Pääkoppa sekaisin

Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut saavuttamaan omassa minässäni tietynlaisen rauhan. Kuten tässä postauksessa aiemmin puhuin. Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, vaikka muut eivät sitä tekisikään. Arkeni ei enää koostu itsesäälissä rypemiseen, en mieti maailman kurjuutta ja kuinka minun kohdalleni tuntuu kasaantuvan kaikki epäonni. Näen nykyisin niin paljon enempi kauneutta ja aihetta kiitollisuuteen. Loppupeleissähän minulla on kaikki kuitenkin hyvin. Olen elossa, minulla on koti, minulla on perhe, minulla on ympärillä rakastavia ihmisiä ja mikä parasta, jos vain haluan nähdä niin elämässä on paljon onnen hetkiä tuovia asioita. Yksi asia kuitenkin on pitkään ollut minulla se kompastuskivi, mistä en ole oppinut nauttimaan. En ole nähnyt siinä mitään hyvää, vaan aina jotain moitittavaa. Nimittäin kroppani. Kuten tässäkin postauksessa jo asiasta avauduin. Taitaa olla yleisin "naistentauti" tämä tyytymättömyys omaan kroppaan. On sitten kyse minkälaisesta kehosta tahansa, tuntuu että suurimmalla osalla on aina jotain valittamista omasta kehostaan. Vaan tämäkin ongelma on nyt vihdoinkin sivuutettu. Ainakin toistaiseksi.. :D

Ja tästä ihmeestä voin syyttää vain ja ainoastaan näitä hormoonihuuruja.. :D En tiedä mitä tämä raskaus on tehnyt pääni sisällä, mutta toivon todella, että tämä on pysyvä ominaisuus. En meinaan ole koskaan ollut niin tyytyväinen omaan kehooni, kun mitä nyt olen. Pelkäsin ennen, että jos raskaudun, se aiheuttaa taatusti vielä lisäahdistusta omaa kehoani kohtaan. Pullottava maha ja tunne kun mitkään vaatteet eivät enää mahdu päälle, ovat vain saaneet itsetuntoni kohenemaan entisestään. Edes entisestään kasvanut housukoko ei edes saa mieltäni matalaksi. Ihan hullua kun mietin itseäni esimerkiksi millainen ajatusmaailma minulla vielä toukokuussa oli! o_O

Tätäkään mekkoa en ole pitänyt juurikaan, koska minulla oli päähänpinttymä että se ei näyttänyt hyvältä päälläni jenkkakahvojeni ansiosta yms. Nyt kuitenkin minulla on edelleen ne samat jenkkakahvat, mutta niiden lisäksi vielä alkava jalkapallonpuolikas etupuolella. Joku muu voi ajatella, että miten joku voi tuntea olonsa seksikkääksi tämän näköisenä ja kokoisena ihmisenä.. No hän saakoon ajatella mitä lystää, mutta itse tunnen kerrankin oloni seksikkääksi.  

Olen itsekkin todella hämilläni näistä muuttuvista ajatuksista... Miten ihan muutamassa kuukaudessa voi ihminen näin muuttua? Samalla olen huomannut itsessäni ihan kokonaisvaltaista tyyneyttä. Aikaisempi tempperamenttisuus jonka takia hermokäyräni nousi nollasta sataan alle parissa sekunnissa, on nyt muuttunut hyvinkin tyyneksi ominaisuudeksi. Minua saattaa jotkun asiat ärsyttää ja harmittaa, mutta sellainen silmitön kiukunpuuska ja turhautuneisuus on tyystin poissa. Lisäksi kun ennen olen ollut ihmisenä vähän hälläväliä ihminen, en pahemmin miettinyt mikä on turvallista tai miettinyt yleensäkkään asioita kovinkaan pitkäkantoisesti. Nykyisin mietin lähes kaikessa, että mikä on turvallista tai mietin asioita jo pitkälle tulevaisuuteen. En kuitenkaan millään muotoa ressin kannalta, vaan hyvällä tavalla. Tuntuu että elämässäni on jokin suunta ja tarkoitus. Enkä nyt tarkoita etteikö sitä ennenkin olisi ollut, vaan sillain erilailla.. Hankalaa selittää =D
Lisäksi moni ihminen on sanonut, että heidän mielestään minä muka oikein hehkun. Ehkä minä teenkin niin, hyvä olo ja itsetunto vain näkyvät pitkälle. Äitiys taitaa sopia minulle ^_^ <3

Kumpa tämä olo jatkuu vielä tämän masumöllyrän syntymisen jälkeenkin. Voin sanoa kerrankin rehellisesti, että nautin olostani täysin siemauksin ^_^

Tämmöisen ällöoksusiirappimössön jälkeen toivotan teille kaikille ihanaa alkanutta viikkoa <3 ja uusille lukijoille oikein paljon tervetuloa seuraamaan <3