Mitkä käytöstavat vol. 2

Kuten otsikosta välkyimmät voivat jo päätellä, niin taasen olisi tämän naisen sanainen arkku aukaisua vaille valmis. Tänään mittani tuli jälleen täydeksi työmaalla ja päätin avautua uudelleen aiheesta josta jo avauduin miltein 2 vuotta sitten. Vol 1, voitte lukea täältä! :)
Tällä kertaa kimmokkeen sain kun yksinkertaisesti kyllästyin työmaalla taasen muutamien ihmisten käyttäytymiseen. Aina nähdessäni heidän naamansa, tekee mieleni repiä heidän korvista suoraan käytöstapakouluun.

Ensimmäinen ärsykkeeni on ammattiylpeät ihmiset. Enkä nyt tarkoita sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan siinä kun on tiettyjä ammattialoja joiden tekijät kuvittelevat itsensä huomattavasti arvokkaammaksi kuin esimerkiksi tavallisen massa-alan duunarin. Keittiöalalla ollessani ja työskennellessäni olen huomannut tälläisen seikan, jossa meiltä vaaditaan hymyä, käytöstapoja, mieluiten näkymättömyyttä, ahkeruutta, lusmuilemattomuutta, siistiä työjälkeä, nöyryyttä, joskus jopa alistavuutta (onko ees sana?)
Kaikkeen tähän me pyrimme, ainakin suurinosa meistä, pyrimme tekemään ruuan maukkaaksi jotta asiakkailla olisi mielekäs makuelämys ruokaillessaan työnsä/koulunsa lomassa, Pyrimme tekemään ruuan 100% hygienia lainsäädäntöjen mukaan, pitämään ruuat oikean lämpöisinä, laittamaan ne tarjolle mahdollisimman siististi ja houkuttelevan näköiseksi, pyrimme tekemään mahdollisimman terveellistä ja monipuolista ruokaa erityisruokavalioita unohtamatta. Palvelemme asiakkaita kiireestä huolimatta ystävällisesti, hymyssä suin ja pyrimme antamaan aikaa asiakkaille mielikuvan ettei meillä ole kiirettä ja että ehdimme palvelemaan häntä kaikessa rauhassa, vaikka takaraivossa kello tikittää (ei siinä mielessä) ja ajatukset huutaa pään sisällä, miten paljon on tekemättä ja olenko aikataulusta jäljessä. Hyvinä päivinä kaikki menee putkeen, ruuat valmistuvat ajallaan, olet tyytyväinen makuun ja ulkonäköön, ehdit panostamaan koristeluun jopa muutaman ylimääräisen minuutin, asiakkaat kiittävät ruuasta ja hakevat jopa monta kertaa lisää, saatat saada kehuja ruuasta ja kaikki tuntuu menevänm muutenkin nappiin...

Mutta valitettavan usein on näitä mutta päiviä... :
Aamusta asti tuntuu ettei mikään mene niin kuin pitää, koneet temppuilee, et saa salaatin teosta oikeen mitään aikaseks, se ei näytä mielestäsi hyvältä tai joudut kiireessä improvisoimaan jotain muuta kun huomaat että vielä eilen hyvältä näyttäneet salaatit onkin tänä aamuna aivan käyttökelvottomia. tai rähmäkäpälyyksissäs kompastut ja tiputat valmistamasi salaatit lattialle, siivoat jälkesi, alat hädissäsi miettimään mistä taiot uutta tilalle, tai vaikkei mikään näistä edellä olevista kävisikään toteen, saattaa muuten vain ajoitus mennä pieleen. Ruokalaji saattaa olla niin monivaiheinen ja isotöinen että joudut pahimmassa tapauksessa skippaamaan aamukahvitauon kokonaan, kun hirveellä tuskalla saat ruuat tarjolle ja pidät huolen linjaston siisteydestä ja asiakkaiden tyytyväisyydesta alkaa tulemaan näitä asiakkaita jotka eivät edes kiitä, valittavat miksi haarukat ja veittet ovat tällä tavalla, tai miksi vasta pestyssä tarjottimessa on yksi vesipisara "servettini kastui"... "Ruuassa on liikaa kasviksia, olisi pitänyt olla lisäksi sitä tätä ja tota" tai niinkun viime viikolla eräs nainen linjastossa sanoi "miksei näitä grahampiirakoita ole valmiiksi halkaistu, mieti nyt kuinka tämä linjasto hidastuu kun lapset aukovat noita tossa linjassa".. yrität sitten asiallisesti hymyillen selittämään kuinka ne on tarkoitus vasta pöydän ääressä aukoa ja luuleeko hän että meillä on aikaa tämän kaiken härdellin ohella halkoa miltein 400 grahampiirakkaa????? tästä palautteesta ja asiakkaan selkeästä ärtymyksestä harmistuneena koitat silti tehdä työsi hyvin kiireestä huolimatta, Kaikkia töitä et välttämättä ehdi edes työajan puitteissa tekemään... Mutta ymmärtääkö sitä kukaan siellä asiakkaana ollessaan miten paljon me ns. "paskaduunarit" joudumme tekemään että asiat menee hyvin? Muille tuntuu olevan hirmu helppoa valittaa ihan jokaisesta asiasta, koska se on nykyään muotia, ollaan laatutietoisia ja meillä on oikeus valittaa. Tottakai jos oikeasti on palvelussa tai ruuassa tai on alasta mistä kyse jotain oikeasti korjaamisen aihetta niin tottakai palaute on tervetullutta, mutta nämä ns. tyhjästä valittajat, jotka pelkästään oikeutensa tietoisina rutistavat aivonystyröistään viimeisetkin tipat miettiäkseen mistä voisivat valittaa, ovat sitä jotain niin hermoja raastavaa!
Työtä saat tehdä suoraan sanottuna aivan perkeleesti, mutta palkkasi on pienimmästä päästä, missä arvostus? Tasan ei mee nallekarkit taaskaan. Miksi yleensäkkin on fyysisimmät ja eniten työtä sisältävät ammatit niitä vähempi palkkaisempia? Sit taas jotkut paskanjauhaja poliitikot jotka eivät välttämättä tee mitään koko kautena saavat palkkaa enempi kun ne paskaduunarit vuodessa.... joo-o.. ei paljoa arvosteta ei...

hmm...jotenkin tuntuu että tätä ajatusvirtaa tulee nyt sellaisella paineella että tässä tekstissä ei taida olla selkeää punaista lankaa.. noo siitä huolimatta koitetaan jatkaa...
Ehkä se ensimmäisin pointtini ennen tätä ylempää mielenpurkausta oli siinä kun työssäni kohtaan usein sitä asetelmaa, jossa olet ihmisenä alempiarvoisempi kun joku muun alan työntekijä... Tähän vaiheeseen päähäni ei mahdu mitään muuta kysymystä kuin että MIKSI?????
Miten ihmisen arvo mitataan hänen ammattinsa vuoksi, miten joku ihminen on sinua alempiarvoinen vain kun on valinnut eri ammattialan mitä haluaa työkseen tehdä?? Tämä seikka ei mene minun kaaliini vaikka kuinka kirveellä takoisi. Itselläni ei koskaan ole käynyt edes mielessä että kuvittelisin itseni jotenkin eri arvoiseksi ihmiseksi pelkästään ammattini vuoksi. No joo, hyvä sanoa kun elää jo miltein pohjalla, keittiö ala on siivousalan kanssa ehkä niitä muiden silmissä alinta pohjasakkaa! Meitä ei huomata ja arvosteta silloin kun asiat on hyvin, mutta kun asiat on huonosti ni johan sataa paskaa niskaan. Jopa vielä tänä päivänäkin milloin suvaitsevaisuuden pitäisi olla kuin ruusun nuppu, huomaan tälläistä käyttäytymistä että nämä ns.muka paremmat ammatit kuten opettajat tai lähihoitajat eivät monesti edes alennu kiittämään ruuasta, koskaan tervehtimään ja katsovat ja kohtelevat muutenkin kuin mitäkin rupusakkia. Mietin vain että miten jonkun kiinnostuksen kohteet voi tehdä sinusta muka ylempiarvoisemman? Jokaisella meillä on varaa valita mihin ammattiin haluamme suuntautua nykypäivänä, jokainen meistä on samalla viivalla, toiset vain kiinnostuu toisista asioista ja toiset toisista, miten se oikeuttaa toista pitämään itseään jotenkin parempi arvoisena että olen nyt opettaja, en voi edes morjestaa sinulle paskaduunari. Enkä nyt väitä että kaikki käyttäytyisivät näin, mutta valitettavaa on vain kuinka usein jopa minunkin alalla törmää näihin arvoluokkiin, kuinka et ole toisten silmissä yhtään mitään kun olet kouluttautunut juuri tälle alalle. On vähän niinkuin siivoojan kanssa samassa kategoriassa, kukaan ei näe, huomaa ja arvosta, mutta annas olla jos et työtäsi tee niin sitten kyllä huomataan ja ei millään hyvällä tavalla.

Tästä avautumisesta tulikin näemmä sen verran pitkä että aion "säästää" teidän lukijoiden hermoja jakamalla mielessä olleeni vääryydet vielä ainakin kolmanteen osaan! :D

Otteko itse huomanneet vastaavia vääryyksiä, miten itse koette? Koetteko olevanne jonkun muun alan yläpuolella vai ajatteletteko kaikkia ihmisiä saman arvoisina ammatista riippumatta?

Mitkä käytöstavat?

Toisille niin tuttu käsite, mutta toisille taas täyttä hepreaa! Nimittäin käytöstavat.. Asia joka varmasti ärsyttää monia kanssaeläjiä!! Työssäni törmään monenlaisiin ihmisiin! Jos joku ei ole vielä tietoinen niin kerron nyt varmuuden vuoksi, että työskentelen erään hoitolaitoksen keittiöllä!! Asukkaita tässä laitoksessa on 50-60 plus noin 15 henkilökunnan jäsentä.. Monesti kuvitellaan, että täläisissä hoitolaitoksissa huokuu hoitajien lempeys, iloinen mieli, kunnioitus toisia kohtaan ja kaikin tavoin ympärille levittäytyvä rauha ja rakkaus!!
Jos elitte siinä luulossa niin kehoitan palautumaan maanpinnalle hyvin nopeasti!!=D Tarkoitukseni ei ole tuomita kaikkia, toki poikkeuksiakin on, mutta tähän mennessä mitä olen itse kokenut ja kuullut muualta on asiat kaikkea muuta kuin noin ruusuisia!!!

Perinteinen näky joka minua kohtaa työpäivän aikana on tämä:

Kun vien osastolle ruokia tai astioita ja vastaan tulee hoitaja, tervehdin tälle, saan osakseni ainoastaan jäätävän katseen ja tavarat riuhtaistaan kädestä mitään sanomatta...

Koskaan ei kiitetä mistään vaikka ruoka olisi kuinka hyvää tahansa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) 

Negatiivinen palaute kyllä taatusti päätyy keittiöön nopeammin kuin kerkiät asiaa edes ajattelemaan!!=D

Mikään ei ole koskaan hyvin... teet niin tai näin aina löytyy nurinaa.. viimeksikin valitettiin kun ei oo koskaan mitään erilaista kahvilla.. kun teimme jotain erilaista niin siitä tuli mutinaa että "täälä ei ainakaan pääse laihtumaan kun tuollaisia epäterveellisiä tarjottavia tuodaan koko ajan naaman eteen..." 

Vanhuksille huudetaan ja tiuskitaan.. Jätetään pitkiksi ajoiksi yksin, kun on saatu syötettyä, tuupataan vain kylmästi huoneeseen odottamaan kunnes tulee seuraava ruokailu... Kävellään vain ohi kun toinen haluaa jutella, on mukamas kiire... ja muutaman minuutin jälkeen huomaan kuinka hoitaja istuu itse keinutuolissa ja näprää puhelinta... kai sitäkin voi tietysti kiireeksi sanoa... 

Tehdään tahallista pientä kiusaa... aikuiset ihmiset osaa sitten sotkea kärryt yms.. Tahalleen laitetaan tavarat eri paikkoihin, jätetään tuomatta tiskikärryt keittiölle vaikka ollaan sovittu että hoito henkilökunta ehtii paremmin ne tuomaan kun ovat syöneet niin ei tarvitse keittiön tuhlata muutenkin niin tiukkaa aikataulua siihen että ranppaa kolmannessa kerroksessa katsomassa viiden minsan välein että josko nyt saisi tiskit alas... 

Eikä työpaikkani ole ainoa missä näihin erikoisien käytöstapojen omaavia ihmisiä on... Törmää näihin ihan vaikka kaupassa... Viimeksikin kun kävin ruokakaupassa törmäsin tälläiseen perinteiseen perässä huohottajaan kassalla... Itse annan aina tilaa edellä asioivalle ihmiselle... Mutta kun tuli minun vuoroni maksaa ostokseni, menin jo etukäteen pakkaamaan tavaroita ja jahka kassa ihminen oli saanut viimeiset tavarat maksuun menin maksamaan... eikös siihen maksupäätteen kohdalle ollut jo ängennyt takanani oleva mummeli kärrynsä kanssa... koitin sanoa kohteliaasti että "anteeksi" ja samalla osoittaa rouvalle että on minun vuoroni edelleen asioida... No rouvapa vaan katsoi tuimasti ja ei tehnyt elettäkään että olisi siirtänyt sitä kärryänsä sivummalle... no minä sitten jouduin kurkottamaan tälle maksupäätteelle jotta sain ostokseni maksettua!!! En viittinyt siinä sitten mitään mekkalaa nostaa, mutta mielessäni kävi että nuoretko muka niitä kaikista epäkohteliaimpia muka on?? Eikä tämä vanha rouva ollut ainoaa laatuaan mihin olen törmännyt... monet kun tuntuvat omaavan sen ajatusmaailman, että korkea ikä sallii kaikenlaisen käyttäytymisen!!!

Ärsyynnyn myös syvästi sellaisiin kassaihmisiin jotka eivät tervehdi vaikka itse niin teen tai sitten tämä tyypillinen naismyyjä joka pariskunnan saapuessa kassalle tervehtii ainoastaan miestä!!! Se sitten pistää ärsyttämään... Itse kun olin kahvilassa töissä niin tervehdin aina kaikkia, tulivat asiakkaat yksin, puolisonsa kanssa tai vaikka ryhmässä!!! Pyrin aina tervehtimään kaikkia koska kaikki ne on yhtä tasa-arvoisia asiakkaita!!! 

Turha ihmisten arvostelu... Monet tummiin pukeutuvat saavat osakseen sen käsityksen että ollaan automaattisesti varkaita, saatananpalvojia tai muuten agressiivista sakkia!! Ei olla kunnon työntekijöitä, vanhempia tai yleensäkkään kelvollista sakkia tähän yhteiskuntaan...Mistä lähtien pukeutumis tyyli on määritellyt sen millainen olet luonteeltasi... Monesti tälläiset synkemmän tyylin omaavat ihmiset ovat kaikkia muita ihmisiä kohteliaampia, rauhallisempia ja paljon suvaitsevaisimpia joka asiaan!!! Ei luonne mene sen pukeutumistyylin mukaan!!! Yleensä nämä jotka tyrmäävät ihmiset pukeutumistyylin perusteella ovatkin itse kaikkea muuta kuin asiallisia käytökseltään!!! 

On tätä turhaa arvostelua siis muutenkin ja muutkin sitä saavat osakseen.. tämä oli vain hyvä esimerkki tästä tyypillisestä arvostelemisesta.. Ja tähän samaan olisi helppo lisätä tämä katkeruus ja kateellisuus josta jo kerran täällä paasasin!!=D Mutta jätettäköön se nyt pois kun kaikki kerta pääsevät sen kyllä lukemaan niin ei tarvitse turhaan toistaa liikaa itseään...

Sitten täälä nettimaailmassa ja erityisesti olen törmännyt täälä blogimaailmassa sen todella inhottavan tavan kun tullaan anonyyminä aukomaan päätä!!! Monesti saa huomata sellaisia tapauksia jotka jaksavat mollata toisia ihmisiä mitä kummallisemmista asioista!!! Ei ajatella yhtään mitä moinen käyttäytyminen saattaa pahimmillaan saada aikaan... Se on olevinaan niin helvetin hauskaa mennä sanomaan mielenterveys ihmiselle "tapa itses, oot sen ansainnut..." tai jollekkin lukihäiriöstä kärsivän ihmisen blogiin "vittu toi sun tekstis on iha kamalaa luettavaa, pari pilkkua puuttuu tai on väärässä paikassa"... Ihmiset missä teidän käytöstavat on oikeasti vai eikö niitä olla teille opetettu??? Onko pakko lukea tekstejä jos ne ei miellytä, netti on niitä täynnä ja jokainen varmaan löytää oman mieluisen paikan lukea jos vaan viittii etsiä!!! Aiasta voisi vaikka paasata maailman tappiin asti... Mutta jospa vaikka lopettaisin tekstini siihen millaisia tapoja itse arvostan ihmisissä ja millaisia tapoja itse pyrin pitämään yllä...

Se että kun huomaa jotain missä voisi toista auttaa ja auttaa siinä... Itse pyrin tähän AINA... jos huomaan jonkun kantavan jotain kädet täynnä, avaan oven jos sellainen on esteenä... keräämään pudottamiaan tavaroita tai etsimään jonkun kadoksissa olevan esineen tai paikan... koskaan ei mielestäni ole liian kiire etteikö toista voisi kuunnella tai auttaa!!! Yleensäkki ihmisten auttaminen!!! En oleta että kenenkään tulisi minua auttaa jos en itsekkään sitä tee takasin päin!!! Inhoan sellaisia ihmisiä jotka odottavat kädet pitkällä että kaikkien tulisi tehdä heidän puolestaan joka ikinen asia ja annas olla kun kaivattaisiin vastapalvelusta niin vastauksena on "ei huvita, jaksa, on muuta...kysy jotai muuta, ei kiinnosta" ... Minut on opetettu pienestä asti auttamaan aina ihmisiä... Auttamaan ilmaiseksi...ilman että on kädet pitkällä odottamassa palkkiota tai vastaavaa... Hädässä olevaa en myöskään jätä huomiotta!!! 

Jos minulla ei ole mitään fiksua sanottavaa, pidän mieluummin turpani kiinni!!! Kohteliaisuudet kuten kiittäminen, tai jos näen toisella jotain mistä pidän yms en pelkää tuoda sitä julki... Esimerkiksi mikään ei ole sen palkitsevampaa kuin, että joku kertoo jostain asiasta ja itse olen täysillä mukana, innoissani, kannustamassa ja kehumassa, se että toisen silmistä näkee sen ilon mikä sille on tullut siitä kun joku kuuntelee ja kannustaa, sanoo edes yhden kivan jutun joka pelastaa päivän... se jos mikä saa itsenikin hyvälle tuulelle!!^^

Ja itselleni hyvin tärkeä asia on kuuntelu... mikään ei ole turhauttavampaa kuin se että sinua ei kuunnella!!! Koen sen TODELLA usein... Aloitetaan kuuntelemaan kertomaani juttua, mutta puhutaan päälle tai kuunnellaan mieluummin jotain muuta, jotain "parempaa ihmistä"... Vaihdetaan se puheenaihe nopeasti jonnekkin muualle... hitto että siitä tulee todella tärkeä ja arvostettu olo... 

Yleensä siksi itse ennemmin kuuntelen muita kuin että puhuisin itse... ja jos jonkun juttu meinataan tyrmätä alas, takerrun siihen heti ja kysyn tältä että "mitä olit sanomassa"... Pieniä asioita mutta niiden puuttuessa niistä tulee helposti isoja...

Minulta varmaan jäi paljon vielä sanomatta, mutta nyt alkaa ajatus katkeamaan!!!=D Ehkä tähän on hyvä päättää... Piti päästä purkamaan ajatuksia!!!=D Seuraavaan laitan  sen postauksen josta jo viimeksi puhuin!!!=D

Mukavaa viikonloppua kaikille!!^^