Aamulla katsoessani ulos lämpötilaa, huomasin sen olevan tuulesta huolimatta yli 10 astetta jopa plussan puolella. Siispä kokosin itseni ja kamppeet mukaan metsään samoilemaan!!! Lämmin tuuli puhalsi kasvoille koko matkan, ilmassa oli todellinen kesän tuoksu. (joopajoo, läheinen kanalahan siinä tuulessa haisi..)
Aurinko vielä näyttäytyi hieman pilvien seasta ja sai ajoittain sään tuntumaan vielä normaalia lämpimämmältä. Suuntasin taasen matkani lempi paikkaani, eli keskellä metsää sijaitseville kallioille!!! Olen pienestä pitäen ollut osa metsää, sinne olen aina rakennellut majoja mitä kummallisempiin paikkoihin aina puiden latvoista kallioiden onkaloihin!!! Samoillut kilometri tolkulla umpi metsässä etsimässä kaikkia kauniita paikkoja ja aina osasin takaisin kotiin, minulla on melkoisen tarkka suuntavaisto metsässä, en eksy helposti...
Metsä saa minusta esiin rentouden ja murheettoman olotilan!!! Kuten olen tainnut monesti ennenkin mainita. Sitä vain kulkee rauhassa ympäriinsä ja katselee kaikkea ihmeellistä mitä ympärillä näkee!!! Minä ainakin näen metsissä muutakin kuin harmaat puut... Näen paljon onkaloita, joissa kuvittelen kaikkien söpöjen otuksien majailevan ja tarkkailevan ohikulkijoita, näen kauniisti kajastavia auringon säteitä, jotka tuovat valoa tiheiden puiden lävitse, näen mättäitä jossa voisin hyvinkin kuvitella eri taruolentojen viihtyvän, kauniisti virtaavia ja kimmeltäviä puroja, näen erilaisia kasveja ja puita jotka kertovat omaa tarinaansa elämästä!!!
 |
| tämäkin puu on rungoltaan suurimmaksi osaksi aivan vitivalkean kuoren peittämä, kuvittelen sen tarusormustenherrasta valkeaksi puuksi!!!=D |
Vaikka olenkin jo ns."aikuinen", en ole hukannut mielikuvistustani minnekkään. En halua olla se tylsä aikuinen joka näkee asioissa vain sen harmaan puolen. Myönnän että mielikuvitukseni oli kateissa hetken aikaa ollessani ammattikoulu aikana pahasti masentunut, mutta nyt kun elämä hymyilee jälleen suurimmaksi osaksi ajasta, olen löytänyt sen saman lapsekkaan mielikuvitukseni takaisin ja aion kahlia sen itseeni kiinni niin vahvoilla ketjuilla ettei se enää toista kertaa katoa!!! Sillä ilman mielikuvistusta elämä on kovin vakavaa ja harmaata, kovin ykstoikkosta!!! Ja sitä minä en halua!!! Pitäkää vain muut lapsellisena, mutta minä aion jatkossakin hyppelehtiä pitkin metsiä, kuvitellen olevani haltija joka tarkkailee että kaikki on metsässä niinkuin pitää!!!:D Ensimmäisillä taisi jo tulla mielikuva larppi puvussa juoksevasta hullusta, älkää huoliko, ihan niin pitkälle en ole kuitenkaan mielikuvituksessani mennyt!!! (vaikkakin sekin kuulostaa kiinnostavalta)
Ainoa mikä pistää mieleni matalaksi on se kun metsää jossa olen tottunut samoilemaan ollaan jostain kohtia kaadettu!!:( Maisema on muuttunut osalta reittiä kovin karun näköiseksi!!:(
 |
| tässä kohtaa oli sankkaa metsää!!:( |
Lisäksi naapureiden mukeloiden paha tapa harrastaa yhden reitin alkupätkällä kuulasotaa saa mieleni myös ärtyneeksi kun niitä muovi purkkeja on joka mätäs täynnä kuulista puhumattakaan!!! Luonto parka!!!:( olenkin monesti kerännyt mukaani ne purkin jämät, kuulia nyt ei pysty keräämään, tai no pystyisi mutta siinä olisikin jobia seuraavaks kolmeks vuodeks...
Lisäksi näin tänää lenkiltä tultuani että tämä mukeloiden äiti oli taasen maha pystyssä, heidän tehtävänä taitaa olla kansoittaa koko maailma (muksuja on ennestään heillä jo 7 tai 8)..opettaisi ensin käytöstapoja aikasemmillekkin ja miettis sit vasta uusien hankkimista!!! Huoh... -_-
No onneksi kuitenkin suurin osa vielä tutuista maisemistani eivät ole tämän vandalismin kourissa joten saan huoletta jatkaa siellä samoilua!!!
Yhdelle kalliolle on joku tehnyt pienen nuotio paikan, täytyy joskus ottaa jotai evästä mukaan ja sytyttää itsekkin tuohon pieni tuli ja nauttia luonnosta!!!^^
Ei muuta kun kaikki lukijat vaan uusin silmin metsiin samoilemaan!!! Siihen jää helposti koukkuun!!!
Tosin minun kanssani ei kannata samaa aikaa eksyä samaan metsään:
 |
| Are you scared?? You should be... |
