Pääkoppa sekaisin

Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut saavuttamaan omassa minässäni tietynlaisen rauhan. Kuten tässä postauksessa aiemmin puhuin. Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, vaikka muut eivät sitä tekisikään. Arkeni ei enää koostu itsesäälissä rypemiseen, en mieti maailman kurjuutta ja kuinka minun kohdalleni tuntuu kasaantuvan kaikki epäonni. Näen nykyisin niin paljon enempi kauneutta ja aihetta kiitollisuuteen. Loppupeleissähän minulla on kaikki kuitenkin hyvin. Olen elossa, minulla on koti, minulla on perhe, minulla on ympärillä rakastavia ihmisiä ja mikä parasta, jos vain haluan nähdä niin elämässä on paljon onnen hetkiä tuovia asioita. Yksi asia kuitenkin on pitkään ollut minulla se kompastuskivi, mistä en ole oppinut nauttimaan. En ole nähnyt siinä mitään hyvää, vaan aina jotain moitittavaa. Nimittäin kroppani. Kuten tässäkin postauksessa jo asiasta avauduin. Taitaa olla yleisin "naistentauti" tämä tyytymättömyys omaan kroppaan. On sitten kyse minkälaisesta kehosta tahansa, tuntuu että suurimmalla osalla on aina jotain valittamista omasta kehostaan. Vaan tämäkin ongelma on nyt vihdoinkin sivuutettu. Ainakin toistaiseksi.. :D

Ja tästä ihmeestä voin syyttää vain ja ainoastaan näitä hormoonihuuruja.. :D En tiedä mitä tämä raskaus on tehnyt pääni sisällä, mutta toivon todella, että tämä on pysyvä ominaisuus. En meinaan ole koskaan ollut niin tyytyväinen omaan kehooni, kun mitä nyt olen. Pelkäsin ennen, että jos raskaudun, se aiheuttaa taatusti vielä lisäahdistusta omaa kehoani kohtaan. Pullottava maha ja tunne kun mitkään vaatteet eivät enää mahdu päälle, ovat vain saaneet itsetuntoni kohenemaan entisestään. Edes entisestään kasvanut housukoko ei edes saa mieltäni matalaksi. Ihan hullua kun mietin itseäni esimerkiksi millainen ajatusmaailma minulla vielä toukokuussa oli! o_O

Tätäkään mekkoa en ole pitänyt juurikaan, koska minulla oli päähänpinttymä että se ei näyttänyt hyvältä päälläni jenkkakahvojeni ansiosta yms. Nyt kuitenkin minulla on edelleen ne samat jenkkakahvat, mutta niiden lisäksi vielä alkava jalkapallonpuolikas etupuolella. Joku muu voi ajatella, että miten joku voi tuntea olonsa seksikkääksi tämän näköisenä ja kokoisena ihmisenä.. No hän saakoon ajatella mitä lystää, mutta itse tunnen kerrankin oloni seksikkääksi.  

Olen itsekkin todella hämilläni näistä muuttuvista ajatuksista... Miten ihan muutamassa kuukaudessa voi ihminen näin muuttua? Samalla olen huomannut itsessäni ihan kokonaisvaltaista tyyneyttä. Aikaisempi tempperamenttisuus jonka takia hermokäyräni nousi nollasta sataan alle parissa sekunnissa, on nyt muuttunut hyvinkin tyyneksi ominaisuudeksi. Minua saattaa jotkun asiat ärsyttää ja harmittaa, mutta sellainen silmitön kiukunpuuska ja turhautuneisuus on tyystin poissa. Lisäksi kun ennen olen ollut ihmisenä vähän hälläväliä ihminen, en pahemmin miettinyt mikä on turvallista tai miettinyt yleensäkkään asioita kovinkaan pitkäkantoisesti. Nykyisin mietin lähes kaikessa, että mikä on turvallista tai mietin asioita jo pitkälle tulevaisuuteen. En kuitenkaan millään muotoa ressin kannalta, vaan hyvällä tavalla. Tuntuu että elämässäni on jokin suunta ja tarkoitus. Enkä nyt tarkoita etteikö sitä ennenkin olisi ollut, vaan sillain erilailla.. Hankalaa selittää =D
Lisäksi moni ihminen on sanonut, että heidän mielestään minä muka oikein hehkun. Ehkä minä teenkin niin, hyvä olo ja itsetunto vain näkyvät pitkälle. Äitiys taitaa sopia minulle ^_^ <3

Kumpa tämä olo jatkuu vielä tämän masumöllyrän syntymisen jälkeenkin. Voin sanoa kerrankin rehellisesti, että nautin olostani täysin siemauksin ^_^

Tämmöisen ällöoksusiirappimössön jälkeen toivotan teille kaikille ihanaa alkanutta viikkoa <3 ja uusille lukijoille oikein paljon tervetuloa seuraamaan <3

10

Ihanainen Nänni haastoi minut jälleen vastailemaan kimurantteihin kysymyksiin. Kivaa kun saa helppoa kirjoitettavaa blogin täytteeksi kun oma arki ei loppupeleissä niin hirmuisen tapahtumarikas ole =D Kiitos töiden ja remontin, jotka pitävät arjen hektisenä.

Pidemmittä puheitta, tässä tulisi ne kysymykset:

1. Pelaatko pelejä? Millaisista peleistä tykkäät?
- Pelien pelaaminen on minulla hirmuisen kausiluonteista. Nyt huomaa, että kesällä on iskostunut oikein ruutuahdistus, koneella olo, telkkarin töllääminen yms, aiheuttaa monesti päänsärkyä, levottomuutta, eikä vain voisi vähempää kiinnostaa, kun ulkona on tuollainen ihana auringon paiste. Mutta jahka syksy saapuu, illat pimenevät ja ilmat kylmenevät, on sitten mukavaa käpertyä hyvien pelien ja sarjojen pariin. Silloin eniten uppoavat lautapelit ja konsolipelit. En oikein koskaan ole ollut mikään tietokonefani, joka jaksaisi pelejä sillä hakata, mutta esimerkiksi xbox360, pleikka 1 ja 2 jotka omistan, ovat sitäkin mieluisampia välineitä. Niillä tulee monesti pelailtua klassikko pelejä Crash Bandicootteja, Crockia, Diablo 3:sta, jotain muita Disney pelejä, kaikkea rentoa ja letkeätä. Lautapeleistä suosikkeja on taas monet missä on paaaaaljon tilpehöörejä, kuten Monopoly, Taivaanpilarit, Village, TaruSormustenHerrasta yms.

2. Kappale joka soi useimmiten päässäsi?
-Yleensä joku kaamea radiorenkutus mikä ei lähde millään ilveellä pois päästä, tai sitten korkeintaan vaihtuu johonkin toiseen yhtä kaameaan renkutukseen xD Pääni sisäinen jugeboxi on siitä viallista sorttia, että siellä harvoin soi mitään oikeasti hyvää :D

3. Mihin käytät eniten rahaa pakollisten laskujen jälkeen?
- Ennen varmaan käytin vaatteisiin yms, nyt se kausi on jotenkin lieventynyt olemattomiin, usein menee johonkin kodin sisustus juttuun, bensaan ja ruokaan. Koskaan ei ole tarvinnut murehtia, etteikö se raha johonkin kuluisi =D

4. Mitä asiaa ikävöittet lapsuudesta?
- Tietynlaista vapautta, ei ollut juurikaan velvotteita, pitkiä kesälomia, ei ollut aikuisten murheita. Tosin eritoten koulun alettua loppui lapsuuteni hyvin lyhyeen ja se oli elämäni kamalinta aikaa. Nyt on ihan hyvä olla.

5. Milloin koit viimeksi saavuttaneesi jotain? Mitä saavutit?
- Tämä on paha kysymys... Ensimmäisenä mitä mieleen tulvahti on tämä raskauteni, en uskonut, että se olisi kohdallani millään muotoa mahdollista. Tosin moni asia kerkiää vielä tässäkin menemään mettään, mutta toivottavasti ei. Toisena mikä tulee mieleen on se, että kuinka olen saanut jonkin sortin sisäisen rauhan itseni kanssa. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, huolimatta siitä vaikka muut eivät sitä tee ja haluavat kaikin tavoin tehdä sen minulle selväksi, niin en anna sen enää niin vaikuttaa itseeni. Näen maailman niin erilaisin silmin, kuin mitä olen sitä aiemmin osannutkaan katsoa.

6. Jos saisit tuhlattavaksi tonnin ja ainut ehto olisi käyttää se tunnin sisällä, mitä ostaisit?
-Kaksi vaihtoehtoa, joko maksaisin lainasta/luottokorteista sen tonnin pois, tai sitten suuntaisisin joko johonkin lastentarvikeliikkeeseen/huonekaluliikkeeseen ostamaan masumöllyrää varten tarvikkeita, Tiskikone olisi kyllä oikeastaan ensimmäisenä listalla...

7. Mikä on saanut sinut tänään hymyilemään?
-Se kun mieheni solmi pihalla ollessamme sormeeni kärvähtäneen apilan raadon ja sanoi minulle että se on minulle hedelmällisyys-symboli :`D Tais siinä naurukin päästä hymyn lisäksi! :´D

8. Jos voisit olla päivän ajan koku muu, kuka olisit ja miksi?
- Helppo vastaus, aviomieheni. Olisi mukavaa tietää edes yhden päivän ajan millaista on olla mies ja muutenkin ymmärtäisin häntä varmasti monessa asiassa huomattavasti paremmin kun pääsisin kosketuksiin hänen sielunmaailmansa kanssa. Ja näkisin hänen silmin, millainen nalkuttava bitch unelmavaimo olen =D

9. Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, mitä muuttaisit ja miksi?
- Ihmisten negatiivisuuden/ymmärtämättömyyden. Moni asia vain olisi paremmin jos ei olisi turhaa ahdasmielisyyttä, agressiivisuutta ja itsekkyyttä. Ihmiset osaisivat ymmärtää asioita myös toisen kannalta, eivätkä tuhlaisi energiaa toisten solvaamiseen, riidan haastamiseen yms, muihin kauheisiin tekoihin, mitä nyky maailma on täynnä.

10. Ruoka tai asia, mitä et voi sietää?
-Ruoka..hmm.. melko kaikkiruokaisena tämä on melko haastava kysymys.. Uudet perunat. Jos en saa kymmentä litraa kastiketta niiden kaveriksi ja en saa niitä kuoria, niin jää kyllä syömättä. Olen jopa joskus yrittänyt pienempänä kaataa omalta lautaselta niitä takaisin kattilaan, mutta jäin kiinni ja jouduin syömään kahta kauheamman määrän niitä...
Asiana en voi sietää ahdasmielisiä, itsekeskeisiä, agressiivisia ihmisiä. En voi sietää sitä miksi toiset haluavat määritellä sitä mitenkä toisten kuuluisi olla ja elää, sitä ettei voida nähdä asioita monelta eri kantilta, ei hyväksytä erilaisuutta ja eri tapoja toimia, en voi sietää ihmisiä joiden elämäntehtävä on lytätä muut jalkoihinsa...

Semmoisia kysymyksiä tämä ihanainen nainen oli minulle lähettänyt <3 Kiitos hirmuisesti <3<3<3

Nyt mä tulen kaapista ulos!

Puhuin tässä alkukesästä siitä, kuinka kroppani muutokset ovat minua ahdistaneet ja kuinka mielessä on ollut yhden jos toisen kerran elämäntaparemontti. Remontti, joka siihen mennessä on aina syystä tai toisesta rempsahtanut aina takaisin alkuperäisiin uomiinsa, saamatta mitään tuloksia aikaiseksi. Minulle tuli tuolloin tuohon postaukseen paljon teidän ihanien lukijoidenne kommentteja, joissa jaoitte omia kokemuksia ja omia vinkkejänne. Kiitokset hirmuisesti niistä <3 Nyt tosiaan ajattelin tulla teille kertomaan siitä, mitenkäs ne elämäntapa rempat ovat oikein menneet! ;)

Alkuunsahan koitin hirmuisesti intoutua asiasta ja saada otetta näihin muutoksiin.. jälleen laihoin menetelmin. Milloin lenkkeilyn vähenemiseen oli syynä rankkasade, milloin töissä oli ollut rankka päivä joka oikeutti muka jonkinlaiseen lohtusyömiseen. Ajattelin pienessä mielessäni ettei tästä mitään taaskaan tule...Jospa sitten ryhdistäytyisin kun kesäloman ensimmäinen puolisko oltaisiin saatu lusittua. No se muutos tulikin ihan odottamattomalta taholta. Nimittäin tältä:

Kyllä, meille on näillä näkymin tulossa tähän talouteen uusi perheenjäsen, jos vain kaikki menee loppuun asti hyvin <3 Taival tähän pisteeseen ei meillä ollut se helpoin, muttei myöskään maailman vaikein. Yli vuoden toivoimme pienokaista perheeseemme ja monien pettymysten jälkeen ajattelimme, että no eipä siinä mitään, sitten vain nautimme toistemme kanssa elämämisestä lopun ikää ja ehkä hommaamme parikymmentä koiraa ;) Melko pian tämän luovuttamisen jälkeen, kun olimme muutamille ystäville ja sukulaisille jo asiasta puhuneet, ettei meille tule ehkä koskaan lasta, niin kas kummaa. Stressi hälveni ja eräänä aamuna minulle vain tuli mystinen aavistus että nyt merkillisesti häiritsee se yksi tekemätön raskaustesti tuolla kaapissa. Kuukautisten ei olisi pitänyt alkaakkaan vielä vähintään viikkoon, mutta selittämätön vaisto pakotti minut tekemään testin. Aluksihan testissä ei mitään näkynyt mutta hetken odottelun jälkeen siihen piirtyi hyvin haamumainen viiva. Epäuskoisena asiasta päätin kuitenkin odotella vielä viikon ennen kun tekisin uuden testin. No plussahan se oli ja paljon vahvempi sellainen. Samalla olin kovin iloinen asiasta mutta samalla kovin pelokas. Elämämme tosiaan on muuttumassa.

Pitkään elin hirmuisessa pelossa, olin aivan varma, että tämä menisi heti kesken. Viikot kuluivat ja koitti ensimmäinen neuvola. Voi että kun jännitin sitäkin. Kuukautisten aiempien epäsäännöllisyyksien takia neuvola oli sitä mieltä, että haluavat lähettää minut varhaisultraan. Pääsin siis melko pian jännityksestä, onko masussa ketään. Ja sieltä tuo ylimmäinen kuva onkin. Rv 8+4 lääkärin mukaan. Seuraava jännitys olikin sitten Sikiöseulantaan kuuluva Nt-ultra jossa kävimme mieheni kanssa eilen. Pelkäsin koko ajan että vauva olisi kuollut tai, että hältä todettaisiin jokin paha kehityshäiriö, mutta onneksemme kaikki oli oikein hyvin ja näimme mitä suloisimman pienen ihmisenalun pyörimässä ympyrää masuni sopukoissa. ^_^

Mites tämä kaikki liittyi tuohon elämäntapa remppaan? No aavistellessani raskautumistani minulle iski hirmuinen vimma vahtia syömisiäni ihan vain vauvan takia. En halunnut, että se saisi kehityshäiriöitä minkään roskaruuan takia tai liian epäsäännöllisen syömisen, halusin että hänestä kasvaa terve ja jotta hän saa varmasti kaikki vitamiinit yms mitä tarvitsee. Painon nousun sijaan minulla on paino jopa hieman laskenut. Kyllä sillä vain on suuri merkitys mitä tuosta leipälävestä lappaa menemään. Lisäksi möllerön aiheuttama etova tunne kaikkea epäterveellistä kohtaan lisäsi hyvin tätä innostusta syödä paljon hedelmiä, salaattia ja marjoja. Muuten olenkin säästynyt huonosta olosta, onneksi. Kun pidän huolta tasaisista ateria rytmeistä, pienistä määristä ja raikkaista ruoka laaduista, on minulla olo mitä mainioin ^_^ Koko heinäkuun kärsin ihan järjettömästä väsymyksestä päivittäin. Töiden ohella en muuta tehnytkään kuin nukkunut, joten siksi siis on vähän tämä blogikin jäänyt paitsiolle, mutta nyt kun olo on senkin puolesta parempi niin jaksaa enempi panostaa tähänkin harrastukseen ^_^

Mutta se niistä raskaus höpötyksistä. Olen perustanut aiheelle ihan oman blogin toisella nimimerkillä, jonne purkasin lapsettomuus ajatuksiani ja jonne nyt kirjoittelen raskauskuulumisia. En tästä blogista halua tehdä mitään mamma blogia, joten olkoon ne asiat siellä :) Jos raskaus ja vauva asiat kiinnostaa niin blogia pääsee lukemaan sivuni yläreunassa olevan välilehden kautta tai tästä Haamuperhe- linkistä :)

Haamuperhe-blogin bannerin lepakko on helistin ;) Pitäähän sitä pienestä pitäen olla katu-uskottava ;) 

Että tälläinen kaapista ulos tuleminen täällä ;)

Village

Ostin tämän lautapelin vajaa vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla. Peli on majaillut tuosta lähtien lautapelikaapissamme avaamattomana, mutta tänään iltapäivällä iski palava halu avata tämä peli muoveistansa ja tutkailla miten moista pelataan! Ja se kannatti!

Pelin ohjeet vaikuttivat jälleen hieman haastavilta tulkita ja siinä menikin aikaa tunti jos toinen, mutta selätimme kuin selätimmekin tämän haasteen ja saimme selkyyden pelin sielunelämään. Pelissä on useampi kierros ja pelaajalla on useampi sukupolvi hahmoja pelattavana, pelissä on useita kierroksia joissa kerätään erilaisia materiaaleja, suoritetaan tehtäviä ja käydään kaupaa. Pelissä myös silloin tällöin kuolee omat hahmot jolloin ne joutuvat kylän omaan kronikkaan tai hautuumaalle.

Paaaljon pientä tilpehööriä <3

Ostoilla, maailmanmatkaamisella ja hahmojen sijoituksella ammatissa saadaan pelin lopuksi voittopisteitä ja eniten pisteitä saanut voittaa pelin. Näin ekaksi pelikerraksi joka sisälsi paljon pähkäilyä ja opettelua, meni se kuintenkin hirmu tasaisesti. Kahden pisteen erolla hävisin pelin. :) Onneksi olen kuitenkin melko hyvä häviäjä, niin tämä ei minua harmittanut, enempi olin innoissani siitä kun pääsin pitkästä aikaa pelaamaan jotain uutta lautapeliä! ^_^ <3 Suosittelen oikein lämpöisesti tätä peliä kaikille. Pienessä alku haastavuudessaan pelistä kuoriutui todella monipuolinen, mietintää aiheuttava ja haastava kokemus, millään muotoa tylsä tämä peli ei ollut! :)

Nightwish

Eilen olimme meidän ensinmäisessä ihka oikeassa konsertissa. Olemme siis joskus olleet ihan jossain oman tuppukylän festareilla, mutta tälläiset isot konsertit ovat jääneet meiltä kokematta. Nyt kuitenkin tämä konsertti neitsyys meiltä meni ja minkäs muunkaan bändin kohdalla kuin Nightwishin! ^_^ Jännittynein mielin lähdimme eilen ajelemaan kohti Tamperetta, ensin vain nappasimme äitini ja hänen miehensä mukaan kyytiin, heidän tullessa myös mukaan keikkailemaan. Ilma oli koko ajan hirrmuisen epävarman oloinen, pelko siitä joutuisimmeko keikkailemaan kaatosateessa oli suuri, mutta varmuuden vuoksi olimme varautuneen kertakäyttö sadetakeilla. Onneksi emme joutuneet niitä missään vaiheessa kaivamaan esille :)

Esitys kattauksen korkkasi Sonata Arctica, joka on kuulunut vuosikausia jo yhdeksi mielibändiksi. Sonata veti kyllä todella hyvän setin ja otti yleisön todella hyvin mukaan. Monesti mietin, että osaavatko bändit kuinka vetää livenä vai ovatko vain cd-soittajia. Kaikki kun eivät kuulosta hyvältä livenä, mutta Sonatan kohdalla tästä ei ollut kyllä pelkoa. Jo heti ensinmäisen biisin kohdalla meinasin pillahtaa itkuun, niin olin tätä keikkaa odottanut ja jännittänyt ja se sitten kaikki purkautui valtaisana tunne ryöppynä pihalle, sain kun sainkin nippa nappa pidäteltyä ettei vallan vollottamiseksi mennyt! :`D Höpsö minä.. liian herkkis joissain asioissa :D

Sonatan jälkeen lavan otti haltuun Children of Bodom. Bändi oli itselleni ennestäänkin tuttu, tosin en bändin mihinkään fanijoukkoihin kuulu. Musiikki oli ihan hyvän kuuloista rymy/agressio musiikkia, mutta pitemmän päälle omaan makuun hivenen ykstoikkoisen kuuloista. Tietyn fiiliksen musiikkia! :D Mutta hyvin siis pojat vetivät ja tunnelma kyllä välittyi täysin katsomoon asti :)

Klo 21.00 Lavan räjäytti kirjaimellisesti näyttävillä pamaus efekteillä illan pääesiintyjä Nightwish <3 Tätä keikkaa jännityksellä olin odottanut, että millaista settiä on luvassa uuden laulajan Floor Jansenin kanssa ja täytyy kyllä todeta, että nyt on oikea laulaja bändissä sitten Turusen lähdön jälkeen ^_^ Oli äärimmäisen ihanaa miten vanhojakin biisejä oltiin otettu mukaan settiin.

Lavatehosteet olivat todellakin vertaansa vailla. Niissä ei pahemmin oltu nuukailtu! :)

Itsee harmitti suuresti se, että en tähän ikään mennessä oo oppinut pukeutumaan oikein! :D Lähtiessä mielestäni olin varautunut hyvin viileään ilmaan, mutta kuinkas taas kävikään. Umpi jäässähän tämä nainen oli jo puolessa välissä Nightwishin keikkaa ja loppu aika meni suurimmaksi osaksi vain selviytymiseen ja kellon vilkuiluun, että pääsisi autoon lämmitteleen. Jos joskus vielä keikalle menen, täytyy lainata mummulta pilkkihaalari! :D Mutta kaiken kaikkiaan konsertti oli aivan mieletön ja ylitti kyllä odotukset täysin! ^_^ Porukkaakin tuolla Ratinassa oli reilusti yli 23 tuhatta! Hiukea määrä!

Loppu ilta huipentui näyttävään ilotulitukseen ja rakettirääpe sateeseen mikä satoi niskaan pamahduksien jälkeen! Oli kyllä mahtava kokemus! <3

kiirettä pitää

Jaahas, taas sitä on miltein kuukausi ehtinyt kulumaan viime postauksesta. En tajua minne tämä aika koko ajan karkailee. Työt tietysti ovat vieneet suurimman osan ajasta ja nyt kun olen eri töissä kun keväällä niin sitä huomaa taas kuinka rankkaa se työnteko voi toisinaan olla. 9½ tunnin työpäiviä ja siihen yhdistettynä noin tunnin ajomatka suuntaansa saa työpäivät venymään 11½ tuntiin, plus että työ itsessäään on paljon raskaampaa kun mitä olen taas viimeisimmän vuoden aikana tottunut tekemään. Kiire kuuluu jokapäiväiseen rutiiniin ja välillä toivoisi että työtunteja saisi jotenkin venytettyä vielä entisestään että ehtisi kaiken tarpeellisen tekemään. Lisäksi jatkuva melu ja tämä hektisyys uuvuttavat minua monesti niin paljon että kotio päästyäni illan tuntumassa tekee mieli mennä melkein samointein nukkumaan. Toki vapaitakin on nyt hieman enempi kun vertaa tähän normi 5 päivänä viikossa rutiiniin, mutta työn rankkuuden takia vapaat meneekin melkein selviämiseen ja lepäämiseen.

Tämä kesäaika ei myöskään ole helpottanut kiireen tuntua ollenkaan. Tuntuu että joka viikonloppu on jonkun synttärit tai rippijuhlat, koskaan ei ole omaa vapaata ja silloinkin kun sitä olisi niin täytyy jo miettiä ja esivalmistella tulevien juhlien tarjottavia. Yhdestä kakkutilauksesta jouduin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni kieltäytymään koska ei vain millään olisi enää aika ja energia riittänyt!! Lisäksi monenlaiset muutokset elämässämme on tuonut oman sisältönsä näihin jo valmiiksi niin "rauhallisiin" arkipäiviin! Esimerkkinä voisin sanoa pieniä remppasuunnitelmia mitä ollaan alettu miettimään yläkerran makuuhuoneeseemme ja lisäksi hain töihin erääseen firmaan jossa olen viimeisimmän vuoden aikana työskennellyt vuokrafirman kautta ja tässä nyt ollaan kärvistelty jo tovin että pääsenkö sinne vai en. Sellasia kaikkia pieniä juttuja muunmuassa suunnitteilla. Aika vain näyttää koska löydän itseni jostain lataamosta kun koko ajan on jotain meneillään :D Eivaan, suomalaisella sisulla tästäkin selvitään.

Toivottavasti teidän kesäpäivät ovat menneet siellä ruudun toisella puolella leppoisammin! ^_^

Lololololooooomaaaa

Minulla ja miehelläni oli tässä pienoinen kahden viikon yhteinen kesäloma, paljon mahtui kahteen viikkoon, mutta paljon jäi tekemättäkin kun aikaa loppupeleissä oli vain se kaksi viikkoa.
Mitäpä meidän lomaan oikeastaan kuului?

Meidän loma näytti tältä:

Ensimmäinen viikko meni suurimmaksi osaksi tällä tavalla, päätin että nyt haluan yläkerrassamme ja vinteillämme vallinneen kaaoksen vihdoinkin kuriin. Yläkerran tasanteella on kulkenut jo kuukausien ajan ainoastaan pienoinen polku makuuhuoneeseen, vintin säilytystiloihin ei ole ollut mitään asiaa yli vuoteen. Kävimme joka ikisen laatikon, pussukan ja nyssäkän ja heitimme kaiken tarpeettoman tavaran menemään, tai ne mitä suoraan emme voineet heittää pois, keräsimme kirpputorikasaan. Kyllä siinä melkoinen homma oli, mutta kun kymmenet laatikot ja pussit tyhjenivät ja lähtivät ulos tästä huushollista, oli olokin sen mukainen. Ette uskokkaan sitä huojennuksen ja onnellisuuden määrää kun yläkerrassamme voimme vaikka laittaa tanssiksi, vinttivarastoon mahtuu kulkemaan ja tarvittaessa avaamaan laatikoita jos jotain etsii. En ollutkaan aiemmin tajunnut kuinka paljon se yläkerta oli minua stressannut tuolla mieleni sopukoissa, vaikken sitä tietoisesti ajateelutkaan niin huomasin sen kuinka vapautunut olo tuosta siivoamisesta minulle tuli.

Löysin myös vintin kätköistä vanhoja Pokemon tarroja ja muita tarroja kera tarravihkojen, voi niitä aikoja kun penskana vaihdeltiin luokkalaisten kesken tarroja. Näiden iloisten löytöjen lisäksi löysin myös "hieman" noloja ja jopa surullisia löydöksiä, nimittäin vanhoja kalentereita  ja päiväkirjoja.Voi sitä häpeän määrää kun luki tekstejä yläasteaikaisen minän kirjoittamana, nolostumisen lisäksi koin myös paljon surullisuutta, osa teksteistä oli niin rankkoja, että sai jopa tipan linssiin.. Tajusin että olen elänyt jo yläaste aikana todella syvissä vesissä, ennen kun olen sitä itse myöntänytkään. Se oli todella surullista luettavaa...

Ollaan läskistytty

Mutta myös käyty lenkillä

Olen korjannut polkupyöräni taasen ajokuntoon

Lisäksi tilasimme talven puut ja ihanien sukulaisten avustuksella saimme ne nopeasti pinottua <3

Olemme nauttineet luonnon kauneudesta

Nautittu kiireettömistä aamuista pihalla nauttien samalla aamuteetä <3

Käyty mummuvaarilassa ja itse sain erityisen lämpimän yllätyksen <3<3<3

Nautittu ison kepin tuomista iloista

ja

Nauttinut luonnon tuomista pienistä iloista kuten paljain jaloin nurmikolla tassuttelusta ja säihkyvistä vesitimanteista.

Siitä oli meidän loma tehty

Kaiken alla on norppa

Toukokuu alkaa olla lopuillaan ja kesäkuu on aivan kulman takana. Miten tämä kevät menikin näin hujauksessa? Viileät säät ovat piinanneet niin pitkään ettei kesää ole huomannut oikeastaan muusta kuin puihin ilmaantuvista hiirenkorvista! Olen ollut tänä keväänä hirmuisen aikaansaamaton, monesti halunnut tehdä kaikenlaista pelailla, käydä lenkillä, pitää kämpästämme parempaa huolta, kommentoida moniin blogiteksteihin jotka ovat herättäneet ajatuksia, kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt aivan retuperälle ja odottavat tuossa vieressäni kirjahyllyllä sopivaa inspiraatiota. Mutta mihinkään näistä sitä kaivattua inspiaatiota ja energiaa ei ole... lisäksi nyt alkava ilmojen lämpiäminen on saanut minut havahtumaan, millaisen muodonmuutoksen olen kroppaani saanut aikaiseksi. Olen kerryttänyt itselleni sitä mukaan vararenkaita ylleni mitä enempi on talvella ollut vaatekerroksia päällä ja nyt kun olen joutunut kuorimaan vaatekerroksia pois, olen joutunut toteamaan ettei vaivalla hankitut michelinrenkaani häviäkkään samaan tahtiin mitä vaatekerrokset. Lopputuloksena on tuhdissa kunnossa oleva norppa.

Ja tässä vaiheessa on kenenkään turha tulla sanomaan etten ole mikään läski, että on muka vääränlainen kehonkuva tai muuta potaskaa. Vaaka ja vaatteet eivät valehtele, ennen isohkot housut ovat tätänykyään pienet ja vaatekokoni on kasvanut ainakin kaksi numeroa isommaksi. Ja jos joku tulee mulle sanomaan että naisella pitää olla muotoja ja jotain josta ottaa kiinni, niin voin suoraan että painukoot muualle vakuuttelemaan. Muotoja voi olla myös vaikka olisi timmissä kunnossa!!! Lisäksi en ymmärrä miksi pitää muistuttaa niitä amerikan liikalihavia, ennen kun voi muka sanoa olevansa lihava? Kyllähän sen jokainen tuntee omassa kehossaan milloin on hyvä olla ja milloin ollaan vaarallisilla vesillä!
Katsellessani uusia valokuvia ja verrattuani niitä kaks vuotta sitten otettuihin kuviin, meinasi oikeasti poru päästä. Mietin monesti katseltuani nykyisiä kuvia, että kuka helvetti kuvissa on, en tunnista niistä enää itseäni, en koe olevani millään muotoa viehättävä ja se valitettavasti näkyy kaikessa! Ainoa mistä olen tyytyväinen nykyisen painon kohdalla, niin se että olen saanut rintavarustukseen enempi kokoa, mutta se on laiha lohtu kun tuskailee näiden hyllyvien uimarenkaiden ja tuhtien tukkijalkojen kanssa, kaksarin läpättäessä tuulessa. Tännekkin saa valikoida monien kuvien joukosta vain ne kuvat joissa kuvakulma peittää todelliset näkymät...olisi kivaa kun olisi jälleen se hoikempi minä jollon voi valita vain sen mukaan mikä kuva on vähiten heilahtanut..

Minulla oli pieni kipinä tuossa noin kolme viikkoa sitten, aloin käymään töiden jälkeen lenkillä säännöllisesti ja tein samaan syssyyn vielä sisällä vatsa, selkä ja jalkalihasreeniä. Mutta kuinkas sitten kävikään, kerran kokeiltuani muutaman metrin juoksua tuolla maastossa sanoikin oikeapolvi riksraks ja poks. Sen jälkeen olenkin taistellut sen kanssa että saan pidettyä sen työkuntoisena, joten lenkit ovat jääneet pois. Lisäksi sairastuin viikko sitten flunssaan, joten lenkkeilystä ei ole tullut senkään vertaa mitään. :(

Kunpa voisin vain kaahata itseni laihemmaksi...

Millä saisin kadoksissa olleen lenkkeilyvimman takaisin? Millä saan itseni lopettamaan lohtusyömisen? vinkkejä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! millä te pidätte painonne kurissa? ruokavalio? Liikunta?