Asiaa miellyttämisestä

Haluaisin kirjoittaa aiheesta toisten miellyttäminen!!
Eritoten monesti huonosta itsetunnosta kärsivät tästä, tarve tulla hyväksytyksi muiden silmissä keinolla millä hyvänsä.. Tunne siitä, ettei sinua hyväksytä omana itsenään saa monet tekemään asioita vasten tahtoaan, pukeutumaan tietyllä tavalla, käyttäytymään tietyllä tavalla ja jopa muuttamaan koko elämänsä tietynlaiseksi!
Luotto omiin mieltymyksiin ja tekemisiin saattaa olla niin hauras, että on valmis hakemaan muista niitä asioita mitkä pitää itseen imeä...
Ainoa vika tässä vain on, että harvemmin ihminen on onnellinen, eläessään muiden elämää!!

Olen kertonut teille omasta koulukiusattuna olemisen taustastani.. Myös minä tunsin, etten kuuluisi minnekkään.. Etenkin yläaste aikoina, alkoivat paineet tulla hyväksytyksi, olla melkoisen kovia!! Joka ikinen päivä mitä jouduin kuuntelemaan muiden haukkuja, sai minut miettimään, miksi en kelpaa!! Mitä pystyn tekemään, että saisin muiden hyväksynnän puolelleni!! Äänelleni en voinut mitään tehdä, mutta muutosta yritin saavuttaa muilla asioilla! Pukeutumalla samanlaisiin vaatteisiin kuin muut, tykkäämällä samanlaisesta musiikista kuin muut...
Kävin yhteen aikaan lähikuntien festareilla kavereiden mukana jossa salaa vedettiin alaikäisenä pussikalja kännejä metsässä ja idiootti kun silloin olin, kuvittelin olevani kovinkin kova mimmi kun pystyin vasten omaa tahtoani moista muiden mukana tekemään... Eikä se edes jäänyt teinikännien asteelle se.. vielä idiootimpi olin kun poltin puolivuotta tupakkaa sen takia... Pieni ääni takaraivossa koitti sanoa minulle että miten naurettava pelle olin, mutta se ääni oli helppoa työntää taka-alalle koska halu kuulua porukkaan oli suurempi!!
Erään silloisen ihastuksen sanat minulle saivat minut järkiini... Hän sai minut tajuamaan ettei muiden hyväksynnän haku ole sen arvoista että menetän itsestäni ne asiat joita itse pidän arvossa!! Vaikken merkannut tälle ihmiselle yhtään mitään, sanoi hän että kuvitteli minusta viimeiseksi ihmiseksi maailmassa moista tekevän...

Muutos lähti kuin sormia napsauttamalla... Tupakan tumppasin siihen paikkaan ja sen jälkeen en ole koskenut... En muutenkaan enää hakeutunut väkisin silloisten ystävien seuraan ja pian huomasinkin, etten ollutkaan heille niin tärkeä kuin mitä itse olin kuvitellut... Ystäviä ollaan edelleen, mutta enää ei samalla lailla mennä ja riekuta yhessä... Tavallaan siinä sai seulottua paljon ihmisiä pois jotka eivät olleetkaan todellisuudessa niitä läheisimpiä!! Ystävyyskin kun on sellainen asia, että jokaisen pitää ottaa huomioon se toisen persoona... Itsekkin ymmärrän täysin jos joku kavereista ei aina pääse käymään kylässä, elämän tilanne kun on aina jokaisella eri ja varsinkaan aina ei voi toisesta tietää mikä oikeasti on syynä milloisissakin tapauksissa, joskus toinen voi olla niin uupunutkin ettei jaksa jatkuvaa härdelliä ja kylässä juoksemista... Parasta on kuitenkin se, että vaikka näkisi toisen kahden vuoden välein, tuntuu ystävyys säilyvän siitä huolimatta, juttua riittää samalla lailla kun viimeksikin!!:)

Aloitettuani seurustelun mieheni kanssa, sai hän nostatettua itsetuntoani sen verran, että pukeutumistyylikin alkoi menemään sinne suuntaan josta olin vain villeimmissäni haaveissani haaveillut!!:)
Tahto muuttua siihen mitä oikeasti halusin olla, oli niin suuri, että vaikka oman itsensä etsiminen olikin työlästä, tein sen silti nopeasti.. Enkä kadu hetkeäkään!! Muutos vaatii todella vahvan päätöksen, enkä usko että ilman tämän yläasteisen ihastuksen pettymyksen sanoja, en olisi tässä näin vahvana... Enkä ilman mieheni tukea ja kannustusta!!
En ole millään tavoin ylpeä tekemistäni typeryyksistä, mutta ehkä se kuului siihen prosessiin tuossa iässä... ja ehken olisi minä jos näin ei olisi käynyt!!

Välillä huomaan itsestäni, että mietin edelleen "voinko nyt tehdä näin...onko se noloa muide mielestä"... mutta onneksi olen tullut aina järkiini ja todennut että "helvetti vieköön, minä elän omaa elämääni, en muiden".
Etenkin huomaan sellaisina päivinä, kun ulkopuolelta satelee paskaa omasta äänestäni, huomaan jälleen miettineeni, "mikä minussa on vikana?" Huonon itsetunnon takia on hirmuisen vaikeaa kuvitella muiden käyttäytymisessä mitään vikaa vaan automaattisesti sitä kuvittelee, että itse on syypää jollain lailla siihen muiden käyttäytymiseen... Mutta onneksi hyvinä päivinä olen tullut tosiaan niihin aatoksiin, joita tuossa ylempänä mainitsin että "paskat muista"...

Kyllähän sitä aina kuulee muilta "näin sinun kuuluisi elää... mikset tee tota noin ja noin... päällekäyviä neuvoja ja vihjailuja kuinka oma elämäntyyli ei jollekkin sovi.."
Mutta olen nyt päättänyt sen, että minä elän niinku itse parhaaksi näen, minun tavallani, sellaisessa asunnossa jossa haluan, siivoan tasan niin usein kun jaksaa huvittaa, pukeudun niihi vaatteisiin mitä itse haluan käyttää, en juokse baareissa rillustamassa vain sen takia kun muut niin tekee, ja keräilen legoja vaikka olisi muiden silmissä kuinka lapsellista tahansa...(tietysti tehdä asioita haluamallaan tavallaan satuttamatta muita ja käyttämättä muita hyväksi..)
 En halua olla se katkera 40-50- vuotias naisihminen joka motkottaa muille siitä jotka uskaltavat olla juuri sellaisia kuin haluavat!! Enkä halua katua vanhana kuinka paljon asioita jäi tekemättä kun ei uskaltanut...

Haluan sanoa rohkaisuksi kaikille jotka eivät uskalla olla omia itsejään, että ottakaa se askel siihen mitä haluatte olla!! Elämä on liian lyhyt siihen että murehtii, kelpaako muille!! Aina löytyy joku joka ei valinnoistasi tykkää, mutta mitä sitten!! Ei ole pakko kattella! Jokainen on arvokas juuri omana ihanana persoonanaan!! <3<3

Nightmares

Monissa blogeissa ollaan usein pohdittu unimaailman saloja!! Itseäni on unet ja niiden merkitykset kiinnostaneet hyvin nuoresta iästä asti!! Omistan muutamia unien tulkkaus kirjojakin, mutta itse en niistä pahemmin piittaa!! On ne ihan hyvää viihdettä, mutta jos niistä pitäisi mukamas jokin järjellinen tulkinta saada aikaiseksi niin turha toivo!!:D Tai sitten en vain osaa etsiä oikeita avain asioita, vaan koitan tulkita vääriä juttuja!!=D Olisi mahtavaa joskus pästä jollekkin oikealle unipsykologille tulkattavaksi!! Hän tosin luultavimmin lähettäisi minut lataamoon kuultuaan uneni!!=D

Suurin osa ihmisistä ovat siitä onnekkaita, että näkevät paljon hauskoja, mielikuvituksellisia ja huolettomia unia!! Monille unet ovat kuin seikkailu toiseen maailmaan, pakopaikka tylsästä arjesta tai hetken piriste!! Täytyy sanoa, että haikeudella kuuntelen ja luen monesti näitä loistavia tarinoita!! Itse kun lukeudun siihen kastiin joka todella harvoin näkee itse tälläisiä hauskoja ja loistokkaita unia!!:( on niitäkin toki ollut, mutta hyvin hyvin harvoin!!
Yleensä en näe öisin unia ollenkaan, tai ainakaan muistissani ei ole siitä jälkeäkään kun herään!! Mutta sitten kun niitä joskus näen, ovat ne kahden laisia!! Painajaisia tai enneunia!!

Painajaiset hallitsevat ainakin 95% omasta unimaailmastani!! Joskus tuntuu, että on kausia jolloin painajaisia näen lähes joka yö!! Usein ne toistavat samaa kaavaa ja ilmeisesti kumpuavat tuolta menneisyydestäni!! Useimmin nähty painajainen kertoo siitä, kuinka minut jätetään yksin, minua ei kuunnella ja ei noteerata millään muotoa!!! Usein tähän teemaan yhdistyy myös se, että unissa mieheni pettää minua!! Yleensä kohde on aina sama...
Uskon tämän unen johtuvan pitkälti siitä, että pelkään menettää sen rakkaimman ihmisen mitä minulla on!!! Olen usein saanut elämäni aikana kokea sen kuinka minulle esitetään, että ollaan kaveria, jutellaan, vietetään aikaa kanssani ja näytetään, että minusta pidetään!! Sitten kun olen tyhmänä uskonut tämän on minulle naurettu päin naamaa ja sanottu "luulitko tosissasi että joku sinusta voisi pitää" ja tämän jälkeen on monesti alkanut julkinen pilkkaaminen... Ja voin sanoa. että tämän on tehnyt minulle useampi kuin yksi ihminen elämän aikana!!! Lisäksi eräs luottamukseen liittyvä selkkaus sattui meidän suhteessa pian kihlauksen jälkeen..Uskon että tämä asia puskee myös vahvana alitajunnasta ja saa minut pelkäämään, että menetän mieheni, etten voi häneen luottaa ja että hän jonain päivänä tulee järkiinsä ja tajuaa ettei tälläisen epämääräisen olennon kanssa voi elää!!!
Onneksi tosi elämässä tiedän voivani luottaa häneen, mutta unissa se ei ole silti kiva asia, varsinkin jos ne tuntuvat liian todentuntuisilta!!!=D Niinkuin minun unet yleensä tuppaavat tuntumaan!!!

Olen pienestä asti ollut paljon sairaalassa, joten vastustuskykyni on aina ollut huomattavasti huonompi kuin muilla ikäisilläni!!! Sairastuin usein keuhkokuumeeseen ja muihin rankkoihin tauteihin ja silloin varsinkin kärsin paljon hallusinaatioista ja painajaisistani!!! Muutama uni on eritoten jäänyt mieleeni, koska ne toistuivat lähes poikkeuksetta joka kerta kun olin kovan kuumeen kourissa!!!

Toisessa unessa olin junaradalla keskellä yötä ja näin kun vanha veturi ajoi pimeyttä halkoen suoraan minua kohti. Näen unessa ainoastaan vanhan veturin pyöreän etuvalon. Ja kun juna on ainoastaan muutaman sentin päässä minusta, herään...
Tähän uneen en ole vielä tänä päivänäkään keksinyt mitään syytä miksi näin tälläistä aina kuumeessa!!!

Toinen uni on, kun kuljen lapsuudenkotini pihan perällä olevan pienen lammikon päällä! Oli talvi ja lampeen oli tullut jää. Yhtäkkiä jää hajoaa jalkojeni alta ja putoan lampeen!!! Valo hohtaa pinnan alla ja huomaan kun jää muurautuu umpeen!!! Paniikissa hakkaan jäätä sisältä päin, jotta pääsisin takaisin pinnalle. Huomaan jossain vaiheessa, että pinnan alla on muitakin! Näen kuinka jäisessä vedessä kelluu jäätyneitä ja hukkuneita sukulaisiani odottaen, että sama kohtalo seuraa minuakin!!! Herään...
Uskon tämän unen tulevan siitä, kun vanhemmat kielsivät aina minua ja veljeäni menemästä lammen lähelle kun emme osanneet uida!!! No tyypilliseen Tiinamaiseen tapaani, en tietenkään heitä kuunnellut, vaan sinne lammen lähelle oli mentävä!!! No sittenhän siinä kävi niin, että putosin uimataidottomana sinne lampeen! Muistan vielä elävästi, kuinka olin pinnan alla ja koitin räpiköidä lammesta ylös... Onnistuin ihmeen kaupalla saamaan rannan kaislikosta otteen ja kiskottua itseni taas pintaan!!! Ensimmäinen ajatukseni tuolloin oli, että mitä selitän vanhemmilleni, kun vaatteeni ovat märät!!:´D No pikkuveljeänihän siinä syytin, että tämä oli heittänyt muka saavillisen vettä päälle!!! Sekin olisi ollut melkoinen suoritus, kun veljeni nippanappa osasi jotenkuten kävellä!!xD Saati sitten, että olisi heittänyt saavillista vettä päälleni!!!:´D No tietysti vanhemmat näkivät tämän sillon niin mainion selityksen lävitte ja tiesivät taatusti että tuolla lammessahan minä olin kahlannut!!! No sen ainakin opin kantapään kautta, että lammen lähelle ei todellakaan ollut menemistä uimataidottomana!!!=D

Painajaisten lisäksi näen paljon myös enne unia!!! Herättyäni muistan että näin jotain unta mutta että mitä näin, ei sitten mitään havaintoa asiasta!!!=D Kun tilanne tosielämässä tulee kohdalle,huomaan että olen nähnyt tämän ennenkin!!!
Kerran näin enne unen Salkkareista!!xD Kun jakso tuli telkkarista, tiesin täsmälleen mitä tuli tapahtumaan siinä jaksossa!!! (kyllä jakso oli ihan ensimmäinen näyttö, ei mikään uusinta;) )
Sanoin vaan miehelleni että nyt toi kohta menee tonne ja sit toi sanoo sille tolleen... ja hetken päästä asiat meni juuri niinkuin olin sanonut!!!=D

Että sellainen unimaailma minulla!!!=D 

Sweet Dreams lukijat!!!<3<3

pohdintoja mielen syövereistä

Viime viikonloppuna sain yhtäkkiä innostuksen järjestää pienimuotoisen perhe päivällisen!! Kutsuimme äitini, hänen miehensä sekä pikkusiskoni meille sunnuntaina syömään! Ruuaksi valmistin taikinoitua lohta, valkosipulikermaperunoita ja fetasalaattia. Jälkiruuaksi meitä odotti vielä kolmensuklaan hyydykekakku!!!:) Oli mukava kokkailla oikein kunnolla jollekkin porukalle ja nauttia perheenä ruuasta ja seurasta! Tälläisiä tilanteita kun nykyisin harvemmin enää tulee vietettyä. Joulu taitaakin olla ainoa vuodenpäivä jolloin saa perheen saman pöydän ääreen!! Pohdiskelin itsekseni ja mummini kanssa puhelimessa, että tälläisistä asioista täytyisi ottaa oikein tapa! Eri puolilla suomea (tai lähinnä Pirkanmaata) asuvia sukulaisia kun nykyisin harvoin näkee, pitäisi ottaa oikein perinteeksi vierailla aina jonkun luona syömässä kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuukaudessa, tulisi heitäkin nähtyä useammin!! Ei voisi laittaa kiireitä tekosyyksi mikä nykyään tuntuu vähän kaikilla olevan enempi sääntö kuin poikkeus!!!
Ikinä ei saisi olla liian kiire ettei ehtisi nähdä rakkaita sukulaisiaan! Lisäksi tuollaiset ruokahetket kestävät yleensä kauemmin kuin pikaiset kahvihetket, niin tulee oikeasti kunnolla juteltua kaikki kuulumiset läpi ja nautittua toisten seurasta!! Itse varsinkin kun olen todella perhe läheinen ihminen, olisi tälläiset tilanteet ehdottoman tärkeitä!!!:)

Kalaankin piti miettiä kymmenen kapustaa että sen sai tapettua jotenkin tohon lautaselle!!!=D

Muutama päivä ollut tässä vapaata taasen töistä ja ne onkin oikeastaan mennyt viipottaessa jossai muualla kuin kotosalla. Eilenkin olin kuskaamassa ystävää kaupoilla, kun hänellä ei ole tällä hetkellä autoa käytössä, meiltä kun lähimpään kauppaan on yli 10km matkaa!!! Tai no on tossa pieni maalaiskauppa jonku 500 metrin päässä, mutta siellä ei kyllä kovin kummonen valikoima ole, jos oikeesti jotain vähänkin maitopurkkia ihmeellisempää tarvitsee!!!

Flunssa meinaa koko ajan pukata päälle, mutta ei tule kunnolla kuitenkaan, koko ajan on voimaton olo ja nenä tuhistaa, mutta kuume ei nouse eikä tuu kunnolla kipeeksi, että voisi oikeen petipotilaaksi linnottautua sohvan nurkkaan!!! Mieltä nyt on onneksi piristänyt todella paljon pihalla oleva kaunis aurinkoinen pakkas sää jossa on tullut ulkoiltua koiran kanssa joka päivä useampaankin otteeseen!!!

Eilen oli upea auringonlasku, kun olin koiran kanssa lenkkeilemässä läheisellä peltoaukealla!!!

Lautapeli hamsterina minun oli pakko ostaa taasen uusi peli kokoelmiimme, kun sen edullisesti kaupassa satuin näkemään ja täytyy sanoa, ettei ollenkaan ollut huono peli! Ohjeet oli todella simppelit, mutta peli itsessään oli sopivan haastava ja siinä jopa joutui hieman taktikoimaan ja pohtimaan seuraavaa siirtoaan!! Fantasia aiheinen peli on taasen kyseessä, tai oikeastaan keskiaikainen..tai miten sen nyt luokittelisi, kun kuitenkin on lohikäärmeitä ja velhoja, linnoja ja kyliä.

Kuvia kannattaa klikata auki jos parempaa selvää haluaa saada, meillä kun kämpän valaistus on ihan onnetonta ja kamerakaan ei ole todellakaan mitään huippuluokkaa!!

Huomenna olisi tiedossa pitkästä aikaa kyläilyä Jarin veljen ja hänen naisystävänsä luona!!! Viikonloppu meneekin taasen vaihteeksi töissä säheltäessä!!! Viime aikoina olen tuntenut oloni töissä kovin ulkopuoliseksi, työmotivaatio on hukkunut aivan nolliin, mutta täytyy koittaa jaksaa, koska töitä minä nyt tarvitsen ja tähän hätään ei parempaakaan paikkaa löydy. Ja kaippa tämä voi olla ihan vain tuntemuskin ilman todellista perää, tai ainakin toivon niin... eiköhän tämä tästä taasen. Viime päivät ovat vaan olleet taasen heiman rankkoja, mutta onneksi vapaa päivät piristävät!!! Mukavaa loppuviikkoa teille lukijoille ja ihanaa viikonloppua!!!:)