Pääkoppa sekaisin

Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut saavuttamaan omassa minässäni tietynlaisen rauhan. Kuten tässä postauksessa aiemmin puhuin. Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, vaikka muut eivät sitä tekisikään. Arkeni ei enää koostu itsesäälissä rypemiseen, en mieti maailman kurjuutta ja kuinka minun kohdalleni tuntuu kasaantuvan kaikki epäonni. Näen nykyisin niin paljon enempi kauneutta ja aihetta kiitollisuuteen. Loppupeleissähän minulla on kaikki kuitenkin hyvin. Olen elossa, minulla on koti, minulla on perhe, minulla on ympärillä rakastavia ihmisiä ja mikä parasta, jos vain haluan nähdä niin elämässä on paljon onnen hetkiä tuovia asioita. Yksi asia kuitenkin on pitkään ollut minulla se kompastuskivi, mistä en ole oppinut nauttimaan. En ole nähnyt siinä mitään hyvää, vaan aina jotain moitittavaa. Nimittäin kroppani. Kuten tässäkin postauksessa jo asiasta avauduin. Taitaa olla yleisin "naistentauti" tämä tyytymättömyys omaan kroppaan. On sitten kyse minkälaisesta kehosta tahansa, tuntuu että suurimmalla osalla on aina jotain valittamista omasta kehostaan. Vaan tämäkin ongelma on nyt vihdoinkin sivuutettu. Ainakin toistaiseksi.. :D

Ja tästä ihmeestä voin syyttää vain ja ainoastaan näitä hormoonihuuruja.. :D En tiedä mitä tämä raskaus on tehnyt pääni sisällä, mutta toivon todella, että tämä on pysyvä ominaisuus. En meinaan ole koskaan ollut niin tyytyväinen omaan kehooni, kun mitä nyt olen. Pelkäsin ennen, että jos raskaudun, se aiheuttaa taatusti vielä lisäahdistusta omaa kehoani kohtaan. Pullottava maha ja tunne kun mitkään vaatteet eivät enää mahdu päälle, ovat vain saaneet itsetuntoni kohenemaan entisestään. Edes entisestään kasvanut housukoko ei edes saa mieltäni matalaksi. Ihan hullua kun mietin itseäni esimerkiksi millainen ajatusmaailma minulla vielä toukokuussa oli! o_O

Tätäkään mekkoa en ole pitänyt juurikaan, koska minulla oli päähänpinttymä että se ei näyttänyt hyvältä päälläni jenkkakahvojeni ansiosta yms. Nyt kuitenkin minulla on edelleen ne samat jenkkakahvat, mutta niiden lisäksi vielä alkava jalkapallonpuolikas etupuolella. Joku muu voi ajatella, että miten joku voi tuntea olonsa seksikkääksi tämän näköisenä ja kokoisena ihmisenä.. No hän saakoon ajatella mitä lystää, mutta itse tunnen kerrankin oloni seksikkääksi.  

Olen itsekkin todella hämilläni näistä muuttuvista ajatuksista... Miten ihan muutamassa kuukaudessa voi ihminen näin muuttua? Samalla olen huomannut itsessäni ihan kokonaisvaltaista tyyneyttä. Aikaisempi tempperamenttisuus jonka takia hermokäyräni nousi nollasta sataan alle parissa sekunnissa, on nyt muuttunut hyvinkin tyyneksi ominaisuudeksi. Minua saattaa jotkun asiat ärsyttää ja harmittaa, mutta sellainen silmitön kiukunpuuska ja turhautuneisuus on tyystin poissa. Lisäksi kun ennen olen ollut ihmisenä vähän hälläväliä ihminen, en pahemmin miettinyt mikä on turvallista tai miettinyt yleensäkkään asioita kovinkaan pitkäkantoisesti. Nykyisin mietin lähes kaikessa, että mikä on turvallista tai mietin asioita jo pitkälle tulevaisuuteen. En kuitenkaan millään muotoa ressin kannalta, vaan hyvällä tavalla. Tuntuu että elämässäni on jokin suunta ja tarkoitus. Enkä nyt tarkoita etteikö sitä ennenkin olisi ollut, vaan sillain erilailla.. Hankalaa selittää =D
Lisäksi moni ihminen on sanonut, että heidän mielestään minä muka oikein hehkun. Ehkä minä teenkin niin, hyvä olo ja itsetunto vain näkyvät pitkälle. Äitiys taitaa sopia minulle ^_^ <3

Kumpa tämä olo jatkuu vielä tämän masumöllyrän syntymisen jälkeenkin. Voin sanoa kerrankin rehellisesti, että nautin olostani täysin siemauksin ^_^

Tämmöisen ällöoksusiirappimössön jälkeen toivotan teille kaikille ihanaa alkanutta viikkoa <3 ja uusille lukijoille oikein paljon tervetuloa seuraamaan <3

Nyt mä tulen kaapista ulos!

Puhuin tässä alkukesästä siitä, kuinka kroppani muutokset ovat minua ahdistaneet ja kuinka mielessä on ollut yhden jos toisen kerran elämäntaparemontti. Remontti, joka siihen mennessä on aina syystä tai toisesta rempsahtanut aina takaisin alkuperäisiin uomiinsa, saamatta mitään tuloksia aikaiseksi. Minulle tuli tuolloin tuohon postaukseen paljon teidän ihanien lukijoidenne kommentteja, joissa jaoitte omia kokemuksia ja omia vinkkejänne. Kiitokset hirmuisesti niistä <3 Nyt tosiaan ajattelin tulla teille kertomaan siitä, mitenkäs ne elämäntapa rempat ovat oikein menneet! ;)

Alkuunsahan koitin hirmuisesti intoutua asiasta ja saada otetta näihin muutoksiin.. jälleen laihoin menetelmin. Milloin lenkkeilyn vähenemiseen oli syynä rankkasade, milloin töissä oli ollut rankka päivä joka oikeutti muka jonkinlaiseen lohtusyömiseen. Ajattelin pienessä mielessäni ettei tästä mitään taaskaan tule...Jospa sitten ryhdistäytyisin kun kesäloman ensimmäinen puolisko oltaisiin saatu lusittua. No se muutos tulikin ihan odottamattomalta taholta. Nimittäin tältä:

Kyllä, meille on näillä näkymin tulossa tähän talouteen uusi perheenjäsen, jos vain kaikki menee loppuun asti hyvin <3 Taival tähän pisteeseen ei meillä ollut se helpoin, muttei myöskään maailman vaikein. Yli vuoden toivoimme pienokaista perheeseemme ja monien pettymysten jälkeen ajattelimme, että no eipä siinä mitään, sitten vain nautimme toistemme kanssa elämämisestä lopun ikää ja ehkä hommaamme parikymmentä koiraa ;) Melko pian tämän luovuttamisen jälkeen, kun olimme muutamille ystäville ja sukulaisille jo asiasta puhuneet, ettei meille tule ehkä koskaan lasta, niin kas kummaa. Stressi hälveni ja eräänä aamuna minulle vain tuli mystinen aavistus että nyt merkillisesti häiritsee se yksi tekemätön raskaustesti tuolla kaapissa. Kuukautisten ei olisi pitänyt alkaakkaan vielä vähintään viikkoon, mutta selittämätön vaisto pakotti minut tekemään testin. Aluksihan testissä ei mitään näkynyt mutta hetken odottelun jälkeen siihen piirtyi hyvin haamumainen viiva. Epäuskoisena asiasta päätin kuitenkin odotella vielä viikon ennen kun tekisin uuden testin. No plussahan se oli ja paljon vahvempi sellainen. Samalla olin kovin iloinen asiasta mutta samalla kovin pelokas. Elämämme tosiaan on muuttumassa.

Pitkään elin hirmuisessa pelossa, olin aivan varma, että tämä menisi heti kesken. Viikot kuluivat ja koitti ensimmäinen neuvola. Voi että kun jännitin sitäkin. Kuukautisten aiempien epäsäännöllisyyksien takia neuvola oli sitä mieltä, että haluavat lähettää minut varhaisultraan. Pääsin siis melko pian jännityksestä, onko masussa ketään. Ja sieltä tuo ylimmäinen kuva onkin. Rv 8+4 lääkärin mukaan. Seuraava jännitys olikin sitten Sikiöseulantaan kuuluva Nt-ultra jossa kävimme mieheni kanssa eilen. Pelkäsin koko ajan että vauva olisi kuollut tai, että hältä todettaisiin jokin paha kehityshäiriö, mutta onneksemme kaikki oli oikein hyvin ja näimme mitä suloisimman pienen ihmisenalun pyörimässä ympyrää masuni sopukoissa. ^_^

Mites tämä kaikki liittyi tuohon elämäntapa remppaan? No aavistellessani raskautumistani minulle iski hirmuinen vimma vahtia syömisiäni ihan vain vauvan takia. En halunnut, että se saisi kehityshäiriöitä minkään roskaruuan takia tai liian epäsäännöllisen syömisen, halusin että hänestä kasvaa terve ja jotta hän saa varmasti kaikki vitamiinit yms mitä tarvitsee. Painon nousun sijaan minulla on paino jopa hieman laskenut. Kyllä sillä vain on suuri merkitys mitä tuosta leipälävestä lappaa menemään. Lisäksi möllerön aiheuttama etova tunne kaikkea epäterveellistä kohtaan lisäsi hyvin tätä innostusta syödä paljon hedelmiä, salaattia ja marjoja. Muuten olenkin säästynyt huonosta olosta, onneksi. Kun pidän huolta tasaisista ateria rytmeistä, pienistä määristä ja raikkaista ruoka laaduista, on minulla olo mitä mainioin ^_^ Koko heinäkuun kärsin ihan järjettömästä väsymyksestä päivittäin. Töiden ohella en muuta tehnytkään kuin nukkunut, joten siksi siis on vähän tämä blogikin jäänyt paitsiolle, mutta nyt kun olo on senkin puolesta parempi niin jaksaa enempi panostaa tähänkin harrastukseen ^_^

Mutta se niistä raskaus höpötyksistä. Olen perustanut aiheelle ihan oman blogin toisella nimimerkillä, jonne purkasin lapsettomuus ajatuksiani ja jonne nyt kirjoittelen raskauskuulumisia. En tästä blogista halua tehdä mitään mamma blogia, joten olkoon ne asiat siellä :) Jos raskaus ja vauva asiat kiinnostaa niin blogia pääsee lukemaan sivuni yläreunassa olevan välilehden kautta tai tästä Haamuperhe- linkistä :)

Haamuperhe-blogin bannerin lepakko on helistin ;) Pitäähän sitä pienestä pitäen olla katu-uskottava ;) 

Että tälläinen kaapista ulos tuleminen täällä ;)