DAY 02: My parents

Mulla tosiaan on isä ja äiti, kuten kaikilla oletettavasti on jossain määrin! (olipas kauniisti ilmaistu) Mun vanhemmat on eronnut,  ja molemmilla on tätä nykyään uudet puolisot. Ero tapahtui kun olin 9 luokalla yläasteella, tai oikeastaan sitä eroa oli tapahtunut jo useamman vuoden ajan! Silloin tietysti harmittelin asiaa todella paljon, kun ainahan sitä lapsi toivoisi, että vanhemmat pysyisivät yhdessä hamaan loppuun asti. Mutta järkevästi ajateltuna oli oikeastaan ihan hyvä, että niin kävi. Ei sitä riitelemisen määrää olisi jaksanut kukaan enää kauempaa kuunnella, siitä kärsii muutkin kun itse vanhemmat. Isä jäi asumaan minun ja veljeni kanssa meidän kotitaloon ja äiti muutti pois. Myöhemmin jossain vaiheessa muutin äitini luo Ylöjärvelle, mutta muutin sieltä jossain vaiheessa takasin isäni luokse. Isäni asuu edelleen synnyinkodissamme ja äiti asuu tuossa 5km päässä "naapurissa"!=D
Vanhempani ovat todella nuoria, isäni oli 18 kun synnyin ja äitini täytti juuri ja juuri 17 kun synnyin siitä muutaman viikon päästä! Nuoresta iästään huolimatta vanhempani ovat kasvattaneet meitä sopivalla kurilla ja välittämisellä. Me emme todellakaan ole saaneet kaikkea haluamaamme, olemme "joutuneet" tekemään paljon kotitöitä ja töitä yleensäkkin ansaitseksemme jotain tarvitsemaamme. Totta kai sitä pienenä ajatteli, että mitä natsi vanhempia sitä itsellä on kun ei saanut niin vapaasti mennä kuin ystäväni, mutta tälleen vanhemmalla iällä kun on katsellut noita vapaan kasvatuksen tuloksia, joiden ei eläessään ole tarvinnut tehdä mitään, olen todellakin kiitollinen omasta kasvatuksesta jonka olen saanut. Tiedän paljon tapauksia jotka lykkäävät edelleen laskunsa vanhempiensa kouraan, vaikka asuu omillaan, ja muutenkin käytöstavat on monilla sitä luokkaa ettei arvosta mitään ja ketään, ja se näkemys omasta itsestään on monesti niin leuhkaa, että huh huh... Sit ihmetellään juuri näitä kaiken maailman mummon potkijoita ja koulu surmaajia, kun se oma pieni mussukka on kasvatettu jossain helvetin kupla satumaailmassa.
Kurit ne olla pitää ja rajat on rakkautta!=) Kyllä sitä osaa arvostaa itse tälleen vanhemmalla iällä, että osaa hoitaa itse omat asiansa ja pärjää itsekseen ilman et on riippuvainen jostain muusta..

Suhteeni isääni on ollut aina kovin läheinen. Hän tuntui olevan se joka jaksoi ongelmiani ymmärtää pienenä ja joka minua kuunteli. Isä oli se jolle ei paljoa vastaan taisteltu! Silloinkin kun pienenä uhkasin muuttaa pois kotoa ja olin jo reppuineni ja koulukirjoineni asettunu alueemme uimarannan pukukoppiin, oli iskä ainoa kenen auktoriteetillä minun oli tultava kotiin!=D.Välillä oli myös riitoja ja etenkin iskän löydettyä uuden puolison, käytiin riitoja jonkin verran... Mutta jahka murkkuikäinen minä hyväksyi tapauksen, ollaan oikein hyvin tultu toimeen keskenään ja isänkin naisystävä on oikein tervetullut tuttavuus!!:)

Suhteeni äitiini on ollut melkoisen mutkikas, koko elämäni aikana. Pienestä asti olemme paljon riidelleet, koska kumpikin on horoskoopiltaan skorpioneja ja luonteeltamme olemme molemmat melkoisen omapäisiä!=D Yhteenottoja oli siis pienenä paljon. Monesti oloni oli melkoisen yksinäinen ja tunsin etten saanut tarvitsemaani tukea. Asia tietenkään ei todellisuudessa niin ollut. Äitini koki paljon stressiä ja harmia isäni takia, joten hänellä ei riittänyt enää voimia antaa huomiota meille niin paljoa kun olisimme veljeni kanssa tarvinneet. Äidin muuttaessa kotoa pois, meidän suhteemme parani huomattavasti. Äidistä tuli minulle kuin paras ystävä. Kun muutin äitini luokse riidat alkoivat taas. Monille varmasti tämä äiti tytär ilmiö on varmasti tuttu. Saman katon alla ei toimeen tulla millään, mutta kun molemmilla on eri osoitteet, olemme kuin parhaat ystävät. Ja nykyisin voisin kyllä sanoa, että äitini on minulle paras ystäväni, hänelle kerron aina kaiken mikä mieltäni painaa ja hänen kanssaan on hauska lähteä tyttöjen kesken shoppaileen yms!:) Äitini miesystävästä ei ikinä ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Ja äidistäni huomaa, ette hän ole koskaan ollut niin onnellinen kuin mitä hän nyt on nykyisen puolisonsa kanssa. Äitini miesystävästä on itselleni tullu melkein kuin toinen isä.

Kuvaa en vanhemmistani laita, koska en usko, että he kauheesti haluavat kuviansa julkaistavan täällä netissä julkisesti. Mutta näin lopputiivistykseksi voisin todeta, että vanhempani ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, enkä vaihtaisi heitä pois millään.