lauantai 22. marraskuuta 2014

kiltit kärsivät eniten

Kiltit ja vetäytyvät tytöt saavat usein osakseen valehtelua, heille selitetään usein jos mitä paskaa, käytetään hyväksi monin eri tavoin, koska ei se kuitenkaan mitään uskalla sanoa vastaan. Sitten jos tämä kiltti ja hieman jopa hiljainen tyttö uskaltautuu kyseenalaistamaan tai jopa väittämään asiasta vastaan, saa hän kokea asiasta paljon syyllisyyden tunnetta ja hylätyksi jätetyksi tulemista.

Itse olen pienestä pitäen ollut se kiltti ja vetäytyvä tyttö muiden keskuudessa. Tottakai itsekkin olen kapinoinut vanhempia vastaan ja muutenkin on tullut tehtyä hölmöyksiä niinku jokainen lapsi ja nuori taatusti tekee. Mutta pääluonteeni on aina ollut se, etten uskaltanut sanoa kellekkään mitään vastaan, en pystynyt loukkaamaan ketään tarkoituksellisesti, sanomaan mitään pahaa kellekkään, en koskaan osannut itseäni puolustaa muille. Olin kai siksi helppo maalikohde kiusaajien silmissä. Monesti saatoin miettiä päiväkausia jotain sanomistani, että mitä muut ajatteli, vaikkei olisi ollut edes syytä miettiä moisia niin asiat jäivät minua vaivaamaan. Vielä tänä päivänäkin muistan muutaman hölmöyden mitä olen ääneen sanonut ja vaikka tapahtuneesta onkin jo yli 15 vuotta aikaa, vaivaa se minua edelleenkin. Elän jatkuvasti niin voimakkaasti tunteella että muiden silmissä pikku jutut ovat minulle monesti hirmuisen isoja asioita ja se jos mikä monesti ärsyttää... miksi pitää miettiä jotain turhaa mennyttä asiaa millä ei ollut mitään merkitystä ollut enää vuosikausiin?

Monesti huomaan vetäväni tämän ominaisuuden takia puoleeni monenlaisia "ystäviä".. olen se olkapää joka jaksaa kuunnella ihan milloin vain ja kuinka paljon tahansa. En koskaan valita tai vaadi vastapalvelua asian tiimoilta, en vain osaa.. monesti saankin vain huomata sen että toisille olen olemassa vain sen takia että kuuntelen heidän vuodatuksiaan tai olen muuten vain ihminen joka auttaa silloin kun itse sitä apua tarvitsee, mutta muuten ei kanssani juurikaan haluta olla tekemisissä vaikka olen yrittänyt.. aina on liian kiire tai muuta menoa ettei minua ehditä tapaamaan... mutta silloin kun jollain on joku ongelma on minun oltava tavoiteltavissa välittömästi, muuten saan huomata ettei kanssani olla senkään vertaa. Hiljattain tajusin että eräs ystävä oli ottanut minuun yhteyttä vain koska halusi minulta palvelusta ja kun tästä kieltäydyin ja sanoin etten tässä asiassa pysty auttamaan, huomasin kuinka tämä "ystävä" selvästi suuttui minulle. Sen kerran kun koitan ajatella vain itseäni niin saan siitäkin paskat niskaan ja henkisen morkkiksen, että olinko nyt liian itsekäs kun ajattelin kerrankin vain itseäni... ahdistavaa.. miten toisille se itsekkyys on niin helppoa ja minulle se on niin saatanan vaikeata? säästyisin monilta harmeilta kun oppisin ajattelemaan itseäni ja ihan surutta sanomaan reilusti vastaan yms. En varmaan koskaan tule oppimaan.. kai kiroukseni on kantaa syyllisyyttä moisista typeristä asioista ja olla se jätesäkki muille..? Ja HUOM! Kuuntelen siis enemmän kuin mielelläni jos jollain on murheita ja haluan auttaa muita jos vain apua tarvitsevat, mutta se pointtini oli se, että olisi mukavaa tuntea joskus itsensä tärkeäksi ystäväksi ihan niinä hyvinäkin hetkinä, että minun kanssa haluttaisiin olla tekemisissä muulloinkin kun sillon, kun tarvitaan olkapäätä tai puoli ilmaista työvoimaa...

P.s tänään on mieheni työpaikan pikkujoulut, mennään keilaamaan ja syömään, mieheni pomot tarjoavat aina joka vuosi työntekijöilleen ja heidän puolisoilleen ruuat, minusta se on oikein kaunis ele että haluavat ottaa työntekijöidensä kumppanitkin huomioon! :)

P.p.s laskin hiljattain, että minulla on noin 45 sukkahousut ja 20 leggingsit.. onko väärin etten silti ikinä tunnu löytävän sopivia sukkahousuja juuri siihen sen hetkiseen asuun/tilanteeseen?  :'D en vieläkään ole päättänyt tämän illan asuun sopivia sukkiksia.. tulee mielenkiintoinen propleema vielä ennen lähtöä.

8 kommenttia:

  1. Muistan, kun olet ennenkin puhunut tuosta, että sinun olkapääsi kyllä kelpaa monille ahdingon keskellä, mutta heistä ei ole antamaan vastavuoroisesti takaisin silloin, kun itse kaipaisit tukea ja ymmärrystä. Kuulostaa melkoisen tutulta.. Omalla kohdallani tarkoitan tietenkin irl. Tuntuu, että netissä uskallan olla ns. itsekkäämpi, koska en vain aina jaksa kommentoida kaikkiin postauksiin, vaikka haluaisinkin olla aina tukena.. Lisäksi, en ole suinkaan unohtanut sitä, että olen luvannut tulla käymään luonasi. Minulle on ollut hankalaa tavata edes niitä ystäviä, jotka asuvat samassa kaupungissa. :( Toivon, ettei tästä ole tullut sellainen tunne sinulle, etten välittäisi? ♥

    Olipa röyhkeästi tehty tuolta "ystävältäsi", että suuttui heti, kun et jotain toivomusta pystynyt toteuttamaan. Kertoo taas siitä, kuinka tässä maailmassa suurin osa ihmisistä tuijottaa vain omaa napaansa.. Jos tuollainen käytös on oikeasti toistuvaa tältä henkilöltä, niin en näe mitään väärää siinä, että otat etäisyyttä häneen. Sanoitko hänelle tuosta, että miksi sinä olet aina se, jonka täytyy tehdä palveluksia?

    Huh! Itselläni taas on aivan liian vähän sukkiksia/legginssejä. :D Mulla ne menee jostain kumman syystä aina rikki (kömpelys kun olen) ja sitten menee pitkään ennen kuin jaksan ostaa uusia.. Etköhän sä löydä sopivat! Mukavaa pikkujoulua ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua hassu♥ sinua en ainakaan tällä tarkoita vaan lähinnä kavereita joita minulla tässä lähitienoolla on!:) että älä suotta pode minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä ettet ole täälä ehtinyt käymään!♥ meillä kun tuota välimatkaakin on yli 200km niin ei sitä ihan päivittäin kuljeta päiväkahveelle! :D ja muutenki sinulla on tärkeintä keskittyä nyt omaan hyvi vointiisi, ilman että murehdit sitä oletko tarpeeksi muiden kanssa tekemisissä! :) ja olen aina tiennyt että sinä välität♥ kiitos siitä♥ *halaus*

      Olen joskus aiemmin asiasta vihjaissut mutta hän on persoonana melkoisen voimakastahtoinen, että asiasta ei kovin hyvin seurauksin edes pysty puhumaan.. toiset kun eivät aina näe asioita muuta kun omasta perspektiivistä!!=/ ja tuokin mitä tekstissäni sanoin niin itselle tuli vain sellainen tunne kun hän olisi siitä loukkaantunut, en tietysti hänen päänsä sisään pääse, mutta kovin sellainen tunne itselle jäi että hän otti itseensä siitä kun en tosiaan voinut häntä auttaa.. =/

      Mullakin monesti menee rikki, jotenkin tulee sukkiksia hamstrattua varsinkin jos on alelaareissa tarjouksella! :D ja etenkin jos näkee jollain kivalla kuvioinnilla, niin on melkein pakko ostaa!! XD

      Poista
  2. Tutun kuuloista tekstiä.. Ja mielellänihän minäkin autan ja välillä autan vaikka siitä olisi itselle harmia tai ylimääräistä vaivaa liiaksikin kun en osaa sanoa ei..

    Kivan kuuloiset pikkujoulut. Itse taas olin juuri ensimmäistä kertaa koskaan työpaikan pikkujouluissa vaikka en edes juuri nyt ole heillä töissä. Sekin oli mielestäni kivaa, että sai tulla. ^^ (jouluksi palaan kassojen ääreen)

    Ja oispa mullakin noin monet sukkahousut. :D Aina onnistuu koira repimään tai minä itse kynnellä tuhoan ja siinähän sitä sitten ollaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kuulla että muillakin on tämmöisiä tuntemuksia! :( työpaikat varsinkin on itsellä erityisen pahoja, sitä tulee niin helposti tehtyä ylitöitä ja suostuttua joustamaan työmaalla ihan burnouttiin asti! Kaikki työnantajat eivät osanneet edes arvostaa.. onneksi edelliset pomot osasivat arvostaa ja olen heidän kanssaan ollut tekemisissä vaikken heillä enää töissä olekkaan! :)

      Oi, mahtavaa että pääsit pikkujouluihin, toivottavasti sinulla oli kivat pippalot!! :) meilläkin oli ihan hauskaa, keilaus tosin vaihtui biljardin peluuseen kun oli pieniä kämmejä keilavarausten kanssa! :D ja ruoka oli yllättävän hyvää ja paikka mieluisa! :)

      Hah! :D niitä on pikkuhiljaa vain kertynyt! :) usein itselle käy ihan samoin ja monesti itse kiskon niin vauhdilla sukkikset jalkaan että rikkoutuu jo sillä! :D mitekää äijämäiset tavat pukeutua!!:D

      Poista
  3. Täyttä asiaa koko postaus. Kiltin tytön syndrooma, vaikkei virallisesti ole oireyhtymä vielä tänä päivänäkään, on ikävä asia ja esimerkikisi juuri täällä blogimaailmassa tulee usein luettua tästä vuosia kärsineiden pohdintoja. :/ On oikeasti kamalaa, miten on vuosia unohtanut elää omaa elämäänsä koska on kokenut liian tärkeäksi pyrkiä noudattamaan muiden toiveita ja tarpeita (olivat ne sitten oikeita tai kuviteltuja/ennakoituja). Täysin väärin. Ja lisäksi usein yhteiskunta tuntuu tyttöjä ja naisia tähän vielä tyäntävän ikään kuin luonnollisena osana naisten maailmaa "kun kyllähän nyt ne kiltit tytö/kunnolliset äidit/oikeat mummot" jne. EI näin!

    Ikävä kuulla, miten paljon olet itsekin tästä kärsinyt. :(

    Kohta "Monesti saatoin miettiä päiväkausia jotain sanomistani, että mitä muut ajatteli, vaikkei olisi ollut edes syytä miettiä moisia niin asiat jäivät minua vaivaamaan. Vielä tänä päivänäkin muistan muutaman hölmöyden mitä olen ääneen sanonut ja vaikka tapahtuneesta onkin jo yli 15 vuotta aikaa, vaivaa se minua edelleenkin. Elän jatkuvasti niin voimakkaasti tunteella että muiden silmissä pikku jutut ovat minulle monesti hirmuisen isoja asioita ja se jos mikä monesti ärsyttää... miksi pitää miettiä jotain turhaa mennyttä asiaa millä ei ollut mitään merkitystä ollut enää vuosikausiin." oli itselleni erityisen samaistuttava. Huomaan aina välillä unohtuvani pohtimaan, mitä tein väärin silloin tai tällöin ja miten oikeastaan tuolloin olisi pitänyt käyttäytyä, mitä tällöin sanoa, vaikka vuosia on kulunut jo monia, muut unohtaneet koko tapahtuman, eikä sillä enää pitäisi olla mitään merkitystä. Yksi hyvä esmerkki on käynti huvipuistossa lapsena (olin muistaakseni viidennellä tuolloin), jolloin koin, etten huomioinutkaan veljeäni tarpeeksi laitteiden valinnassa. Olen asiasta veljen kanssa puhunut nelisen vuotta sitten ja asiasta hurjasti anteeksi pyydellyt, eikä tämä muistanut lapsuuden retkestä muuta, kuin miten hauskaa oli. Kuitenkin asia vaivaa edelleen itseäni vaikka se on täysin turhaa. Pitäisi, meidän molempien ja kaikkien vastaavista asioista syyllisyyttä kantavien, oppia pääsemään tästä irti. Vaikka tietysti helpommin sanottu, kuin tehty. Toisaalta itse olen huomannut pelkääväni, että jos lakkaan kantamasta syyllisyyttä, analysoimasta tilanteita liiaksi asti, asettamasta itselleni korkeita tavoitteita ja syyllisyyttä, mitä jos sitten käännynkin juuri niiksi ihmisiksi, joita niin kovasti halveksin? Niiksi ilkeiksi, itsekkäiksi ja kovasanaisiksi, jotka eivät tunnu arvostavan maailmaa napansa ulkopuolella. Todennäköisesti pelko on turha, mutta kuinkakohan moni muu vastaavassa tilanteessa oleva kärsii samasta ajatuksesta, eikä siksi voi antaa itselleen armoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan lukeneeni joskus blogistasi, että sinulla on ollut myös samanlaisia tuntemuksia. Ikävä kuulla :( ♥
      Ja juuri tuon kaltaisia ajatuksia itselläkin on ollut, miettii jotain käsittämättömän typeriä asioita menneisyydestä, mitä joku muu ei edes muista tai jos muistaa niin aivan toisenlaiset asiat siitä tilanteesta!!
      Itse kans vain ei osaa olla niin itsekäs ja hälläväliä tyyppi, vaikka se monesti ahdistaakin kun ei osaa olla välittämättä jostain asioista tai sanoa suoraan ettei pysty nyt jotain tekemään, niin kaikessa pirullisuudessaan se ehkä onkin ihan hyvä juttu, ainakaan ei ole kylmä itserakas ja pelkästään omaa etuaan ajava henkilö. Vaikka se toisinaan tosiaan meneekin siitä omasta selkänahasta ja asiasta saa monesti kärsiä!
      Itselle kun se monesti tuottaa sitä hyvääkin oloa kun saa jotain auttaa ja jos jonkun oloa helpottaa se että saa minulle purkauduttua. Vaikkakin joskus olisi kiva tuntea se kääntöpuolikin, että joku ystävistä oikeasti olisi kiinnostunut kuulemaan myös minun kuulumiset ja hyvinvoinnit, tai edes tapaamaan muulloinkin kun vain silloin kun haluavat hyötyä jollain tavoin..
      Ja niin tyhmältä kun kuulostaakin niin tuntuu helpottavalta kuulla etten ole yksin tämän kaltaisten ajatusten kanssa, vaan että meitä on muitakin jotka näkevät monet asiat näin. Vaikken tietenkään teille muille sitä toivokkaan!! ♥ osataanpa me ainakin arvostaa toistemme auttavaisuutta, joustavuutta ja kärsivällisyyttä!♥ yritetään ainakin päästä eroon tuosta itsemme syyllistämiseltä! :)♥

      Poista
  4. Jep jep, tuttua huttua. En oo ikinä kyllä halunnut myöntää itteeni kiltiksi, mutta tarkemmin pohdittuna oon sitä ollut. Ja oon varmaan vieläkin?

    Monesti myötäilen ja ilmaisen asioita ihmisille tosi nätisti, vaikka mua kuinka ärsyttäs tai kokisin itteni loukatuksi. Ukko aina paasaa mulle, että pittää sanoa suoraan toiselle vaikka ihan vaan "haista paska" jos siltä yhtään tuntuun. Parin kaverin kanssa mulla on joskus palanut käpy niin totaallisesti, että oon suoraan jopa tosi ilkeästi jotain sanonut ja puolustanut itteeni, ne mua ei harmita tippaakaan ja niiden hetkien muistelu tuntuu musta hemmetin hyvältä! Monta tilannetta on ollut, joissa mun ois pitänyt toimia samoin, jättää hienostelut ja antaa palaa niin maan perkeleesti, mutta en vaan pysty toimimaan niin. Ois kiva tietää, miten oon niillä parilla kerralla pystynyt olemaan sellainen. :D Tuntemattomille ihmisille pystyn olemaan tosi inhottava ja sanomaan sanat suoraan ja aiheuttamaan hirmu pahaa mieltä sanoillani, mutta en niille ihmisille jotka tunnen. Typerää.

    "Itse olen pienestä pitäen ollut se kiltti ja vetäytyvä tyttö muiden keskuudessa. Tottakai itsekkin olen kapinoinut vanhempia vastaan ja muutenkin on tullut tehtyä hölmöyksiä niinku jokainen lapsi ja nuori taatusti tekee." Kolahti ja kovaa!

    " Vielä tänä päivänäkin muistan muutaman hölmöyden mitä olen ääneen sanonut ja vaikka tapahtuneesta onkin jo yli 15 vuotta aikaa, vaivaa se minua edelleenkin. Elän jatkuvasti niin voimakkaasti tunteella että muiden silmissä pikku jutut ovat minulle monesti hirmuisen isoja asioita" Ja tämä myös. Oon aatellut jotenkin olevani ainut joka näin tekee. Monesti, varsinkin iltaisin ennen nukahtamista saatan pyöritellä hyvinkin pitkään viimeviikkoisia keskusteluja ja ihmisten kanssa kohtaamisia päässäni ja miettiä, miksi oon vastannut niin tyhmästi tai tehnyt jotain tyhmää tai miksen sanonut sillä tai tällä tavalla jne. Siitä yleensä pääsenkin esimerkiksi juurikin nuihin 10-15 vuotta sitten tapahtuneisiin juttuihin ja käyn läpi asioita samalla tavalla. Tietyt muistot pyörivät toistuvasti päässäni ja yritän aina keksiä, mitä olisin voinut sanoa tai tehdä toisin. Välillä mieleeni pulpahtaa sitten uusia muistoja joistain keskusteluista yms. Ja välillä tunnen itteni niin huonoksi ihan silläkin, että mulle muitten pikku asiat on saatanan suuria. En mä tahallani tee asioista pikku jutuista ongelmia, mutta..

    Ja ihan sama homma nuitten "ystävien" kanssa.. Tosi kelju tapaus tuo sinun "ystäväsi", ottaa ensin itse yhteyttä ja sitten suuttua kun et ollutkaan valmis tekemään palvelusta.. Hittoon tuollaiset!

    Hirviästi olis paasattava tästä aiheesta, mutta eiköhän tässä tullu nyt jotain, aivot ihan lukossa tälle päivää taas vaihteeksi.. :D Toivottavasti oli kivat pikkujoulut. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmuisesti pahoittelua että on vastaaminen kestänyt :3 en oo monee päivää jaksanu pahemmin blogia aukoa, mutta nyt tuli sopiva hetki keskittyy kunnolla tähä vastaamiseen :)

      Ittellä on just aina se ongelma et otan liikaa paskaa kannettavaks omille harteille.. en vaa osaa sanoa suoraan pahasti kun mietin sit jälkikätee et loukkasinko yms.. =/ inhottavaa ku toisaalta pieni ääni päässä sanoo että pitää oppia itteensäkkin puolustamaan.. =/
      Ja sit näistä mietteistä tuleeki aina kaikki vanhat jutut mielee mitä vaa rullaa ja rullaa uudellee päässänsä lävitte että savu tursuaa korvista pihalle! :D

      Voi meitä♥ toivottavasti joskus voitas hyvil mieli elää ettei ressattais jotai menneitä yms :)
      Ja en oo pahemmin siitä "ystävästä" mitää kuullu sen koommin ku kieltäydyin hänen asiastaan... no eipä tullu toisaalta yllätyksenä.. itte vaa ehti jo hetken toivoa parempaa mutta...

      Pikkujoulut meni iha kivasti! :) keilaukset vaihtu biljardin peluusee ku oli kämmiä keilavarauksissa, mutta oli oikeestaa parempi niin ni pysty paremmi ihmiste kans höpöttelee ku ei ollu mitää hirveetä hälinää ympärillä! :) ruoka oli iha hyvää, käytiin Haraldissa syömäs, semmone viikinki ravintola. :) vois joskus toistekki sinne mennä syömää! :)

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Anonyymit: Laitattehan nimimerkkiä kommenttinne perään?! kiitos!=)