Viikonloppuna menimme kuin menimmekin Jarin työpaikan pikkujouluihin! Sekään asia ei nyt tietenkään ongelmitta toteutunut, mutta loppuenlopuksi sain mieheni sinne raahattua. Ja hyvä niin. Ruoka oli molempien mielestä hyvää ja ihme ja kumma, hauskaa oli. Lähtiessämme kotiin päin kysyin mieheltäni, että oliko iha hirveä reissu, ja joutuihan se myöntymään TAAS jälleen kerran, että reissu oli oikein mukava ja oli kiva et pakotin hänet tulemaan mukaan!=D Ja näitä tilanteita meillä on sitten ollut miljoonia. Suhteen alussa varsinkin niitä tosiaan oli paljon. Leffaan menemiset, lapin reissut, laiva reissut ja monet monet muut vastaavat on vaatineet monia viikkoja kestäneet vakuuttelut asian hauskuudesta ja turvallisuudesta, kiukuttelut ja tappelut yms. kaiken mahdollisen. Loppujen lopuksi olen saanut mieheni näihin juttuihin lähtemään mukaan, vähän vastahakoisesti, mutta kuitenkin. Ja lopputulos on ollu joka ikinen kerta "JEE VÄHÄ OLI HIENOA, KOSKA MENNÄÄN UUDESTAAN" luokkaa... Välillä se kyllä kysyy huumorintajua, kun ensin olet ollut ihan maassa siitä, kun toinen ei halua lähteä mihinkään sun kanssasi ja sit ku saat pitkien vänkäysten ja riitojen jälkeen raahattua, hän ilmoittaakin, että kuinka kivaa oli. No ymmärrän kyllä taas vastaisuudessaan miestänikin. Hän kun ei ikinä ole käynyt oikeastaan koti pihaansa ja perheensä mökkiä kauempana. Ei heidän perheessään olla ikinä reissattu missään, käyty elokuvissa saati sitten laivalla. Joten epävarmuus uusia asioita kohtaan on ollut iso kynnys. Olen kyllä hirmu onnellinen ja ylpeä miehestäni, kun hän on minun kanssani oppinut nauttimaan oudoistakin tilanteista ja ottaa ne nykyään vastaan paljon avoimin mielin kuin ennen.
Aihe taas meinaa rönsyillä sivuraiteille. Mutta niin, ilta oli tosiaan todella onnistunut. Hauskaa oli ja oli mukavaa nähdä miehenikin niin iloisella tuulella, pitäessään hauskaa työkavereidensa kanssa. Aluksi jännitin tilannetta todella paljon, minä kun pelkään välillä muiden reaktiota johtuen tästä minun erilaisuudestani. Peloistani huolimatta yllätyin positiivisesti siitä, kuinka hyvin kaikki ottivat minut porukkaan mukaan. Pieniltä perus pikkujoulu rähinöiltä ei kylläkään vältytty, Jarin työkaveri kun oli saavuttanut hyvän promille tason jo ennen juhlien alkua, päätti hän vähä avautua muutamista työasioista. Mutta ei siitä sen enempää.
Kuva itsessään on aivan hirvee ,mutta tuosta vähän näkee asukokonaisuutta, millä mä sit hilluin siellä pikkujouluissa. Eli tavallinen kauluspaita ja kirpparilta löydetty musta satiini vyötärökorsetti sekä oma tekemä hame. Ja kämppä on ihanan siisti kuten aina ja pyykkitelinekkin edustaa komeasti tuossa taustalla!:D
Pikkujoulujen jälkeen kävimme katsomassa vielä uusimman Twilight-leffan. Ja oli kyllä yhtä hyvä kuin olin odottanutkin. Mitä nyt leffa fiiliksen meinas pilata jotku helvetin kesken kasvuiset kakarat, jotka tirskuivat ja kikersivät isoon ääneen, joka kohdassa, jossa vaan oli vähänkin jotain hempeilyä. Eikä se takarivillä vislaileva pojan retale yhtään sen paremmin tunnelmaa lisännyt. No onneksi nämä kakarat älysivät laittaa ne turpansa kiinni, kun kukaan ei niiden jutuille nauranutkaan ja ennen kuin minä olisin ollut kyseisten kakaroiden kurkuissa kiinni!=D
Sunnuntaina päätimme mennä mökkeilemään mummin ja vaarin mökille ja samalla tutustuttamaan Elroyn ja Saran toisiinsa. Mummin ja vaarin mökki on saaressa joten sinne täytyy aina mennä veneellä, paitsi talvella, jolloin sinne voi kulkea jäätä pitkin. Vene reissu olikin mielenkiintoinen sillä koiramme pelkäsi veneessä oloa aivan järjettömästi. Siinä olikin pitelemistä, ettei se hypännyt järveen ja samalla koittaa itsekkin vielä pysyä veneen laitojen sisäpuolella. No onneksi pääsimme hyvin rantaan loppujen lopuksi. Koirat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, välillä tosin oli aika moisia rähinöitä siitä, että kumpi on pomo, mutta se kuuluukin asiaan.
 |
| Sara juoksi aina Elroyn lelujen kanssa edellä ja Elroy yritti saada lelunsa takasin. |
|
|
Meno oli kyllä koirilla välillä aika villiä, ja kyllä koira olikin automatkan kerrankin hiljaa!=D
Siinä on viel mummin ja vaarin Elroy. Lunta alkoi ihanasti tupruttaan juuri kun olimme mökillä. Toive siis valkeasta joulusta elää jälleen. Kotimatkalla se lumi pyry vaikeutti melkoisesti ajamista, oli sitä lunta tiellä kuitenkin ainakin 5 cm. Mutta se ihanuus rajoittui vain Parkanon seudulle. Mitä lähemmäs tulimmä Hämeenkyröä, sitä pienemmäks lumen määrä muuttui, ja kotona meillä satoikin vettä!=(
