan ja olen kiitollinen <3 mukava kuulla tuollaisesta ns."selviytymistarinasta", tulee oikeasti olo että ehkä minäkin pystyn kun joku muukin samassa tilanteessa ollut pystyy!!! On juurikin hirveintä tajuta että on painoindeksinkin mukaan jo reippaasti tuossa lievästi lihavuuden puolella, melkein jopa merkittävästi lihavan alarajoilla -_-' ihan hävettää myöntää edes..

      Itselläni tuo syöminen onkin ollut aina se kompastuskivi, monesti kun tulee napattua enempää ajattelematta noita eineksiä, koska ovat helppoja ja nopeita ja varsinkin jos on se oranssi miinuslätkä niin vielä varmemmin tulee ostettua mieluummin niitä kun sitä isotöistä kaalinpäätä : D pakasteessa onkin nykyään onneksi monesti niitä valmis kasviksia, täytyy ruveta tutkailemaan niiden tuoteselosteita! Vaikka tuoreet kyllä olisi vielä parempia, mutta ostaisi niitä pakaste vihanneksia varalle niiksi päiviksi kun ei jaksa nähdä vaivaa! :)
      hirveesti se vaatii itsekuria, ainakin tämmöiselle jonka makunystyrät jumaloi herkkuja ja muita ei niin terveellisiä tuotteita :D ja nuo makeiset, ne on paheeni "jos mä tänään vaan tän yhden patukan ostan" tai "ei tämä pari riviä (puoli levyä) suklaata mitään haittaa" -_-' millä saisin opetettua itseni korvaamaan ne makeiset ja muut herkut hedelmillä?? Ehkä siihenkin tottuu kun vaan ottaa sen asenteen!! Omasta itsestäänhän se on kiinni... kyllä se on nyt vain otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä ruokaremontti, ensin pitää kyllä tyhjätä kaapit tyhjäksi kaikesta epäterveellisestä ja nimenomaan hävittää roskiin tai antaa muualle ja ostaa tilalle niitä puhtaita raaka-aineita!!

      Kiitos hirmuisesti vinkeistä, uskon et näistä tulee olemaan minulle iso hyöty, ja ainakin onnistuit saamaan kipinän tuonne sisuksiini, että ehkä minäkin onnistun kun kovasti vain yritän ja otan oikean asenteen!!! ^_^ ja tähän kun lisää yllä mainitun motivoinnin että ostaa itselleen jotain kivaa, jonkun pitkään haaveileman vaatteen palkinnoksi kun onnistuu tavotteissaan! :)

      Poista
    2. Muutosta alkaa tapahtua siinä vaiheessa, kun se ajatus on itsellä iskoutunut päähän. Kun oikeasti haluaa tehdä kropalleen jotakin, niin kyllä se asenne siitä muuttuu :) Varmasti välissä tulee heikkouden hetkiä ja sortuu helppoon ruokaan tai herkutteluun, mutta se on ihan inhimillistä. Sitten vaan pitää muistaa jatkaa terveellisempien ruokailutapojen vaalimista :)

      Itse kokkailen yleensä ihan hillittömän isoja annoksia, joista pakastan sitten kerta-annoksia niille päiville kun ei niin jaksa panostaa siihen kokkailuun tai ei vain yksinkertaisesti riitä aikaa. Tykkään erityisesti keitoista, koska ne on niin helppo valmistaa. Kasvisten pilkkominen ja kuoriminen vie eniten aikaa, mutta kun sen on saanut valmiiksi niin lopulta se porisee vain itsekseen :) Lisäksi, kun keittoon voit laittaa ihan mitä huvittaa, niin vaihtelua on helppo saada aikaan vaihtelemalla eri kasviksia tai lihaa/korviketta, laittamalla tomaattimurskaa mausteeksi tai jättämällä sen pois. Ja suosimalla sesongissa olevia kasviksia, ruoka on myös yllättävän edullista! ^__^

      Mutta on kyllä kiva kuulla että kommenttini sai sinut inspiroitumaan! Kyllä sinä saat vielä kroppasi takaisin! Ruuanlaitto voi olla myös mukavaa yhdessä tekemistä miehen kanssa, kokeile saatko hänetkin innostumaan! :)

      Poista
    3. Pahoittelut vastaamisen kestossa, olen ollut vähän aikaa poissa täältä blogimaailmasta niin en ole päässyt vastaamaan.
      Mutta tuo juu onkin itsellä ehkä se suurin este ,mistä pitäisi oppia pois, nimittäin laiskuus, sitä aina havittelee sitä helpointa tapaa tehdä ruokaa, eli toisin sanottuna pellille ja uuniin joka ei todellakaan ole se terveellisin vaihtoehto. Ehkä siitä tosiaan voisi tehdä yhteisen rutiinin oman kumppanin kanssa, saa samalla vaihdettua päivän kuulumiset kun yhdessä laitettaisiin ruokaa! :)

      Nähtäväksi jää miten tässä käy! :D

      Poista
  4. Itsekkin saanut jotenkin omasta niskasta kiinni ja käynyt jopa lenkillä! En mitään monien tuntien lenkkejä, mutta itselleni se 4 km / kerta on jo jotain koska ennen en saanut käveltyä edes sitä. Kaikilta tulee kommentteja et ootko sä jollain laihiksella taas.. En oo kommentoinu mitään vaan päättänyt et tämä on loppuelämän muutos, ei mikään kesäkunto tavoittelu! Turha on kuukaudessa saada isompia tuloksia, ellei oo syömättä ja juo vaan vettä. Vuosi kuulostaa enemmän todelta :)

    Tsemppiä! Ja olis kiva lukea miten homma sujuu, koitan itsekkin saada aikaiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ehkä myös isoin turhauttaja on itselläni tuo kun haluaisi saada tuloksia nyt ja heti, sitä tavallaan masentuu jos ei ole paino laskenut yhtään jos on esim pari päivää ollu pelkällä salaattikuurilla, sit helposti sortuu siihe ajatteluun et paskat tästä kun mitään ei kerta tapahdu! Täytyisi vaan koittaa saada itselleen taottua järkeä, että hiljaa hyvä tulee...! Onneksi nyt sain polkupyöräni kuntoon, pääsen vihdoinkin tekemään pieniä pyörä lenkkejä! :)

      Aion ehdottomasti kirjustella tänne aiheesta lisää, kun saan itseni siihen pisteeseen että muutoksia tulee! :)

      Poista
  5. Kurja kuulla, ettet viihdy omassa kropassasi. :/ Valitettavasti tunne taitaa olla enemmän tai vähemmän kaikille tuttu ja aina löytyisi jotain muokattavaa tai parannettavaa. Itse lihoin reippaan tasaisesti parin vuoden ajan ja pitkään olo oli sen mukainen. Edelleenkään ei tee mieli kulkea lyhythihaisissa, kun käsivarret tuntuvat haloilta. Itselle mielekäs ja hauska liikuntaharrastus antoi sitten voimia hyväksyä oman kehon sellaisena kuin se on - kun tajusi, mihin kaikkeen pystyy ja mitä osaa, ei enää ollutkaan niin tärkeää olla laiha. Samalla loppui vaa'alla käynti. Itsekään en voi enää oikeastaan juosta, yläasteella hankitut vammat pahenivat talvella, mutta tankoilu ja sirkus ovat tulleet jäädäkseen, lisäksi venyttelen ja joogaan kotona. Joten suosittelen kokeilemaan muita lajeja lenkkeilyn lisäksi, jos siihen ei nyt kykyne. Ehkä joku, minkä kokeilua on jo pidempään harkinnut, mutta uskallus ei ole riittänyt? Tai lapsuuden suosikkiharrastus? itselle polvikipuihin on uinti auttanut, rasittaa kroppaa eritavalla ja toisaalta myös pehmentää liikkumista.

    Jokainen on oman elämänsä ja kehonsa asiantuntija ja tietää, milloin siinä ei ole hyvä olla. Oli kyse sitten vain muutamasta kilosta, reippaasta ylipainosta tai alipainosta, joten toivotan tsemppiä tavoitteeseen pääsyssä! Kesä on tulossa ja ainakin itse nautin ulkoilusta enemmän silloin ja liikuttua tulee ihan huomaamatta, lisäksi herkuttelun kaipuu vähenee, kun ei tarvitse energiaa lämpimänä pysymiseen samalla tavalla (tosin ne pirun jäätelöt...). Tosin haluaisin huomauttaisin, että vaaka valehtelee kyllä, sen lukemaan vaikuttavat niin monet asiat (mihin aikaan käy, kuukautiskierto, ruuansulatus, nesteet kehossa) ja lihas painaa läskiä enemmän, joten siihen ei kannata liiaksi stressiä laittaa. Vaatekoko tietysti toinen asia. Lisäksi lihava-laiha vastakkainasettelu ei itsessään ole hyödyllistä yleisellä tasolla (esimerkiksi mainitsemasi naisella tulee olla muotoja-huutelu, jolla lytätään littania vartaloita tai anonyymien ilkeät kommentit, miten vaikka missit olivat tänä vuonna läskejä) vaan muiden tulisi hyväksyä jokainen sellaisena, kuin tämä on ja antaa henkilön itse päättää, mitä mieltä on kropastaan; onko siinä liikaa, liian vähän vai onko se täydellinen juuri sellaisena hänelle itselleen. Toki et tähän syyllistynyt, taidan itse vain olla kovin herkkä fatshamingin ja vääränlaisten kehojen haukkumisen suhteen. ^^'' <3

    Olet ihana, toivottavasti löydät tavan tavoittaa unelmakehosi! Voimia sen tavoitteluun! ^-^ <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos hirmuisesti rohkaisusta ja kattavasta kommentista. Kuulostaa hienolta tuo mitä kerroit että olet löytänyt uuden harrastuksen ja sitä myötä myös itseluottamusta enempi. Tykkään hirmuisesti liikkua luonnossa, mutta nämä helteet tuovat itselleni kiusallisen ongelman, nimittäin hengitysvaikeudet. Millonkaa ei oo hyvä! :D Nyt olen hieman löytänyt puhtia terveellisempään ruokavalioon, lautanen on täyttynyt suurimmalti osalti salaatilla ja herkutkin ovat vähentyneet huomattavasti. Mutta nämä juhlat mitä on alkanut tulemaan niin eivät kyllä hirmuisesti kannusta terveelliseen ruokavalioon. Voi kun löytäisi aikaa uimiseen ja paikan... ja uimapuvun missä tuntee olonsa jotenkin edes siedettäväksi =/

      Juu tuo on kyllä turhauttavaa kun on paljon näitä liianlihava/liian laiha haukkuja ihmisillä. Itse näen ihmisissä vain persoonia, en sitä millainen kroppa kelläkin on, koska pääasia on se tosiaan miltä kukakin tuntee olonsa omassa kehossaan. Samalla just turhauttaa niin tuo et "et ole tarpeeksi läski/laiha tehdäksesi muutoksia" , miks ihmiset lyttää aina ensimmäisenä toisen ihmisen tekemiset yms. Ollaanko vaan niin kateellisia toisen halusta muuttua että paree lytätä se heti alkumerteillä ettei siitä tuu vaan tyytyväistä ja itsevarmaa?? En tiedä, itse aina pyrtin kannustamaan ihmisiä, tietysti myös toimimaan järjen äänenä jos toisella on ajatuksena laihduttaa itsensä nälkäkuoleman partaalle niin en tietenkään silloin kannusta vaan koitan saada henkilön pitämään itsestään juuri sellaisena kuin hän on! :) Nää varmaan tulee aina oleen monipiippuisia juttuja ja arkoja aiheita.

      Kiitos vielä paljon ihanuus <3

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Anonyymit: Laitattehan nimimerkkiä kommenttinne perään?! kiitos!=)