12.12

Tänään kilahti jälleen vuosi lisää meidän avioliittotaipaleelle <3 Vuosia on siis ehtinyt kerääntymään jo kolme kappaletta. Tänä vuonna saavutettiin eräs toinenkin merkkipaalu meidän suhteessa, nimittäin alkusyksystä kilahti kokonaiset 10 vuotta täyteen siitä kun aloimme neljännen ja viimeisen kerran seurustelemaan. Paljon on mahtunut meidän taipaleelle, kivikkoa on ollut monien vuorien verran, mutta yhdessä ne ollaan kiivetty ylitse. Toivottavasti saamme yhdessä taivaltaa vielä lukuisia vuoria ja tukeutua toisiimme kiperissä tilanteissa. <3 Elämämme on totisesti muutoksen kynnyksellä, eihän tässä ole enää kuin pikkuisen päälle 2 kuukautta kun uuden perheenjäsenen olisi määrä saapua laumaamme <3 Emme ole enää vain mies ja vaimo, silloin meistä tulee myös pienen ihmisolennon isi ja äiti <3 Jännityksellä odotamme mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Itsekkin pääsen hieman juhlistamaan tätä päivää muutamalla lasillisella punaviiniä! Mies tosin sanoi että voin hyvinkin juoda vaikka koko pullon, mutta enhän minä nyt tohdi, ties vaikka menisin ihan holtittomaan humalaan ;) ennen kuin kukaan saa sydänslaagia raskaudesta ja viinistä, niin tiedoksi, tämä on alkoholitonta viiniä ;) 

Talven tuoksua ilmassa

Syksy on tuonut tullessaan kirpeitä pakkasaamuja, kauniita auringonpaisteita, vesipisaroiden kimmellystä ja kosteuden tuomaa kylmyyttä. Tällä hetkellä pihalla sataa vettä aivan kaatamalla ja koitan tasitella synkkyyttä ja keuhkoputkentulehdusta vastaan! Synkkyyttä vastaan olen pärjännyt tänä syksynä todella hyvin, mutta se keuhkoputkentulehdus.. Viheliäinen arki viholliseni koittaa uhkaavan sinnikkäästi ujuttaa lonkeronsa keuhkoraukkojeni ympärille antaen välillä minun luulla, että olikin vain ohimenevä vierailija jotta voi taasen iskeä katalat kyntensä uudelleen saaden minut kiroamaan sen olemassaoloa. Jos tämä kiusanhenki todella päättää majottautua elimistööni, täytynee taasen mennä istumaan lääkärijonoon jotta saa jonkinlaiset aseet vastarintaa varten.

 Viimepäivien aikana on tullut jälleen vanhennuttua vuodella, kirottua rahatilanteemme alimpaan helvettiin ja sinne samaiseen paikkaan taisin kirota myös autoni joka päätti ystävällisesti jättää minut kyläkauppamme pihaan!! Mutta kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta olen myös ollut onnellinen ihanista ihmisistä joita elämääni kuuluu ja jotka ovat olleet tukena ja piristäneet arkea rutkasti! <3

Viikonpäästä minulla alkaa taasen kahden viikon sijaisuudet edellisessä työpaikassani. Ne sijaisuuden jäävätkin viimeisiksi, sillä he lopettavat viimeisenkin toimipisteensä toiminnan. Haikein mielin sinne menen kun tiedän ettei sinne enää pääse sijaistamaan, mutta onneksi esimiespariskunnasta on tullut minulle äärimmäisen tärkeitä ihmisiä, joten aion taatusti käydä heidän eläkepäiviään piristämässä jatkossakin :)

Hyvää alkanutta viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle <3

Kamalan ihana syksy!

Olen jo tovin halunnut teille kertoa kuinka olen tänä vuonna nauttinut syksystä. Jotenkin en kuitenkaan ole saanut päässäni järjesteltyä ajatuksiani kovinkaan fiksuun muotoon, joten on kirjoittaminen aina lykkääntynyt myöhemmälle ja myöhemmälle. Nyt tuntuu että sain sen viimeisenkin inspiraatio tukoksen auki luettuani Hattaravuoren Nellan kirjoituksen aiheesta joka on minunkin päätäni jo tovin vaivannut. Hälle kävinkin asiaa myös pohtimassa ja päätinpä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tännekkin puolelle omat ajatukset aiheesta. Hämmästyn usein kuinka toisten bloggaajien kanssa ajatukset lyövät niin yksiin ja löytyy hirmu monen kanssa kovin samankaltaisia kokemuksia tai ajatusmaailma osuu muuten yksiin! Kiitos siis Nella tästä inspiraatiosta ja pahoittelut jos tämä tuntuu matkimiselta! Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kopioida toisten tekstejä mutta välillä vain sattuu näin hullunkurisia yhteneväisyyksiä tässä kummallisessa ajatusten kiertoradassa! :)

Kuten olen tässä blogissa usein maininnut kuinka syksy vie minusta aina totaalisesti mehut. Hirmu usein koen syksyisin masennuksen oireita, mikään ei huvita, aamuisin on vaikeaa nousta ylös, ahdistaa jatkuva pimeys ja kylmyys. Monesti myös koen miltein tuskaisia tunteita luonnon hiljaisesta kuolemisesta, kyyneleet vierähtävät usein poskelle kun näen muuttolintujen lentävän isoissa auroissa kohti etelää. Koen sisälläni hiljaista kuolemaa itsekkin ja etenkin alati lähenevää joulua kammoksun yli kaiken. Kuten Nellallekkin laitoin kommentissa, on viime vuodesta lähtien lähestyvä joulu tuntunut jopa mukavalta ajatukselta. Jouluun ja syksyyn liittyy niin paljon ikäviä muistoja jotka juontavat juurensa syvälle vuosien taakse. Rakkaan mummini taistelut syöpää vastaan ja varhainen poismeno ennen joulua, tappoi myös minusta halun viettää joulua. Lisäksi tuolloin oli muutenkin ikäviä aikoja perheellämme vanhempien tehdessä eroa eikä uudet tulevat joulut poistaneet niitä ikäviä tuntemuksia. Joulu ja syksy tuntuivat aina niin kovin rikkonaisilta ajoilta ja en ole vuosiin löytänyt näistä ajoista mitään hyvää.

Nyt tosiaan olen saanut huomata kuinka erityisesti tänä vuonna olen nauttinut syksystä. Kauniit aurinkoiset ilmat ovat pitäneet mielen virkeänä, on ollut ihanaa seurata miten lehtien väri vaihtuu hiljalleen vihreästä erilaisiin punaisen, oranssin ja keltaisen sävyihin. Luonto näyttää niin kauniilta ja tänä syksynä on ensimmäinen kerta kun en ole vuodattanut kyyneltäkään muuttolintujen tähden. Tiedän heidän palaavan aina ensivuonna uudestaan. Ensimmäistä kertaa tunnen oloni rauhaisaksi ja oikeastaan jopa nautin kuinka muutoksen tuulet jälleen puhaltavat. Tiedä sitten voiko näitä tuntemuksia syyttää siitä kun vuosia kuluu ja ikää tulee lisää vai onko syyllinen näissä raskaushormooneissa :`D Oli miten oli niin pidän siitä että kerrankin elämässäni on tähän vuoden aikaan hirmuisen toiveikas olo. Ja kuten viimevuonna sain ensimmäisen kerran todeta vuosiin, ei joulukaan tunnu enää yhtään niin kammoksuttavalta ajatukselta, vaan olen jopa saattanut löytää sisäisen joulumielen sisuksistani.

Ihanaa, aurinkoista ja toiveikasta viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle <3

olen omena, olen ooomenaa...

Syyskuu kiirii eteenpäin jo hirmuista vauhtia. Viime viikko on ollut omalta osin hirmuisen ressaavaa. Ressi töistä, ressiä mieheni syntymäpäivistä, niiden tarjottavista ja asuntomme kaaottisuuden takia. Vaikka koittaisin kuinka olla stressaamatta niin joka vuosi on sama kirous. Olenkin pohtinut että johtuuko tämä synttäri stressi vain ja ainoastaan siitä kun haluan tehdä aviopuolisolleni parhaan kykyjeni mukaan mahdollisimman hyvät tarjottavat ja haluan että erityisesti hänen päivänään vieraat viihtyvät meillä. En meinaan koskaan ressaa omiani samalla tavalla. No johtuu mistä hyvänsä niin nyt ressi on alkanut hälvenemään kun tarjottavat on tehty, kämppä on jotakuinkin ihmisystävällisessä kunnossa =D

Tarjottavaksi tein tälläisen hyydykekakun jossa alimmassa kerroksessa on valkosuklaa-limemousse ja toisessa kerroksessa on kuningatarmousse. Lisäksi leivoin suklaapiirakkaa ja lohipiirakkaa. Ei pitäisi kenenkään joutua nälkäisenä poistumaan meiltä :D

"Omena omenoiden joukossa"

Päälleni valikoitui tälläinen Heartlessin Graveyard-dress. Olen tämän jo joskus keväällä ostanut Backstreetin alepuolelta, mutta vielä kertaakaan se ei ole päälleni valikoitunut. Siispä mikäs sen parempi tilaisuus ottaa käyttöön uusi mekko kuin oman miehen syntymäpäivät.

Joku ihme hiippari menee taas pitkin meidän pihamaata...

Tykkään tuon mekon simppelistä mallista ja kuinka jujua kuitenkin tuo nuo helmassa kiertävät niittirivit ja nuo lepakkomaiset sifonkihihat.

Makuuhuoneen remontti edistyy tasaisen tappavaa tahtia. Vanhoissa omakotitaloissa on se mielenkiintoinen puoli, että koskaan et tiedä mitä seinien sisästä löydät ja kuinka laajalle remontti loppupeleissä laajenee! Meillä remontin valmistusta on hidastanut työvuorot ja vapaa-ajan vähyys, kiperät sähköviritykset ja äärimmäisen vinot seinät jonne on melko haasteellista ruveta virittelemään uusia koolauksia yms. Mutta hiljaa hyvä tulee, onneksi tuli viime jouluna ostettua tuo levitettävä vuodesohva jossa olemme tämän aikaa nukkuneet. Viikon päästä miehellä olisi ylimääräinen viikon loma jolloin tarkoituksemme olisi saada tuo makuuhuone remontti viimein valmiiksi. Pääsee sitten omaan sänkyyn nukkumaan ja saa ruveta pikkuhiljaa valmistautumaan uuden perheenjäsenen tuloon.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! :)

Pääkoppa sekaisin

Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut saavuttamaan omassa minässäni tietynlaisen rauhan. Kuten tässä postauksessa aiemmin puhuin. Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, vaikka muut eivät sitä tekisikään. Arkeni ei enää koostu itsesäälissä rypemiseen, en mieti maailman kurjuutta ja kuinka minun kohdalleni tuntuu kasaantuvan kaikki epäonni. Näen nykyisin niin paljon enempi kauneutta ja aihetta kiitollisuuteen. Loppupeleissähän minulla on kaikki kuitenkin hyvin. Olen elossa, minulla on koti, minulla on perhe, minulla on ympärillä rakastavia ihmisiä ja mikä parasta, jos vain haluan nähdä niin elämässä on paljon onnen hetkiä tuovia asioita. Yksi asia kuitenkin on pitkään ollut minulla se kompastuskivi, mistä en ole oppinut nauttimaan. En ole nähnyt siinä mitään hyvää, vaan aina jotain moitittavaa. Nimittäin kroppani. Kuten tässäkin postauksessa jo asiasta avauduin. Taitaa olla yleisin "naistentauti" tämä tyytymättömyys omaan kroppaan. On sitten kyse minkälaisesta kehosta tahansa, tuntuu että suurimmalla osalla on aina jotain valittamista omasta kehostaan. Vaan tämäkin ongelma on nyt vihdoinkin sivuutettu. Ainakin toistaiseksi.. :D

Ja tästä ihmeestä voin syyttää vain ja ainoastaan näitä hormoonihuuruja.. :D En tiedä mitä tämä raskaus on tehnyt pääni sisällä, mutta toivon todella, että tämä on pysyvä ominaisuus. En meinaan ole koskaan ollut niin tyytyväinen omaan kehooni, kun mitä nyt olen. Pelkäsin ennen, että jos raskaudun, se aiheuttaa taatusti vielä lisäahdistusta omaa kehoani kohtaan. Pullottava maha ja tunne kun mitkään vaatteet eivät enää mahdu päälle, ovat vain saaneet itsetuntoni kohenemaan entisestään. Edes entisestään kasvanut housukoko ei edes saa mieltäni matalaksi. Ihan hullua kun mietin itseäni esimerkiksi millainen ajatusmaailma minulla vielä toukokuussa oli! o_O

Tätäkään mekkoa en ole pitänyt juurikaan, koska minulla oli päähänpinttymä että se ei näyttänyt hyvältä päälläni jenkkakahvojeni ansiosta yms. Nyt kuitenkin minulla on edelleen ne samat jenkkakahvat, mutta niiden lisäksi vielä alkava jalkapallonpuolikas etupuolella. Joku muu voi ajatella, että miten joku voi tuntea olonsa seksikkääksi tämän näköisenä ja kokoisena ihmisenä.. No hän saakoon ajatella mitä lystää, mutta itse tunnen kerrankin oloni seksikkääksi.  

Olen itsekkin todella hämilläni näistä muuttuvista ajatuksista... Miten ihan muutamassa kuukaudessa voi ihminen näin muuttua? Samalla olen huomannut itsessäni ihan kokonaisvaltaista tyyneyttä. Aikaisempi tempperamenttisuus jonka takia hermokäyräni nousi nollasta sataan alle parissa sekunnissa, on nyt muuttunut hyvinkin tyyneksi ominaisuudeksi. Minua saattaa jotkun asiat ärsyttää ja harmittaa, mutta sellainen silmitön kiukunpuuska ja turhautuneisuus on tyystin poissa. Lisäksi kun ennen olen ollut ihmisenä vähän hälläväliä ihminen, en pahemmin miettinyt mikä on turvallista tai miettinyt yleensäkkään asioita kovinkaan pitkäkantoisesti. Nykyisin mietin lähes kaikessa, että mikä on turvallista tai mietin asioita jo pitkälle tulevaisuuteen. En kuitenkaan millään muotoa ressin kannalta, vaan hyvällä tavalla. Tuntuu että elämässäni on jokin suunta ja tarkoitus. Enkä nyt tarkoita etteikö sitä ennenkin olisi ollut, vaan sillain erilailla.. Hankalaa selittää =D
Lisäksi moni ihminen on sanonut, että heidän mielestään minä muka oikein hehkun. Ehkä minä teenkin niin, hyvä olo ja itsetunto vain näkyvät pitkälle. Äitiys taitaa sopia minulle ^_^ <3

Kumpa tämä olo jatkuu vielä tämän masumöllyrän syntymisen jälkeenkin. Voin sanoa kerrankin rehellisesti, että nautin olostani täysin siemauksin ^_^

Tämmöisen ällöoksusiirappimössön jälkeen toivotan teille kaikille ihanaa alkanutta viikkoa <3 ja uusille lukijoille oikein paljon tervetuloa seuraamaan <3

10

Ihanainen Nänni haastoi minut jälleen vastailemaan kimurantteihin kysymyksiin. Kivaa kun saa helppoa kirjoitettavaa blogin täytteeksi kun oma arki ei loppupeleissä niin hirmuisen tapahtumarikas ole =D Kiitos töiden ja remontin, jotka pitävät arjen hektisenä.

Pidemmittä puheitta, tässä tulisi ne kysymykset:

1. Pelaatko pelejä? Millaisista peleistä tykkäät?
- Pelien pelaaminen on minulla hirmuisen kausiluonteista. Nyt huomaa, että kesällä on iskostunut oikein ruutuahdistus, koneella olo, telkkarin töllääminen yms, aiheuttaa monesti päänsärkyä, levottomuutta, eikä vain voisi vähempää kiinnostaa, kun ulkona on tuollainen ihana auringon paiste. Mutta jahka syksy saapuu, illat pimenevät ja ilmat kylmenevät, on sitten mukavaa käpertyä hyvien pelien ja sarjojen pariin. Silloin eniten uppoavat lautapelit ja konsolipelit. En oikein koskaan ole ollut mikään tietokonefani, joka jaksaisi pelejä sillä hakata, mutta esimerkiksi xbox360, pleikka 1 ja 2 jotka omistan, ovat sitäkin mieluisampia välineitä. Niillä tulee monesti pelailtua klassikko pelejä Crash Bandicootteja, Crockia, Diablo 3:sta, jotain muita Disney pelejä, kaikkea rentoa ja letkeätä. Lautapeleistä suosikkeja on taas monet missä on paaaaaljon tilpehöörejä, kuten Monopoly, Taivaanpilarit, Village, TaruSormustenHerrasta yms.

2. Kappale joka soi useimmiten päässäsi?
-Yleensä joku kaamea radiorenkutus mikä ei lähde millään ilveellä pois päästä, tai sitten korkeintaan vaihtuu johonkin toiseen yhtä kaameaan renkutukseen xD Pääni sisäinen jugeboxi on siitä viallista sorttia, että siellä harvoin soi mitään oikeasti hyvää :D

3. Mihin käytät eniten rahaa pakollisten laskujen jälkeen?
- Ennen varmaan käytin vaatteisiin yms, nyt se kausi on jotenkin lieventynyt olemattomiin, usein menee johonkin kodin sisustus juttuun, bensaan ja ruokaan. Koskaan ei ole tarvinnut murehtia, etteikö se raha johonkin kuluisi =D

4. Mitä asiaa ikävöittet lapsuudesta?
- Tietynlaista vapautta, ei ollut juurikaan velvotteita, pitkiä kesälomia, ei ollut aikuisten murheita. Tosin eritoten koulun alettua loppui lapsuuteni hyvin lyhyeen ja se oli elämäni kamalinta aikaa. Nyt on ihan hyvä olla.

5. Milloin koit viimeksi saavuttaneesi jotain? Mitä saavutit?
- Tämä on paha kysymys... Ensimmäisenä mitä mieleen tulvahti on tämä raskauteni, en uskonut, että se olisi kohdallani millään muotoa mahdollista. Tosin moni asia kerkiää vielä tässäkin menemään mettään, mutta toivottavasti ei. Toisena mikä tulee mieleen on se, että kuinka olen saanut jonkin sortin sisäisen rauhan itseni kanssa. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, huolimatta siitä vaikka muut eivät sitä tee ja haluavat kaikin tavoin tehdä sen minulle selväksi, niin en anna sen enää niin vaikuttaa itseeni. Näen maailman niin erilaisin silmin, kuin mitä olen sitä aiemmin osannutkaan katsoa.

6. Jos saisit tuhlattavaksi tonnin ja ainut ehto olisi käyttää se tunnin sisällä, mitä ostaisit?
-Kaksi vaihtoehtoa, joko maksaisin lainasta/luottokorteista sen tonnin pois, tai sitten suuntaisisin joko johonkin lastentarvikeliikkeeseen/huonekaluliikkeeseen ostamaan masumöllyrää varten tarvikkeita, Tiskikone olisi kyllä oikeastaan ensimmäisenä listalla...

7. Mikä on saanut sinut tänään hymyilemään?
-Se kun mieheni solmi pihalla ollessamme sormeeni kärvähtäneen apilan raadon ja sanoi minulle että se on minulle hedelmällisyys-symboli :`D Tais siinä naurukin päästä hymyn lisäksi! :´D

8. Jos voisit olla päivän ajan koku muu, kuka olisit ja miksi?
- Helppo vastaus, aviomieheni. Olisi mukavaa tietää edes yhden päivän ajan millaista on olla mies ja muutenkin ymmärtäisin häntä varmasti monessa asiassa huomattavasti paremmin kun pääsisin kosketuksiin hänen sielunmaailmansa kanssa. Ja näkisin hänen silmin, millainen nalkuttava bitch unelmavaimo olen =D

9. Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, mitä muuttaisit ja miksi?
- Ihmisten negatiivisuuden/ymmärtämättömyyden. Moni asia vain olisi paremmin jos ei olisi turhaa ahdasmielisyyttä, agressiivisuutta ja itsekkyyttä. Ihmiset osaisivat ymmärtää asioita myös toisen kannalta, eivätkä tuhlaisi energiaa toisten solvaamiseen, riidan haastamiseen yms, muihin kauheisiin tekoihin, mitä nyky maailma on täynnä.

10. Ruoka tai asia, mitä et voi sietää?
-Ruoka..hmm.. melko kaikkiruokaisena tämä on melko haastava kysymys.. Uudet perunat. Jos en saa kymmentä litraa kastiketta niiden kaveriksi ja en saa niitä kuoria, niin jää kyllä syömättä. Olen jopa joskus yrittänyt pienempänä kaataa omalta lautaselta niitä takaisin kattilaan, mutta jäin kiinni ja jouduin syömään kahta kauheamman määrän niitä...
Asiana en voi sietää ahdasmielisiä, itsekeskeisiä, agressiivisia ihmisiä. En voi sietää sitä miksi toiset haluavat määritellä sitä mitenkä toisten kuuluisi olla ja elää, sitä ettei voida nähdä asioita monelta eri kantilta, ei hyväksytä erilaisuutta ja eri tapoja toimia, en voi sietää ihmisiä joiden elämäntehtävä on lytätä muut jalkoihinsa...

Semmoisia kysymyksiä tämä ihanainen nainen oli minulle lähettänyt <3 Kiitos hirmuisesti <3<3<3

Nyt mä tulen kaapista ulos!

Puhuin tässä alkukesästä siitä, kuinka kroppani muutokset ovat minua ahdistaneet ja kuinka mielessä on ollut yhden jos toisen kerran elämäntaparemontti. Remontti, joka siihen mennessä on aina syystä tai toisesta rempsahtanut aina takaisin alkuperäisiin uomiinsa, saamatta mitään tuloksia aikaiseksi. Minulle tuli tuolloin tuohon postaukseen paljon teidän ihanien lukijoidenne kommentteja, joissa jaoitte omia kokemuksia ja omia vinkkejänne. Kiitokset hirmuisesti niistä <3 Nyt tosiaan ajattelin tulla teille kertomaan siitä, mitenkäs ne elämäntapa rempat ovat oikein menneet! ;)

Alkuunsahan koitin hirmuisesti intoutua asiasta ja saada otetta näihin muutoksiin.. jälleen laihoin menetelmin. Milloin lenkkeilyn vähenemiseen oli syynä rankkasade, milloin töissä oli ollut rankka päivä joka oikeutti muka jonkinlaiseen lohtusyömiseen. Ajattelin pienessä mielessäni ettei tästä mitään taaskaan tule...Jospa sitten ryhdistäytyisin kun kesäloman ensimmäinen puolisko oltaisiin saatu lusittua. No se muutos tulikin ihan odottamattomalta taholta. Nimittäin tältä:

Kyllä, meille on näillä näkymin tulossa tähän talouteen uusi perheenjäsen, jos vain kaikki menee loppuun asti hyvin <3 Taival tähän pisteeseen ei meillä ollut se helpoin, muttei myöskään maailman vaikein. Yli vuoden toivoimme pienokaista perheeseemme ja monien pettymysten jälkeen ajattelimme, että no eipä siinä mitään, sitten vain nautimme toistemme kanssa elämämisestä lopun ikää ja ehkä hommaamme parikymmentä koiraa ;) Melko pian tämän luovuttamisen jälkeen, kun olimme muutamille ystäville ja sukulaisille jo asiasta puhuneet, ettei meille tule ehkä koskaan lasta, niin kas kummaa. Stressi hälveni ja eräänä aamuna minulle vain tuli mystinen aavistus että nyt merkillisesti häiritsee se yksi tekemätön raskaustesti tuolla kaapissa. Kuukautisten ei olisi pitänyt alkaakkaan vielä vähintään viikkoon, mutta selittämätön vaisto pakotti minut tekemään testin. Aluksihan testissä ei mitään näkynyt mutta hetken odottelun jälkeen siihen piirtyi hyvin haamumainen viiva. Epäuskoisena asiasta päätin kuitenkin odotella vielä viikon ennen kun tekisin uuden testin. No plussahan se oli ja paljon vahvempi sellainen. Samalla olin kovin iloinen asiasta mutta samalla kovin pelokas. Elämämme tosiaan on muuttumassa.

Pitkään elin hirmuisessa pelossa, olin aivan varma, että tämä menisi heti kesken. Viikot kuluivat ja koitti ensimmäinen neuvola. Voi että kun jännitin sitäkin. Kuukautisten aiempien epäsäännöllisyyksien takia neuvola oli sitä mieltä, että haluavat lähettää minut varhaisultraan. Pääsin siis melko pian jännityksestä, onko masussa ketään. Ja sieltä tuo ylimmäinen kuva onkin. Rv 8+4 lääkärin mukaan. Seuraava jännitys olikin sitten Sikiöseulantaan kuuluva Nt-ultra jossa kävimme mieheni kanssa eilen. Pelkäsin koko ajan että vauva olisi kuollut tai, että hältä todettaisiin jokin paha kehityshäiriö, mutta onneksemme kaikki oli oikein hyvin ja näimme mitä suloisimman pienen ihmisenalun pyörimässä ympyrää masuni sopukoissa. ^_^

Mites tämä kaikki liittyi tuohon elämäntapa remppaan? No aavistellessani raskautumistani minulle iski hirmuinen vimma vahtia syömisiäni ihan vain vauvan takia. En halunnut, että se saisi kehityshäiriöitä minkään roskaruuan takia tai liian epäsäännöllisen syömisen, halusin että hänestä kasvaa terve ja jotta hän saa varmasti kaikki vitamiinit yms mitä tarvitsee. Painon nousun sijaan minulla on paino jopa hieman laskenut. Kyllä sillä vain on suuri merkitys mitä tuosta leipälävestä lappaa menemään. Lisäksi möllerön aiheuttama etova tunne kaikkea epäterveellistä kohtaan lisäsi hyvin tätä innostusta syödä paljon hedelmiä, salaattia ja marjoja. Muuten olenkin säästynyt huonosta olosta, onneksi. Kun pidän huolta tasaisista ateria rytmeistä, pienistä määristä ja raikkaista ruoka laaduista, on minulla olo mitä mainioin ^_^ Koko heinäkuun kärsin ihan järjettömästä väsymyksestä päivittäin. Töiden ohella en muuta tehnytkään kuin nukkunut, joten siksi siis on vähän tämä blogikin jäänyt paitsiolle, mutta nyt kun olo on senkin puolesta parempi niin jaksaa enempi panostaa tähänkin harrastukseen ^_^

Mutta se niistä raskaus höpötyksistä. Olen perustanut aiheelle ihan oman blogin toisella nimimerkillä, jonne purkasin lapsettomuus ajatuksiani ja jonne nyt kirjoittelen raskauskuulumisia. En tästä blogista halua tehdä mitään mamma blogia, joten olkoon ne asiat siellä :) Jos raskaus ja vauva asiat kiinnostaa niin blogia pääsee lukemaan sivuni yläreunassa olevan välilehden kautta tai tästä Haamuperhe- linkistä :)

Haamuperhe-blogin bannerin lepakko on helistin ;) Pitäähän sitä pienestä pitäen olla katu-uskottava ;) 

Että tälläinen kaapista ulos tuleminen täällä ;)

Village

Ostin tämän lautapelin vajaa vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla. Peli on majaillut tuosta lähtien lautapelikaapissamme avaamattomana, mutta tänään iltapäivällä iski palava halu avata tämä peli muoveistansa ja tutkailla miten moista pelataan! Ja se kannatti!

Pelin ohjeet vaikuttivat jälleen hieman haastavilta tulkita ja siinä menikin aikaa tunti jos toinen, mutta selätimme kuin selätimmekin tämän haasteen ja saimme selkyyden pelin sielunelämään. Pelissä on useampi kierros ja pelaajalla on useampi sukupolvi hahmoja pelattavana, pelissä on useita kierroksia joissa kerätään erilaisia materiaaleja, suoritetaan tehtäviä ja käydään kaupaa. Pelissä myös silloin tällöin kuolee omat hahmot jolloin ne joutuvat kylän omaan kronikkaan tai hautuumaalle.

Paaaljon pientä tilpehööriä <3

Ostoilla, maailmanmatkaamisella ja hahmojen sijoituksella ammatissa saadaan pelin lopuksi voittopisteitä ja eniten pisteitä saanut voittaa pelin. Näin ekaksi pelikerraksi joka sisälsi paljon pähkäilyä ja opettelua, meni se kuintenkin hirmu tasaisesti. Kahden pisteen erolla hävisin pelin. :) Onneksi olen kuitenkin melko hyvä häviäjä, niin tämä ei minua harmittanut, enempi olin innoissani siitä kun pääsin pitkästä aikaa pelaamaan jotain uutta lautapeliä! ^_^ <3 Suosittelen oikein lämpöisesti tätä peliä kaikille. Pienessä alku haastavuudessaan pelistä kuoriutui todella monipuolinen, mietintää aiheuttava ja haastava kokemus, millään muotoa tylsä tämä peli ei ollut! :)