Nyt mä tulen kaapista ulos!

Puhuin tässä alkukesästä siitä, kuinka kroppani muutokset ovat minua ahdistaneet ja kuinka mielessä on ollut yhden jos toisen kerran elämäntaparemontti. Remontti, joka siihen mennessä on aina syystä tai toisesta rempsahtanut aina takaisin alkuperäisiin uomiinsa, saamatta mitään tuloksia aikaiseksi. Minulle tuli tuolloin tuohon postaukseen paljon teidän ihanien lukijoidenne kommentteja, joissa jaoitte omia kokemuksia ja omia vinkkejänne. Kiitokset hirmuisesti niistä <3 Nyt tosiaan ajattelin tulla teille kertomaan siitä, mitenkäs ne elämäntapa rempat ovat oikein menneet! ;)

Alkuunsahan koitin hirmuisesti intoutua asiasta ja saada otetta näihin muutoksiin.. jälleen laihoin menetelmin. Milloin lenkkeilyn vähenemiseen oli syynä rankkasade, milloin töissä oli ollut rankka päivä joka oikeutti muka jonkinlaiseen lohtusyömiseen. Ajattelin pienessä mielessäni ettei tästä mitään taaskaan tule...Jospa sitten ryhdistäytyisin kun kesäloman ensimmäinen puolisko oltaisiin saatu lusittua. No se muutos tulikin ihan odottamattomalta taholta. Nimittäin tältä:

Kyllä, meille on näillä näkymin tulossa tähän talouteen uusi perheenjäsen, jos vain kaikki menee loppuun asti hyvin <3 Taival tähän pisteeseen ei meillä ollut se helpoin, muttei myöskään maailman vaikein. Yli vuoden toivoimme pienokaista perheeseemme ja monien pettymysten jälkeen ajattelimme, että no eipä siinä mitään, sitten vain nautimme toistemme kanssa elämämisestä lopun ikää ja ehkä hommaamme parikymmentä koiraa ;) Melko pian tämän luovuttamisen jälkeen, kun olimme muutamille ystäville ja sukulaisille jo asiasta puhuneet, ettei meille tule ehkä koskaan lasta, niin kas kummaa. Stressi hälveni ja eräänä aamuna minulle vain tuli mystinen aavistus että nyt merkillisesti häiritsee se yksi tekemätön raskaustesti tuolla kaapissa. Kuukautisten ei olisi pitänyt alkaakkaan vielä vähintään viikkoon, mutta selittämätön vaisto pakotti minut tekemään testin. Aluksihan testissä ei mitään näkynyt mutta hetken odottelun jälkeen siihen piirtyi hyvin haamumainen viiva. Epäuskoisena asiasta päätin kuitenkin odotella vielä viikon ennen kun tekisin uuden testin. No plussahan se oli ja paljon vahvempi sellainen. Samalla olin kovin iloinen asiasta mutta samalla kovin pelokas. Elämämme tosiaan on muuttumassa.

Pitkään elin hirmuisessa pelossa, olin aivan varma, että tämä menisi heti kesken. Viikot kuluivat ja koitti ensimmäinen neuvola. Voi että kun jännitin sitäkin. Kuukautisten aiempien epäsäännöllisyyksien takia neuvola oli sitä mieltä, että haluavat lähettää minut varhaisultraan. Pääsin siis melko pian jännityksestä, onko masussa ketään. Ja sieltä tuo ylimmäinen kuva onkin. Rv 8+4 lääkärin mukaan. Seuraava jännitys olikin sitten Sikiöseulantaan kuuluva Nt-ultra jossa kävimme mieheni kanssa eilen. Pelkäsin koko ajan että vauva olisi kuollut tai, että hältä todettaisiin jokin paha kehityshäiriö, mutta onneksemme kaikki oli oikein hyvin ja näimme mitä suloisimman pienen ihmisenalun pyörimässä ympyrää masuni sopukoissa. ^_^

Mites tämä kaikki liittyi tuohon elämäntapa remppaan? No aavistellessani raskautumistani minulle iski hirmuinen vimma vahtia syömisiäni ihan vain vauvan takia. En halunnut, että se saisi kehityshäiriöitä minkään roskaruuan takia tai liian epäsäännöllisen syömisen, halusin että hänestä kasvaa terve ja jotta hän saa varmasti kaikki vitamiinit yms mitä tarvitsee. Painon nousun sijaan minulla on paino jopa hieman laskenut. Kyllä sillä vain on suuri merkitys mitä tuosta leipälävestä lappaa menemään. Lisäksi möllerön aiheuttama etova tunne kaikkea epäterveellistä kohtaan lisäsi hyvin tätä innostusta syödä paljon hedelmiä, salaattia ja marjoja. Muuten olenkin säästynyt huonosta olosta, onneksi. Kun pidän huolta tasaisista ateria rytmeistä, pienistä määristä ja raikkaista ruoka laaduista, on minulla olo mitä mainioin ^_^ Koko heinäkuun kärsin ihan järjettömästä väsymyksestä päivittäin. Töiden ohella en muuta tehnytkään kuin nukkunut, joten siksi siis on vähän tämä blogikin jäänyt paitsiolle, mutta nyt kun olo on senkin puolesta parempi niin jaksaa enempi panostaa tähänkin harrastukseen ^_^

Mutta se niistä raskaus höpötyksistä. Olen perustanut aiheelle ihan oman blogin toisella nimimerkillä, jonne purkasin lapsettomuus ajatuksiani ja jonne nyt kirjoittelen raskauskuulumisia. En tästä blogista halua tehdä mitään mamma blogia, joten olkoon ne asiat siellä :) Jos raskaus ja vauva asiat kiinnostaa niin blogia pääsee lukemaan sivuni yläreunassa olevan välilehden kautta tai tästä Haamuperhe- linkistä :)

Haamuperhe-blogin bannerin lepakko on helistin ;) Pitäähän sitä pienestä pitäen olla katu-uskottava ;) 

Että tälläinen kaapista ulos tuleminen täällä ;)

Village

Ostin tämän lautapelin vajaa vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla. Peli on majaillut tuosta lähtien lautapelikaapissamme avaamattomana, mutta tänään iltapäivällä iski palava halu avata tämä peli muoveistansa ja tutkailla miten moista pelataan! Ja se kannatti!

Pelin ohjeet vaikuttivat jälleen hieman haastavilta tulkita ja siinä menikin aikaa tunti jos toinen, mutta selätimme kuin selätimmekin tämän haasteen ja saimme selkyyden pelin sielunelämään. Pelissä on useampi kierros ja pelaajalla on useampi sukupolvi hahmoja pelattavana, pelissä on useita kierroksia joissa kerätään erilaisia materiaaleja, suoritetaan tehtäviä ja käydään kaupaa. Pelissä myös silloin tällöin kuolee omat hahmot jolloin ne joutuvat kylän omaan kronikkaan tai hautuumaalle.

Paaaljon pientä tilpehööriä <3

Ostoilla, maailmanmatkaamisella ja hahmojen sijoituksella ammatissa saadaan pelin lopuksi voittopisteitä ja eniten pisteitä saanut voittaa pelin. Näin ekaksi pelikerraksi joka sisälsi paljon pähkäilyä ja opettelua, meni se kuintenkin hirmu tasaisesti. Kahden pisteen erolla hävisin pelin. :) Onneksi olen kuitenkin melko hyvä häviäjä, niin tämä ei minua harmittanut, enempi olin innoissani siitä kun pääsin pitkästä aikaa pelaamaan jotain uutta lautapeliä! ^_^ <3 Suosittelen oikein lämpöisesti tätä peliä kaikille. Pienessä alku haastavuudessaan pelistä kuoriutui todella monipuolinen, mietintää aiheuttava ja haastava kokemus, millään muotoa tylsä tämä peli ei ollut! :)

Nightwish

Eilen olimme meidän ensinmäisessä ihka oikeassa konsertissa. Olemme siis joskus olleet ihan jossain oman tuppukylän festareilla, mutta tälläiset isot konsertit ovat jääneet meiltä kokematta. Nyt kuitenkin tämä konsertti neitsyys meiltä meni ja minkäs muunkaan bändin kohdalla kuin Nightwishin! ^_^ Jännittynein mielin lähdimme eilen ajelemaan kohti Tamperetta, ensin vain nappasimme äitini ja hänen miehensä mukaan kyytiin, heidän tullessa myös mukaan keikkailemaan. Ilma oli koko ajan hirrmuisen epävarman oloinen, pelko siitä joutuisimmeko keikkailemaan kaatosateessa oli suuri, mutta varmuuden vuoksi olimme varautuneen kertakäyttö sadetakeilla. Onneksi emme joutuneet niitä missään vaiheessa kaivamaan esille :)

Esitys kattauksen korkkasi Sonata Arctica, joka on kuulunut vuosikausia jo yhdeksi mielibändiksi. Sonata veti kyllä todella hyvän setin ja otti yleisön todella hyvin mukaan. Monesti mietin, että osaavatko bändit kuinka vetää livenä vai ovatko vain cd-soittajia. Kaikki kun eivät kuulosta hyvältä livenä, mutta Sonatan kohdalla tästä ei ollut kyllä pelkoa. Jo heti ensinmäisen biisin kohdalla meinasin pillahtaa itkuun, niin olin tätä keikkaa odottanut ja jännittänyt ja se sitten kaikki purkautui valtaisana tunne ryöppynä pihalle, sain kun sainkin nippa nappa pidäteltyä ettei vallan vollottamiseksi mennyt! :`D Höpsö minä.. liian herkkis joissain asioissa :D

Sonatan jälkeen lavan otti haltuun Children of Bodom. Bändi oli itselleni ennestäänkin tuttu, tosin en bändin mihinkään fanijoukkoihin kuulu. Musiikki oli ihan hyvän kuuloista rymy/agressio musiikkia, mutta pitemmän päälle omaan makuun hivenen ykstoikkoisen kuuloista. Tietyn fiiliksen musiikkia! :D Mutta hyvin siis pojat vetivät ja tunnelma kyllä välittyi täysin katsomoon asti :)

Klo 21.00 Lavan räjäytti kirjaimellisesti näyttävillä pamaus efekteillä illan pääesiintyjä Nightwish <3 Tätä keikkaa jännityksellä olin odottanut, että millaista settiä on luvassa uuden laulajan Floor Jansenin kanssa ja täytyy kyllä todeta, että nyt on oikea laulaja bändissä sitten Turusen lähdön jälkeen ^_^ Oli äärimmäisen ihanaa miten vanhojakin biisejä oltiin otettu mukaan settiin.

Lavatehosteet olivat todellakin vertaansa vailla. Niissä ei pahemmin oltu nuukailtu! :)

Itsee harmitti suuresti se, että en tähän ikään mennessä oo oppinut pukeutumaan oikein! :D Lähtiessä mielestäni olin varautunut hyvin viileään ilmaan, mutta kuinkas taas kävikään. Umpi jäässähän tämä nainen oli jo puolessa välissä Nightwishin keikkaa ja loppu aika meni suurimmaksi osaksi vain selviytymiseen ja kellon vilkuiluun, että pääsisi autoon lämmitteleen. Jos joskus vielä keikalle menen, täytyy lainata mummulta pilkkihaalari! :D Mutta kaiken kaikkiaan konsertti oli aivan mieletön ja ylitti kyllä odotukset täysin! ^_^ Porukkaakin tuolla Ratinassa oli reilusti yli 23 tuhatta! Hiukea määrä!

Loppu ilta huipentui näyttävään ilotulitukseen ja rakettirääpe sateeseen mikä satoi niskaan pamahduksien jälkeen! Oli kyllä mahtava kokemus! <3

kiirettä pitää

Jaahas, taas sitä on miltein kuukausi ehtinyt kulumaan viime postauksesta. En tajua minne tämä aika koko ajan karkailee. Työt tietysti ovat vieneet suurimman osan ajasta ja nyt kun olen eri töissä kun keväällä niin sitä huomaa taas kuinka rankkaa se työnteko voi toisinaan olla. 9½ tunnin työpäiviä ja siihen yhdistettynä noin tunnin ajomatka suuntaansa saa työpäivät venymään 11½ tuntiin, plus että työ itsessäään on paljon raskaampaa kun mitä olen taas viimeisimmän vuoden aikana tottunut tekemään. Kiire kuuluu jokapäiväiseen rutiiniin ja välillä toivoisi että työtunteja saisi jotenkin venytettyä vielä entisestään että ehtisi kaiken tarpeellisen tekemään. Lisäksi jatkuva melu ja tämä hektisyys uuvuttavat minua monesti niin paljon että kotio päästyäni illan tuntumassa tekee mieli mennä melkein samointein nukkumaan. Toki vapaitakin on nyt hieman enempi kun vertaa tähän normi 5 päivänä viikossa rutiiniin, mutta työn rankkuuden takia vapaat meneekin melkein selviämiseen ja lepäämiseen.

Tämä kesäaika ei myöskään ole helpottanut kiireen tuntua ollenkaan. Tuntuu että joka viikonloppu on jonkun synttärit tai rippijuhlat, koskaan ei ole omaa vapaata ja silloinkin kun sitä olisi niin täytyy jo miettiä ja esivalmistella tulevien juhlien tarjottavia. Yhdestä kakkutilauksesta jouduin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni kieltäytymään koska ei vain millään olisi enää aika ja energia riittänyt!! Lisäksi monenlaiset muutokset elämässämme on tuonut oman sisältönsä näihin jo valmiiksi niin "rauhallisiin" arkipäiviin! Esimerkkinä voisin sanoa pieniä remppasuunnitelmia mitä ollaan alettu miettimään yläkerran makuuhuoneeseemme ja lisäksi hain töihin erääseen firmaan jossa olen viimeisimmän vuoden aikana työskennellyt vuokrafirman kautta ja tässä nyt ollaan kärvistelty jo tovin että pääsenkö sinne vai en. Sellasia kaikkia pieniä juttuja muunmuassa suunnitteilla. Aika vain näyttää koska löydän itseni jostain lataamosta kun koko ajan on jotain meneillään :D Eivaan, suomalaisella sisulla tästäkin selvitään.

Toivottavasti teidän kesäpäivät ovat menneet siellä ruudun toisella puolella leppoisammin! ^_^

Lololololooooomaaaa

Minulla ja miehelläni oli tässä pienoinen kahden viikon yhteinen kesäloma, paljon mahtui kahteen viikkoon, mutta paljon jäi tekemättäkin kun aikaa loppupeleissä oli vain se kaksi viikkoa.
Mitäpä meidän lomaan oikeastaan kuului?

Meidän loma näytti tältä:

Ensimmäinen viikko meni suurimmaksi osaksi tällä tavalla, päätin että nyt haluan yläkerrassamme ja vinteillämme vallinneen kaaoksen vihdoinkin kuriin. Yläkerran tasanteella on kulkenut jo kuukausien ajan ainoastaan pienoinen polku makuuhuoneeseen, vintin säilytystiloihin ei ole ollut mitään asiaa yli vuoteen. Kävimme joka ikisen laatikon, pussukan ja nyssäkän ja heitimme kaiken tarpeettoman tavaran menemään, tai ne mitä suoraan emme voineet heittää pois, keräsimme kirpputorikasaan. Kyllä siinä melkoinen homma oli, mutta kun kymmenet laatikot ja pussit tyhjenivät ja lähtivät ulos tästä huushollista, oli olokin sen mukainen. Ette uskokkaan sitä huojennuksen ja onnellisuuden määrää kun yläkerrassamme voimme vaikka laittaa tanssiksi, vinttivarastoon mahtuu kulkemaan ja tarvittaessa avaamaan laatikoita jos jotain etsii. En ollutkaan aiemmin tajunnut kuinka paljon se yläkerta oli minua stressannut tuolla mieleni sopukoissa, vaikken sitä tietoisesti ajateelutkaan niin huomasin sen kuinka vapautunut olo tuosta siivoamisesta minulle tuli.

Löysin myös vintin kätköistä vanhoja Pokemon tarroja ja muita tarroja kera tarravihkojen, voi niitä aikoja kun penskana vaihdeltiin luokkalaisten kesken tarroja. Näiden iloisten löytöjen lisäksi löysin myös "hieman" noloja ja jopa surullisia löydöksiä, nimittäin vanhoja kalentereita  ja päiväkirjoja.Voi sitä häpeän määrää kun luki tekstejä yläasteaikaisen minän kirjoittamana, nolostumisen lisäksi koin myös paljon surullisuutta, osa teksteistä oli niin rankkoja, että sai jopa tipan linssiin.. Tajusin että olen elänyt jo yläaste aikana todella syvissä vesissä, ennen kun olen sitä itse myöntänytkään. Se oli todella surullista luettavaa...

Ollaan läskistytty

Mutta myös käyty lenkillä

Olen korjannut polkupyöräni taasen ajokuntoon

Lisäksi tilasimme talven puut ja ihanien sukulaisten avustuksella saimme ne nopeasti pinottua <3

Olemme nauttineet luonnon kauneudesta

Nautittu kiireettömistä aamuista pihalla nauttien samalla aamuteetä <3

Käyty mummuvaarilassa ja itse sain erityisen lämpimän yllätyksen <3<3<3

Nautittu ison kepin tuomista iloista

ja

Nauttinut luonnon tuomista pienistä iloista kuten paljain jaloin nurmikolla tassuttelusta ja säihkyvistä vesitimanteista.

Siitä oli meidän loma tehty

Kaiken alla on norppa

Toukokuu alkaa olla lopuillaan ja kesäkuu on aivan kulman takana. Miten tämä kevät menikin näin hujauksessa? Viileät säät ovat piinanneet niin pitkään ettei kesää ole huomannut oikeastaan muusta kuin puihin ilmaantuvista hiirenkorvista! Olen ollut tänä keväänä hirmuisen aikaansaamaton, monesti halunnut tehdä kaikenlaista pelailla, käydä lenkillä, pitää kämpästämme parempaa huolta, kommentoida moniin blogiteksteihin jotka ovat herättäneet ajatuksia, kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt aivan retuperälle ja odottavat tuossa vieressäni kirjahyllyllä sopivaa inspiraatiota. Mutta mihinkään näistä sitä kaivattua inspiaatiota ja energiaa ei ole... lisäksi nyt alkava ilmojen lämpiäminen on saanut minut havahtumaan, millaisen muodonmuutoksen olen kroppaani saanut aikaiseksi. Olen kerryttänyt itselleni sitä mukaan vararenkaita ylleni mitä enempi on talvella ollut vaatekerroksia päällä ja nyt kun olen joutunut kuorimaan vaatekerroksia pois, olen joutunut toteamaan ettei vaivalla hankitut michelinrenkaani häviäkkään samaan tahtiin mitä vaatekerrokset. Lopputuloksena on tuhdissa kunnossa oleva norppa.

Ja tässä vaiheessa on kenenkään turha tulla sanomaan etten ole mikään läski, että on muka vääränlainen kehonkuva tai muuta potaskaa. Vaaka ja vaatteet eivät valehtele, ennen isohkot housut ovat tätänykyään pienet ja vaatekokoni on kasvanut ainakin kaksi numeroa isommaksi. Ja jos joku tulee mulle sanomaan että naisella pitää olla muotoja ja jotain josta ottaa kiinni, niin voin suoraan että painukoot muualle vakuuttelemaan. Muotoja voi olla myös vaikka olisi timmissä kunnossa!!! Lisäksi en ymmärrä miksi pitää muistuttaa niitä amerikan liikalihavia, ennen kun voi muka sanoa olevansa lihava? Kyllähän sen jokainen tuntee omassa kehossaan milloin on hyvä olla ja milloin ollaan vaarallisilla vesillä!
Katsellessani uusia valokuvia ja verrattuani niitä kaks vuotta sitten otettuihin kuviin, meinasi oikeasti poru päästä. Mietin monesti katseltuani nykyisiä kuvia, että kuka helvetti kuvissa on, en tunnista niistä enää itseäni, en koe olevani millään muotoa viehättävä ja se valitettavasti näkyy kaikessa! Ainoa mistä olen tyytyväinen nykyisen painon kohdalla, niin se että olen saanut rintavarustukseen enempi kokoa, mutta se on laiha lohtu kun tuskailee näiden hyllyvien uimarenkaiden ja tuhtien tukkijalkojen kanssa, kaksarin läpättäessä tuulessa. Tännekkin saa valikoida monien kuvien joukosta vain ne kuvat joissa kuvakulma peittää todelliset näkymät...olisi kivaa kun olisi jälleen se hoikempi minä jollon voi valita vain sen mukaan mikä kuva on vähiten heilahtanut..

Minulla oli pieni kipinä tuossa noin kolme viikkoa sitten, aloin käymään töiden jälkeen lenkillä säännöllisesti ja tein samaan syssyyn vielä sisällä vatsa, selkä ja jalkalihasreeniä. Mutta kuinkas sitten kävikään, kerran kokeiltuani muutaman metrin juoksua tuolla maastossa sanoikin oikeapolvi riksraks ja poks. Sen jälkeen olenkin taistellut sen kanssa että saan pidettyä sen työkuntoisena, joten lenkit ovat jääneet pois. Lisäksi sairastuin viikko sitten flunssaan, joten lenkkeilystä ei ole tullut senkään vertaa mitään. :(

Kunpa voisin vain kaahata itseni laihemmaksi...

Millä saisin kadoksissa olleen lenkkeilyvimman takaisin? Millä saan itseni lopettamaan lohtusyömisen? vinkkejä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! millä te pidätte painonne kurissa? ruokavalio? Liikunta?

Mitkä käytöstavat vol. 2

Kuten otsikosta välkyimmät voivat jo päätellä, niin taasen olisi tämän naisen sanainen arkku aukaisua vaille valmis. Tänään mittani tuli jälleen täydeksi työmaalla ja päätin avautua uudelleen aiheesta josta jo avauduin miltein 2 vuotta sitten. Vol 1, voitte lukea täältä! :)
Tällä kertaa kimmokkeen sain kun yksinkertaisesti kyllästyin työmaalla taasen muutamien ihmisten käyttäytymiseen. Aina nähdessäni heidän naamansa, tekee mieleni repiä heidän korvista suoraan käytöstapakouluun.

Ensimmäinen ärsykkeeni on ammattiylpeät ihmiset. Enkä nyt tarkoita sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan siinä kun on tiettyjä ammattialoja joiden tekijät kuvittelevat itsensä huomattavasti arvokkaammaksi kuin esimerkiksi tavallisen massa-alan duunarin. Keittiöalalla ollessani ja työskennellessäni olen huomannut tälläisen seikan, jossa meiltä vaaditaan hymyä, käytöstapoja, mieluiten näkymättömyyttä, ahkeruutta, lusmuilemattomuutta, siistiä työjälkeä, nöyryyttä, joskus jopa alistavuutta (onko ees sana?)
Kaikkeen tähän me pyrimme, ainakin suurinosa meistä, pyrimme tekemään ruuan maukkaaksi jotta asiakkailla olisi mielekäs makuelämys ruokaillessaan työnsä/koulunsa lomassa, Pyrimme tekemään ruuan 100% hygienia lainsäädäntöjen mukaan, pitämään ruuat oikean lämpöisinä, laittamaan ne tarjolle mahdollisimman siististi ja houkuttelevan näköiseksi, pyrimme tekemään mahdollisimman terveellistä ja monipuolista ruokaa erityisruokavalioita unohtamatta. Palvelemme asiakkaita kiireestä huolimatta ystävällisesti, hymyssä suin ja pyrimme antamaan aikaa asiakkaille mielikuvan ettei meillä ole kiirettä ja että ehdimme palvelemaan häntä kaikessa rauhassa, vaikka takaraivossa kello tikittää (ei siinä mielessä) ja ajatukset huutaa pään sisällä, miten paljon on tekemättä ja olenko aikataulusta jäljessä. Hyvinä päivinä kaikki menee putkeen, ruuat valmistuvat ajallaan, olet tyytyväinen makuun ja ulkonäköön, ehdit panostamaan koristeluun jopa muutaman ylimääräisen minuutin, asiakkaat kiittävät ruuasta ja hakevat jopa monta kertaa lisää, saatat saada kehuja ruuasta ja kaikki tuntuu menevänm muutenkin nappiin...

Mutta valitettavan usein on näitä mutta päiviä... :
Aamusta asti tuntuu ettei mikään mene niin kuin pitää, koneet temppuilee, et saa salaatin teosta oikeen mitään aikaseks, se ei näytä mielestäsi hyvältä tai joudut kiireessä improvisoimaan jotain muuta kun huomaat että vielä eilen hyvältä näyttäneet salaatit onkin tänä aamuna aivan käyttökelvottomia. tai rähmäkäpälyyksissäs kompastut ja tiputat valmistamasi salaatit lattialle, siivoat jälkesi, alat hädissäsi miettimään mistä taiot uutta tilalle, tai vaikkei mikään näistä edellä olevista kävisikään toteen, saattaa muuten vain ajoitus mennä pieleen. Ruokalaji saattaa olla niin monivaiheinen ja isotöinen että joudut pahimmassa tapauksessa skippaamaan aamukahvitauon kokonaan, kun hirveellä tuskalla saat ruuat tarjolle ja pidät huolen linjaston siisteydestä ja asiakkaiden tyytyväisyydesta alkaa tulemaan näitä asiakkaita jotka eivät edes kiitä, valittavat miksi haarukat ja veittet ovat tällä tavalla, tai miksi vasta pestyssä tarjottimessa on yksi vesipisara "servettini kastui"... "Ruuassa on liikaa kasviksia, olisi pitänyt olla lisäksi sitä tätä ja tota" tai niinkun viime viikolla eräs nainen linjastossa sanoi "miksei näitä grahampiirakoita ole valmiiksi halkaistu, mieti nyt kuinka tämä linjasto hidastuu kun lapset aukovat noita tossa linjassa".. yrität sitten asiallisesti hymyillen selittämään kuinka ne on tarkoitus vasta pöydän ääressä aukoa ja luuleeko hän että meillä on aikaa tämän kaiken härdellin ohella halkoa miltein 400 grahampiirakkaa????? tästä palautteesta ja asiakkaan selkeästä ärtymyksestä harmistuneena koitat silti tehdä työsi hyvin kiireestä huolimatta, Kaikkia töitä et välttämättä ehdi edes työajan puitteissa tekemään... Mutta ymmärtääkö sitä kukaan siellä asiakkaana ollessaan miten paljon me ns. "paskaduunarit" joudumme tekemään että asiat menee hyvin? Muille tuntuu olevan hirmu helppoa valittaa ihan jokaisesta asiasta, koska se on nykyään muotia, ollaan laatutietoisia ja meillä on oikeus valittaa. Tottakai jos oikeasti on palvelussa tai ruuassa tai on alasta mistä kyse jotain oikeasti korjaamisen aihetta niin tottakai palaute on tervetullutta, mutta nämä ns. tyhjästä valittajat, jotka pelkästään oikeutensa tietoisina rutistavat aivonystyröistään viimeisetkin tipat miettiäkseen mistä voisivat valittaa, ovat sitä jotain niin hermoja raastavaa!
Työtä saat tehdä suoraan sanottuna aivan perkeleesti, mutta palkkasi on pienimmästä päästä, missä arvostus? Tasan ei mee nallekarkit taaskaan. Miksi yleensäkkin on fyysisimmät ja eniten työtä sisältävät ammatit niitä vähempi palkkaisempia? Sit taas jotkut paskanjauhaja poliitikot jotka eivät välttämättä tee mitään koko kautena saavat palkkaa enempi kun ne paskaduunarit vuodessa.... joo-o.. ei paljoa arvosteta ei...

hmm...jotenkin tuntuu että tätä ajatusvirtaa tulee nyt sellaisella paineella että tässä tekstissä ei taida olla selkeää punaista lankaa.. noo siitä huolimatta koitetaan jatkaa...
Ehkä se ensimmäisin pointtini ennen tätä ylempää mielenpurkausta oli siinä kun työssäni kohtaan usein sitä asetelmaa, jossa olet ihmisenä alempiarvoisempi kun joku muun alan työntekijä... Tähän vaiheeseen päähäni ei mahdu mitään muuta kysymystä kuin että MIKSI?????
Miten ihmisen arvo mitataan hänen ammattinsa vuoksi, miten joku ihminen on sinua alempiarvoinen vain kun on valinnut eri ammattialan mitä haluaa työkseen tehdä?? Tämä seikka ei mene minun kaaliini vaikka kuinka kirveellä takoisi. Itselläni ei koskaan ole käynyt edes mielessä että kuvittelisin itseni jotenkin eri arvoiseksi ihmiseksi pelkästään ammattini vuoksi. No joo, hyvä sanoa kun elää jo miltein pohjalla, keittiö ala on siivousalan kanssa ehkä niitä muiden silmissä alinta pohjasakkaa! Meitä ei huomata ja arvosteta silloin kun asiat on hyvin, mutta kun asiat on huonosti ni johan sataa paskaa niskaan. Jopa vielä tänä päivänäkin milloin suvaitsevaisuuden pitäisi olla kuin ruusun nuppu, huomaan tälläistä käyttäytymistä että nämä ns.muka paremmat ammatit kuten opettajat tai lähihoitajat eivät monesti edes alennu kiittämään ruuasta, koskaan tervehtimään ja katsovat ja kohtelevat muutenkin kuin mitäkin rupusakkia. Mietin vain että miten jonkun kiinnostuksen kohteet voi tehdä sinusta muka ylempiarvoisemman? Jokaisella meillä on varaa valita mihin ammattiin haluamme suuntautua nykypäivänä, jokainen meistä on samalla viivalla, toiset vain kiinnostuu toisista asioista ja toiset toisista, miten se oikeuttaa toista pitämään itseään jotenkin parempi arvoisena että olen nyt opettaja, en voi edes morjestaa sinulle paskaduunari. Enkä nyt väitä että kaikki käyttäytyisivät näin, mutta valitettavaa on vain kuinka usein jopa minunkin alalla törmää näihin arvoluokkiin, kuinka et ole toisten silmissä yhtään mitään kun olet kouluttautunut juuri tälle alalle. On vähän niinkuin siivoojan kanssa samassa kategoriassa, kukaan ei näe, huomaa ja arvosta, mutta annas olla jos et työtäsi tee niin sitten kyllä huomataan ja ei millään hyvällä tavalla.

Tästä avautumisesta tulikin näemmä sen verran pitkä että aion "säästää" teidän lukijoiden hermoja jakamalla mielessä olleeni vääryydet vielä ainakin kolmanteen osaan! :D

Otteko itse huomanneet vastaavia vääryyksiä, miten itse koette? Koetteko olevanne jonkun muun alan yläpuolella vai ajatteletteko kaikkia ihmisiä saman arvoisina ammatista riippumatta?

Lumos maxima

Kuten viime postaukseni alkoi Potterimaisissa tunnelmissa ainakin otsikon perusteella ja loppuikin Potterimaisiin kuviin, niin päätin aloittaa tämän postauksen, milläs muullakaan kun Potterilla! =D Ajattelin raottaa teille hieman tätä Potterihulluutta mikä sisuksissani möyrii, ja joka on lumonnut mieleni jo ala-asteelta lähtien.
Olin ala-asteella niitä ihmisiä, jotka vastustelivat Harry Potterin lukemista viimeiseen asti, mietin tuolloin että miten jotkut voivat niin hullaantua jostain lapsellisista velhokirjoista ja varsinkin kun kansikuvat eivät tuolloin omaa silmää hivellyt sitten millään muotoa. Pitkän taistelun jälkeen päätin kuitenkin itsekkin antautua tuolle hulluudelle ja lukea ensimmäisen luvun kyseisesen kirjasarjan ensimmäisestä opuksesta. Meni ensimmäinen luku, meni toinen, kolmas..ja pian huomasinkin että takakansi oli suljettava kiinni kirjan loppumisen tähden. Olin lumoutunut. Kuinka tyhmältä tuntuikaan kaikki se vastustelu, vaikka kirjasarja oli todella hyvä. Kirjasarja avasi kiinnostukseni velhoja, taikuutta ja maagisia olentoja kohtaan. Hullaannuin sarjasta niin paljon että ostin viikkorahoillani aina kun pystyin kaikkea fanitavaraa ja toivoin niitä aina joulu- ja syntymäpäivälahjaksi. Minulla oli tarroja, Harrypotter säilytyslaatikoita, kansioita, vihkoja, huispauspelikortit, avaimenperiä ja Harry Potter shamppoo pullo. Jäljellä noista tuon aikaisista keräily esineistä minulla ei ole enää kuin huispauspelikortit ja kansio/mappi. Violetti kiven muotoinen avaimenperä, jossa oli sisään mentävä kurkistusluukku josta näki Hermionen tieto"ruudun", hukkui joskus yläasteen paikkeilla, se jos mikä tuolloin harmitti ja kovasti. Jälkeen päin ajateltuna on harmittanut myös vietävästi shamppoopullon pois heittäminen, vaikkei shamppoo sieltä kunnolla pois tullutkaan, niin olisi sen voinut pestä ja säästää loistavana figuurina.

Häämatkan aarteita <3

Myöhemmin olen tässä vuosien varrella kerännyt Harry Potter kirjasarjan kaikki kirjat ja elokuvat. Kokoelmiin on hiljattain tarttunut myös paljon muutakin fanitavaraa. Legoina muunmuassa Tylypahkan linna ja huispaus minisetti, häämatkalta mukaan lähti yllä oleva Harryn taikasauva. Lisäksi tässä viimeisen parin kuukauden aikana kokoelmani on kasvanut näillä jutuilla:

Tämän avaimenperän ostin Huuto.netistä, onhan se nyt melkosen pähee! ;)

Samaan aikaan Huuto.netistä tarttui kokoelmiini myös Gameboy advancelle tämä Potteri peli:

Lisäksi lähitienoon kirpparit ovat olleet lähiaikoina kovinkin anteliaalla tuulella:

Tuo Harry Potterin Salaisuuksien kammio tarttui kymmenen euron hintaan, vaikka hinta oli hieman kallis, mutta oli se sen arvoinen, eipä näitä pleikka ykkösen pelejä tule joka päivä vastaan, saati sitten kun tätä yksilöä en ole koskaan aiemmin edes nähnyt, oli se pakko kotiuttaa hinnasta huolimatta.

Nämä pelikortit puolestaan tarttui kumpainenkin matkaan vain euron hintalapulla, olin enemmän kuin tyytyväinen näihin löydöksiin! ^_^

Moni varmaan ajattelee, että jo on muija jääny ala-aste tasolle noiden krääsien kanssa, mutta siinä kohdin minä näytän vain kieltä. Haluan mieluummin elää elämäni täysillä nauttien lapsekkaasta mielestäni, kuin että pilaisin moiset innostukset ajattelemalla etten voi enää tässä iässä ostella tälläisiä juttuja, kun pitäisi olla aikuinen... En halua olla tylsä aikuinen vaan haluan muistella vanhana kiikkustuolissa (jos nyt sinne asti pääsee) kuinka nautin elämästäni ja keräsin itselle kiinnostavia asioita muiden mielipiteistä huolimatta! :)

Onko lukijoissa muita jotka ovat hullaantuneet Harry Potterista tai jostain muusta asiasta? :) Mitä esineitä te olette keräilleet hullun kiilto silmissä? ;) Onko jokin keräilyesine minkä olette heittäneet poies vain koska olette ajatelleet joskus sen olevan lapsellista ja on sitten myöhemmin kaduttanut?