Nightmares

Monissa blogeissa ollaan usein pohdittu unimaailman saloja!! Itseäni on unet ja niiden merkitykset kiinnostaneet hyvin nuoresta iästä asti!! Omistan muutamia unien tulkkaus kirjojakin, mutta itse en niistä pahemmin piittaa!! On ne ihan hyvää viihdettä, mutta jos niistä pitäisi mukamas jokin järjellinen tulkinta saada aikaiseksi niin turha toivo!!:D Tai sitten en vain osaa etsiä oikeita avain asioita, vaan koitan tulkita vääriä juttuja!!=D Olisi mahtavaa joskus pästä jollekkin oikealle unipsykologille tulkattavaksi!! Hän tosin luultavimmin lähettäisi minut lataamoon kuultuaan uneni!!=D

Suurin osa ihmisistä ovat siitä onnekkaita, että näkevät paljon hauskoja, mielikuvituksellisia ja huolettomia unia!! Monille unet ovat kuin seikkailu toiseen maailmaan, pakopaikka tylsästä arjesta tai hetken piriste!! Täytyy sanoa, että haikeudella kuuntelen ja luen monesti näitä loistavia tarinoita!! Itse kun lukeudun siihen kastiin joka todella harvoin näkee itse tälläisiä hauskoja ja loistokkaita unia!!:( on niitäkin toki ollut, mutta hyvin hyvin harvoin!!
Yleensä en näe öisin unia ollenkaan, tai ainakaan muistissani ei ole siitä jälkeäkään kun herään!! Mutta sitten kun niitä joskus näen, ovat ne kahden laisia!! Painajaisia tai enneunia!!

Painajaiset hallitsevat ainakin 95% omasta unimaailmastani!! Joskus tuntuu, että on kausia jolloin painajaisia näen lähes joka yö!! Usein ne toistavat samaa kaavaa ja ilmeisesti kumpuavat tuolta menneisyydestäni!! Useimmin nähty painajainen kertoo siitä, kuinka minut jätetään yksin, minua ei kuunnella ja ei noteerata millään muotoa!!! Usein tähän teemaan yhdistyy myös se, että unissa mieheni pettää minua!! Yleensä kohde on aina sama...
Uskon tämän unen johtuvan pitkälti siitä, että pelkään menettää sen rakkaimman ihmisen mitä minulla on!!! Olen usein saanut elämäni aikana kokea sen kuinka minulle esitetään, että ollaan kaveria, jutellaan, vietetään aikaa kanssani ja näytetään, että minusta pidetään!! Sitten kun olen tyhmänä uskonut tämän on minulle naurettu päin naamaa ja sanottu "luulitko tosissasi että joku sinusta voisi pitää" ja tämän jälkeen on monesti alkanut julkinen pilkkaaminen... Ja voin sanoa. että tämän on tehnyt minulle useampi kuin yksi ihminen elämän aikana!!! Lisäksi eräs luottamukseen liittyvä selkkaus sattui meidän suhteessa pian kihlauksen jälkeen..Uskon että tämä asia puskee myös vahvana alitajunnasta ja saa minut pelkäämään, että menetän mieheni, etten voi häneen luottaa ja että hän jonain päivänä tulee järkiinsä ja tajuaa ettei tälläisen epämääräisen olennon kanssa voi elää!!!
Onneksi tosi elämässä tiedän voivani luottaa häneen, mutta unissa se ei ole silti kiva asia, varsinkin jos ne tuntuvat liian todentuntuisilta!!!=D Niinkuin minun unet yleensä tuppaavat tuntumaan!!!

Olen pienestä asti ollut paljon sairaalassa, joten vastustuskykyni on aina ollut huomattavasti huonompi kuin muilla ikäisilläni!!! Sairastuin usein keuhkokuumeeseen ja muihin rankkoihin tauteihin ja silloin varsinkin kärsin paljon hallusinaatioista ja painajaisistani!!! Muutama uni on eritoten jäänyt mieleeni, koska ne toistuivat lähes poikkeuksetta joka kerta kun olin kovan kuumeen kourissa!!!

Toisessa unessa olin junaradalla keskellä yötä ja näin kun vanha veturi ajoi pimeyttä halkoen suoraan minua kohti. Näen unessa ainoastaan vanhan veturin pyöreän etuvalon. Ja kun juna on ainoastaan muutaman sentin päässä minusta, herään...
Tähän uneen en ole vielä tänä päivänäkään keksinyt mitään syytä miksi näin tälläistä aina kuumeessa!!!

Toinen uni on, kun kuljen lapsuudenkotini pihan perällä olevan pienen lammikon päällä! Oli talvi ja lampeen oli tullut jää. Yhtäkkiä jää hajoaa jalkojeni alta ja putoan lampeen!!! Valo hohtaa pinnan alla ja huomaan kun jää muurautuu umpeen!!! Paniikissa hakkaan jäätä sisältä päin, jotta pääsisin takaisin pinnalle. Huomaan jossain vaiheessa, että pinnan alla on muitakin! Näen kuinka jäisessä vedessä kelluu jäätyneitä ja hukkuneita sukulaisiani odottaen, että sama kohtalo seuraa minuakin!!! Herään...
Uskon tämän unen tulevan siitä, kun vanhemmat kielsivät aina minua ja veljeäni menemästä lammen lähelle kun emme osanneet uida!!! No tyypilliseen Tiinamaiseen tapaani, en tietenkään heitä kuunnellut, vaan sinne lammen lähelle oli mentävä!!! No sittenhän siinä kävi niin, että putosin uimataidottomana sinne lampeen! Muistan vielä elävästi, kuinka olin pinnan alla ja koitin räpiköidä lammesta ylös... Onnistuin ihmeen kaupalla saamaan rannan kaislikosta otteen ja kiskottua itseni taas pintaan!!! Ensimmäinen ajatukseni tuolloin oli, että mitä selitän vanhemmilleni, kun vaatteeni ovat märät!!:´D No pikkuveljeänihän siinä syytin, että tämä oli heittänyt muka saavillisen vettä päälle!!! Sekin olisi ollut melkoinen suoritus, kun veljeni nippanappa osasi jotenkuten kävellä!!xD Saati sitten, että olisi heittänyt saavillista vettä päälleni!!!:´D No tietysti vanhemmat näkivät tämän sillon niin mainion selityksen lävitte ja tiesivät taatusti että tuolla lammessahan minä olin kahlannut!!! No sen ainakin opin kantapään kautta, että lammen lähelle ei todellakaan ollut menemistä uimataidottomana!!!=D

Painajaisten lisäksi näen paljon myös enne unia!!! Herättyäni muistan että näin jotain unta mutta että mitä näin, ei sitten mitään havaintoa asiasta!!!=D Kun tilanne tosielämässä tulee kohdalle,huomaan että olen nähnyt tämän ennenkin!!!
Kerran näin enne unen Salkkareista!!xD Kun jakso tuli telkkarista, tiesin täsmälleen mitä tuli tapahtumaan siinä jaksossa!!! (kyllä jakso oli ihan ensimmäinen näyttö, ei mikään uusinta;) )
Sanoin vaan miehelleni että nyt toi kohta menee tonne ja sit toi sanoo sille tolleen... ja hetken päästä asiat meni juuri niinkuin olin sanonut!!!=D

Että sellainen unimaailma minulla!!!=D 

Sweet Dreams lukijat!!!<3<3

Day 15: My childhood

Ajattelin purkautua taasen tänne menneisyydestäni joka vaikuttaa koko elämääni...

Monilla ihmisillä lapsuus on elämänsä onnellisinta aikaa, saa leikkiä ilman huolen häivää, käydä koulua nauttien kavereiden näkemisestä ja uusien asioiden oppimisesta!!! Elää ilman aikuisten murheita!!! Voi kumpa se olisikin omalla kohdallani ollut noin hienoa ja huoletonta. Oma lapsuuteni oli täyttä helvettiä.

Mustan vieläkin ensimmäisen koulupäiväni, ilma oli täynnä innostusta, toiveita, jännitystä... Aurinko paistoi, nostin uuden koulureppuni selkääni ja lähdin kävelemään tienvarteen odottamaan koulu-taxia meidän lemmikki kissan Mirrin saattelemana. Voi kun sen tunteen saisi purkitettua!:)

No todellisuus koulumaailmasta murenikin hyvin nopeasti, kuin huonosti tehty korttitalo. Jouduin jo ekasta koulupäivästä lähtien olemaan koulun hylkiö, silmätikku, se jota muut potkivat pönkittääkseen omaa itsetuntoaan. Nyky maailma kun tuntuu liikaa tuijottavan vain täydellisiin yksilöihin, jos olet vähääkään erilainen, sinut tuomitaan samointein. Niin kävi siis minulle. Muut eivät ymmärtäneet erilaisuuttani, sitä että ongelmani oli ainoastaan ääneni, ei järkeni tai muu olemukseni... vain sen äänen perusteella minut tuomittiin koko koulun voimin. Ei otettu leikkeihin mukaan, haukuttiin koko koulun voimin, sabotoitiin kaikki koulutyöt selkäni takana... Jopa osa opettajistakin olivat minua vastaan, vaativat minulta enemmän kuin muilta ja jos en kyennyt, soitettiin vanhemmilleni että tyttö nakkelee niskojaan... Muistan vieläkin ne musiikin tunnit jolloin meidän oli määrä laulaa jotain kevätjuhla lauluja ja kun oma ääneni ei yltänyt yhtä korkealle kuin muiden sain opettajalta huudot päin naamaa, hyvä siinä sitten itku kurkussa koittaa selittää että en todellakaan pysty moiseen ja voi luoja sitä halveksunnan määrää mikä siitä seurasikaan...

Joka ikisen koulupäivän koitin ottaa vastaan hymyillen.."jospa tänään olisi hyvä päivä"...Joka ikisen koulupäivän kohdalla koin suurta pettymystä... Joka päivä toi tullessaan uuden pelon.."mitä tänään saisin kokea"... Kampattaisiinko minut uudelleen jäähän, että saisin taas aivotärähdyksen? Vai muokkaisiko joku taas tehtävänä olleet kotisivuni ihan uuteen uskoon? Saisinko kuulla uudelleen taasen ne joka päiväiset haukkumanimet "mutakurkku, vammanen, friikki, epäsikiö..." Joutuisinko taas ulkopuolelle leikeistä ja pihapeleistä...

Nykyään vähätellään koulukiustausta todella paljon ja niin tehtiin ennenkin... Ajatellaan helposti, että ne nyt on vaan lapsien hölmöilyjä... Ei ajatella ollenkaan että ehkä toinen oikeasti saisi kärsiä näistä "hölmöilyistä" koko lopun ikäänsä...

Se hölmöyly jatkui omalla kohdallani yläasteellekkin... Toivoin saavani uuden alun, mutta toisin käví... Isompi koulu, vielä enemmän kiusaajia... Joka päivä ahdisti aivan suunnattomasti... Lisäksi murrosiän tuomat paineet eivät ollenkaan helpottaneet asiaa, kun huomasi kuinka muut tytöt olivat suosittuja ja pojat olivat kiinnostuneita, olit itse yhtä kiinnostava kuin läjä paskaa koulun pihalla... Huomasin jääväni yhä enemmän ulkopuolelle kaikkea ja huomasin olevani enemmän ja enemmän kiusattu kuin kukaan muu... Koko yläasteenkin sain kulkea pelko perseessä, että mitähän tänään... Jokapäiväinen tunnin mittainen bussi matka yhteen suuntaan sisälsi sen tunnin verran täyttä kiusaamista, selkään potkimista ja törkeää halveksuntaa ja nimittelyä koko bussin voimin.. kukaan ei puuttunut asiaan, ystävät joita luulin ystävikseni eivät puolustaneet vaan vetäytyivät mieluummin sivuun, samalla toivoen, etteivät itse tulisi kiusatuiksi...

Sellainen lapsuus tällä tytöllä ja pinta raapaisu tämä siitä lähinnä oli... Ammattikoulu jatkui melkolailla samaa rataa...ehkä hieman lievempänä versiona, mutta eivät ne hyviä aikoja siltikään olleet... Silloin sairastuin todella pahaan masennukseen... Olin myös melkoisen itsetuhoinen, viiltely ja itsemurha ajatukset olivat melkein joka päivä läsnä.. Kävin asiasta myös pari kertaa terapiassa (joka omalla kohdallani oli ihan yhtä tyhjän kanssa)... Koulukuraattorin kanssa asioista puhuminen helpotti aika paljon, hän osasi ottaa asiat esille juuri oikealla tavalla, tunsin itseni kerrankin kuunnelluksi...

Nykyisin oloni on suhteellisen hyvä... Itsetuhoiset ajatukset ovat onneksi takana päin ja elämä on paremmalla tolalla kuin vuosiin... Välillä saattaa tulla yksittäisiä päiviä jotka muistuttavat menneisyydestään todella rankalla tavalla. Kuten monet työpaikat ovat jääneet saamati tämän ulkoisen ongelmani takia!!

Nykyään tuntuu, että nämä koulukiusaamis asiat otetaan vähän turhan kevyellä asenteella, ajatellaan helposti, ettei tolla oikeasti mitään ole, kuhan angstaa kuten muutkin teinit... Monet oikeasti apua tarvitsevat jäävät helposti huomaamatta ja sillä voi olla pahimmassa tapauksessa todella vakavat seuraamukset... Johonkin aikaan tuntui, että näistä maennus ongelmista tuli oikein muoti-ilmiö... yks jos toinen teini viilteli ranteitaan vain sen huomion takia ja kun se oli niin siistiä ja kovaa... Monet teinit eivät tajunneet, että sillä muoti-ilmiöllä, he pilaavat oikeasti apua tarvitsevien mahdollisuuden tulla huomatuksi...

Mutta kuten aiemminkin olen täälä tainnut mainita, että jos jotain hyvää asiasta haluaa hakea, niin asenteeni elämään ja muihin ihmisiin on ihan toista luokkaa. En pidä asioita itsestään selvyytenä, enkä ole pinnallinen bimbo blondi joka arvostelisi kaikki ihmisiä jotka ovat vähääkään poikkeavia massa muotista. Elämän arvot minulla on muutenkin toista luokkaa kuin mitä monella kanssa eläjällä. Pitkä aikaisena haaveena minulla on ollut, että joskus olisin tarpeeksi vahva henkisesti, jotta voisin auttaa muita apua tarvitsevia! Parhaimman tuen kun monesti saa sellaiselta joka oikeasti on itse kokenut saman ja ymmärtää toista oikeasti, ilman minkäänlaista väheksyntää...

Menneisyys on tehnyt minusta sen mitä nykyisin olen, ja en toisaalta ole pahoillani siitä ollenkaan...