Uusi Alku

Nyt sitten tein sen ratkaisevan askeleen ja siirryin vallan uusille tuulille tämän blogini suhteen. Vanhat blogini jäävät vielä tänne nettiin lueskeltavaksi ja kakkublogi pysyy edelleen samalla paikalla, mutta uusia ajatuksia ja kuulumisia pääsee jatkossa lukemaan blogista:

Kuurankukkia Tuulessa

Toivotan kaikki uudet ja vanhat lukijat oikein lämpimästi tervetulleiksi seuraamaan jatkossa uuteen osoitteeseen! :)

My Little Fantasy World kiittää kaikkia lukijoita yhteisestä matkasta ja lukemattomista ihanista kommenteista!! Ihanaa loppu syksyä kaikille <3 <3 <3

Hukassa

Olen tässä jo tovin kokenut jonkinmoista kriiseilyä blogini suhteen. kahden/kolmen blogin ylläpitäminen alkaa olemaan tätä nykyään melkoisen uuvuttavaa/stressaavaa/haastavaa jne... Monesti mielessäni pyörii monia monia aiheita mistä kirjoittaa, mutta sitten tulee se ongelma, että kirjoitanko nyt tuohon ns."mammablogin" puolelle vai kirjoitanko tähän pidempi aikaisemman blogini puolelle. Sitten tulee ressiä, että onko aihe kumpaan blogiin parempi ja jos olen juuri päivittänyt toista blogia, niin pitäisikö nyt kirjoittaa toista blogia. Näitä asioita pähkiessä aikaa sitten kuluu ja kirjoitus tilaisuus saattaa mennä sivusuun, kun poika herää päikkäreiltä tai ei viihdykkään enään lelujensa parissa, tai sitten on vain itse niin väsynyt, ettei jaksa enää myöhään illalla avata tätä läppärin irvikuvaa!!

Itse kun olen kuitenkin sellainen, että haluan panostaa johonkin itselle tärkeään harrastukseen kunnolla ja minua on harmittanut suuresti, kun kaikki blogit ovat jääneet ihan retuperälle. Uuden blogin luominen on käynyt nyt enempi ja enempi mielessä tässä viime aikoina ja mietinkin tässä, että löytyykö lukijoista sellaisia joita kiinnostaa lukea tälläisiä sekalaisia tekstejä jotka sisältävät perheasioita, pukeutumis/muu hömppä asioita ja erinäisten ajatusten purkamisia?
Vanhat blogit jättäisin kuitenkin tänne roikkumaan ns.muistoksi, mutta uutta tuotantoa alkaisi tulemaan ihan uusille sivuille?

Miltä teistä kuulostaisi moiset ajatukset?

Hus pois hiljaisuus

Hiljaisuutta on jälleen pitänyt tovin.. Jotenkin olen ollut ihan hukassa kaiken tämän ajankäytön suhteen. Monesti on ollut paljonkin ideoita erinäisistä postauksista, mutta heti kun saan koneen eteeni ja alan kirjoittamaan, tulee jotain esteitä. Ihme kun kaikki lukijat eivät ole tyystin kaikonneet :D

Kuvaus intokin on ollut nyt vähän jäähyllä. On ollut melkoisen työteliästä totutella tähän uuteen ulkomuotoon, kun näin synnytyksen jälkeen en olekkaan enää niissä mitoissa mitä ennen olin. Kilollisesti en juurikaan ole kaukana niistä mitä olin ennen raskautumista, mutta muut kropalliset muutokset ovat olleet pitkän sulattelun takana ja tuntuu etten onnistu saamaan omaa silmää tyydyttäviä kuvia aikaiseksi sitten millään.. Itsekriittisyys kunniaan :D

Mitäs tänne kuuluu? Poika kasvaa hurjaa vauhtia, 7kk tuli eilen täyteen. Ollaan aloitettu tuossa n.kk sitten vauvauinti, josta on tullut todella mukava harrastus. Näkee muitakin vanhempia, muita lapsia ja nimenomaan mikä tärkeintä, pääsee vähän irti näistä kotokuvioista. Työkuviot ovat vähän mietityttänyt ja hakemuksiakin olen muutamiin paikkoihin laittanut, mutta mihinkään en ole kuitenkaan päässyt :( Tietysti en elämäntilanteeni vuoksi olekkaan se kärki ehdokas noissa työnhakujutuissa. Moni kun tänä päivänäkin kuvittelee, että äiti on sitten se joka aina jää kotiin kipeän lapsen kanssa, ihan niinkuin sitä isää ei olisikaan, tai toinen oletus mikä tuntuu olevan on, että aion tässä hetipiakoin jäädä uudelle mammalomalle. Sinällänsä hirveesti turhauttaa kun monesti näkee et sit noissa työpaikoissa on mieluummin niitä kännyköitä näplääviä ja työtä karttavia henkilöitä. Kunnon tunnollinen ahkera työntekijä ei kelpaa sitten näiden äitiyteen liittyvien syiden takia ollenkaan. Vai enkö vain osaa tehdä tarpeeksi myyvää hakemusta. Sekin tuntuu olevan melkoista tähtitiedettä. Pitäisi osata kirjoittaa mahdollisimman itteään kehuvasti, mielellään jopa yliampuvasti ja liioitellusti. Kun kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi siitä millainen on ja mitä kokemusta on työstä, niin ei kelpaa... Huoh...

Jotain pientä muutosta olen tässä koittanut itseeni hakea. Kuten kuvista huomaa niin tukka läks! Oli jotenkin hirmu vapauttava olo. Tykkäsin hirmuisesti pitkistäkin hiuksista, mutta kun ne eniten tuntuivat olevan kiinni, niin mieleeni pälkähti ajatus niistä luopumisesta. Eräänä päivänä sitten varasin parturiin ajan ja kampaajalle sanoin että nyt tulee isoa muutosta. Enkä ole päivääkään katunut.

Toinen muutos mitä olen nyt opetellut elämääni ottamaan on huulipunan käyttö! :D Sitä olen monesti vierastanut ja sen sijaan olen enempi koittanut tehdä tummempaa silmämeikkiä. Nyt jos koittaisi pidättäytyä kevyemmässä silmämeikissä ja korostaa mieluummin huulia :) Tulee ehkä himpun verran raikkaampi ilme ainakin omaan silmään :) Älkää tosin kiinnittäkö huomiota näihin polvissa asti roikkuviin silmäpusseihin :D
Sellaiset pikakuulumiset tänne.. mitään erikoista en osaa nyt kertoilla kun arkeni on pääsääntöisesti kotona pojan kanssa huseeraamista, mutta josko tämä kipinä saataisiin taas kirvoitettua esiin, niin alkaisi niitä postaus ideoitakin pulppuamaan! ;) Oikeastaan voisinkin tähän loppuun heittää ilmoille sellaisen tehtävän teille lukijoille:

Lähettäkää postausideoita, mistä haluatte kuulla/ onko jotain kysymystä mielessä tai mistä haluatte minun kirjoittavan? 
Jos vain saan teiltä jotain kysymystä/ideaa niin voisin niistä aina toisinaan kirjoitella postauksia kun ei elämässä muuten mitään maata mullistavaa ole tapahtunut :)

Mitä teille kuuluu? Ihanan syksyisiä päiviä teille sinne ruudun toiselle puolelle <3

Wish

Heipä hei vaan taasen pitkästä aikaa teille ihanille lukijoille <3

Aika on taasen vierähtänyt kuin siivillä. Pieni haltiapojumme on jo n.2 ja ½ kuukauden ikäinen ja vie todella paljon tämän mamman aikaa ja energiaa! Monesti on ollut mielessä blogin päivittely, mutta aina kun saan pojun nukkumaan ja pohdin blogin kirjoittamista, niin sitten katoaa inspiraatio, tai poika nukkuu max15 min päikkärit tai sitten tämä mamma on itse niin väsynyt että koittaa lepäillä myös tuon ajan kun poika suinkin suostuu nukkumaan. Nytkin hän tuolla vaunuissaan hieman ääntelehtii ja toivon todella, että hän malttaisi vielä hetken nukkua..

Koska imetän poikaani on sohvaamme muotoutunut jo melkoinen kraateri. Pahimpina päivinä en siitä nurkasta poistu kuin korkeintaan vessaan ja syömään. Niinpä kännykkä ja tabletti ovat olleet telkkarin ohella tämän mamman kovia viihdyttäjiä. Kännykkään tuli ladattua sovellus nimeltä Wish. Kulkee myös nimellä Mama. Siellä on myynnissä eri myyjien tuotteita todella edulliseen hintaan ympäri maailmaa. Niitä tuotteita selaillessa kuluu tunti jos toinenkin ja siihen selailuun jää hyvin helposti koukkuun. Muutamia tuotteita sieltä onkin tullut tilailtua ja ajattelin niitä tulla tässä hieman esittelemään. Pahoittelut mallin turpeasta olomuodosta, ehkä minä jossain vaiheessa saan itseni hieman kiinteytymään kun tässä pihalla tulee touhuttua ja vaunuiltua. Katsoa ei tarvitse jos sattuu silmiä särkemään =D

Ensimmäisenä on tälläinen takanyöritetty huppari. Edestä paita on ihan tavallinen musta, ilman mitään sen kummempia yksityiskohtia, mutta selästä löytyy hauska nyöritys yksityiskohta.

Tämän tuotteen ostin 11€:lla. Samanlainen paita oli myynnissä Emp:llä n.50€ hintaan. Ei paha diili mielestäni lainkaan.

Toisena paitana tulin tilanneeksi tälläisen pitsi hihaisen ja hupullisen hupparin. Edestä löytyy kaula-aukon kohdalta pieni nyöritys ja masun kohdalta löytyy kenguru tasku.

Hintaa tälle hupparille tuli 9€. Samanmoista hupparia on myyty Empillä 40€:llä

Tälläinen pitsi paita puolestaan saapui 9€:lla..

Muuttuneen kroppani ja raskaudesta tulleiden tiikerinraitojen takia en halua uiskennella kesällä liian paljastavissa bikineissä niin tulin tilanneeksi itselleni tälläisen asennetta omaavan uimapuvun 11€:lla.

Tämä kaunokainen saapui juuri tänään postista 1€:lla

Päivän postin mukana sattui olemaan myös tämä ihana nahkainen kynäkotelo, jonka ostin 4€ hintaan.

Muutamia tuotteita on vielä tulemati ja niihin palaan sitten kun saapuvat. Tarkkana tuolla vain saa olla noiden koko taulukoiden kanssa, Monet tuotteet kun tulevat Aasian maista, niin ovat mitoitukseltaan huomattavasti pienempää kokoa. Muutama paita lentää suoraan kirpparille kun eivät yksinkertaisesti mahtuneet päälle vaikka tilasin isointa kokoa mitä kokotaulukko antoi. Heillä kun  monesti koko xl saattaa vastata täällä olevaa M-kokoa. Lisäksi kun tuotteet tulevat parhaimmillaan toiselta puolelta maapalloa, kestää niiden tuleminen helposti yli kuukaudenkin. Että kiireellisellä aikataululla sieltä ei kannata ostella mitään. 

Ja nyt kun materialismin esittelyyn päästiin niin ajattelin läntätä tähän viellä muutama viikko sitten olleen peräkonttikirpputorin löydökset myös näytille:

Nämä ihanat kelttiläis henkiset korut ostin yhdeltä myyjältä. Hällä  oli näitä paljonkin mutta nämä kaksi tarttuivat matkaani, kun en osannut päättää kumman näistä olisin mieluummin ottanut =D

Sellaisia löydöksiä. Onko muita jotka ovat tuohon kyseiseen kännykkäsovellukseen hullaantuneet? :)

Ihanan aurinkoisia kevät päiviä sinne kaikille <3

Haltia poika

Hetkeen en ole ehtinyt blogiani päivittelemään. Ajattelin että jahka mammaloma alkaa tammikuun puolessa välissä niin aikaa olisi touhuta vaikka ja mitä, mutta kaikkea muuta. Aika meni ihan siivillä ja tuntuu ettei sitä jäänyt mihinkään mitä olin ajatellut. Nyt tosin ajan syömiseen on ihan muut syyt kun juoksevat asiat. Aikani on viimeisen kahden viikon aikana kulunut liiankin joutuisasti kera:

Olennon joka omaa kymmenen pientä suloista sormea ja varvasta.

Olennon jolla on paksu tumma tukka ja haltiakorvat. 

Olennon josta on muodustunut minulle kallisarvoisinta koko maailmassa ja jonka vuoksi olen valmis tekemään mitä tahansa <3 3630 grammaa painavan olennon joka syntyi 20,02,2016 klo.05,43 <3 

Hetki kahvilassa

Käännän katseeni kelloon, se näyttää jo puoli 1 päivällä. Alan vääntelehtimään levottomasti olohuoneen vuodesohvalla. Kaippa sitä pitäisi alkaa suunnittelemaan lähtöä kohti ulkoilmaa. Koirakin tepastelee vieressäni levottomasti, hällä kai alkaa olemaan tähän aikaa päivästä jo melkoinen tarve pihalle. Vilkaisen ikkunasta pihalle, lunta tuiskuttaa pieninä hiutaleina kovan tuulen saattelemana. Lämpömittari näyttää sisällä raikkaat 19 astetta, kellarikerroksen pannu ei tainnut eilen illalla lämmittää muuta kuin ulkona olleita harakoita. Täytyypi varmaan pohtia sen säätöjä uudemman kerran. Nappaan karvaisen hupparini keskellä olohuonetta pönöttävän pinnasängyn reunalta. Haimme sängyn eilen naapurista, heidän ystävällisesti lahjoittaessa sen meille pelkän kahvipaketin hinnalla. Koira vinkaisee olemassaolonsa merkiksi ja minä havahdun siihen. Kiskon saappaat jalkaan ja kietoudun talvitakkiin ja kaulaliinaan, jotta tarkenen pihalla ollessa. Koira säntää riemuissaan pihalle, tekee asiansa ja minä löntystelen perässä kuin halvaantunut ankka varoen samalla liukkaita kohtia pihassamme. Pian varmaan saisimme aloittaa pidemmät lenkitykset, kun tuon lapsosen leikkaushaavatkin ovat jo todella hyvin lähteneet parantumaan. Saavumme sisälle ja minä alan pohtimaan kauppalistaa, samaan aikaan kun täytän pesukoneen pyykeillä. Vilkaisen haikeana leväällään olevaa vuodesohvaa, voi kuinka se houkuttaisikaan käpertymään peiton alle unimaailmaan, viime yö kun sujui taas valvoessa. Otan kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja alan tekemään lähtöä kohti kaupungin keskustaan. Käyn ostamassa paikallisesta Tokmannista lisää rakennusliimaa, jotta saisimme jatkettua makuuhuoneen remonttia.

Tokmannin reissun jälkeen alkaa mieleni tekemään lämmintä kaakaota ja päätän suunnata autoni kohti keskustan kahvilaa. Harrastan melko usein (rahatilanteesta riippuen) kahvilassa yksin istuskelua. En koe sitä millään tasolla häiritsevänä, minusta pikemminkin on mukavaa rauhassa nauttia lämpimästä kaakaosta kera lohitoastin tai budapestleivoksen. Tälläkin kertaa valitsin totuttuun tapaani kaakaon ja lohitoastin ja menin odottamaan tilaustani kahvilan pöydän ääreen. Katselin ympärillä olevia ihmisiä, oli vanhempaa väkeä, nuoria ja ihan kouluikäisiäkin ihmisiä. Toiset olivat selkeästi tulleet tapaamaan ystäviänsä, toiset taas viettivät perheen kesken kahvihetkeä ja toiset olivat tulleet pariskuntana viettämään leppoisaa kahvihetkeä. Tilaukseni saapuu ja kiitän kohteliaasti kahvilan työntekijää. Nauttiessani tilaamistani tuotteista minun on mukavaa vain kuunnella ja katsella ihmisten olemista. Viresessäni olevat ala-asteikäiset tytöt kikattivat omia juttujaan, samalla puhelimiaan näperrellen. Naurahdan mielessäni heidän jutuilleen, voi kuinka hetkessä sitä tuon ikäisenä elikään. Viereisessä pöydässä toisella puolella oli puolestaan vanhempia koululaisia jotka selvästikkin keskustelivat jostain pojasta. Katseeni siirtyy vähitellen kauempaisiin pöytiin ja näen pariskunnan joka ei ole vaihtanut sanaakaan koko sinä aikana kun ovat pöydässä istuskelleet. Ensisilmäyksellä tulee sellainen vaikutelma, että tunnelma on heidän välillään hieman kireähkön oloinen. Mistä lienee sitten kyse. Pojista puhuvat nuoret naiset tekevät lähtöä viereisestäni pöydästä ja tilalle ampaisee kaksi kaverusta toisesta pöydästä. Uusi pöytä oli ilmeisesti heidän mielestä paremmalla paikalla. Nuoret naiset alkavat höpöttelemään musiikista ja yhtyvät laulamaan kahvilan radiosta tulevan musiikin tahtiin. Naurahdan jälleen mielessäni miten toiset osaavat olla niin hetkessä eläjiä ja eivät häpeile mitään. Toisaalta ihailen moista rohkeutta. Huomaan, että omat evääni on kaluttu jo aikaa sitten loppuun ja alan tekemään lähtöä kohti ruokakauppaa. Siinä pukiessani talvitakkia ja kaulahuivia huomaan viereisen pöydän toisen tytön ohuiden sukkahousujen läpi kuultavat viiltelyarvet. Mieleni muuttuu haikeaksi. Mikähän hänen tarinansa mahtaa olla? Päällisin puolin hän näytti kovinkin eläväiseltä, iloiselta ja vaatetuksen perusteella itsevarmalta nuorelta naiselta, mutta jäljet reidessä kielivät selkeästi ongelmasta syvällä sisuksissa. Mieleeni muistuu jälleen erään työkaverini sanat "sinä olet luonnossa aina kovin iloinen ja positiivinen ihminen, miksi sinun kuvasi ovat monesti niin haikean ja surumielisen näköisiä".. Niin.. jokaisella meillä on monta puolta, tässä on taas hyvä muistutus siitä, ettei pidä ihmisiä arvioida pelkän pintapuolen perusteella.

Päiväni jatkui ruokakaupassa käynnillä ja kotona aloin laittamaan ruokaa ja nyt kirjoittelen tätä postausta Salattujen elämien pyöriessä tuossa taustalla. Vaikken tänään olekkaan ollut montaa tuntia hereillä, kahdeksan tuntia tarkkaan ottaen jos ei yöllistä valveilla oloa lasketa mukaan, on päiväni sisältänyt paljon mietintää aiheuttavia tapahtumia!

Vuosi pikakelauksena

Uusivuosi pämähti käyntiin jo muutama päivä sitten. Viime vuosi on ollut monin tavoin koetteleva ja haastava, joten toivon erityisesti, että tämä uusi vuosi toisi mukanaan paljon paljon positiivisia asioita. No mikäs tästä viimeisimmästä vuodesta on tehnyt erityisen haastavaa?

Päällimmäisenä mieleeni tulee aika, jollon en vielä ollut raskaana. Ajatukset pyörivät paljon lapsettomuudessa ja siinä saammeko koskaan omaa pienoista perheeseemme. Ja jos koitimme itse unohtaa tämän mahdollisen lapsettomuuden, jaksoivat tutut ja muutamat sukulaiset tivata asiaa senkin edestä, aivan kuin se heille edes kuuluisi aiommeko lisääntyä vai emme... Ennen lopullista omaa hyväksymistä asian tiimoilta, koin pientä masennuksen alkua puskevan päälle. Tätä oiretta tuli helposti turrutettua liiallisella alkoholin kulutuksella ja sekös vielä lisää aiheutti ahdistusta. Enhän minä halunnut olla sellainen ihminen!!! Jossain vaiheessa loppukeväästä tajusin, etten voi elää pelkän lapsihaaveen mukaan, joka ei välttämättä edes toteutuisi koskaan. Niinpä aloin nauttimaan elämästäni sellaisenaan ja suunnittelemaan kaikkea mitä voisimme kahdestaan tehdä. No ei mennyt aikaakaan tämän oivalluksen jälkeen kun teinkin jo positiivisen raskaustestin. Niin se elämä pyörittää aivan arvaamattomasti suuntaan ja toiseen! :)

Viimevuoden uuden vuoden tina, Ja kuten vuosi sitten tammikuiseen postaukseen tämän tinan julkaisinkin arvuuteltavaksi, arvasi Shadou tämän aivan oikei ^_^ Sikiöpä se omastakin mielestä tuolloin oli ja näemmä piti hyvin paikkaansa ;) 

Toinen negatiivinen juttu viime vuodessa on ollut stressi töistä. Koska niitä saa, mistä niitä saa ja kuinka paljon niitä saan? Jatkuva epävarmuus töiden suhteen kalvoi ajoittain mieltä ja täten myös rahatilanteen vähyys ja epäsäännöllisyys. Toisinaan töitä oli ihan hyvin tarjolla, mutta toisinaan saattoi olla muutamakin viikko jollon ei ollut töitä ollenkaan. Vakipaikkojakin koitin hakea, mutta eihän niitä tähän taloustilanteeseen tahdo mistään saada ja raskauden edettyä sen verran pitemmälle, en viitsinyt enää edes hakeakkaan, kun en kasvavan masun takia olisi kumminkaan päässyt. Noo onneksi kohta alkaa mammaloma niin ei tarvitse hetkeen murehtiakkaan työkuvioista.

Viimeisimmät murheen aiheet ovat ajoittuneet nyt viimeisimpiin kahteen kuukauteen. Rahatilanteen vähyyden vuoksi on makuuhuoneen remppa jäänyt vallan kesken. Elättelin toiveita, että kun veronpalautukset tulevat, on varaa hoitaa remontti valmiiksi, vaan eipä mennyt asiat aivan niinkuin suunniteltiin. Kun aloimme ensimmäisten pakkasten tultua pohtimaan kellarissa olevan lämmitys kattilan käyttöönottoa kesäteloilta, ei asiat sujuneetkaan ongelmitta. piippu oli tervaantunut umpeen ja sitä ei saanut edes nuohooja auki vaikka kävi täällä kaksi kertaa sitä yrittämässä saada auki. Keittiössämme olevalla ainoalla tulisijalla koitimme saada lämpöä pirttiin mutta eihän se mihinkään riittänyt, etenkään niinä päivinä kun töissä olimme. Oli melkoisen mukavaa heräillä aamuisin noin 18 asteisesta asunnosta. Nuohoojan ainoa ratkaisu piipun aukomiseen olisi ollut eteisen lattian purku ja tätä kautta piipun piikkaaminen auki. No tässä elämän tilanteessa kun makuuhuone remonttikin on kesken, ei meitä nappassut ihan hirmuisesti eteisremontti samaan syssyyn. Ja jotta asiat sujuisivat oikein mallikkaasti, niin iski meidän karvalapsellekkin todella paha ihotulehdus jota kävimme useaan otteeseen eläinlääkärillä hoitamassa. Neiti päätti myös välissä vetäistä kahden viikon antibiootti kuurin kertalaakista suuhunsa ja siitäkös me taas jouduimme klinikalle juomaan nestemäistä hiiltä, vatsan rikkoutumisen estämiseksi. Lääkärikäynneillä selvisi myös, että neidillä on useita nisäkasvaimia ja ne puolestaan kävimme tänään poistattamassa. Eläinlääkärikuluihin meillä on menyt nyt parin kuukauden sisään yhteensä yli 1000 euroa, että voitte vain miettiä kaikkien muiden nuohous kustannusten, perus laskujen yms  lisäksi, että huumoria on saanut repiä melkoisesti kun vain toisella meistä on vakituinen työ... Voin sanoa, että tässä hullunmyllyssä ei ole pahemmin ehtinyt edes miettiä tulevaa vauva-arkea!!

Kuva jouluaatolta

No ei siinä, on niitä positiivisiakin asioita mahtunut vuoteen. Esimerkiksi juuri tämä raskaus, jota epäilin, etten tulisi sitä koskaan kokemaan. Tuleva pieni ihmisenalku on pitänyt pääni jollain tasolla selvillä vesillä, hän on ollut se syy minkä takia vastoinkäymiset ovat tuntuneet huomattavasti vähempi ahdistavilta. Lisäksi olen tässä tämän vuoden puolella saanut kuulla vauvauutisia myös veljeni ja serkkuni puolelta <3 Voi kuinka onnellinen olenkaan heidän puolesta <3 Tässä vaan onpi sitten odottelua koska ensimmäiset pienoiset putkahtavat maailmaan ^_^
Yksi suurista elämäni kohokohdista oli myös Nightwishin Ratinan konsertti, joka oli ensimmäistä laatuaan millaisessa olen koskaan käynyt ^_^
Positiivistä on myös se, että saimme kun saimmekin tässä nyt viikon sisään tuon murheenkryynimme toimimaan. Kiitos avuliaiden sukulaisten ja neuvokkaan mieheni, saimme piikattua itse reiän sinne hormiin, purkamatta senttiäkään lattiaa tai piipun muuria. Nyt onkin ollut ihanaa nauttia noin 22 asteen huonelämmöstä, voi jopa nukkua ilman paksua hupparia ja fleecehousuja :´D hehee
Ja nyt kun tänään kävimme leikkauttamassa tuon karvalapsemme kasvaimet poies, katosi yksi suuri huolenaihe harteilta. Nyt vain pidämme peukut pystyssä, että kasvainten laatu on hyvä ja ettei ole tehnyt etäpesäkkeitä muualle kehoa <3 Jotta saisimme pitää rakkaan lapsemme luonamme vielä pitkään. <3
Ehkä nämä murheet tästä vielä iloksi muuttuu. Ensiviikko minulla periaatteessa on enää "työvelvotteista" aikaa ennen mammalomaa, niin josko sitä sitten saisi keskityttyä enempi tähän tulevaan elämänmuutokseen ja tarvikkeiden hankintaan.

Tulevalta vuodelta toivon uusia jännittäviä seikkailuita, stressivapaampaa olemista, nauttimista uudesta perhemuodosta ja yhdessä opettelua. Lisäksi toivon myös, että saisin jälleen sen vanhan kipinän kirjoittaa blogia, se kun on viimeaikoina jäänyt kaiken tämän stressin takia aivan paitsioon. Jospa sitä inspiraatiota ja aikaa tulisi paremmin jahka mammaloma alkaa ja vaikka vauva varmastikkin vie arjesta paljon energiaa ja aikaa, niin toivon että siitä huolimatta aikaa jäisi myös kirjoittamiseen <3 Onneksi on isit olemassa jolle voi välillä vastuun nakata kun itse kaipaa pientä hengähdys taukoa ;) Toivon myös kaikille mahdollisimman onnellista vuotta ja ettei kukaan joutuisi kokemaan mitään ikäviä asioita. <3

Mitenkä teidän muiden viime vuosi meni? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

12.12

Tänään kilahti jälleen vuosi lisää meidän avioliittotaipaleelle <3 Vuosia on siis ehtinyt kerääntymään jo kolme kappaletta. Tänä vuonna saavutettiin eräs toinenkin merkkipaalu meidän suhteessa, nimittäin alkusyksystä kilahti kokonaiset 10 vuotta täyteen siitä kun aloimme neljännen ja viimeisen kerran seurustelemaan. Paljon on mahtunut meidän taipaleelle, kivikkoa on ollut monien vuorien verran, mutta yhdessä ne ollaan kiivetty ylitse. Toivottavasti saamme yhdessä taivaltaa vielä lukuisia vuoria ja tukeutua toisiimme kiperissä tilanteissa. <3 Elämämme on totisesti muutoksen kynnyksellä, eihän tässä ole enää kuin pikkuisen päälle 2 kuukautta kun uuden perheenjäsenen olisi määrä saapua laumaamme <3 Emme ole enää vain mies ja vaimo, silloin meistä tulee myös pienen ihmisolennon isi ja äiti <3 Jännityksellä odotamme mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Itsekkin pääsen hieman juhlistamaan tätä päivää muutamalla lasillisella punaviiniä! Mies tosin sanoi että voin hyvinkin juoda vaikka koko pullon, mutta enhän minä nyt tohdi, ties vaikka menisin ihan holtittomaan humalaan ;) ennen kuin kukaan saa sydänslaagia raskaudesta ja viinistä, niin tiedoksi, tämä on alkoholitonta viiniä ;) 

Talven tuoksua ilmassa

Syksy on tuonut tullessaan kirpeitä pakkasaamuja, kauniita auringonpaisteita, vesipisaroiden kimmellystä ja kosteuden tuomaa kylmyyttä. Tällä hetkellä pihalla sataa vettä aivan kaatamalla ja koitan tasitella synkkyyttä ja keuhkoputkentulehdusta vastaan! Synkkyyttä vastaan olen pärjännyt tänä syksynä todella hyvin, mutta se keuhkoputkentulehdus.. Viheliäinen arki viholliseni koittaa uhkaavan sinnikkäästi ujuttaa lonkeronsa keuhkoraukkojeni ympärille antaen välillä minun luulla, että olikin vain ohimenevä vierailija jotta voi taasen iskeä katalat kyntensä uudelleen saaden minut kiroamaan sen olemassaoloa. Jos tämä kiusanhenki todella päättää majottautua elimistööni, täytynee taasen mennä istumaan lääkärijonoon jotta saa jonkinlaiset aseet vastarintaa varten.

 Viimepäivien aikana on tullut jälleen vanhennuttua vuodella, kirottua rahatilanteemme alimpaan helvettiin ja sinne samaiseen paikkaan taisin kirota myös autoni joka päätti ystävällisesti jättää minut kyläkauppamme pihaan!! Mutta kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta olen myös ollut onnellinen ihanista ihmisistä joita elämääni kuuluu ja jotka ovat olleet tukena ja piristäneet arkea rutkasti! <3

Viikonpäästä minulla alkaa taasen kahden viikon sijaisuudet edellisessä työpaikassani. Ne sijaisuuden jäävätkin viimeisiksi, sillä he lopettavat viimeisenkin toimipisteensä toiminnan. Haikein mielin sinne menen kun tiedän ettei sinne enää pääse sijaistamaan, mutta onneksi esimiespariskunnasta on tullut minulle äärimmäisen tärkeitä ihmisiä, joten aion taatusti käydä heidän eläkepäiviään piristämässä jatkossakin :)

Hyvää alkanutta viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle <3

Kamalan ihana syksy!

Olen jo tovin halunnut teille kertoa kuinka olen tänä vuonna nauttinut syksystä. Jotenkin en kuitenkaan ole saanut päässäni järjesteltyä ajatuksiani kovinkaan fiksuun muotoon, joten on kirjoittaminen aina lykkääntynyt myöhemmälle ja myöhemmälle. Nyt tuntuu että sain sen viimeisenkin inspiraatio tukoksen auki luettuani Hattaravuoren Nellan kirjoituksen aiheesta joka on minunkin päätäni jo tovin vaivannut. Hälle kävinkin asiaa myös pohtimassa ja päätinpä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tännekkin puolelle omat ajatukset aiheesta. Hämmästyn usein kuinka toisten bloggaajien kanssa ajatukset lyövät niin yksiin ja löytyy hirmu monen kanssa kovin samankaltaisia kokemuksia tai ajatusmaailma osuu muuten yksiin! Kiitos siis Nella tästä inspiraatiosta ja pahoittelut jos tämä tuntuu matkimiselta! Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kopioida toisten tekstejä mutta välillä vain sattuu näin hullunkurisia yhteneväisyyksiä tässä kummallisessa ajatusten kiertoradassa! :)

Kuten olen tässä blogissa usein maininnut kuinka syksy vie minusta aina totaalisesti mehut. Hirmu usein koen syksyisin masennuksen oireita, mikään ei huvita, aamuisin on vaikeaa nousta ylös, ahdistaa jatkuva pimeys ja kylmyys. Monesti myös koen miltein tuskaisia tunteita luonnon hiljaisesta kuolemisesta, kyyneleet vierähtävät usein poskelle kun näen muuttolintujen lentävän isoissa auroissa kohti etelää. Koen sisälläni hiljaista kuolemaa itsekkin ja etenkin alati lähenevää joulua kammoksun yli kaiken. Kuten Nellallekkin laitoin kommentissa, on viime vuodesta lähtien lähestyvä joulu tuntunut jopa mukavalta ajatukselta. Jouluun ja syksyyn liittyy niin paljon ikäviä muistoja jotka juontavat juurensa syvälle vuosien taakse. Rakkaan mummini taistelut syöpää vastaan ja varhainen poismeno ennen joulua, tappoi myös minusta halun viettää joulua. Lisäksi tuolloin oli muutenkin ikäviä aikoja perheellämme vanhempien tehdessä eroa eikä uudet tulevat joulut poistaneet niitä ikäviä tuntemuksia. Joulu ja syksy tuntuivat aina niin kovin rikkonaisilta ajoilta ja en ole vuosiin löytänyt näistä ajoista mitään hyvää.

Nyt tosiaan olen saanut huomata kuinka erityisesti tänä vuonna olen nauttinut syksystä. Kauniit aurinkoiset ilmat ovat pitäneet mielen virkeänä, on ollut ihanaa seurata miten lehtien väri vaihtuu hiljalleen vihreästä erilaisiin punaisen, oranssin ja keltaisen sävyihin. Luonto näyttää niin kauniilta ja tänä syksynä on ensimmäinen kerta kun en ole vuodattanut kyyneltäkään muuttolintujen tähden. Tiedän heidän palaavan aina ensivuonna uudestaan. Ensimmäistä kertaa tunnen oloni rauhaisaksi ja oikeastaan jopa nautin kuinka muutoksen tuulet jälleen puhaltavat. Tiedä sitten voiko näitä tuntemuksia syyttää siitä kun vuosia kuluu ja ikää tulee lisää vai onko syyllinen näissä raskaushormooneissa :`D Oli miten oli niin pidän siitä että kerrankin elämässäni on tähän vuoden aikaan hirmuisen toiveikas olo. Ja kuten viimevuonna sain ensimmäisen kerran todeta vuosiin, ei joulukaan tunnu enää yhtään niin kammoksuttavalta ajatukselta, vaan olen jopa saattanut löytää sisäisen joulumielen sisuksistani.

Ihanaa, aurinkoista ja toiveikasta viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle <3

olen omena, olen ooomenaa...

Syyskuu kiirii eteenpäin jo hirmuista vauhtia. Viime viikko on ollut omalta osin hirmuisen ressaavaa. Ressi töistä, ressiä mieheni syntymäpäivistä, niiden tarjottavista ja asuntomme kaaottisuuden takia. Vaikka koittaisin kuinka olla stressaamatta niin joka vuosi on sama kirous. Olenkin pohtinut että johtuuko tämä synttäri stressi vain ja ainoastaan siitä kun haluan tehdä aviopuolisolleni parhaan kykyjeni mukaan mahdollisimman hyvät tarjottavat ja haluan että erityisesti hänen päivänään vieraat viihtyvät meillä. En meinaan koskaan ressaa omiani samalla tavalla. No johtuu mistä hyvänsä niin nyt ressi on alkanut hälvenemään kun tarjottavat on tehty, kämppä on jotakuinkin ihmisystävällisessä kunnossa =D

Tarjottavaksi tein tälläisen hyydykekakun jossa alimmassa kerroksessa on valkosuklaa-limemousse ja toisessa kerroksessa on kuningatarmousse. Lisäksi leivoin suklaapiirakkaa ja lohipiirakkaa. Ei pitäisi kenenkään joutua nälkäisenä poistumaan meiltä :D

"Omena omenoiden joukossa"

Päälleni valikoitui tälläinen Heartlessin Graveyard-dress. Olen tämän jo joskus keväällä ostanut Backstreetin alepuolelta, mutta vielä kertaakaan se ei ole päälleni valikoitunut. Siispä mikäs sen parempi tilaisuus ottaa käyttöön uusi mekko kuin oman miehen syntymäpäivät.

Joku ihme hiippari menee taas pitkin meidän pihamaata...

Tykkään tuon mekon simppelistä mallista ja kuinka jujua kuitenkin tuo nuo helmassa kiertävät niittirivit ja nuo lepakkomaiset sifonkihihat.

Makuuhuoneen remontti edistyy tasaisen tappavaa tahtia. Vanhoissa omakotitaloissa on se mielenkiintoinen puoli, että koskaan et tiedä mitä seinien sisästä löydät ja kuinka laajalle remontti loppupeleissä laajenee! Meillä remontin valmistusta on hidastanut työvuorot ja vapaa-ajan vähyys, kiperät sähköviritykset ja äärimmäisen vinot seinät jonne on melko haasteellista ruveta virittelemään uusia koolauksia yms. Mutta hiljaa hyvä tulee, onneksi tuli viime jouluna ostettua tuo levitettävä vuodesohva jossa olemme tämän aikaa nukkuneet. Viikon päästä miehellä olisi ylimääräinen viikon loma jolloin tarkoituksemme olisi saada tuo makuuhuone remontti viimein valmiiksi. Pääsee sitten omaan sänkyyn nukkumaan ja saa ruveta pikkuhiljaa valmistautumaan uuden perheenjäsenen tuloon.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! :)

Pääkoppa sekaisin

Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut saavuttamaan omassa minässäni tietynlaisen rauhan. Kuten tässä postauksessa aiemmin puhuin. Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, vaikka muut eivät sitä tekisikään. Arkeni ei enää koostu itsesäälissä rypemiseen, en mieti maailman kurjuutta ja kuinka minun kohdalleni tuntuu kasaantuvan kaikki epäonni. Näen nykyisin niin paljon enempi kauneutta ja aihetta kiitollisuuteen. Loppupeleissähän minulla on kaikki kuitenkin hyvin. Olen elossa, minulla on koti, minulla on perhe, minulla on ympärillä rakastavia ihmisiä ja mikä parasta, jos vain haluan nähdä niin elämässä on paljon onnen hetkiä tuovia asioita. Yksi asia kuitenkin on pitkään ollut minulla se kompastuskivi, mistä en ole oppinut nauttimaan. En ole nähnyt siinä mitään hyvää, vaan aina jotain moitittavaa. Nimittäin kroppani. Kuten tässäkin postauksessa jo asiasta avauduin. Taitaa olla yleisin "naistentauti" tämä tyytymättömyys omaan kroppaan. On sitten kyse minkälaisesta kehosta tahansa, tuntuu että suurimmalla osalla on aina jotain valittamista omasta kehostaan. Vaan tämäkin ongelma on nyt vihdoinkin sivuutettu. Ainakin toistaiseksi.. :D

Ja tästä ihmeestä voin syyttää vain ja ainoastaan näitä hormoonihuuruja.. :D En tiedä mitä tämä raskaus on tehnyt pääni sisällä, mutta toivon todella, että tämä on pysyvä ominaisuus. En meinaan ole koskaan ollut niin tyytyväinen omaan kehooni, kun mitä nyt olen. Pelkäsin ennen, että jos raskaudun, se aiheuttaa taatusti vielä lisäahdistusta omaa kehoani kohtaan. Pullottava maha ja tunne kun mitkään vaatteet eivät enää mahdu päälle, ovat vain saaneet itsetuntoni kohenemaan entisestään. Edes entisestään kasvanut housukoko ei edes saa mieltäni matalaksi. Ihan hullua kun mietin itseäni esimerkiksi millainen ajatusmaailma minulla vielä toukokuussa oli! o_O

Tätäkään mekkoa en ole pitänyt juurikaan, koska minulla oli päähänpinttymä että se ei näyttänyt hyvältä päälläni jenkkakahvojeni ansiosta yms. Nyt kuitenkin minulla on edelleen ne samat jenkkakahvat, mutta niiden lisäksi vielä alkava jalkapallonpuolikas etupuolella. Joku muu voi ajatella, että miten joku voi tuntea olonsa seksikkääksi tämän näköisenä ja kokoisena ihmisenä.. No hän saakoon ajatella mitä lystää, mutta itse tunnen kerrankin oloni seksikkääksi.  

Olen itsekkin todella hämilläni näistä muuttuvista ajatuksista... Miten ihan muutamassa kuukaudessa voi ihminen näin muuttua? Samalla olen huomannut itsessäni ihan kokonaisvaltaista tyyneyttä. Aikaisempi tempperamenttisuus jonka takia hermokäyräni nousi nollasta sataan alle parissa sekunnissa, on nyt muuttunut hyvinkin tyyneksi ominaisuudeksi. Minua saattaa jotkun asiat ärsyttää ja harmittaa, mutta sellainen silmitön kiukunpuuska ja turhautuneisuus on tyystin poissa. Lisäksi kun ennen olen ollut ihmisenä vähän hälläväliä ihminen, en pahemmin miettinyt mikä on turvallista tai miettinyt yleensäkkään asioita kovinkaan pitkäkantoisesti. Nykyisin mietin lähes kaikessa, että mikä on turvallista tai mietin asioita jo pitkälle tulevaisuuteen. En kuitenkaan millään muotoa ressin kannalta, vaan hyvällä tavalla. Tuntuu että elämässäni on jokin suunta ja tarkoitus. Enkä nyt tarkoita etteikö sitä ennenkin olisi ollut, vaan sillain erilailla.. Hankalaa selittää =D
Lisäksi moni ihminen on sanonut, että heidän mielestään minä muka oikein hehkun. Ehkä minä teenkin niin, hyvä olo ja itsetunto vain näkyvät pitkälle. Äitiys taitaa sopia minulle ^_^ <3

Kumpa tämä olo jatkuu vielä tämän masumöllyrän syntymisen jälkeenkin. Voin sanoa kerrankin rehellisesti, että nautin olostani täysin siemauksin ^_^

Tämmöisen ällöoksusiirappimössön jälkeen toivotan teille kaikille ihanaa alkanutta viikkoa <3 ja uusille lukijoille oikein paljon tervetuloa seuraamaan <3

10

Ihanainen Nänni haastoi minut jälleen vastailemaan kimurantteihin kysymyksiin. Kivaa kun saa helppoa kirjoitettavaa blogin täytteeksi kun oma arki ei loppupeleissä niin hirmuisen tapahtumarikas ole =D Kiitos töiden ja remontin, jotka pitävät arjen hektisenä.

Pidemmittä puheitta, tässä tulisi ne kysymykset:

1. Pelaatko pelejä? Millaisista peleistä tykkäät?
- Pelien pelaaminen on minulla hirmuisen kausiluonteista. Nyt huomaa, että kesällä on iskostunut oikein ruutuahdistus, koneella olo, telkkarin töllääminen yms, aiheuttaa monesti päänsärkyä, levottomuutta, eikä vain voisi vähempää kiinnostaa, kun ulkona on tuollainen ihana auringon paiste. Mutta jahka syksy saapuu, illat pimenevät ja ilmat kylmenevät, on sitten mukavaa käpertyä hyvien pelien ja sarjojen pariin. Silloin eniten uppoavat lautapelit ja konsolipelit. En oikein koskaan ole ollut mikään tietokonefani, joka jaksaisi pelejä sillä hakata, mutta esimerkiksi xbox360, pleikka 1 ja 2 jotka omistan, ovat sitäkin mieluisampia välineitä. Niillä tulee monesti pelailtua klassikko pelejä Crash Bandicootteja, Crockia, Diablo 3:sta, jotain muita Disney pelejä, kaikkea rentoa ja letkeätä. Lautapeleistä suosikkeja on taas monet missä on paaaaaljon tilpehöörejä, kuten Monopoly, Taivaanpilarit, Village, TaruSormustenHerrasta yms.

2. Kappale joka soi useimmiten päässäsi?
-Yleensä joku kaamea radiorenkutus mikä ei lähde millään ilveellä pois päästä, tai sitten korkeintaan vaihtuu johonkin toiseen yhtä kaameaan renkutukseen xD Pääni sisäinen jugeboxi on siitä viallista sorttia, että siellä harvoin soi mitään oikeasti hyvää :D

3. Mihin käytät eniten rahaa pakollisten laskujen jälkeen?
- Ennen varmaan käytin vaatteisiin yms, nyt se kausi on jotenkin lieventynyt olemattomiin, usein menee johonkin kodin sisustus juttuun, bensaan ja ruokaan. Koskaan ei ole tarvinnut murehtia, etteikö se raha johonkin kuluisi =D

4. Mitä asiaa ikävöittet lapsuudesta?
- Tietynlaista vapautta, ei ollut juurikaan velvotteita, pitkiä kesälomia, ei ollut aikuisten murheita. Tosin eritoten koulun alettua loppui lapsuuteni hyvin lyhyeen ja se oli elämäni kamalinta aikaa. Nyt on ihan hyvä olla.

5. Milloin koit viimeksi saavuttaneesi jotain? Mitä saavutit?
- Tämä on paha kysymys... Ensimmäisenä mitä mieleen tulvahti on tämä raskauteni, en uskonut, että se olisi kohdallani millään muotoa mahdollista. Tosin moni asia kerkiää vielä tässäkin menemään mettään, mutta toivottavasti ei. Toisena mikä tulee mieleen on se, että kuinka olen saanut jonkin sortin sisäisen rauhan itseni kanssa. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, huolimatta siitä vaikka muut eivät sitä tee ja haluavat kaikin tavoin tehdä sen minulle selväksi, niin en anna sen enää niin vaikuttaa itseeni. Näen maailman niin erilaisin silmin, kuin mitä olen sitä aiemmin osannutkaan katsoa.

6. Jos saisit tuhlattavaksi tonnin ja ainut ehto olisi käyttää se tunnin sisällä, mitä ostaisit?
-Kaksi vaihtoehtoa, joko maksaisin lainasta/luottokorteista sen tonnin pois, tai sitten suuntaisisin joko johonkin lastentarvikeliikkeeseen/huonekaluliikkeeseen ostamaan masumöllyrää varten tarvikkeita, Tiskikone olisi kyllä oikeastaan ensimmäisenä listalla...

7. Mikä on saanut sinut tänään hymyilemään?
-Se kun mieheni solmi pihalla ollessamme sormeeni kärvähtäneen apilan raadon ja sanoi minulle että se on minulle hedelmällisyys-symboli :`D Tais siinä naurukin päästä hymyn lisäksi! :´D

8. Jos voisit olla päivän ajan koku muu, kuka olisit ja miksi?
- Helppo vastaus, aviomieheni. Olisi mukavaa tietää edes yhden päivän ajan millaista on olla mies ja muutenkin ymmärtäisin häntä varmasti monessa asiassa huomattavasti paremmin kun pääsisin kosketuksiin hänen sielunmaailmansa kanssa. Ja näkisin hänen silmin, millainen nalkuttava bitch unelmavaimo olen =D

9. Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, mitä muuttaisit ja miksi?
- Ihmisten negatiivisuuden/ymmärtämättömyyden. Moni asia vain olisi paremmin jos ei olisi turhaa ahdasmielisyyttä, agressiivisuutta ja itsekkyyttä. Ihmiset osaisivat ymmärtää asioita myös toisen kannalta, eivätkä tuhlaisi energiaa toisten solvaamiseen, riidan haastamiseen yms, muihin kauheisiin tekoihin, mitä nyky maailma on täynnä.

10. Ruoka tai asia, mitä et voi sietää?
-Ruoka..hmm.. melko kaikkiruokaisena tämä on melko haastava kysymys.. Uudet perunat. Jos en saa kymmentä litraa kastiketta niiden kaveriksi ja en saa niitä kuoria, niin jää kyllä syömättä. Olen jopa joskus yrittänyt pienempänä kaataa omalta lautaselta niitä takaisin kattilaan, mutta jäin kiinni ja jouduin syömään kahta kauheamman määrän niitä...
Asiana en voi sietää ahdasmielisiä, itsekeskeisiä, agressiivisia ihmisiä. En voi sietää sitä miksi toiset haluavat määritellä sitä mitenkä toisten kuuluisi olla ja elää, sitä ettei voida nähdä asioita monelta eri kantilta, ei hyväksytä erilaisuutta ja eri tapoja toimia, en voi sietää ihmisiä joiden elämäntehtävä on lytätä muut jalkoihinsa...

Semmoisia kysymyksiä tämä ihanainen nainen oli minulle lähettänyt <3 Kiitos hirmuisesti <3<3<3

Nyt mä tulen kaapista ulos!

Puhuin tässä alkukesästä siitä, kuinka kroppani muutokset ovat minua ahdistaneet ja kuinka mielessä on ollut yhden jos toisen kerran elämäntaparemontti. Remontti, joka siihen mennessä on aina syystä tai toisesta rempsahtanut aina takaisin alkuperäisiin uomiinsa, saamatta mitään tuloksia aikaiseksi. Minulle tuli tuolloin tuohon postaukseen paljon teidän ihanien lukijoidenne kommentteja, joissa jaoitte omia kokemuksia ja omia vinkkejänne. Kiitokset hirmuisesti niistä <3 Nyt tosiaan ajattelin tulla teille kertomaan siitä, mitenkäs ne elämäntapa rempat ovat oikein menneet! ;)

Alkuunsahan koitin hirmuisesti intoutua asiasta ja saada otetta näihin muutoksiin.. jälleen laihoin menetelmin. Milloin lenkkeilyn vähenemiseen oli syynä rankkasade, milloin töissä oli ollut rankka päivä joka oikeutti muka jonkinlaiseen lohtusyömiseen. Ajattelin pienessä mielessäni ettei tästä mitään taaskaan tule...Jospa sitten ryhdistäytyisin kun kesäloman ensimmäinen puolisko oltaisiin saatu lusittua. No se muutos tulikin ihan odottamattomalta taholta. Nimittäin tältä:

Kyllä, meille on näillä näkymin tulossa tähän talouteen uusi perheenjäsen, jos vain kaikki menee loppuun asti hyvin <3 Taival tähän pisteeseen ei meillä ollut se helpoin, muttei myöskään maailman vaikein. Yli vuoden toivoimme pienokaista perheeseemme ja monien pettymysten jälkeen ajattelimme, että no eipä siinä mitään, sitten vain nautimme toistemme kanssa elämämisestä lopun ikää ja ehkä hommaamme parikymmentä koiraa ;) Melko pian tämän luovuttamisen jälkeen, kun olimme muutamille ystäville ja sukulaisille jo asiasta puhuneet, ettei meille tule ehkä koskaan lasta, niin kas kummaa. Stressi hälveni ja eräänä aamuna minulle vain tuli mystinen aavistus että nyt merkillisesti häiritsee se yksi tekemätön raskaustesti tuolla kaapissa. Kuukautisten ei olisi pitänyt alkaakkaan vielä vähintään viikkoon, mutta selittämätön vaisto pakotti minut tekemään testin. Aluksihan testissä ei mitään näkynyt mutta hetken odottelun jälkeen siihen piirtyi hyvin haamumainen viiva. Epäuskoisena asiasta päätin kuitenkin odotella vielä viikon ennen kun tekisin uuden testin. No plussahan se oli ja paljon vahvempi sellainen. Samalla olin kovin iloinen asiasta mutta samalla kovin pelokas. Elämämme tosiaan on muuttumassa.

Pitkään elin hirmuisessa pelossa, olin aivan varma, että tämä menisi heti kesken. Viikot kuluivat ja koitti ensimmäinen neuvola. Voi että kun jännitin sitäkin. Kuukautisten aiempien epäsäännöllisyyksien takia neuvola oli sitä mieltä, että haluavat lähettää minut varhaisultraan. Pääsin siis melko pian jännityksestä, onko masussa ketään. Ja sieltä tuo ylimmäinen kuva onkin. Rv 8+4 lääkärin mukaan. Seuraava jännitys olikin sitten Sikiöseulantaan kuuluva Nt-ultra jossa kävimme mieheni kanssa eilen. Pelkäsin koko ajan että vauva olisi kuollut tai, että hältä todettaisiin jokin paha kehityshäiriö, mutta onneksemme kaikki oli oikein hyvin ja näimme mitä suloisimman pienen ihmisenalun pyörimässä ympyrää masuni sopukoissa. ^_^

Mites tämä kaikki liittyi tuohon elämäntapa remppaan? No aavistellessani raskautumistani minulle iski hirmuinen vimma vahtia syömisiäni ihan vain vauvan takia. En halunnut, että se saisi kehityshäiriöitä minkään roskaruuan takia tai liian epäsäännöllisen syömisen, halusin että hänestä kasvaa terve ja jotta hän saa varmasti kaikki vitamiinit yms mitä tarvitsee. Painon nousun sijaan minulla on paino jopa hieman laskenut. Kyllä sillä vain on suuri merkitys mitä tuosta leipälävestä lappaa menemään. Lisäksi möllerön aiheuttama etova tunne kaikkea epäterveellistä kohtaan lisäsi hyvin tätä innostusta syödä paljon hedelmiä, salaattia ja marjoja. Muuten olenkin säästynyt huonosta olosta, onneksi. Kun pidän huolta tasaisista ateria rytmeistä, pienistä määristä ja raikkaista ruoka laaduista, on minulla olo mitä mainioin ^_^ Koko heinäkuun kärsin ihan järjettömästä väsymyksestä päivittäin. Töiden ohella en muuta tehnytkään kuin nukkunut, joten siksi siis on vähän tämä blogikin jäänyt paitsiolle, mutta nyt kun olo on senkin puolesta parempi niin jaksaa enempi panostaa tähänkin harrastukseen ^_^

Mutta se niistä raskaus höpötyksistä. Olen perustanut aiheelle ihan oman blogin toisella nimimerkillä, jonne purkasin lapsettomuus ajatuksiani ja jonne nyt kirjoittelen raskauskuulumisia. En tästä blogista halua tehdä mitään mamma blogia, joten olkoon ne asiat siellä :) Jos raskaus ja vauva asiat kiinnostaa niin blogia pääsee lukemaan sivuni yläreunassa olevan välilehden kautta tai tästä Haamuperhe- linkistä :)

Haamuperhe-blogin bannerin lepakko on helistin ;) Pitäähän sitä pienestä pitäen olla katu-uskottava ;) 

Että tälläinen kaapista ulos tuleminen täällä ;)

Village

Ostin tämän lautapelin vajaa vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla. Peli on majaillut tuosta lähtien lautapelikaapissamme avaamattomana, mutta tänään iltapäivällä iski palava halu avata tämä peli muoveistansa ja tutkailla miten moista pelataan! Ja se kannatti!

Pelin ohjeet vaikuttivat jälleen hieman haastavilta tulkita ja siinä menikin aikaa tunti jos toinen, mutta selätimme kuin selätimmekin tämän haasteen ja saimme selkyyden pelin sielunelämään. Pelissä on useampi kierros ja pelaajalla on useampi sukupolvi hahmoja pelattavana, pelissä on useita kierroksia joissa kerätään erilaisia materiaaleja, suoritetaan tehtäviä ja käydään kaupaa. Pelissä myös silloin tällöin kuolee omat hahmot jolloin ne joutuvat kylän omaan kronikkaan tai hautuumaalle.

Paaaljon pientä tilpehööriä <3

Ostoilla, maailmanmatkaamisella ja hahmojen sijoituksella ammatissa saadaan pelin lopuksi voittopisteitä ja eniten pisteitä saanut voittaa pelin. Näin ekaksi pelikerraksi joka sisälsi paljon pähkäilyä ja opettelua, meni se kuintenkin hirmu tasaisesti. Kahden pisteen erolla hävisin pelin. :) Onneksi olen kuitenkin melko hyvä häviäjä, niin tämä ei minua harmittanut, enempi olin innoissani siitä kun pääsin pitkästä aikaa pelaamaan jotain uutta lautapeliä! ^_^ <3 Suosittelen oikein lämpöisesti tätä peliä kaikille. Pienessä alku haastavuudessaan pelistä kuoriutui todella monipuolinen, mietintää aiheuttava ja haastava kokemus, millään muotoa tylsä tämä peli ei ollut! :)

Nightwish

Eilen olimme meidän ensinmäisessä ihka oikeassa konsertissa. Olemme siis joskus olleet ihan jossain oman tuppukylän festareilla, mutta tälläiset isot konsertit ovat jääneet meiltä kokematta. Nyt kuitenkin tämä konsertti neitsyys meiltä meni ja minkäs muunkaan bändin kohdalla kuin Nightwishin! ^_^ Jännittynein mielin lähdimme eilen ajelemaan kohti Tamperetta, ensin vain nappasimme äitini ja hänen miehensä mukaan kyytiin, heidän tullessa myös mukaan keikkailemaan. Ilma oli koko ajan hirrmuisen epävarman oloinen, pelko siitä joutuisimmeko keikkailemaan kaatosateessa oli suuri, mutta varmuuden vuoksi olimme varautuneen kertakäyttö sadetakeilla. Onneksi emme joutuneet niitä missään vaiheessa kaivamaan esille :)

Esitys kattauksen korkkasi Sonata Arctica, joka on kuulunut vuosikausia jo yhdeksi mielibändiksi. Sonata veti kyllä todella hyvän setin ja otti yleisön todella hyvin mukaan. Monesti mietin, että osaavatko bändit kuinka vetää livenä vai ovatko vain cd-soittajia. Kaikki kun eivät kuulosta hyvältä livenä, mutta Sonatan kohdalla tästä ei ollut kyllä pelkoa. Jo heti ensinmäisen biisin kohdalla meinasin pillahtaa itkuun, niin olin tätä keikkaa odottanut ja jännittänyt ja se sitten kaikki purkautui valtaisana tunne ryöppynä pihalle, sain kun sainkin nippa nappa pidäteltyä ettei vallan vollottamiseksi mennyt! :`D Höpsö minä.. liian herkkis joissain asioissa :D

Sonatan jälkeen lavan otti haltuun Children of Bodom. Bändi oli itselleni ennestäänkin tuttu, tosin en bändin mihinkään fanijoukkoihin kuulu. Musiikki oli ihan hyvän kuuloista rymy/agressio musiikkia, mutta pitemmän päälle omaan makuun hivenen ykstoikkoisen kuuloista. Tietyn fiiliksen musiikkia! :D Mutta hyvin siis pojat vetivät ja tunnelma kyllä välittyi täysin katsomoon asti :)

Klo 21.00 Lavan räjäytti kirjaimellisesti näyttävillä pamaus efekteillä illan pääesiintyjä Nightwish <3 Tätä keikkaa jännityksellä olin odottanut, että millaista settiä on luvassa uuden laulajan Floor Jansenin kanssa ja täytyy kyllä todeta, että nyt on oikea laulaja bändissä sitten Turusen lähdön jälkeen ^_^ Oli äärimmäisen ihanaa miten vanhojakin biisejä oltiin otettu mukaan settiin.

Lavatehosteet olivat todellakin vertaansa vailla. Niissä ei pahemmin oltu nuukailtu! :)

Itsee harmitti suuresti se, että en tähän ikään mennessä oo oppinut pukeutumaan oikein! :D Lähtiessä mielestäni olin varautunut hyvin viileään ilmaan, mutta kuinkas taas kävikään. Umpi jäässähän tämä nainen oli jo puolessa välissä Nightwishin keikkaa ja loppu aika meni suurimmaksi osaksi vain selviytymiseen ja kellon vilkuiluun, että pääsisi autoon lämmitteleen. Jos joskus vielä keikalle menen, täytyy lainata mummulta pilkkihaalari! :D Mutta kaiken kaikkiaan konsertti oli aivan mieletön ja ylitti kyllä odotukset täysin! ^_^ Porukkaakin tuolla Ratinassa oli reilusti yli 23 tuhatta! Hiukea määrä!

Loppu ilta huipentui näyttävään ilotulitukseen ja rakettirääpe sateeseen mikä satoi niskaan pamahduksien jälkeen! Oli kyllä mahtava kokemus! <3