Why do you have to kill?

Sain hetki sitten kommenttia, että ruudun toisella puolella oltaisiin kiinnostuneita kuulemaan enemmän tälläisiä kantaa ottavia/pohdinta postauksia... Ja olen sen huomannut itsekkin, että tälläisillä kantaa ottavilla teksteillä on ihmisiin kuohahduttava vaikutus!!! Enkä nyt ole siis kalastelemassa tässä mitään kommentteja, että siitä ei ole kyse... Itse rakastan pitkiä keskusteluja ja on mukavaa kun pääsee jonkun kanssa keskustelemaan värikkäästi eri aiheista!!! Sellaisista jossa eriäviä mielipiteitä ja näkökantoja satelee ja tunnelma on silti mielenkiintoinen ja hyvä, ilman mitään tappelua ja vertailua "kenen mielipide on oikea"... Tästä esitetystä ns. toiveesta sain uskallusta kirjoittaa taasen jotain hieman normaalia raskaampaa tekstiä.. Tällä kertaa aion jakaa ajatuksiani aika keskeisestä aiheesta kuten perhesurmat...

Viime vuosina on suomen uutiset täyttänyt tämä yksi ja sama traaginen uutinen "joku on taas tappanut perheensä ja sen jälkeen itensä"... itseäni tämä uutinen kauhistuttaa joka kerta enemmän ja enemmän!! Olen ihmisenä todella herkkäluontoinen ja moiset uutiset saavat minut aina järkytymään!! Eläydyn uutisiin liikaakin ja helposti silmiini tulee se kauhukuva, mikä milloinkin uutisissa on aiheena.. välillä jopa inhoan sitä piirrettä itsessäni kun saatan tosielämässä murehtia tuntemattomien tragedioita monia päiviä..! Vaikken edes tuntenut heitä..
Näitä tapahtumia miettiessä tulee väkisin mieleen muutama kysymys... Miksi? Oliko se ainoa vaihtoehto?

Yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat voivan huonommin kun vuosiin!! Mitä enemmän ilmenee huonosti voivia ihmisiä sitä enemmän kunnat karsivat terveyspalvelujaan!!! Minun matikalla tässä jo mennään niin syvälle suohon että huh heijaa!!! Luin tuossa jostai lehdestä juttua, jossa joku oli kommentoinut tätä viimeisintä perhesurma tapahtumaa, että "ihmiset puhuu niin huonosti, asioita ei näe ulospäin ja ihmiset patoavat kaiken sisälle... kun saataisiin ihmiset puhumaan ei näitä ongelmia tulisi..." ...Tota noin... joo osittain ihan pointtinsa tuossa, mutta...

Itselläni eräs ystävä on kärsinyt masennuksesta jo pitemmän aikaa, ero miehestänsä oli viimeinen niitti tässä masennuksen sarjassa ja ystäväni päätyi hakemaan apua!!! Hän meni terveysviranomaisen puheille ja sanoi ihan suoraan ettei enää pärjää yksin, että saako hän apua jostain ja lähinnä, että saako muksut paikan jonne välillä mennä kun itsestä tuntuu ettei jaksa enää... no mitäpä terveysvirannomainen tähän tuumi...? "En tiedä onko tälle tarvetta, jos nyt katotaan hetken aikaa ennen ku tehää asialle mitään!!!"
No onneksi ystäväni on luonteeltaan melkoisen sanavalmis ja oli tälle terveysviranomaiselle sanonut että "Pitääkö mun tappaa eka muskut ja itseni että te tajuutte että täällä ihmiset tarttee apua"
Tähän viranomainen oli vastannut että "Ei hän tiennyt että asia on oikeesti noin paha"
MITÄ HELVETTIÄ sanon minä!!! Joo varmaan ihmiset menee huvikseen jonnekkin pyytää apua jos ne ei sitä oikeesti tarttis!!! Suomalaiset hyvin tuntien, sinne lääkäriin ei todellakaan mennä mistään pikku jutusta ja olis se terveysviranomaisen pitänyt tajuta!!! Että pitäis puhua enempi ongelmistaan ja hakea ajoissa apua, mutta siihen ei sitten puututa, että ne jotka sitä apua hakee, ei sitä saakkaan kun vasta uhkailemalla tapattaa itsensä ja perheensä!!!o_O

Ja se 8 vuotiaan tytön tapaus... naapurit ja sukulaiset soittanu satoja kertoja sossuun et pelastakaa se tyttö ja ei mitään.... niin vain sai tyttö surmansa... Taas viaton ihminen joutu kärsiin sellaisten ihmisten toimesta joiden olisi pitänyt olla niitä turvaa tuovia pelastavia enkeleitä!!! Joo ihmisiä nekin työntekijät vain on, mutta kyllä ainakin mun maalaisjärki sanoo, että jos joku sanoo, että ei jaksa enää niin silloin se pitää ottaa tosissaan, tai jos lapsesta on pahoinpitely epäilyjä, pitää ne aina ottaa tosissaan!!!! Mikä hitto ihmisiä vaivaa???

Mutta eniten mikä tässä jutussa häiritsee, on se miksi aina pitää viattomat ihmiset viedä mukanaan?? Vaikka kuinka vois huonosti ja perhe tilanne menee alamäkeen, niin miksi ne viattomat puolisot ja lapset pitää siinä mukana viedä? Jos on pakko tappaa joku niin veis vain oman hengen (enkä nyt sano sillä etten sitä tappajan henkeä arvostaisi) ja jättäisi sitten muut rauhaan!!! Tässäkin asiassa itsekkyys näyttelee suurta roolia.."jos minä en jaksa elää niin ette kyllä tekään saa elää..."
Mustasukkaisuus ja omistushaluisuus ovat myös olleet usein osana,.. Jos on parisuhteessa ero astumassa voimaan, ei toinen osapuoli ole sitä kestänyt ja täten sitten tappanut itsensä ja puolisonsa!!! Jotenkin tuntuu ettei osata käsitellä rankempia asioita!! Kuvitellaan että elämä on aina kuin jotain ruusuilla tanssimista ja sitten kun tulee hieman takapakkia elämään, niin otetaan haulikko käteen ja PAM... Ymmärrän kyllä itsekkin masennusta sairastaneena ihmisenä, että välillä päivät tuntuu siltä, ettei jaksaisi, olisi helpompaa luovuttaa... Mutta koskaan en pystyisi edes kuvittelemaan, että tappaisin jonkun toisen!!! Vaikka mikä olisi...
 Ja ylipäätään miksi se tappaminen on ainoa vaihtoehto? Eikö nykyään voida puhua enää ollenkaan tai ratkaista asioita mitenkään muutenkaan??

Ja tästä sopivasti aasin silta siihen, kun tuntuu, että nykyään ei parisuhteissa puhuta ollenkaan ongelmista!! Jos joku asia hiertää suhteessa siitä puhutaan korkeintaan muille, omille työkavereille, ystäville yms... ei sille ketä se asia oikeesti koskee!! Asiat monesti sen takia kärjistyy ihan järjettömiin mittakaavoihin ja sitten päädytään näihin draagisiin tapahtumiin!!:(
Ja jos joskus harvoin toinen osapuoli uskaltautuu avaamaan sanaisen arkkunsa, niin toinen taas puolestaan vähättelee tätä ja ei ole tukena... ja soppa on jälleen valmis!!! Ihmisten itsekkyys monesti tuntuu lisäävän näitä ongelmiin suistumisia!!! Ollaan liian kiireisiä ja välinpitämättömiä, jottei ehditä kunnolla kuuntelemaan ja olemaan tukena, ajatellaan vaan että "kyllä ne nyt pärjää, aikuiset ihmiset"... Sitten kun ei pärjääkkään niin sit tullaa haukkomaan henkeä että mistä moinen johtu kun ei yhtään nähnyt päälle päin!!!o_O
No sitten kun miettii asiaa toiselta kantilta niin suomalaisilla on sellainen kummallinen ajatusmaailma että puhuminen on noloa, näytät luuserilta ja kaikin tavoin epäkelpo ihmiseltä jos vähääkään hihkut ongelmistasi muualle kuin omalle pääsi sisäiselle ajatusmaailmalle!!!

Tähän samaan aiheeseen voisi liittää vielä nämä koulusurmat jotka onneksi on viime aikoina vähentyneet.. mutta samoja pohdintoja siihenkin voi liittää!! Mutta siitä en jaksa sen enempää avautua!! Tuntuu että pää alkaa muutenkin seota tästä liiasta pohtimisesta!!xD Ehkä tähän on taas hyvä lopettaa tältä erää!!

Puhukaa ihmiset, se ei ole noloa, se ei tee teistä yhtään sen vähempiarvoisempia ja jos tunnette ettette jaksa yksin, niin hakekaa ammattilaiselta apua ja vaatikaa saada apua!!!

Question Challenge ja vähän kuulumisia

Sain Princess Chaosilta tälläisen kysymys haasteen. Kiitos todella paljon!=)


Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their "tagger" and postit on their blog. Then choose 11 new people to tag and link them in your post. Grate 11 new questions for the people you tag to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you.

Saamani kysymykset:

1. Kuinka usein luet seuraamiasi blogeja?
- melko usein. Yleensä tulee luettua uusimmat päivitykset heti kun ne itsellä tulee näkyviin, mutta välillä on aikoja jolloin en jaksa lukea juuri mitään ja luen ne lukematta jääneet tekstit kerralla sitten myöhemmin!!:) Myönnettäköön, että on tullut muutamiin sivuihin liityttyä joskus, joiden tekstit eivät enää myöhemmin olekkaan jaksanut kauheesti innostaa lukemaan, vika ei kuitenkaan ole heissä vaan lähinnä omista kiinnostuksen kohteista.

2. Onko sinulla monia ystäviä ympäri suomea?
- Eipä juurikaan, suurin osa asustelee Pirkanmaan alueella. On tietysti muutama yksittäinen jotka asuvat esimerkiksi Vaasassa, Porissa ja Alavudella pohjanmaalla.

3. Matkaatko paljon ympäriinsä suomea vuoden aikana?
- En enää nykyisin. Joskus pienenä tuli vanhempien kanssa reissattua ympäri suomea erilaisissa leirintäalueilla asuntovaunulla. Nykyisin hyvä jos mökillä käy, laivareissussa tai joskus harvoin lapissa!!:)


4. Eroaako meikkisi ja ulkonäkösi paljon arkena (koulussa, töissä) ja vapaalla (juhlimassa, kaupungilla) ?
- Sutaisen monesti ihan yksinkertaisen meikin naamaan ja kuljen monesti jossain rennoissa löysissä farkuissa ja huppareissa tälleen arkena. Kun jossain on jotkut juhlat tai mennään vaikka mieheni kanssa elokuviin ja syömään, Panostan meikkiin hieman enemmän ja monesti laitan jonkun mekon päälle!!=)

5. Tykkäätkö laittautua usein?
-Laittautuminen on ihan kivaa puuhaa. On itselläkin mukava olo kun panostaa ulkonäköön eikä näytä joltain rähjäiseltä sutturalta!! Ja mieskin tykkää kun puoliso huolehtii omasta ulkonäöstään!!:) Voisin kuvitella ettei puolisokaan kauhesti innostuisi jos antaisi vain kaikkien säärikarvojen rehottaa ja tukka paskasena, verkkareissa ja isot silmäpussit kasvoilla menisi aina hänenkin kanssa kauppaan tai leffaan!! Laittautuminen on sitäpaitsi seksikästä!!:)
Enkä nyt tarkoita sitä että nukkumaankin pitää mennä korkkarit jaloissa ja meikit naamalla!=D Tottakai välillä on hyvä olla vähän rennomminkin!!!:)

6. Mitä teet yleensä vapaa-ajalla?
- Pelaan, lenkkeilen, katson leffoja, leivon, piirrustan, kirjoitan blogia, teen jotain kivaa kultani kanssa, jos ehdin niin luen.

7. Mitä kaipaat lisää elämääsi?
- Tällä hetkellä työ olisi kiva juttu rahatilanteen takia ja näkisi ihmisiä useammin, mutta muuten olen oikein tyytyväinen elämääni, minulla on oma talo, lemmikit, mies jakamassa arjen kanssani, ihanat sukulaiset ja muutamia ihania ystäviä. Terveys voisi olla hieman parempi, kun on pienestä pitäen ollut huono vastustuskyky.

8. Onko kesällä tiedossa keikkoja tai festareita ym? 
- Ei nyt ainakaan näillä näkymin, ei ainakaan ole suunnitteilla mitään. ainoo reissu mikä tehdään on Naantalin muumimailmaan meneminen!!^^

9. Tutustutko helposti/tykkäätkö tutustua uusiin ihmisiin?
- Tykkäisin tutustua hirmuisesti uusiin ihmisiin, mutta valitettavasti ihmisten paskamaisten ennakkoluulojen takia se ei aina ole mahdollista/helppoa.

10. Missä paikassa/kaupungissa haluaisit asua? Oletko enemmän kaupunki- vai maalais ihminen?
- Ehdottomasti olen maalais ihminen. Kaupungit ahdistaa, kun siellä on nykyään jos jonkinmoista sakkia. ei juurikaan yksityisyyttä... Maalla on ihanaa kun saa painaa koiran kanssa mettään ja siellä samoilla yms, oma piha, saa huudattaa stereoita ihan mihin kellon aikaan tahtoo, ei tartte miettiä, että häiriintyykö naapurit nyt jos teen näin... Olen nyt tyytyväinen siihen missä asun: omassa kodissa Sastamalan mettissä!!!=)


11. Onko sinulla usein "kriisejä" oman itsesi kanssa (tukka,ulkonäkö..)?
- Kysy vain kuinka paljon. No taitaa olla tyypillinen naisten tauti murehtia ulkonäköään. Itselläni on vain hieman kärjistynyt tämä ulkonäkö kriisi, koska olen koko ikäni siitäkin saanut aika rankkaa palautetta. Ei vain ole helppoa enää hyväksyä sitä mitä näkee aamulla peilistä.

Olen nyt tylsällä tuulella ja en jaksa miettiä tämän lähettämistä enää kenellekkään!! Sorry...

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Kuulumisia:

Muutama viime päivä on mennyt taas vähän huonommissa merkeissä. Koira on ressannut arkea jonkin verran ulisemalla 24/7 (johtuen tosin juoksuista), yö unet ovat itselläni olleet taas viime aikoina todella vähäisiä murehtiessani kaikenlaisia asioita. Hiusten värjäys operaatio meni päin persettä tuossa yks kerta. Väripurkin mukaan olisi pitänyt tulla kirkuvan punainen lopputulos, mutta eipä vain ollutkaan. Lopputulos oli ällöttävä tumman ruskea sävy. Ei muuta kun kauppaan hakemaan värin poistoa ja myöhemmin uusi punainen päähän!!! Tuosta väri taistelusta ei vain hiukset ihan hirmuisesti pitänyt ja harjaan jäi melkoinen tuppo katkenneita hiuksia. Nyt olenkin lätrännyt tukkaani reilusti hoitoaineilla ettei hiukset enempää kärsisi.

 Keskiviikkona mokasin yhden lasten vahti keikan, jota harmittelin aivan suunnattomasti. Jotenkin en ilmeisesti ollut sanonut tarpeeksi suoraan sitä että minulta onnistuu kyllä tämä vahti keikka, joten niinhän siinä sitten kävi, etteivät lapsen vanhemmat menneetkään juhlimaan, vaikka olisivat kovasti halunneet!!!=( Jotenkin ollut niin hirmuisen ressaantunut ja masentunut fiilis. Vaikka Jarikin koitti minulle sanoa, ettei kannata murehtia, että noita väärinkäsityksiä tulee välillä, mutta en silti voinut olla sitäkin keikkaa harmittelemasta. Oon murehtinut ja vollottanu silmät päästä siinäkin asiassa!!! Ei kai pitäisi antaa tuollaisten asioiden lannistaa, mutta itselle siitä tuli niin huono olo, jotenkin että olen epäonnistunut taas kaikessa ja pilannut toisten illan!!! Ehkä tää tästä taas jossain välissä...

Viikonloppuna on ihanan kummityttömme puoli vuotis syntymäpäivät. Oikea päivä oli jo 10pvä, mutta erilaisten kiireiden takia syntymäpäivä kutsut jouduttiin siirtämään myöhemmäksi. Ihana päästä näkemään kuinka tyttö on jälleen kasvanut hurjasti!!!:)

Jarillakin alkaa tänään kesäloma!! Suunnitelmissamme on hoitaa kesäloman aikana melkein kaikki hääjärjestelyt kuntoon, tehdä puutöitä, purkaa yksi ulkorakennus ja jos vaan säät sallii niin mahdollisesti vähän mökkeillä ja käydä muumimaailmassa!!!^^ Jarin veli kutsui meidät hänen ja avopuolisonsa kanssa Särkänniemeen jossain vaiheessa, että sellaistakin olisi ehkä mahdollisesti luvassa!!!:)

Sarakin on alkanut nauttimaan kesän tuomista iloista!!!=)

Kun mikään ei mee niinkuin pitäisi...

Kirjoittamiseni on nyt jäänyt vähän vähiin tässä viikon aikana.. Aikaa kyllä olisi ollut, mutta en vaan jotenkin löytänyt minkäänlaista inspiraatiota oikein mistään... Muutenkin tuntui, että viime viikko olisi mennyt melkoisen kaaottisissa merkeissä!!! Joka asia on mennyt pieleen ja ollut niin paljon ressiä koko viikon, jonkinlaista hermoromahduksen merkkejä ollut ilmoilla.. Ensin hajosi alkuviikosta minun autoni, se ei pysynyt käynnissä ollenkaan auton ollessa pysähdyksissä. Onneksi saimme sen kuitenkin tiistaina korjattua... Keskiviikkona päivääni oli pilaamassa työkkärin käynti.. Koira on ollut monta päivää levoton ja oikein hermoja raastava, vaikka sen kanssa käy monta kertaa päivässä todella pitkillä lenkeillä, ei se meinaa saada tarpeekseen. Repii kaiken minkä ulottuvilleen saa, jos sen jättää yksikseen kotiin, esim. kauppa reissun ajaksi.
Väsy on painanut jo pitkän aikaa, olen nukkunut lähestulkoon kaikki päivät putkeen, mitä nyt ainoat valveilla olo hetket ovat olleet kaupassa käynnit, koiran ulkoilutukset ja Jarin ollessa kotona. Ai niin ja hajosihan minulta tuo ompelukonekkin, juuri kun olisin saanut pitkästä aikaa innostusta ompelemiseen.
Jarin auto hajosi perjantaina sen ollessa minulla käytössä. Sitä ollaan sitten vuorostaan korjailtu tämä viikonloppu.Minulla on jonkinlainen paha karma noita autoja kohtaa, ne vaan eivät tuppaa pysymään ehjinä minun käsissäni!!!=D

Tänään oli paras kaikista, lähdimme hakemaan aamulla noin 20km päässä sijaitsevasta sekatavara marketista jotain työkalua, jota tarvittiin Jarin auton korjauksessa. Kesken matkan auto rupesi pitämään jotain ihme nypytystä ja tuntui, että tehot katosivat ihan jonnekkin hukkapieruun.. Laskelmienikin mukaan bensan olisi pitänyt hyvinkin riittää vielä jonkin matkaa. No onneksi lähellä oli bensa asema jonne koitimme päästä. Lopulta auto ei enää jaksanut mennä vaan sammui risteykseen, startilla siinä sählättyämme, saimme jotenkin auton nilkutettua edes tien toiselle puolelle ja siitä alkoikin auton tuuppaaminen bensa asemalle!=D Oli siinä varmasti ihmisillä ihmettelemistä.
Ja bensahan sieltä autosta oli lopussa, viimeistä pisaraa myöten!=D Kyllä se sitten ihan hyvin kävi loppu matkan. Mitä tästä opimme, emme yhtään mitään!!=D

Toivottavasti ensi viikko olisi parempi. Ja jahka saan itseäni niskasta kiinni, raahaudun vintille kuvamaan muutamia tavaroita ja koitan jatkaa sitä teema postausta eteenpäin. Sekin kun on vähän jäänyt tuonne taka-alalle...

Evil Dog

Mul oli vähä omaa kivaa kun odotin Jaria autossa et se pääsee töistä!=D

****

ARGHT!!!! En tie onko vika käyttäjässä, ohjelmassa, koneessa vai paskassa nettitikussa ku tuntuu ettei tää selailu onnistu ollenkaa, ja sivutki näkyy mite sattuu!!! Voihan tietty olla vika tosiaan on minussa itsessäni, ku en ole mikään tietokone nörtti, joka osais tällä tehä kaikkia maailman hienous kikkailuja!!!
No eipä olisi ainut asia mikä tuntuu tällä viikolla menevän taas suoraan päin helvettiä!! Pahoittelen kielenkäyttöäni, mut jotenki on vaan pakko purkautua! Tuntuu et on muutenki meneillään taas joku helvetin masennuskausi..Mikää ei tunnu toimivan, asiat menee päin mäntyä koko ajan, nukuttaa jatkuvasti, eikä mikään oikein huvita yleensäkkään elämässä, ja itkeä turahtelen joka ikisestä pienestä jutusta... Välil on vaan päiviä ollu taas, et narun jatkeena roikkuminen alkaa kuulostaan hyvinkin  miellyttävältä ajatukselta... Ei kannata pelästyä!! En mä sitä oikeesti aio tehä, ei musta ees olis niin lopulliseen tekoon tosissaan vaikka välillä onkin ollut pahasti masentavia aikoja. Itsevarmuuttakin ku sais lisää näyttäis elämä varmasti monelta kantilta paremmalta, eikä niitä piruja olisi puolissakaan asioissa, missä niitä nyt näyttää olevan oikein urakalla.

Lauantaina olisi Jarin työpaikan pikkujoulut, saa nähä mennäänkö... Siitäkin asiasta on ollut hieman erimielisyyksiä... Jaria kun ei oikein huvittaisi nähä samoja naamoja vapaa ajalla, kuin mitä se joutuu katselemaan kaiket päivät töissä muutenkin. Omasta mielestä olisi kiva päästä johonkin kerrankin juhlimaan oikein kunnolla, ja toisi se piristystä tähän koti helvettiin...Enkä sano tätä sillä, että inhoaisin olla kotona, vaan kun tässä on puol vuotta nähnyt ainoastaan nämä oman huushollin seinät, alkaa kaipaamaan vähän vaihtelua arkeen. Ymmärrän kyllä toisaalta miestänikin. Eipä sitä aina kaikkea jaksa, varsinkaan kun on kuullut millaisia työkavereita sillä siel työmaalla on. Itseni olisi vain vaikea kieltäytyä ilmaisista ruuista ja juomista kunnon ravintolassa!=D Varsinkin kun mieheni työnantaja suostuu kerta kustantamaan työntekijöiden puolisoidenkin syömiset ja juomiset! Sitä ihmettä ei monessa paikassa enää nykyisin olekkaan! Mutta se jää nähtäväksi, millaiseksi meidän viikonlopun ohjelma loppuenlopuksi muotoutuu!

Olen tässä pitänyt jo kolmatta viikkoa kirppari pöytää lähiseudun kirpputorilla. Kokemäellä kun on yksi iso kirpputori, jossa pöytä vuokrakaan ei ole mikään ryöstö myyjiä kohtaan, vain 14 euroa viikko. Eka viikko oli myynnin kannalta ihan hyvä, sain jopa muutaman kympin voittoa. Toinen viikko olikin huonompi, nipin napin sai pöytävuokran maksettua. Mutta tämä viikko on taas yllättänyt minut positiivisesti. On mukavaa saada omia tavaroita hyötykäyttöön sellaisille, joille niistä vielä on iloa. Ja kyllä sitä itsekkin tekee monesti todella paljon löytöjä kirpputoreilta. Uutena harvoin ostan mitään, eikä niin ole varaakaan monesti. Mutta kirppiksiltä saattaa löytää monesti lähes uusia vaatteita ja muuta käyttö tavaraa, josta joku on vaan halunnut päästä halvalla eroon. On sitten olemassa omaksi ärsykkeeksi niitäkin myyjiä, jotka kuvittelevat, että perseestä puhki kuluneita farkkuja muistuttavat rätit voi ihan hyvin myydä yli 20 eurolla. No tähän voisinkin hyvin sanoa lauseen jota mieheni usein käyttää että "ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa". Ja totta tuokin, mutta rajansa pitäis kyllä mun mielestä olla. Ja yks kirpputoreilla ärsyttävä seikka on se, että miks sitä pornoa pitää siel olla hyllyt väärällään, kun käsittääkseni ei olla missään erotiikkaliikkeessä!?? Muutamissa kirppareissa on älytty laittaa näille kyseisille "elokuville" onneksi omat huoneet, joiden ovensuussa on isot varoitus laput. Mutta valitettavasti monessa paikassa ne ovat ihan tavallisella hyllyllä, missä sitten pienet lapset käyvät sitten kilpaa kyselemässä vanhemmiltaan, että "minkälaisia piirrettyjä nämä ovat".
Ja vielä yksi ärsyttävä seikka mitkä monet muutkin ovat varmaan huomanneet on nämä ostaja ehdokkaat, jotka vaihtelevat hintalappuja halvemman ja kalliimman tuotteen välillä, saadakseen sen haluamansa keittokirjan mieluummin 2 euron hintaan kuin, että olisi siitä ystävällisesti maksanut sen 3 euroa, joka siitä kyseisestä tuotteesta pyydettiin!!!! Huoh...

Ja kaikeksi positiivisuudeksi vielä perään, pyykinpesukone sitten otti lopputilin meidän yhteisestä sopimuksesta. Ihanaa... Jipii käsipyykkäystä!!!!

Jottei tämä postaus jää aivan negatiiviseksi, laitan loppuun piristys kuvan meidän koiran tempauksesta. Se kun päätti itsepäisesti mahtua myös samalle sohvalle meidän kanssa kielloista huolimatta!=D

ainut paikka siis oli sohvan selkänoja, siellä kun ei vielä kukaan istunut!:D

My Story, My Life...

Ajattelin näin alkuunsa kertoa tarinan itsestäni...Siitä millainen olen ja mitkä asiat ovat lähinnä sydäntäni.

Eli olen 1988 vuonna syntynyt tytön tyllerö nimeltä Tiina. Asun yhdessä kihlattuni Jarin kanssa Sastamalan alueella. Mukanamme täällä asuu meidän rakkaat lemmikkimme 5 vuotias sekarotuinen Sara koira, 4 vuotias leijonanharjaskani Nipa ja lisäksi meillä on akvaario, jossa on kaloja ja rapuja. Olen ammatiltani suurtalouskokki ja leipuri-kondiittori ja tämän hetkinen työllistymis tilanteeni on työtön, kuten olen jo aikasemmassa tekstissäni jo kertaalleen maininnut!
Luonteeltani olen hieman ujo, mutta kun tutustun ihmisiin niin tulen yleensä kaikkien kanssa hyvin toimeen! Osaan hankkiutua tahtomattani myös moniin vaikeuksiin ja tuntuu, että minussa on välillä oikein joku ongelma ja tapaturma magneetti!!! Ja siitä haluaisin eroon... Olen kuitenki sisimmässäni tyttö joka rakastaa rauhallisuutta, turvallisuuden tunnetta, läheisten läsnä oloa ja omaa tilaa!

Ujoudesta pääsemme aiheeseen, joka on minulle hyvin henkilökohtainen...Syy miksi minusta on tullut vetäytyvä ja ujo johtuu lapsuudestani, joka oli täynnä koulukiusausta. Minulla on nimittäin ominaisuus mikä herättää edelleenkin joka puolella oudoksuntaa, kymyksiä ja tuijottelua...Ääneni joka on poikkeuksellisen käheä ja matala naiseksi. Kaikille jotka ovat joskus ihmetelleet ja niille jotka joskus tulevaisuudessa ehkä asiaa ihmettelevät, tiedoksi minulla on synnynnäinen henkitorven ahtauma, joka on leikattu alta vuoden vanhana! Minulla ei siis ole kasvainta, syöpää yms...Enkä ole millään muotoa kehitysvammainen!!!
Olen siis saanut asiasta kuulla jokseenkin muutamaan otteeseen... Lapsena kun toisen erilaisuutta ei olla osattu ottaa mitenkään positiivisesti, vaan on hyökätty koko luokan ja koko koulun voimin pienen erilaisen tytön kimppuun, haukkumalla, nimittelemällä mitä kamalimmilla nimillä, hyljeksitty leikeistä pois yms...tapoja on niin miljoonia ja lapset osaavat olla toisilleen uskomattoman julmia! Ja kun pääsi vihdoinkin yläaste ikään, toivoi se pieni tyttö, että asiat muuttuisivat uusien kavereiden ja uuden ympäristön myötä. Mutta eihän ne asiat ny aivan niin tietenkään menneet... Saman helvetin sitä sai käydä läpi silloinkin! Bussi matkat koulusta kotiin, haukkumisien säestelemänä ja penkin selkänojaan potkimisien... siinä vaiheessa alkoi mennä usko ihmisiin...Kukaan ei tullut puolustamaan ja ystävät jotka muuten olivat tukenani, käänsivät usein selkänsä tapahtumille mitä heidän nenänsä edessä tapahtui päivittäin...Mutta en voi heitäkään syyttää asiasta täysin! siihen aikaan paineet suosittuina olemisesta olivat niin suuret,ettei kukana uskaltanut muuta tehdä kuin katsoa vierestä, pelkäen samalla joutuvansa itse kiusatuiksi!
Ammatti kouluun mentäessä alkoi elämä muuttua siedettävämmäksi, uudet ihmiset jotka ottivat minut yllättävän positiivisesti vastaan ja lisäksi alkava seurustelu ja tutustuminen nykyiseen kihlattuuni Jariin toivat vihdoinki kaivattua piristystä elämääni!

Jarin kanssa olemme seurustelleet ennen nyky tilannetta 3 kertaa! ja se on aika paljon se, mutta osa syy välirikkoihin oli minun pelot ja epäilykset toista kohtaan, en meinannut uskoa et joku haluaa siinä oikeasti olla vierelläni ja välittää vikoineen päivineen, joten ahdistuneena toisen läheisyydestä jouduimme tekemään päätöksia laittaa suhde jäähylle. Mutta kuten näkee olemme aina palanneet toistemme luo uudestaan ja uudestaan ja nyt sitä on vihdoinkin tajuttava et se toinen on siinä aina surullisina ja iloisinakin hetkinä, eikä ole lähdössä pois pienimmistäkään ongelmista!
Välillä tietysti menneisyyden haamut kummittelee mielessä ja on ollut kausia jolloin olen ollut syvästi masentunut, mutta niistä on tähän asti onneksi selvitty ja voi taas pikkuhiljaa alkaa luottamaan läheisten tukeen!:) suurin kiitos kuuluu miehelleni joka on kärsivällisesti jaksanut olla vierellä pahimpina hetkinä jotka on meinannut välillä karata käsistä rankemman kautta!

Enkä halua tällä kerjätä mitään erityis huomiota, helpottaa vain välillä itse kertoa ääneen myös niistä kipeimmistäkin asioista, ja ehkä ihmiset ymmärtäisivät minua paremmin kun tietävät taustaani! Olen meinaan huomannut välillä ihmisten käyttyäytyvän kohtaani erilailla ennen ja jälkeen sen tiedon miksi minä olen tälläinen kuin olen!!!
Mutta se niistä ikävistä asioista!

Rakastan suunnitella itse vaatteita ja olen muutamia vaatekappaleita jo toteuttanutkin! Ja tällä hetkellä työnalla on pitkä helmainen haltia takki jonka toteutan kutoen! Lisäksi olen aikasemmin tehnyt itselleni fleece hupparin, gootti henkisen hameen ja korsetti topin! lisäksi olen välillä tuunaillu jo olemassa olevia vaatteitani ylimääräisillä vetoketjuilla, hakaneuloilla ja hihamerkeillä! Käsityötaitoni on ollut pienestä asti asteikolla 4-10 alle 6 luokkaa... Käsityötunnit on menny koulussa lähinnä purkaessa kaikkee minkä vähänki olen saanut valmiiksi ja kapinoidessa opettajaa vastaan joka ei tuntunut ymmärtävän ettei kaikki yksinkertaisesti olleet luonnonlahjakkuuksia heti kaikessa! Muunmuassa kun toisille annettiin tehtäväksi tehdä pipot niin minulle ja lapsuuden ystävälleni Heidille sanottiin et me teemme ainoastaan pääpannat!:D että sillä lailla!!! Mutta ikävät käsityötuntien turhautumiset ovat vaan saanut lisä kipinää oppettelemaan myöhemmin ompelemaan yms. entistä sisukkaammin! Äitinikin kauniisti joskus tässä kehui yhtä hamettani sanoilla "sähän olet oppinut ompelemaan melkein suoraan!"=D siinä ei voinu ku taas nauraa! ja tottahan ne oli joka sana!

Lisäksi kiinnostuksen kohteina minulla on leffojen keräily, ja kokoelmaani sisältyy noin 300 elokuvaa! Kategorioina pääsääntöisesti kauhu, fantasia, anime ja piirrettyjä! Rajallisen vapaa-ajan takia niitä ei hirveän usein ole keritty katselemaan, mutta ehkä sit vanhana kiikkustuolissa on aikaa!
Leipominen on myös lähellä sydäntä. Rakastan soveltaa erilaisia ohjeita ja kokeilla erilaisia juttuja! harvoin tykkään tehdä samanlaista kakkuja montaa kertaa.
Piirtäminen on ollut myös pakotie kaikissa arkisissa ongelmissa, niihin on tullut purettua kaikki ongelmat ja asiat jotka mielesä painaa...

Sellainen pieni tieto pläjäys taas minusta... en tiedä lukeeko näitä ikinä kukaan ja kiinnostaako ketään, mutta tällä kirjoittamisella on ihme ja kumma, mieltä keventävä vaikutus!=) ja jos joku näitä lukee ja jotain ajatuksia tulee niin kehoittaisin niitä kommentoimaan rohkeasti!