Mitkä käytöstavat vol. 2

Kuten otsikosta välkyimmät voivat jo päätellä, niin taasen olisi tämän naisen sanainen arkku aukaisua vaille valmis. Tänään mittani tuli jälleen täydeksi työmaalla ja päätin avautua uudelleen aiheesta josta jo avauduin miltein 2 vuotta sitten. Vol 1, voitte lukea täältä! :)
Tällä kertaa kimmokkeen sain kun yksinkertaisesti kyllästyin työmaalla taasen muutamien ihmisten käyttäytymiseen. Aina nähdessäni heidän naamansa, tekee mieleni repiä heidän korvista suoraan käytöstapakouluun.

Ensimmäinen ärsykkeeni on ammattiylpeät ihmiset. Enkä nyt tarkoita sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan siinä kun on tiettyjä ammattialoja joiden tekijät kuvittelevat itsensä huomattavasti arvokkaammaksi kuin esimerkiksi tavallisen massa-alan duunarin. Keittiöalalla ollessani ja työskennellessäni olen huomannut tälläisen seikan, jossa meiltä vaaditaan hymyä, käytöstapoja, mieluiten näkymättömyyttä, ahkeruutta, lusmuilemattomuutta, siistiä työjälkeä, nöyryyttä, joskus jopa alistavuutta (onko ees sana?)
Kaikkeen tähän me pyrimme, ainakin suurinosa meistä, pyrimme tekemään ruuan maukkaaksi jotta asiakkailla olisi mielekäs makuelämys ruokaillessaan työnsä/koulunsa lomassa, Pyrimme tekemään ruuan 100% hygienia lainsäädäntöjen mukaan, pitämään ruuat oikean lämpöisinä, laittamaan ne tarjolle mahdollisimman siististi ja houkuttelevan näköiseksi, pyrimme tekemään mahdollisimman terveellistä ja monipuolista ruokaa erityisruokavalioita unohtamatta. Palvelemme asiakkaita kiireestä huolimatta ystävällisesti, hymyssä suin ja pyrimme antamaan aikaa asiakkaille mielikuvan ettei meillä ole kiirettä ja että ehdimme palvelemaan häntä kaikessa rauhassa, vaikka takaraivossa kello tikittää (ei siinä mielessä) ja ajatukset huutaa pään sisällä, miten paljon on tekemättä ja olenko aikataulusta jäljessä. Hyvinä päivinä kaikki menee putkeen, ruuat valmistuvat ajallaan, olet tyytyväinen makuun ja ulkonäköön, ehdit panostamaan koristeluun jopa muutaman ylimääräisen minuutin, asiakkaat kiittävät ruuasta ja hakevat jopa monta kertaa lisää, saatat saada kehuja ruuasta ja kaikki tuntuu menevänm muutenkin nappiin...

Mutta valitettavan usein on näitä mutta päiviä... :
Aamusta asti tuntuu ettei mikään mene niin kuin pitää, koneet temppuilee, et saa salaatin teosta oikeen mitään aikaseks, se ei näytä mielestäsi hyvältä tai joudut kiireessä improvisoimaan jotain muuta kun huomaat että vielä eilen hyvältä näyttäneet salaatit onkin tänä aamuna aivan käyttökelvottomia. tai rähmäkäpälyyksissäs kompastut ja tiputat valmistamasi salaatit lattialle, siivoat jälkesi, alat hädissäsi miettimään mistä taiot uutta tilalle, tai vaikkei mikään näistä edellä olevista kävisikään toteen, saattaa muuten vain ajoitus mennä pieleen. Ruokalaji saattaa olla niin monivaiheinen ja isotöinen että joudut pahimmassa tapauksessa skippaamaan aamukahvitauon kokonaan, kun hirveellä tuskalla saat ruuat tarjolle ja pidät huolen linjaston siisteydestä ja asiakkaiden tyytyväisyydesta alkaa tulemaan näitä asiakkaita jotka eivät edes kiitä, valittavat miksi haarukat ja veittet ovat tällä tavalla, tai miksi vasta pestyssä tarjottimessa on yksi vesipisara "servettini kastui"... "Ruuassa on liikaa kasviksia, olisi pitänyt olla lisäksi sitä tätä ja tota" tai niinkun viime viikolla eräs nainen linjastossa sanoi "miksei näitä grahampiirakoita ole valmiiksi halkaistu, mieti nyt kuinka tämä linjasto hidastuu kun lapset aukovat noita tossa linjassa".. yrität sitten asiallisesti hymyillen selittämään kuinka ne on tarkoitus vasta pöydän ääressä aukoa ja luuleeko hän että meillä on aikaa tämän kaiken härdellin ohella halkoa miltein 400 grahampiirakkaa????? tästä palautteesta ja asiakkaan selkeästä ärtymyksestä harmistuneena koitat silti tehdä työsi hyvin kiireestä huolimatta, Kaikkia töitä et välttämättä ehdi edes työajan puitteissa tekemään... Mutta ymmärtääkö sitä kukaan siellä asiakkaana ollessaan miten paljon me ns. "paskaduunarit" joudumme tekemään että asiat menee hyvin? Muille tuntuu olevan hirmu helppoa valittaa ihan jokaisesta asiasta, koska se on nykyään muotia, ollaan laatutietoisia ja meillä on oikeus valittaa. Tottakai jos oikeasti on palvelussa tai ruuassa tai on alasta mistä kyse jotain oikeasti korjaamisen aihetta niin tottakai palaute on tervetullutta, mutta nämä ns. tyhjästä valittajat, jotka pelkästään oikeutensa tietoisina rutistavat aivonystyröistään viimeisetkin tipat miettiäkseen mistä voisivat valittaa, ovat sitä jotain niin hermoja raastavaa!
Työtä saat tehdä suoraan sanottuna aivan perkeleesti, mutta palkkasi on pienimmästä päästä, missä arvostus? Tasan ei mee nallekarkit taaskaan. Miksi yleensäkkin on fyysisimmät ja eniten työtä sisältävät ammatit niitä vähempi palkkaisempia? Sit taas jotkut paskanjauhaja poliitikot jotka eivät välttämättä tee mitään koko kautena saavat palkkaa enempi kun ne paskaduunarit vuodessa.... joo-o.. ei paljoa arvosteta ei...

hmm...jotenkin tuntuu että tätä ajatusvirtaa tulee nyt sellaisella paineella että tässä tekstissä ei taida olla selkeää punaista lankaa.. noo siitä huolimatta koitetaan jatkaa...
Ehkä se ensimmäisin pointtini ennen tätä ylempää mielenpurkausta oli siinä kun työssäni kohtaan usein sitä asetelmaa, jossa olet ihmisenä alempiarvoisempi kun joku muun alan työntekijä... Tähän vaiheeseen päähäni ei mahdu mitään muuta kysymystä kuin että MIKSI?????
Miten ihmisen arvo mitataan hänen ammattinsa vuoksi, miten joku ihminen on sinua alempiarvoinen vain kun on valinnut eri ammattialan mitä haluaa työkseen tehdä?? Tämä seikka ei mene minun kaaliini vaikka kuinka kirveellä takoisi. Itselläni ei koskaan ole käynyt edes mielessä että kuvittelisin itseni jotenkin eri arvoiseksi ihmiseksi pelkästään ammattini vuoksi. No joo, hyvä sanoa kun elää jo miltein pohjalla, keittiö ala on siivousalan kanssa ehkä niitä muiden silmissä alinta pohjasakkaa! Meitä ei huomata ja arvosteta silloin kun asiat on hyvin, mutta kun asiat on huonosti ni johan sataa paskaa niskaan. Jopa vielä tänä päivänäkin milloin suvaitsevaisuuden pitäisi olla kuin ruusun nuppu, huomaan tälläistä käyttäytymistä että nämä ns.muka paremmat ammatit kuten opettajat tai lähihoitajat eivät monesti edes alennu kiittämään ruuasta, koskaan tervehtimään ja katsovat ja kohtelevat muutenkin kuin mitäkin rupusakkia. Mietin vain että miten jonkun kiinnostuksen kohteet voi tehdä sinusta muka ylempiarvoisemman? Jokaisella meillä on varaa valita mihin ammattiin haluamme suuntautua nykypäivänä, jokainen meistä on samalla viivalla, toiset vain kiinnostuu toisista asioista ja toiset toisista, miten se oikeuttaa toista pitämään itseään jotenkin parempi arvoisena että olen nyt opettaja, en voi edes morjestaa sinulle paskaduunari. Enkä nyt väitä että kaikki käyttäytyisivät näin, mutta valitettavaa on vain kuinka usein jopa minunkin alalla törmää näihin arvoluokkiin, kuinka et ole toisten silmissä yhtään mitään kun olet kouluttautunut juuri tälle alalle. On vähän niinkuin siivoojan kanssa samassa kategoriassa, kukaan ei näe, huomaa ja arvosta, mutta annas olla jos et työtäsi tee niin sitten kyllä huomataan ja ei millään hyvällä tavalla.

Tästä avautumisesta tulikin näemmä sen verran pitkä että aion "säästää" teidän lukijoiden hermoja jakamalla mielessä olleeni vääryydet vielä ainakin kolmanteen osaan! :D

Otteko itse huomanneet vastaavia vääryyksiä, miten itse koette? Koetteko olevanne jonkun muun alan yläpuolella vai ajatteletteko kaikkia ihmisiä saman arvoisina ammatista riippumatta?