Kaiken alla on norppa

Toukokuu alkaa olla lopuillaan ja kesäkuu on aivan kulman takana. Miten tämä kevät menikin näin hujauksessa? Viileät säät ovat piinanneet niin pitkään ettei kesää ole huomannut oikeastaan muusta kuin puihin ilmaantuvista hiirenkorvista! Olen ollut tänä keväänä hirmuisen aikaansaamaton, monesti halunnut tehdä kaikenlaista pelailla, käydä lenkillä, pitää kämpästämme parempaa huolta, kommentoida moniin blogiteksteihin jotka ovat herättäneet ajatuksia, kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt aivan retuperälle ja odottavat tuossa vieressäni kirjahyllyllä sopivaa inspiraatiota. Mutta mihinkään näistä sitä kaivattua inspiaatiota ja energiaa ei ole... lisäksi nyt alkava ilmojen lämpiäminen on saanut minut havahtumaan, millaisen muodonmuutoksen olen kroppaani saanut aikaiseksi. Olen kerryttänyt itselleni sitä mukaan vararenkaita ylleni mitä enempi on talvella ollut vaatekerroksia päällä ja nyt kun olen joutunut kuorimaan vaatekerroksia pois, olen joutunut toteamaan ettei vaivalla hankitut michelinrenkaani häviäkkään samaan tahtiin mitä vaatekerrokset. Lopputuloksena on tuhdissa kunnossa oleva norppa.

Ja tässä vaiheessa on kenenkään turha tulla sanomaan etten ole mikään läski, että on muka vääränlainen kehonkuva tai muuta potaskaa. Vaaka ja vaatteet eivät valehtele, ennen isohkot housut ovat tätänykyään pienet ja vaatekokoni on kasvanut ainakin kaksi numeroa isommaksi. Ja jos joku tulee mulle sanomaan että naisella pitää olla muotoja ja jotain josta ottaa kiinni, niin voin suoraan että painukoot muualle vakuuttelemaan. Muotoja voi olla myös vaikka olisi timmissä kunnossa!!! Lisäksi en ymmärrä miksi pitää muistuttaa niitä amerikan liikalihavia, ennen kun voi muka sanoa olevansa lihava? Kyllähän sen jokainen tuntee omassa kehossaan milloin on hyvä olla ja milloin ollaan vaarallisilla vesillä!
Katsellessani uusia valokuvia ja verrattuani niitä kaks vuotta sitten otettuihin kuviin, meinasi oikeasti poru päästä. Mietin monesti katseltuani nykyisiä kuvia, että kuka helvetti kuvissa on, en tunnista niistä enää itseäni, en koe olevani millään muotoa viehättävä ja se valitettavasti näkyy kaikessa! Ainoa mistä olen tyytyväinen nykyisen painon kohdalla, niin se että olen saanut rintavarustukseen enempi kokoa, mutta se on laiha lohtu kun tuskailee näiden hyllyvien uimarenkaiden ja tuhtien tukkijalkojen kanssa, kaksarin läpättäessä tuulessa. Tännekkin saa valikoida monien kuvien joukosta vain ne kuvat joissa kuvakulma peittää todelliset näkymät...olisi kivaa kun olisi jälleen se hoikempi minä jollon voi valita vain sen mukaan mikä kuva on vähiten heilahtanut..

Minulla oli pieni kipinä tuossa noin kolme viikkoa sitten, aloin käymään töiden jälkeen lenkillä säännöllisesti ja tein samaan syssyyn vielä sisällä vatsa, selkä ja jalkalihasreeniä. Mutta kuinkas sitten kävikään, kerran kokeiltuani muutaman metrin juoksua tuolla maastossa sanoikin oikeapolvi riksraks ja poks. Sen jälkeen olenkin taistellut sen kanssa että saan pidettyä sen työkuntoisena, joten lenkit ovat jääneet pois. Lisäksi sairastuin viikko sitten flunssaan, joten lenkkeilystä ei ole tullut senkään vertaa mitään. :(

Kunpa voisin vain kaahata itseni laihemmaksi...

Millä saisin kadoksissa olleen lenkkeilyvimman takaisin? Millä saan itseni lopettamaan lohtusyömisen? vinkkejä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! millä te pidätte painonne kurissa? ruokavalio? Liikunta?