kiltit kärsivät eniten

Kiltit ja vetäytyvät tytöt saavat usein osakseen valehtelua, heille selitetään usein jos mitä paskaa, käytetään hyväksi monin eri tavoin, koska ei se kuitenkaan mitään uskalla sanoa vastaan. Sitten jos tämä kiltti ja hieman jopa hiljainen tyttö uskaltautuu kyseenalaistamaan tai jopa väittämään asiasta vastaan, saa hän kokea asiasta paljon syyllisyyden tunnetta ja hylätyksi jätetyksi tulemista.

Itse olen pienestä pitäen ollut se kiltti ja vetäytyvä tyttö muiden keskuudessa. Tottakai itsekkin olen kapinoinut vanhempia vastaan ja muutenkin on tullut tehtyä hölmöyksiä niinku jokainen lapsi ja nuori taatusti tekee. Mutta pääluonteeni on aina ollut se, etten uskaltanut sanoa kellekkään mitään vastaan, en pystynyt loukkaamaan ketään tarkoituksellisesti, sanomaan mitään pahaa kellekkään, en koskaan osannut itseäni puolustaa muille. Olin kai siksi helppo maalikohde kiusaajien silmissä. Monesti saatoin miettiä päiväkausia jotain sanomistani, että mitä muut ajatteli, vaikkei olisi ollut edes syytä miettiä moisia niin asiat jäivät minua vaivaamaan. Vielä tänä päivänäkin muistan muutaman hölmöyden mitä olen ääneen sanonut ja vaikka tapahtuneesta onkin jo yli 15 vuotta aikaa, vaivaa se minua edelleenkin. Elän jatkuvasti niin voimakkaasti tunteella että muiden silmissä pikku jutut ovat minulle monesti hirmuisen isoja asioita ja se jos mikä monesti ärsyttää... miksi pitää miettiä jotain turhaa mennyttä asiaa millä ei ollut mitään merkitystä ollut enää vuosikausiin?

Monesti huomaan vetäväni tämän ominaisuuden takia puoleeni monenlaisia "ystäviä".. olen se olkapää joka jaksaa kuunnella ihan milloin vain ja kuinka paljon tahansa. En koskaan valita tai vaadi vastapalvelua asian tiimoilta, en vain osaa.. monesti saankin vain huomata sen että toisille olen olemassa vain sen takia että kuuntelen heidän vuodatuksiaan tai olen muuten vain ihminen joka auttaa silloin kun itse sitä apua tarvitsee, mutta muuten ei kanssani juurikaan haluta olla tekemisissä vaikka olen yrittänyt.. aina on liian kiire tai muuta menoa ettei minua ehditä tapaamaan... mutta silloin kun jollain on joku ongelma on minun oltava tavoiteltavissa välittömästi, muuten saan huomata ettei kanssani olla senkään vertaa. Hiljattain tajusin että eräs ystävä oli ottanut minuun yhteyttä vain koska halusi minulta palvelusta ja kun tästä kieltäydyin ja sanoin etten tässä asiassa pysty auttamaan, huomasin kuinka tämä "ystävä" selvästi suuttui minulle. Sen kerran kun koitan ajatella vain itseäni niin saan siitäkin paskat niskaan ja henkisen morkkiksen, että olinko nyt liian itsekäs kun ajattelin kerrankin vain itseäni... ahdistavaa.. miten toisille se itsekkyys on niin helppoa ja minulle se on niin saatanan vaikeata? säästyisin monilta harmeilta kun oppisin ajattelemaan itseäni ja ihan surutta sanomaan reilusti vastaan yms. En varmaan koskaan tule oppimaan.. kai kiroukseni on kantaa syyllisyyttä moisista typeristä asioista ja olla se jätesäkki muille..? Ja HUOM! Kuuntelen siis enemmän kuin mielelläni jos jollain on murheita ja haluan auttaa muita jos vain apua tarvitsevat, mutta se pointtini oli se, että olisi mukavaa tuntea joskus itsensä tärkeäksi ystäväksi ihan niinä hyvinäkin hetkinä, että minun kanssa haluttaisiin olla tekemisissä muulloinkin kun sillon, kun tarvitaan olkapäätä tai puoli ilmaista työvoimaa...

P.s tänään on mieheni työpaikan pikkujoulut, mennään keilaamaan ja syömään, mieheni pomot tarjoavat aina joka vuosi työntekijöilleen ja heidän puolisoilleen ruuat, minusta se on oikein kaunis ele että haluavat ottaa työntekijöidensä kumppanitkin huomioon! :)

P.p.s laskin hiljattain, että minulla on noin 45 sukkahousut ja 20 leggingsit.. onko väärin etten silti ikinä tunnu löytävän sopivia sukkahousuja juuri siihen sen hetkiseen asuun/tilanteeseen?  :'D en vieläkään ole päättänyt tämän illan asuun sopivia sukkiksia.. tulee mielenkiintoinen propleema vielä ennen lähtöä.

Changes

Violetin/fuksianpunainen ja monet eri vastaavat sävyt on päässäni kiertänyt jo melkein kaksi vuotta. Nyt kuitenkin aloin kaipaamaan jotain vaihtelua tähän reuhkaani, mutta tästä violettisuudesta en kuitenkaan halunnut missään nimessä luopua. Tuntuu, että olen violetista löytänyt kaipaamani värin jossa todella viihdyn ja joka tuntuu omimmalta! ^_^ Päätin värjätä alimmat hiuskerrokset pitkästä aikaa mustalla ja mielestäni se toi juuri sopivaa särmää, mitä olin jo jonkin aikaa kaivannut! :)

Hiuksetkin tuntuu taas kivoilta kun on vasta värjätyt! ^_^

Taikuutta ilmassa

Viime viikon sunnuntaina juttelimme mieheni kanssa menneistä. Muistelimme lapsuuttamme, puhuimme paljon mieheni edesmenneestä isästä, siitä kuinka minua henkilökohtaisesti harmittaa etten päässyt häneen kunnolla tutustumaan, kuinka mieheni myös kaipaa monia tilanteita ja harmittaa kuinka ei voi tältä kysyä autoihin liittyvistä asioista nyt kun ne ovat itsellä mielenkiinnon kohteiden kärkipäässä. Sain itse kuitenkin olla onnekas että ehdin hänet muutaman kerran näkemään ennen kun hän poistui, mutta jutella en hänen kanssaan koskaan ehtinyt. Samalla jutellessa mieleeni tulvi oma mummuni, joka kuoli täytettyään 50 , syöpään. Muistot kuinka olin hänen vierellään kun hän nukkui pois, muistot kun pelattiin yhdessä nindendolla super mariota ja kuinka mummu aina eläyty niihin peleihin!:') ikävä iski kaikkia menetettyjä läheisiä kohtaan ja samalla mieleen tulvi tuttu pelko siitä että joskus on edessä se, että vielä elossa olevat isovanhempani menehtyvät! Kuten myös monet muutkin tärkeät läheiset ja lopulta itse perässä , mutta juuri sillä hetkellä mieleeni tuli vain pelko isovanhemmistani. Mietinnät päättyivätkin hyvin nopeasti hysteeriseen poruuni ja oli pakko laittaa mummulle viesti kuinka tärkeitä ovat ja ikävä on suuri♥ mieheni tästä sitten ehdottikin, että helpottaisiko oloani jos seuraavan päivän vapaapäivä käytettäisiinkin heidän luonaan vierailuun ja niin me tehtiin♥ oli ihanaa nähdä heidät pitkästä aikaa ja jutella kuulumisia. Saimme myös olla hieman avuksikin pienissä arjen asioissa. Kivaa tuntea itsensä hyödylliseksi :)

Perjantaina 7.11 oli myös syntymäpäiväni, ikää pärähti plakkariin kokonaiset 26 vuotta.. nyt jo hirvittää tämä vuosien vierimisen tahti. En halua vanheta, en ollenkaan..

Tänä vuonna syntymäpäiväni oli taikaa täynnä.. en muista vastaavaa aiemmin kohdallani olleen. Edeltävä ilta oli vesisateinen ja harmaa, mutta herätessäni oli maa valkean lumipeitteen alla. olo oli kuin pikku lapsella, "jee lunta!!" . Menin pihalle rämpimään lumikinosten joukkoon. Mettässä rämpimisen jälkeen (kantapää rakkoja rikkaampana) aloin lämmittämään kämppää ja siivoamaan asuntoamme, äiteni kun uhkaili tulevansa käymään kylässä ;) siivoamisen yhteydessä sain syntymäpäivä onnittelut rakkaalta lapsuuden ystävältäni! Tästä sitten intouduimme viestittelemään pitkään kuulumisia. Olin äärimmäisen yllättynyt ystäväni syntymäpäivä toivotuksista, hän kun monena vuonna on vallan unohtanut syntymäpäiväni vaikka meillä onkin vain viikko ikäeroa! :D en koskaan ole tästä kuitenkaan pahoittanut mieltäni, enempi pidän tätä hänen hassuna ominaisuutenaan! :) sillä sellainen hän on, huoleton♥ mieheni saavuttua töistä kotiin availin hänen antamansa paketin josta paljastui kauan himoitsemani Game of thronesin kolmen ensimmäisen tuotantokauden blu-ray boxi ^_^ ♥

Äitini ja isäpuoleni kävikin täällä siskoni kanssa sitten kahvittelemassa kuten olivat aiemmin "uhkailleet" ;) oli ihanaa nähä heitäkin pitkästä aikaa. ♥  syntymäpäiväni meni juuri niin hyvin kuin toivoa saattaa. Saada olla läheisten kanssa ja kuulla kuulumisia ystävästä pitkästä aikaa! :) 

Mutta hämmästyksekseni eivät nämä tapahtumat tähän jääneetkään. Sain syntymäpäivä toivotuksen ystävältä jonka kanssa meilä on välit ollut poikki neljä ja puoli vuotta. Olin äärimmäisen hämmästynyt tästä toivotuksesta ja uskaltauduinkin sitten laittamaan hälle viestin, jossa pyysin anteeksi omasta puolestani menneistä ja toiveen josko voisimme unohtaa menneet ja aloittaa alusta. Riidastamme en sen tarkemmin aio täällä puida kun se ei muille kuulu.. ystävyytemme syveni melkoisesti ammattikoulun loppunpuolella ja sen jälkeen. Vietimme hirmuisesti aikaa keskenämme ja itselleni hän oikeestaan oli ainoa ystävä jonka kanssa tuli paljon oltua. Liika nopeasti sitä tuli ikään kuin ripustauduttua toiseen, että se sitten jossain vaiheessa räjähti käsiin kirjaimellisesti. Neljä ja puoli pitkää vuotta ehti tästä välirikosta kulumaan. Monesti mietin, että laittaisin hälle viestiä, mutta alkuunsa olin niin jääräpäinen etten sen takia laittanut ja lopulta aikaa oli kulunut jo niin paljon, että aloin pelkäämään jo viestin lähettämistä. Pelko siitä, ettei ystäväni halua enää olla tekemisissä, pelko torjutuksi tulemisesta. Tyhmäähän se oli moista ajatella, varsinkaan kun vaihtoehto on tämä tietämättömyys, saisinko enää koskaan välejä kuntoon ystäväni kanssa. Keskustelimme pitkään viestien välityksellä ja lopuksi totesimme että aletaan pikkuhiljaa rakentaa ystävyyttä uudelleen. Ja kuten ystäväni osuvasti ja kauniisti sanoi "hiljaa hyvä tulee, ystävyys alkoi viimeksi yhtä nopeasti kuin lopulta loppuikin, josko nyt tehtäisiin jotain toisin". Se oli mielestäni äärimmäisen osuvasti ja kauniisti sanottu! Toivon todella että saamme joskus välimme yhtä syvälliselle tasolle kun se joskus oli, en ainakaan ole koskaan lakannut miettimästä mitä hälle kuuluu ja miten hän voi, ollut aina edelleen tärkeä osa elämää vaikkei yhteyttä ollakaan pidetty♥

Että monenmoisia taikuuksia sitä voikaan tapahtua! :) Taian omaista alkavaa viikkoa sinne kaikille♥

milloin koti lakkasi olemasta KOTI?

Syksy on itselleni hirmuisen ahdistavaa aikaa, kuten olen monesti varmaankin kertonut. Olen aina ollut sitä mieltä, että voisin elää kuin karhut, kömpiä syksyllä lihavan ruhoni kanssa omaan mörrimöykky koloon ja nukkua aina kevääseen asti. Okei, voisin mä herätä syömään jouluruokia ja katselemaan lumihiutaleiden kimmeltävää leijailua, mutta näiden jälkeen kömpisin takaisin nukkumaan ja heräisin kun nenääni tulvisi tuoreen nurmikon ja uusien lehtiensilmujen tuoksu.

Viime aikoina energiat ovat olleet jossain teillä tietämättömillä, juosseet kai ovenraosta karkuun... tuntuu että nukkuisin vain koko ajan, kuitenkaan saamatta unenpäästä kiinni.. on muuten harvinaisen ärsyttävää...
 Niin kivaa kun onkaan auttaa läheisiään, osaa se aiheuttaa pienimuotoista ahdistustakin. Asuntomme ratkeaa liitoksistaan pahvilaatikoista ja erinäisistä muista romppeista. Menen minne huoneeseen tahansa, iskee järjetön ahdistus, tämä ei ole kotini... siivoaminen tuntuu turhalta kun sitä tilaa ei ole minne mitäkin laittaa, lopulta yllätät itsesi vain siirtelemästä tavaraa nurkasta toiseen.
Voisin tehdä niinku se joku mies, heivata kaikki kamat pihalle ja ottaa päivässä vain yhden tavaran sisälle!!:D tai sitten tilata roskalava pihaan ja heittää kaiken paskan sinne!! Hmmmph... angsti angsti... ahdistavaa.. haluan tästä roinasta eroon ja kotini takaisin.. tai isomman maalaispirtin.. lottovoitto ku osuis kohdalle..se tosin edellyttäisi rahaa jonka jälkeen voi lotota..hmmph..

Tänään järjestimme äidilleni pienen synttäri yllätyksen viemällä hänet syömään. En muista koska olisimme viimeksi olleet veljeni kanssa äidillä koko perheen voimin saman pöydän ääressä joten tämä tuli kyllä tarpeeseen! Äitinikin tuntui olevan hurjan onnellinen kun oltiin kaikki yhtenä perheenä samassa paikassa samaan aikaan. Kävimme American Dinerssissa syömässä, oli ihanaa vaihtaa kuulumisia ja nähdä pikkusiskoa ja kummityttöä pitkästä aikaa! ;') tälläsiä täytys järkätä muullonkin ku vaan syntymäpäivien aikoihin!:)

Pakko oli laittaa tänne tää loistava kuva mikä on jäännöksiä mieheni lapsuudesta!!:) 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille♥

Liekkien tanssi rautaisella oksalla

Koitan ensimmäisen kerran postata tabletilla kun kröhöm..menin jälleen hajottamaan meidän läppärin.. -_-' mä oon kyllä varmaan tapaturmien, esineiden hajottamisen ja muiden ikävien/nolojen kommellusten kruunaamaton kuningatar!!:D

Muutaman viime kuukauden aikana on tullut tehtyä muutama kiva löytö jotka haluan täälä esitellä!:)
Innostun vaatteista jossa on jotain kivaa jujua, nyöritystä, erikoista leikkausta tai rypytystä/muuta koristusta. Harvoin tulee ostettua ihan perus mustaa neuletakkia tai perus mustia housuja...
Ensimmäisenä haluan näyttää hupparin jonka löysin rockjetin liikkeestä Tampereelta.

Tämä huppari-takki on kaksi osainen ja sitä voi käyttää monella eri tavalla. Vetoketjut voi yhdistää kiinni toppiosan vetoketjuihin, jolloin hupparista saadaan hieman väljempi ja viiltokohdat roikkuvat löysempinä.

Tai hupparia voi pitää ihan omana yksilönään ja saada näkyvyyttä vaihtamalla alle vaikka erivärisen topin jotta viiltokohdat korostuisivat!:) toppi osiota voi pitää omana itsenään tai hupparin kanssa :)

Jätin viimosista kuvista topin alta pois jotta nuo viillot erottuvat paremmin! :) takki sattui olemaan 40% alennuksessa joten matkaan se lähti oikein mieluusti ^_^

Seuraava ihana löytö minkä tein viime perjantaina kiinatrikoosta tayssin reissun jälkeen, oli keinonahkainen hamonen. Yllätyin tämän hameen istuvuudesta, tykkäsin hirmuisesti tuosta suorasta yläosasta ja röyhelöisestä alaosasta!!^_^♥

Erilaisilla vöillä ja muilla asusteilla saa myös kivaa ilmettä ja räväkkyyttä tuohon hamoseen :)

Viimesimpänä muttei vähäisimpänä löysin kirpparilta meille ruokahuoneeseen uuden lampun!!

Saatiin vähän enempi meidän tyyliseksi ruokahuone!^_^ pienen pienin askelin saadaan kämpästä aina askeleen verran enempi meidän tyylinen. Ostin tuohon ihanaan takorautaiseen kynttelikköön vielä tuollaiset liekki valot tunnelmointia varten, eihän niitä oikein arkena voi käyttää kun ei näe mitään mutta kun haluaa vähän spesiaalimpaa tunnelmointia niin kynttilöiden kanssa nuo on aivan omiaan ^_^♥

Semmosia löytömyksiä!:) muuten kuuluu ihan tasasta arkea, viime viikko oli syyslomien takia työvuorot vähissä, ei tarvittu sijaisia missään, mutta oli oikein mukavaa ihan vain ollakkin kotona, saanu hieman siivottua kaappeja ja katsellut Tudorssien tuotantokausia läpi! :) lisäksi ollaan autettu anoppia muuttopuuhissa kun hän sai asuntonsa myytyä!:)
Syksykin kiitää jo hirmuista vauhtia eteenpäin ja ilmassa leijailee koko ajan talven tuoksu. Kaupatkin ovat täyttyneet jo joulukalentereista ja kuusen koristeista.

Tayssi käynnit loppuivat nyt viime perjantaina, todettiin ettei voida tehdä mitään hyväkseni, keuhkoissani ei ole mitään lääkinnällisesti parannettavaa ongelmaa, satun vain sairastumaan normaalia herkemmin keuhkokuumeisiin ja keuhkoputkentulehduksiin johtuen tuosta synnynnäisestä henkitorven ahtaumasta. Sain reseptin keuhkokuume rokotteeseen joka on voimassa läpi elämän, mutta maksaa sen verran paljon että odottelen seuraavaa palkkapäivää että sen voin lunastaa. Vuoden välein käyn kontrollissa asian tiimoilta mutta muuten täytyy itse huolehtia siitä että liikun tarpeeksi, syön terveellisesti ja menen heti lääkäriin kun alkaa keuhkoputkentulehdus oireet ilmenemään.
Sattui melkoisen nolo tapahtuma poistuessani sairaalalta. Mieheni pomon vaimo käveli melkein pääovien kohdalla vastaan ja tervehdittyäni häntä hän innostui jäämään hetkeksi juttelemaan kanssani, kesken keskustelun tämä nainen rupesi minulta utelemaan että odotanko lasta kun näytän kuulemma siltä, siinä sitten nolostuneena selitin että ihan itse hankittua läskiä on kaikki!! :'D miehelleni tämän jälkeen laitoin viestiä että nyt alko porkkanakuuri kun minua luullaan jo raskaana olevaksi, että turha enää väittää ettenkö muka ole pullukka!!:D

Ei siinä viel kaikki, mennessäni tämän tapauksen jälkeen ruokakauppaan, meinasin maksaa kännykkäni muiden ostosten mukana!:D kassamyyjä vain laittoi kännykkäni kortinlukijapäätteen viereen ja tokaisi että puhelin on varmaankin omani jota en taida haluta toistamiseen maksaa!!:'D että näin täällä päin.. :D

♥ Syksyistä viikon jatkoa kaikille ♥

Ajatusten tuuletusta

Ajattelin pitkästä aikaa avata vähän sanaista arkkuani.. sitä kun en hetkeen olekkaan tehnyt.. Aihe tosin on sellainen mistä jo jokin aika sitten päätin etten enää kirjoita, koska mielestäni tämä vanha kirjoitus tästä aiheesta saa riittää ihan omana itsenään... mutta mutta kun eilen katselin tv kakkoselta illalla A2 keskustelu-illan, jossa aiheena oli koulukiusaaminen, niin ajattelin nyt sitten kuitenkin, että jotain vielä olisi aiheesta kerrottavaa..

Varmaan jokainen tietää tuon kulovalkean tavoin levinneen haasteen "kutsumua", jossa pitää paperille kirjoittaa haukkumanimiä jota itse on saanut kuulla ja vetää niiden yli viiva ja kirjoittaa samalle paperille ilman yliviivausta sanoja joita mieluummin haluaisi ihmisiltä kuulla/ihmisten ajattelevan... Hirmu moni on tuohon haasteeseen osallistunut ja mm.facebook ja instagram onkin täyttynyt näistä kuvista ihan kiitettävästi tässä alkusyksyn aikana. Ajatus tuolla haasteella oli kaunis, jos näiden kuvien julkaisemisella saataisiin edes yksikin kiusaaja miettimään sanomisiansa ja täten myös jopa lopettamaan kiusaamisen, niin silloin tarkoitus olisi onnistunut.. Itse vain tälleen kiusauksen kohteena olleena ihmisenä lähinnä pudistelin päätäni mokomalle haasteelle, sillä en uskonut että tuosta haasteesta on yhtikäs mitään muuta kun että kaikki lievästi kiusauksen kohteena olleet pääsevät jakamaan kimppaan omat draamansa ja sanoma jää kiusaajilta täysin huomiotta. Enkä nyt vähättele kenenkään kokemuksia ja kiusauksen kohteena olemista, jokaisesta on varmasti tuntunut se pahalta ja jokaisella on oikeus tuntea olonsa surulliseksi siitä jos joku sinua haukkunut. On kiusaaminen tapahtunut missä muodossa hyvänsä, se on aina ehdottomasti väärin. Pointtini oli se, että tuntuu lähinnä siltä että ne todellisen elämän jokapäiväisen helvetin kokeneet pysyivät haasteesta tyystin poissa ja veikkaan että monikaan ei tykännyt siitä että tälläisellä kamppanjalla revitään taas ne vanhat haavat auki.. Lisäksi en usko että haaste oikeesti tavoitti juurikaan niitä kenen oikeasti pitäisi miettiä tekemisiään! Niin ainakin aluksi ajattelin..

Yhden tämä haaste ainakin tavoitti, joka tuli itselleni melkoisena yllätyksenä. Serkkuni myönsi julkisesti koko maailmalle että on kiusannut ja oikeasti pahoillaan siitä. Hän oli taannoin asiasta iltalehden otsikoissa ja nyt oli eilisessä A2 kiusaamisillassa mukana. Olen hänestä äärimmäisen ylpeä ja tiedän hänestä että hän on aidosti tapahtuneesta pahoillaan, eikä millään lailla ylpeä teoistaan. On ollut yhteyksissä kiusaamaansa henkilöön ja vilpittömästi pyytänyt tältä anteeksi. Tuossa eilisillan keskusteluohjelmassa käytiin läpi kiusaaminen monesta suunnasta, uhrin ja tekijän osilta ja mietittiin isohkon yleisön kesken, millä kiusaaminen saataisiin kuriin ja loppumaan, millä siitä saataisiin yleisesti paheksuttavaa ja täten loppumaan kokonaan. Monesti kun kiusaajat kiusaavat purkaakseen pahaa oloaan, tai kerätäkseen mainetta ja välttyäkseen täten itse kiusattuna olemiselta tai jopa eivät edes aina tiedosta koko kiusaamistaan. Syitä voi olla monia.. Alkuunsa keskustelu oli ihan mielenkiintoista ja erinäisiä näkemyksiä asioista oli jos jonkinlaisia. Mutta loppua kohen alkoi keskustelu olemaan jo niin naurettavaa, että mietin jopa telkkarin sammuttamista. Toiset sysäsivät vastuun vanhemmille ja kasvatukseen, toiset taas puolestaan sysäsivät vastuun täysin koulujen hoidettavaksi. Yleisössä oli myös koululaisia ja muita nuoria jota tämä asia lähinnä kosketti, mutta tuntui ettei heille annettu ollenkaan puheenvuoroa heidän sitä pyytäessä ja aikuiset vaan väänsivät siitä että kelle kasvatus kuuluu!! Ihan järjetöntä toimintaa.. Siinä sitten yksi nuori mies sanoikin hyvin, että eikö tarkoitus olisi kaikkien ottaa se vastuu kotona, koulussa ja kaveripiirissä, eikä sysätä sitä vaan jollekkin yhdelle taholle,.. Mutta kuten nykyisin aikuisilla tuntuu olevan melko peri ominaista niin tämäkin lause puoliksi ohitettiin kun alkoi taas se kina että kenen vastuulla on opettaa ettei kiusaaminen ole oikein..
 Viimesimmät kilarit meinasin saada kun eräs opettaja siinä sanoi että kun on jo vuosia tästä kiusaamisesta jauhettu ja mikään ei ole muuttunut niin ei enää jaksa edes taistella sitä kiusaamista vastaan.. Sehän siinä onkin ratkasu että jätetään puuttumatta asioihin ja annetaan porukan vaan tappaa toisensa!! Kuitenkin erään toisen koulun edustaja kertoi kuitenkin että heillä ollaan saatu hyviäkin tuloksia kiusaamisen kitkemisestä pois..

Itse olen ainakin vankasti sitä mieltä, että parhaimpia tuloksia saataisiin sillä kun niille omille pienille kullan nupuille opetettaisiin jo vaahtosammuttimen kokoisesta nyytistä lähtien mikä on oikein, annetaan sitä omaa aikaa, kuunnellaan ja ollaan esimerkkejä, ollaan kasvattajia eikä niinku nykyisesti tuntuu että monet on vaan vierailevia tähtiä jota näkee pikaisesti tarhan/koulun jälkeen, tähtiä jotka nopeesti lappaavat ranskalaiset ja uunimakkarat naaman eteen ja käskevät painumaan loppuillaksi omaan huoneeseen etteivät häiritse, kunnes tulee aika mennä nukkumaan ja seuraavana päivänä sama rumba.. Nyky yhteiskuntakin tietysti paljon asettaa haasteita vanhemmille, monet kun joutuvat käymään useassa työssä/vuorotyössä elättääkseen perheensä, joten aikaa ei välttämättä ole, mutta mielestäni sitä pitäisi silti koittaa haalia kasaan, koskaan kun ei ole mielestäni liian kiire kysyäkseen jälkikasvun kuulumisia, vointia ja painottaa että on tärkeä vanhemmille ja että heille voi aina kertoa kaiken.. Omalla esimerkilläkin on todella suuri vaikutus, jos itse koko ajan arvostelee naapurin kaljamahaa tai naapurin rouvan kampausta, ei anna millään muotoa esimerkkiä että erilaisuus on hyväksyttävää. Sitten kun asiat kotona ovat kunnossa, tulee koulun velvollisuus jatkaa tätä positiivisen ajattelutavan kylvämistä eteenpäin. Jokaisella yksilöllä on tietysti myös oma velvollisuutensa, jokaisen pitäisi tajuta puuttua jos näkee kiusaamis tapauksia ja jokaisen pitäisi pyrkiä omalta kohdalta siihen että jakaa mieluummin positiivista energiaa kun negatiivista. Unohdetaan ne perinteiset ajatusmallit "ei kuulu minulle"!! Ja jos on huomannut että on vahingossa sanonut jollekkin jotain mistä toinen on saattanut pahoittaa mielensä, niin pyytää heti anteeksi ja sopia tilanne. Omalla kohdalla en usko koskaan siihen että omat kiusaajani tulisi koskaan pyytämään anteeksi, uskon että heitä tuskin pahemmin edes kiinnostaa olemassa oloni tai heidän aiheuttamat vahingot. Mutta itse ainakin olen päättänyt sen omalla kohdallani että pyrin puuttumaan jos näen kiusaamista, ja jos joskus käy sellainen tuuri että satuu jotain jälkikasvua saamaan, aion taatusti iskostaa heille sen ajatuksen että jokainen ihminen on saman arvoinen näyttää tai kuulostaa miltä hyvänsä, haluan että he puolustavat kiusattuja eivätkä asetu kiusaajan rooliin, lisäksi haluan että tiedostavat sen että aikaa heille on ja halua kuunnella kuulumiset ja murheet. Koko maailmaa ei yksi ihminen pysty muuttamaan mutta jos jokainen tekee osansa niin varmasti saataisiin asiat huomattavasti paremmalle tolalle..! :)

Näihin sekaviin sepustuksiin on kaiketi hyvä päättää tämä aivopieru ennen kun menee sekavammaksi! =D 

Mukavaa syksyistä iltaa kaikille! :)

The Wand Chooses The Wizard

Noniin, nyt on aikaa hetkisen hengähtää ja muistella kaikkea niitä matkalaukkuun pakattuja muistoja jotka päätyivät Tanskasta tänne omaan kotimaahan!^_^
Hirmuisesti meillä ei ollut rahaa ostaa mitään tuliaisia, emmekä halunneetkaan tuhlata rahaa liiallisiin krääsiin, suurin osa matkarahoista kului ihan vain elämyksiin mistä meille jäi materiaakin arvokkaammat muistot <3 Mutta muutama pieni muisto sinne matkalaukkuunkin asti päätyi ja tässä olisi niistä kertomusta:

Tämä kaunis viikinkihenkinen koru päätyi mukaamme Viikinkimuseosta. En aluksi sitäkään tohtinut ajatellakkaan mukaani, mutta mieheni vänkäsi että se sopisi minulle todella hyvin ja hän sen ostaa minulle jos en muka raaski, vaikka yhteiset rahathan meillä on, että sinänsä asia ei miksikään meidän taloudessa muutu, osti sen kumpi tahansa!! :D Ihastuin korun mystisyyteen, keskellä oleva läpinäkyvä pallo tuo mieleeni kristallipallon tai kuun.. mieleeni tuli ihmissuden amuletti. Pallo heijastaa ihanasti lähellään/taustallaan olevia värejä, tuntuu että sillä on aivan oma sielunsa. Reissun jälkeen tämä onkin ollut minulla kaulassa koko ajan. Tästä tuli ehdoton lemppari koru!! <3 ^_^

Viikinkimuseosta mukaan läksi myös viikinki snapsilasit ja viikinkiverta!!;) Suunnittelimme avaavamme tuon pullon vasta esimerkiksi 10 vuotis hääpäivänä tai 20 vuotis... tarkkaa ajankohtaa emme ole pullon aukaisemiseen päättänyt, mutta tuollaiseen erityiseen tilanteeseen aiomme sen säästää!! :) 

Legolandiasta lähti yksi legopaketti poistomyymälästä... Legot oli siellä tajuttoman hintaisia, moni paketti oli paljon kalliimpi kuin Suomen myymälöissä vastaava...

Legolandiasta tuli hommattua nämä kaksi hauskaa muistoakin mukaan, meistäkin ollaan jopa valmiita maksamaan sievoisia summia!!;) Vaikka taidettiinkin olla melkoisia keräilyharvinaisuuksia Tanskan maalla kun ei siellä paljon tämmösiä mörköjä kulkenut!!:`D

Siitä kertomastani Fantasia liikkeestä lähti mukaan tämä ihana potionvyö. Näitä oli monen erin värisiä, mutta musta sopii aina kaikkien vaatteiden kanssa, joten siksi siis se oli oiva valinta. Liikkeessä olisi ollut ihania nahkaisia rannesuojia yms, mutta näiden ollessa sen verran hintavia oli valkattava jokin mikä eniten kiinnosti ja siksi tämä siis lähti mukaan. Suunnitelmissa täyttää nuo pullot jollain pottu aineilla!!;) esim punaisella vahvalla liköörillä yms.

Samaisessa fantasialiikkeessä oli rinnakkaisliike kadun toisella puolella jossa myytiin pelkkää sarjakuva/pelifiguurikrääsää, josta teimme loistavan löydön. Nämä Diablokirjat!! Omakohtainen Diablokokoelmamme on nyt melkein täydellinen, muutamaa kirjaa vaille. Onhan tota Diablo krääsää myynnissä vaikka kuinka ja paljon mutta emme niitä halua kerätä. Haaveena on saada kokoon kaikkien Diablo-pelien pelit ja pelikirjat, sekä tämä Diablomaailmaan/historiaan/tarinaan sijoittuva kirjasarja.

 Tämä ihana vodkakallo oli pakko ostos Köpiksen kentältä. Eikä varmaan paljon selittelyitä kaipaa!!=D

Sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä esine jota varta vasten lähdettiin viimeisenä aamuna tukkaputkella hakemaan sieltä fantasialiikkeestä oli tämä:

Olen ala-asteelta lähtien ollut suuri Harry Potter fani ja nähtyäni siellä tämän sauvan, olin kuin toisessa maailmassa. Sain oikeasti hipelöidä samanlaista sauvaa kuin mitä elokuvissa oli, eihän tämä tietenkään prikulleen sama ole kun elokuvassa, mutta keräilykopio siitä. Siellä oli muutakin HP krääsää kuten ajankääntäjä. En sitä tosiaan heti raaskinut ostaa, mutta se ikävästi jäi mieltä kaihertamaan, että olen iki onnellinen kun mieheni minut patisti sinne liikkeeseen viimeisenä aamuna ennen hotellihuoneen luovutusta!^_^ Paikan päällä vain iski hirmuinen epäilys, että onko tuo Harryn sauva nyt se, minkä oikeasti haluan. Mieltä kun kutkuttivat suuresti sauvoista mahtavin Seljasauva, vai ottaisinko MC Garmiwan, Siriuksen vaiko Kalkaroksen sauvan. Vai lähtisikö matkaani kenties itse Voldemortin sauva. Mutta vaikeasta valinnasta huolimatta päätin kuunnella sydäntäni ja pitäytyä alkuperäisessä päätöksessäni, tuntui se käteen kuitenkin kaikista omimmalta!!^_^ Ehkä jonain päivänä tilaan ne muutkin sauvatelineen kera, jotta saan kaikki tuohon koristeeksi ihasteltavaksi!!^_^ <3

Näiden lisäksi muistoiksi jäi paljon pääsylippuja, kuitteja, Tanskan kruunuja ja eritoten valokuvia noin 1360 kappaletta!! :´D Täytyy teetättää parhaat kuvat ja tehdä niistä häämatka albumi johon liittää kaikki muut muisto härpäkkeet sinne sivuille mukaan!!^_^

Häämatka osa 5

Vähän on viivästynyt tämä viimeisen osan julkaisu.. Hajotin tuossa taannoin eräänä kauniina syysiltana pienissä punaviinihiprakoissa meidän läppärin (kröhöm) istumalla sen päälle!! :D Näyttö meni paskaksi ja kun sitä sitten erittäin "loistavilla" taidoillamme aloimme korjaamaan, onnistuimmekin hajottamaan sitä vain enemmän!! :D Mutta onneksi mieheni neuvokas ja osaava veli korjasi meidän läppärin ja nyt taas pääsemme sitä käyttämään. Tosin ehdimme ostaa uuden läppärin jo varalle koska emme tienneet saako sitä enää käyttökelpoiseksi tai että kauanko siihen mahdollisesti menee, laskut kun on kuitenkin koneella hoidettava yms, niin ei ilmankaan oltaisi voitu olla. Mutta asiaan...

Seuraavan päivän aamu alkoi perinteisesti karttoja ja seuraavia mahdollisia tutkimuskohteita selaillessa ja merkittäessä karttaan. Päätimme ottaa kohteeksi mammuttimuseon joka sijaitsi Köpiksen laitamilla. 

 Joutseneita siellä näkyi todella paljon! Tuli ihan koti mieleen <3 Oli hämmästyttävää miten kesyjä joutsenet olivat ja kuinka ne oleilivat ihan keskellä liikennettä, ihmisten kulkiessa niiden ohitte. Tätä joutsen perhettä seuratessa oli mielenkiintoista huomata kuinka vanhemmilla oli selkeät roolit tuossa mitenkä ollaan. Toisen lepäillessä ja hengailtuansa ihan muuten vaan piti toinen vanhemmista puolestaan vahtia ja suojeli perhettään mahdollisilta uhilta. En meinaan itsekkään menisi lähellekkään vihaista joutsenta, oli sen verran häijyn oloinen sähistessään ohi marssivalle koiralle. Koirakin kyllä katsoi pikkasen ihmeissään tyyliin "mitä siinä keuhkoot, oon vain ohikulkumatkalla!!" :D

 On ne vaan kauniita otuksia <3

 Pääsimme perille mammuttimuseoon, vaikka alkuunsa meinasikin näyttää epätoivoiselta kulkiessamme sokkeloisia katuja pitkin. Museo oli todella kiinnostava ja siellä oli myös paljon muidenkin eläimien luurankoja. Oli hämmästyttävää miten hyvin oli mammuttien luut säilyneet ja kuinka isoja mammutit olivat joskus olleet. Eipä onneksi tartte enää nykyisin niin isoihin otuksiin törmätä, siinä olis voinut käydä hassusti.

Noidan maustehylly

Käytteks te usein täällä?

Mieti ku uidessa tulis ton kokone fisu vastaan?

Kävimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta tuohon aikaan vuodesta siellä ei ollut kyllä yhtään mitään katsottavaa, hirmuisen sotkuinen paikka, lampiin oli heitelty ties mitä roskia ja puoli alastomia ihmisiä oli ottamassa aurinkoa pitkin kenturoita!! Keväällä siellä varmasti olisikin paljon nähtävää kun kukat kukkii yms.

 Pyöreää tornia etsimme pitkään, jossain vaiheessa luovuimme jo toivosta sen löytymisestä, mutta sitten se kuin ihmeen kaupalla pönöttikin suoraan edessämme, onneksi emme ohi kävelleet!!:D

tornin vartija..siis paikallinen kylähullu..

 Torni oli koko matkan tuollaista loivaa liuskekivi nousua ilman ainootakaan porrasta.. mieheni jo suunnitteli kuinka hienoa olisi ollut tuo driftata volvolla aina ylös asti!! :D Ylhäällä oli näköalatasanne josta näki huikeat maisemat koko köpiksestä.

 Käveltyämme takaisin hotellille päin, satuimme törmäämään tähän katutaiteilijaan joka pelkillä spray maaleilla ja veitsellä teki nämä teokset. Kuvat oli loistavia ja olisin halunnut yhden kotiin muistoksi  mutta hänellä ei ollut tarpeeksi goottihenkistä työtä minkä olisin halunnut kotiuttaa. Koitin pyytää häntä tekemään jonkin linnan tai lohikäärmeen mutta sanoi että on muka liian vaikea tehdä, jota kyllä epäilen.. jälkeen päin mummuni kanssa asiaa pohdittua mietimme että josko hällä olisi tullut uskonto vastaan ettei siksi sitä suostunut maalaamaan.. tiedä sitten mikä oli todellinen laita...
Matkalla hotelliin päädyimme vielä katsastamaan erään ihanan fantasia liikkeen, jonne päätimme tulla paremmin seuraavana päivänä.

Kaikki mukaan mitä irti lähtee!! =D

 Viimeinen kokonainen lomapäivä meillä meni suunnatessa tähden muotoiselle linnalle joka osottautuikin linnoitukseksi. Linnaa paikka kun ei ollut nähnykkään... Paikka muodosti ison tähden jota ympäri kiersi vallihauta ja tähden sakaroilla ja sakarataitteissa oli paljon vanhoja tykkejä koristeena.

Killing the enemies

" Mitä? Enks mä saakkaan näitä matkalaukkuun mukaan? Byäääääääää...." 

 Kävimme katsastamassa myös paikallisen suositun nähtävyyden eli pieni merenneito patsaan. Todellinen tarina tuosta pienestä merenneidosta on hieman karumpi lopultaan kuin mitä Disney antoi ymmärtää omalla teoksellaan.

 Etsimme käsiimme tuon edellisenä päivänämme löytämän fantasia liikkeen ja voi sitä onnen määrää kun me kuljimme siellä liikkeessä sovitellessa eri haarniskoita, kilpiä, aseita ja päähineitä! Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa!! =D Niin paljon tavaraa ja jos joskus voitan lotossa miljoonia niin ostaisin sen puljun tyhjäksi! :D

I`m going to curse you

Muutama tuliainen tuli ostettua mutta yksi esine jäi hirmuisesti vaivaamaan mieltä..

 Illalla pakkasimme jo laukut valmiiksi, Ilmarikin mahtui turvallisesti turvavöihin laukkuun!=D

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin aamupalalle, yön olin pohtinut tuota puuttuvaa esinettä joka oli tuohon ihanaan fantasia kauppaan jäänyt, itse jo olin luovuttanut asian suhteen mutta rakas mieheni intti että ehtisimme sen nippanappa hakea ennen hotellihuoneen luovutusta. Liike kun aukesi klo.11 ja klo.12 olisi huoneen luovutus, jos menisimme yhdeksitoista liikkeen oville odottamaan ja hakisimme esineen ja pyyhältäisimme takaisin hotellille niin ehtisimme hyvin.
Ensin ajattelin että ei se tuu onnistuun mutta pyyhältäessämme katuja pitkin tukkaputkella huomasin että ehkä tämä onnistuukin!! :) Ja voi juku sitä onnen määrää kun astelin se esine käsissä pihalle sieltä liikkeestä. Olin valmis lähtemään kotia kohti..

Ihana Hampaaton oli eräässä lelukaupassa, olisin senkin halunnut ottaa kotiin.. se olis hyvin mahtunut olohuoneeseen.. tai makuuhuoneeseen..oikeesti... olis sille paikka löytynyt!

Kevyet 8 tunnin venailut kentällä ei tuntunut missään kun tiesi että pääsee kotiin.. Reissussa on kivaa olla, mutta kotiin on vieläkin ihanampaa palata!! <3 <3 <3